Olen 23v tyttö Helsingistä ja ruokavalioni on ollut kuralla jo melkein viiden vuoden ajan. En ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta vointini on yleisesti huono juuri holtittomasta syömisestäni johtuen. Väsymys painaa aamusta iltaan, uni on huonoa, iho ja hiukset ovat huonossa kunnossa, lihakset ovat surkastuneet, vatsa roikkuu, ruoansulatus ei toimi, päätä särkee, kynnet halkeilevat jne.
Ruokavalioni koostuu lähinnä roskaruoasta, karkeista, pullasta, vaaleasta leivästä, limuista, suklaasta, sipseistä ja kaikesta mahdollisesta epäterveellisestä mitä kuvitella saattaa. Vitamiinien, hivenaineiden, hyvien rasvojen ja kuidun saanti ovat siis täysin nollassa.
Ymmärrän mitä terveellinen ruokavalio tarkoittaa ja tiedän tarkalleen mitä minun tulisi syödä ja mitä ei. Ongelma on siis ennemmin toteutuksessa kuin tiedoissa. Olen satoja kertoja yrittänyt tehdä täydellistä ruokataparemonttia tai aloittaa tiukkaa laihdutuskuuria siinä kuitenkaan onnistumatta. Pisin jakso, jonka olen onnistunut pysymään erossa herkuista, on alle viikko.
Jatkuva epäonnistuminen tiukoissa kuureissani on ajanut minut epätoivon partaalle. Epäonnistuminen ruoka-asioissa on laajentunut yleiseen epäonnistumiseen elämässä ja kaikki normaaliin elämään liittyvät haasteet ovat alkaneet tuntua yhtä ylivoimaisilta haasteilta kuin terveellisen ruokavalion noudattaminen.
Tänä aamuna heräsin taas tapani mukaan väsyneenä ja innottomana. Pahan mielen ja itsesäälin syövereissä velloessani tajusin, ettei elämäni voi jatkua näin. Minun on lopetettava sekä jatkuva laihdutuskuurien aloitus sekä repsahduksista seuraava ylensyöminen. Tavoitteeni on siis saada ruokailutottumukseni kuntoon ja tehdä ruokailusta normaali osa elämää (tällä hetkellä 80% päivän aikana päähäni pälkähtäneistä ajatuksista koskevat sitä mitä syön, mitä haluaisin syödä tai mitä minun tulisi tai ei tulisi syödä).
En tiedä vielä yhtään miten ongelmani ratkaisen tai tulenko siinä ikinä onnistumaan. Tästä kirjoituksesta on kuitenkin hyvä jatkaa taistelua laadukkaamman ja vähemmän suklaisen elämän puolesta. Jos samaistuit kirjoitukseeni tai se herätti jotain ajatuksia, niin kommentteja otetaan mielellään vastaan!
Terveellisemmin terkuin: Iina
Ruokavalioni koostuu lähinnä roskaruoasta, karkeista, pullasta, vaaleasta leivästä, limuista, suklaasta, sipseistä ja kaikesta mahdollisesta epäterveellisestä mitä kuvitella saattaa. Vitamiinien, hivenaineiden, hyvien rasvojen ja kuidun saanti ovat siis täysin nollassa.
Ymmärrän mitä terveellinen ruokavalio tarkoittaa ja tiedän tarkalleen mitä minun tulisi syödä ja mitä ei. Ongelma on siis ennemmin toteutuksessa kuin tiedoissa. Olen satoja kertoja yrittänyt tehdä täydellistä ruokataparemonttia tai aloittaa tiukkaa laihdutuskuuria siinä kuitenkaan onnistumatta. Pisin jakso, jonka olen onnistunut pysymään erossa herkuista, on alle viikko.
Jatkuva epäonnistuminen tiukoissa kuureissani on ajanut minut epätoivon partaalle. Epäonnistuminen ruoka-asioissa on laajentunut yleiseen epäonnistumiseen elämässä ja kaikki normaaliin elämään liittyvät haasteet ovat alkaneet tuntua yhtä ylivoimaisilta haasteilta kuin terveellisen ruokavalion noudattaminen.
Tänä aamuna heräsin taas tapani mukaan väsyneenä ja innottomana. Pahan mielen ja itsesäälin syövereissä velloessani tajusin, ettei elämäni voi jatkua näin. Minun on lopetettava sekä jatkuva laihdutuskuurien aloitus sekä repsahduksista seuraava ylensyöminen. Tavoitteeni on siis saada ruokailutottumukseni kuntoon ja tehdä ruokailusta normaali osa elämää (tällä hetkellä 80% päivän aikana päähäni pälkähtäneistä ajatuksista koskevat sitä mitä syön, mitä haluaisin syödä tai mitä minun tulisi tai ei tulisi syödä).
En tiedä vielä yhtään miten ongelmani ratkaisen tai tulenko siinä ikinä onnistumaan. Tästä kirjoituksesta on kuitenkin hyvä jatkaa taistelua laadukkaamman ja vähemmän suklaisen elämän puolesta. Jos samaistuit kirjoitukseeni tai se herätti jotain ajatuksia, niin kommentteja otetaan mielellään vastaan!
Terveellisemmin terkuin: Iina
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aloita VHH-ruokavalio. Se kuittaa kaiken.
Unohda tuon ensimmäisen fanaatikon vastaus. Sun ongelmasi on se että yrität tehdä kaiken kertarysäyksellä toisin ja kun repsahdat kerran, masennut ja palaat heti entiseen. Eikö näin? Sama koskee useimpia laihduttajia, yritetään nollasta sataan vartissa ja kun ei onnistuta, se siitä, ei onnistu, takaisin nollaan ja itseinhoon.
Älä yritä kaikkea kerralla. Mitä jos vaikka ensin vaihtaisit vaalean leivän täysjyväleipään ja suklaan tummaan suklaaseen ja vaihda sipsit naturel-pähkinöihin. Samalla vaivalla kun haet roskaruokaa Mäkistä tai vastaavasta, haet annoksen thaimaalaista/kiinalaista. Tee yksi pieni asia kerrallaan, ei jättämällä jotain pois vaan vaihtamalla se johonkin terveellisempään. Unohda sanat täydellinen ja tiukka, sellainen ei koskaan onnistu!!
Ja tärkein; anna repsahdus itsellesi anteeksi! Repsahtelut kuuluvat ihan tavalliseen elämään, myös normaalipainoiset ei-laihduttavat käyvät joskus roskaruualla ja juovat limpparia ja syövät herkkuja. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Sen jälkeen taas jatkat toisella tavalla. Ei se ole epäonnistumista, kun sen ajatuksen saat poistettua korviesi välistä, homma alkaa luistaa ihan toisella tavalla.
Pääosiltaan kyse ei ole mitä syöt vaan siitä mitä ajattelet. Sen takia sun vointisi on huono, ruokavalio on vain seuraus. Kun saat muutettua ajatteluasi, ruokavaliosi muuttuu ja sen seurauksena alat voida paremmin.
Heippa.
Mä en voi uskoa tätä. Mulla on täsmälleen sama tilanne kuin sulla. Mä olen 22- vuotias Helsinkiläinen nainen, (mä kylläkin olen ylipainoinen 175/96), innoton, väsynyt ja ikuinen laihduttaja. Aloitan joka päivä uuden laihiksen tai kovan elämäntaparemontin ja ennen iltaa se on kariutunut, mutta huomenna uudestaan, ja sekin kariutuu... Ikuinen oravanpyörä siis :(.
Kyllähän mä tiedän, että mulla on paha olla tälläisenä ja mua etoo ostaa vaatteita, ku kaikki näyttää rumilta mun päällä. Läskimakkarat roikkuu ja allit höllyy.
Tiedän kaiken terveellisestä ruokavaliosta, tiedän kuinka kuuluu syödä ja milloin. Miksi se suklaanhimo on vain niin uskomaton? Musta olis hauska kuulla jonkun tälläisen ihmisen "selviytymistarina". Että miten pääsi elämäntaparempan alkuun, kauanko kesti että se suklaan himo hellitti yms..
Tää on oikeesti todella raskasta, kun vaan lihoo ja lihoo. Miten saan elämäni järjestykseen?
(Anteeksi vuodatukseni ja se ettei tekstissä ollut mitään johdonmukaisuutta, mutta olen niin tuohtunut itselleni, etten kykene selvästi kirjoittamaan).
sama tilanne on mullakin...tänään todella tajusinn tilanteeni ja lähdin lenkille (no myönnän että kävin vain noin kilometrin, mutta alku sekin) nyt täytyy jättää herkut pois ja alkaa terveellisempään elämään...painoindeksin mukaan olen lievästi lihava, mutta kun tuo kaikki liikalihavuus on vatsassa, voi jokainen vain kuvitella miltä näytän. nyt ei muuta kun laihikselle. ja onnea teille muille laihdutukseen :)
että tein TOSI pieniä muutoksia kerrallaa.. eli ensin vaihdoin aamupalan terveelliseks, viikon päästä lounaan, viikon päästä välipalan jne. Eli periaatteessa sain syödä muina aikoina epäterveellisesti mutta pikkuhiljaa alkoi ajatusmaailma muuttumaan toisen viikon aikana ja ne herkuttelut jäi vähemmälle. ja kyllä yhden herkkupäivän pidän silti viikossa.
Tutulta kuulostaa.
Itse olen nyt muutaman viikon ollut "päinvastaisella" dietillä, tämä saattaisi toimia sinullakin.
Eli en lupaa luopua mistään, vaan lupaan juoda joka päivä hieman piimää ja syödä maapähkinöitä ;)
Lisää sinäkin karkin sekaan jotain terveellistä, mistä pidät!
Terve taas kaikille! Olen lukenut vastauksenne, tutkinut muita laihdutuskeskusteluja ja tullut siihen tulokseen, että ongelmani ruokavalion suhteen taitaa todellakin olla perfektionismin tavoittelu. Liian tiukat säännöt ajavat epäonnistumiseen, masennukseen ja herkutteluun. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla ei ole akuuttia tarvetta pudottaa suuria määriä kiloja ja siksi voin hyvin edetä terveellisempään elämään pienemmin askelin.
Tästä lähtien ainut sääntö, jota aionkin pitää ruokailun suhteen on se, ettei mitään sääntöjä enää ole! Kuulostaa tietenkin äkkiseltään melko kummalliselta tavalta laihduttaa, mutta jo näinä muutamina päivinä, kun olen sulatellut ajatusta, on oloni muuttunut henkisellä tasolla paljon paremmaksi ja tarve ahtaa vatsa täyteen herkkuja ennen nukkumaanmenoa seuraavan päivän nälkäkuurin pelossa on kadonnut lähes kokonaan. On todella helpottavaa ymmärtää, ettei tämä ole viimeinen päivä elämässäni kun saan nauttia herkullisesta ruoasta. Samalla ajatus aina huomenna alkavasta laihdutuskuurista, epäonnistumisesta ja salaa mässäilystä on alkanut tuntumaan todella typerältä ja idioottimaiselta, jopa ahdistavalta.
Aluksi on tarkoitus totutella ajatukseen tästä uudesta elämäntavasta ja uudesta suhtautumisesta ruokaan. En vähättele tätä haastetta, koska olen elänyt koko nuoruuteni vanhaa ruokailutapaani noudattaen ja tuleva muutos koettelee varmasti myös henkistä jaksamista (olen alkanut uskoa, että painonhallintaan ja terveelliseen elämään liittyvät ongelmat ovat ainakin minun kohdallani suurimmaksi osaksi psyykkisiä). Myöhemmin on sitten aika alkaa pikkuhiljaa lisäämään terveellisiä elementtejä ruokavalioon ja saada tätä kautta ruokailutottumukset normaaliin uomaan.
Sitten vähän iloisia uutisia loppuun: kävin tänään aamulenkillä ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. En tietenkään jaksanut juosta kuin muutaman askeleen, mutta loppumatka sujui reippaasti kävellen. Raikas ilma ja auringonpaiste tekevät ihmeitä mielenterveydelle, vaikka kilot eivät varmasti vielä pois karisseetkaan. Lisäksi eilen tuli käytyä eräissä juhlissa, joissa oli myös mukana NIIN suloinen kaksilahkeinen, että ajatukset karkailevat vielä tätäkin kirjoittaessa… Tällä komistuksella oli vielä kaiken kukkuraksi niin hyvin treenattu lihaksisto, että sitä katsellessa tuli itsellekin himo treenata ja tarkkailla syömistä. Kaikille jotka kamppailevat painonsa kanssa, suosittelen komeita miehiä näköpiiriin! Kyllä siinä karkkien himo unohtuu… :)
Kiitos vielä kaikille kommenteista, ne ovat jatkossakin tervetulleita! Ja käyttäjälle -yberplösö- , olisi mukavaa kuulla lisää sinusta ja ongelmistasi laihdutuksen suhteen, kohtalontovereita ei ole koskaan liikaa.
-Iina
Oli todella mukavaa lukea viestisi, että olet saanut "punaisesta langasta" kiinni näiden terveellisten elämäntapojen suhteen. Itse sen sijaan olen taas vaan syönyt, syönyt, syönyt. Eilen aloitin laihiksen ja taas tänään ja kumpanakin päivänä on mennyt kasoittain herkkuja ja paljon muutakin. Olen tänään mm. syönyt 6 palaa ruisleipää, 8 palaa juustoa, yhden ison korvapuustin, litran jäätelöä, kaksi Fazerin marjapiirakkaa vaniljakastikkeella, eikä tämä tähän lopu, ihan varmasti vyön vielä paljon tänään.
Miksen minä saa taottua päähäni, että ei tarvitse aloittaa joka ikinen päivä uutta laihista vaan pitää muuttaa niitä elämäntapoja ja pieni askel kerrallaan. Mä olen yrittänyt kelata ja pyöritellä asiaa mielessäni, mutta ei mene kaaliin. Olen ajatellut, että pakko olla sairaan laiha kesällä, eli pakko olla tosi tiukalla dieetillä. Vaikka mun maalaisjärki jossain kaukana huutelee, ettei siinä onnistu kukaan, tosin voisin olla 2010 kesällä hoikka, jos aloittaisin nyt, mutta sitten jostain takaraivosta tulee taas se piru, joka kuiskaa: "Jos mä syön tänään vielä herkkuja ja sitten aloitan syömään vain porkkanoita". Miten hitossa saisin ton äänen pois?
Mä muistelen, että aikaisemmin on ollut edes jonkinlainen itsekuri, mutta nykyään ei minkäänlaista. Jos päätän taas että tänään herkkuja huomenna laihis, niin mun itsekuri ei vaan riitä siihen, että päättäisin, että ei tänään herkkuja, vaan lenkille.
Olen myös miettinyt, että voisinko saada apua ihan terveydenalan ihmisiltä, koska elämäni OIKEASTI pyörii ruoan ympärillä. En välillä halua nähdä poikaystävääni, koska haluan ahmia kotona ruokaa, en lähde koulutovereideni kanssa koulun jälkeen museoon, sillä haluan kotiin vetämään ruokakännit. Eli siis maailman luonnollisin asia häiritsee pahasti elämääni.
Olisi vain mukava löytää se motivaattori tähän juttuun. En usko laihdutuspillereihin ja housuihin ja vaikka siihen sun tähän, vaan uskon että omalla duunilla saa kaiken aikaiseksi, mutta mikä on se alkuunpanija?
Äh, tulipa taas pitkä vuodatus :)
Hei Iina!
Ja onnea uuteen elämääsi. Minulta meni vuosikymmeniä oppia se mutta nyt painoni pudottaminen ja liikunnallinen elämä toimii jo ihan hyvin.
Tuossa kirjoituksessasi kerroit tavanneesi komean kaksilahkeisen ja hänen näkemisensä kannustaneen Sinuakin lahduttamaan ja treenaamaan. Minulle kävi hieman samalla tavalla. Innostuin vanhoilla päivilläni jumppaamaan ja jumpassa tapasin erään tosi kauniin naisen. Ihastuin Häneen oitis. No, epäonnekseni Hän on varattu ja suhteemme on jäänyt jumppakaveruuden tasolle. Mutta se ei estä minua olemasta (yksipuolisesti?) ihastunut Häneen ja tuo ihastuksen aiheuttama kutina vatsanpuhjassani ja sydämessäni tuo minuun sellaista onnentunnetta ettei sitä tarvitse enää herkusta hakea. Ehkäpä juuri tämä pattitilanne josta emme koskaan etene pitemmälle onkin minun kannaltani se otollisin juttu sillä näin tunteeni säilyvät viikosta toiseen (painon pudotessa ja kunnon kohetessa) yhtä 'tulisina'. Tietoisuus siitä, että saattaisin tavata Hänet, on yksi syy joka saa minut lähtemään jumppaamaan.
Minulla onnellisuus vaikuttaa paljon syömiseeni. Sanotaan, että se mikä syömistämme ohjaa on korvien välissä mutta minulla sitä on iso osa myös sydämessä ...:).
Olkaamme onnellisia,
Juha
Moi Juha!
Todella ihanan viestin olet kirjoittanut! Piristit flunssaista päivääni ja sait hymyn huulilleni:) Ihastuminen on enemmän kuin sallittua elipä sitten parisuhteessa tai sinkkuna (kunhan ei loukkaa kenenkään osapuolen tunteita tai lähde toteuttamaan villeimpiä fantasioitaan oman seurustelukumppanin kustannuksella). Ja vielä parempaa, jos ihastuminen saa itsessäkin positiivisia muutoksia aikaan. Ihastumisen tunne on sallittua kaikille, iästä, sivilisäädystä ja sukupuolesta riippumatta! Nyt kevään korvillahan pieni flirtti on enemmän kuin suositeltava piristysruiske tylsään päivään.
Olkaamme siis onnellisia ja ihastuneita :)
- Iina
Päiväni kuluu hyvin isolta osalta (liian suurelta) siihen, mitä seuravaksi syön/mieheni kanssa syödään. Olen herkkusuu, syön liian isoja annoksia ja en liiku juuri ollenkaan. Olemme yrittäneet pitää herkkupäivän aina kerran viikossa (minulla meinaa silloin tällöin lipsua) mutta vaikka en söisikään karkkia, sipsiä tai pullaa yms kuin kerran viikossa, en saa pidettyä syöpöttelyä kurissa.
Otan liian isoja annoksia ja mielelläni leipiä iltasella yms. En juo limsoja enkä mehuja viikolla ollenkaan, puhumattakaan alkoholista ja pystyn kieltäytymään karkista ja pullasta. Minusta tulisikin kuulemma hyvä painonvartija mutta en halua maksaa laihduttamisesta. Yleensä ottaen syön kaikesta huolimatta aika terveellisesti eli monipuolisesti mutta liikaa. Ihan ensimmäiseksi minun pitäisi pienentää annoskokoa, mutta kun kukaan ei ole vahtimassa perääni elän itsepetoksessa ja otan lisää! Se mitä syö salassa ei voi lihottaa vai kuinka!?
Nyt minulla on edessäni ryhdistäytyminen; huomasin eilenkin etten mahdu juuri mihinkään vaatteisiin ja ystäviemme uudelleenkokoontumiseen oli vaikea mennä koska tiesin muiden huomavan kuinka olin viime kerrasta lihonut, hävetti. Mutta itsepähän ruokani suusta alas lappaan.
Minulle sopiva paino olisi n. 65 kiloa mieluummin 63, nyt tähän aikaan kuukaudesta painan reilusti (!) yli 70 kilon, olen laskenut, että vähintään 8 kiloa pitää saada pois kesäkuun loppuun mennessä ja siitä voisin vielä jatkaa mutta ehkä on hyvä olla välitavoitteita...? Haluan pitää tavoitteeni realistisena, ettei se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa...
Vinkkejä tässä kaipaan tuen ja muun jutustelun lisäksi.
Moikka taas! Eilen tuli vierailtua niin Makuunin irtokarkkihyllyllä kuin lähimmässä kiinalaisessakin. Erona edellisten sunnuntaiden herkutteluhetkiin oli eilen se, että sisääni mahtui jostain syystä paljon vähemmän ruokaa kuin ennen. Myös karkkeja jäi reilusti syömättä. Aina ennen olen ahdannut kaiken tarjolla olevan ruoan sisääni siinä pelossa, että huomenna koittaa nälkäkuuri. Nyt pystyin syömään kunnes oloni oli täysi ja lopettamaan sitten. Ruokailusta ei myöskään tullut tavanomaista morkkista. Vatsaakaan ei kiristänyt kuten ahmimiskohtauksien jälkeen.
Nyt, kun projekti on lähtenyt hyvin käyntiin, niin ajattelin, että voisin pikkuhiljaa alkaa lisäämään ruokavaliooni terveellisiäkin ruokia. Ajattelin, että jos täytän päiväni ja vatsani hiljalleen terveellisimmillä ruoka-aineilla, niin karkkien ja pullien himo ainakin pienenee ja lopulta ehkä katoaa kokonaan.
En ole tähän mennessä tottunut syömään ollenkaan aamuisin. Luettuani kaikista aamiaisen tuomista positiivisista vaikutuksista terveyteen, painonhallintaan ja jaksamiseen, ajattelin että on vihdoin aika aloittaa aamiaisen nauttiminen. Koska en ole tottunut aamusyömiseen, ei minua yleensä aamulla edes nälätä. Myös aikataulu on aamuisin hyvin tiukka. Mitä mielestänne kannattaisi aamiaisella pistää poskeensa? Vaihtoehdon tulisi olla terveellinen, pitää nälän tunne loitolla pitkään, valmistua nopeasti ja maistua hyvälle…
yberplösölle: Itsekin yritin aina löytää jotain suurtakin suurempaa motivaattoria laihduttaa ja onnistua tiukoissa kuureissani. Joskus liimasin laihojen mallien kuvia seinälle ja joskus taas ylipainoisten ihmisten kuvia jääkaapin oveen. En kuitenkaan tähän päivään mennessä ole löytänyt sellaista voimaa, joka olisi auttanut minut tiukkojen kuurien yli. Suurin helpotus minulle oli tajuta, että epäonnistumiseni laihdutuskuureissa ei suinkaan johdu siitä, että olen saamaton, laiska ja heikko houkutuksille. Ylensyöminen on ollut minulle jokin kummallinen tapa käsitellä tunteita ja todellisuudessa kaikki ongelmat syömisen suhteen löytyvät korvien välistä. Itselläni auttoi suuresti, kun luin netistä artikkeleja ja keskusteluja liittyen erilaisiin syömishäiriöihin. Vaikka esim. anoreksia ajaa melko erilaiseen tilaan, kuin meidän harrastama mässäily, niin syömishäiriöihin ajavat syyt voivat olla samanlaisia. Toivottavasti kirjoittelet fiiliksistäsi vielä jatkossakin. :)
Nyt sängyn pohjalle parantelemaan alkavaa flunssaa.
- Iina
suosittelen puuroa!
Mitä jos vaihtaisit karkit vaikka kevyt karkkeihin, esim. dietorelle tai nellie dellies, joissa on ainakin paljon kuitua. Vaalea leipä tummaan, limsat lighteiksi ja muu roskaruoka esim. hampurilaiset vaikka pastaksi. Voit lähteä todella pienistä asioista liikkeelle. Jos on pakko syödä herkkuja koko ajan, muuta sitten niiden muotoa edes hieman, siitä se lähtee.
Hyviä vinkkejä, tosin, dietorelleista saan itse ihan käisttämättömät vatsavaivat, ilm makeutusaineen takia.
Heipparallaa.
Itseasiassa mun pitäisi kiittää sua kovasti Iina, sillä sun kirjoituksien ansiosta mä olen alkanut itsekin saamaan vähän hajua siitä, että mitä pitäisi muuttaa. Ja olet oikeassa, ei aina osaa määritellä sitä motivaattoria mistä kaikki lähtee liikkeelle. Mutta nyt musta tuntuu, et oon löytänyt sen.
Nyt siis viime maanantaina jotenkin vain ajattelin sitä syömistä ja ahmimista ja sitä, että miksi sen teen ja mikä ihme saa minut syömään niin paljon. Lisäksi olen älynnyt yhden jutun. Ennen olen ajatellut, että haluan olla laiha, että elämäni olisi onnellisempaa ja olisin kaunis yms.. Nyt maanantaina ymmärsin, että haluan olla hoikempi siksi, että olisi parempi olla. Toki plussaa on se, että saan 38 farkut jalkaani :).
Ja myös se on muuttunut, etten ole yrittänyt syödä vain ja ainoastaan porkkanoita tai kaalikeittoa vaan olen syönyt riittävästi ja vähän herkkujakin, mutta en todellakaan siihen malliin kuin esim: viime viikolla. Minulla on tänään vapaa ilta ja kun kävin äsken kaupassa, ei mieleni edes tehnyt ostaa kiloa karkkia ja litraa jäätelöä. Ostin yhden suklaa muffinssin ja sekin alkoi puolivälissä tökkiä.
Tällä viikolla voin sanoa, että alkoi matka kohti terveellisempää ja ennen kaikkea energisempää loppuelämää!
Moikka! Mukavaa kuulla, että sinulla menee jo paremmin. Itselläni on mennyt viimeiset päivät sängyn pohjalla maaten ja flunssasta toipuen. Tänäänkin oli aamulla sen verran heikko olo, että en meinannut jaksaa lähteä edes kouluun. Onneksi kovassa kuumeessa ei tee mieli syödäkään mitään:)
Flunssan kourissa on ollut taas aikaa miettiä rakasta suhdettani ruokaan. Olen yrittänyt miettiä, että mikä mahtaisi olla paras keino huijata omaan ruokavalion terveellisiä elementtejä, ilman että tulee taas tarve luisua ääripäiden tielle (eli paastota aamut ja mässätä illat). Tahtoisin aloittaa aamiaisen syömisen, mutta ongelma on siinä, etten tiedä mitä minun kannattaisi syödä aamuisin. Koska en ole tottunut aamusyömiseen, tuntuu aamiaisen syöminen, sekä valmistaminen todella suurelta ja vaivalloiselta asialta. Olenkin ajatellut, että murojen tai jugurtin syöminen aamuisin on minulle ainut mahdollisuus, niiden helpon nieltävyyden sekä minimaalisten valmistustoimenpiteiden takia. Puuro olisi tietenkin terveellisin vaihtoehto, mutta sen valmistaminen aamukiireessä kuulostaa täysin mahdottomalta ajatukselta. Jos valitsen kaupasta täysjyvämuroja ja nautin ne rasvattoman maidon kanssa, niin on se terveyden kannalta ainakin parempi vaihtoehto kuin nykyinen syömättömyys...? Lisäksi uskon, että aamiaisen syöminen siirtää koko päiväruokailuani parempaan suuntaan siinä mielessä, että illalla tekee (toivottavasti) mieli syödä vähemmän, kun on laittanut aamuisinkin jotain täytettä vatsaan…
Vierailin myös apteekissa ja ostin itselleni vitamiinitabletteja, kalkkitabletteja sekä kalanmaksaöljyä (epäilen, että minulla on melko pahoja puutostiloja vitamiinien ym. saannin suhteen – iholleni ilmestyy todella helposti mustelmia ja kynnet ovat täynnä valkoisia juovia). Ajattelinkin napostella apteekkitädin ohjeiden mukaan kunnon vitamiinikuurin ja katsoa vaikuttaako se yhtä positiivisella tavalla, kuin lupailtiin.
Nyt takaisin sänkyyn parantelemaan flunssaa.
Terkuin: Iina
Moikka taasen Iina.
Toi aamiaisongelma on mulle todella tuttu. Lopetin aamiaisen syönnin kun menin yläasteelle (loppui myös moni muu syöminen, ku piti vaan olla hoikka ja luulen, että niiltä ajoilta on peräisin tämä, että syön vääristyneesti ja normaalistakin ruoasta tulee morkkis). No mutta sitten yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan ja silloin pakotin itseni syömään aamiaista. Ekaks tosiaan ei mennyt muuta alas kuin jogurttia. Nykyään syön jogurttia, soijarouhetta ja auringonkukan siemeniä sotkettuna ja sitten syön jonkun hedelmän. Mä olen ainakin huomannut, että tulee parempi olo, kun ehtii vähän aamulla laittaa suuhunsa jotain.
Mulla on tää päivä mennyt ihan persauksilleen. Mä ostin just jätskiä, suklaata ja vaikka mitä muuta "hyvää" mässyä. Riideltiin mun kundikaverin kanssa tosi pahasti eilen ja annoin tänään itselleni luvan syödä mitä vaan. Huono juttu, sillä nyt syöminen kytkeytyy tunteisiin, mutta en jaksa nyt kelata sitä. Huomenna sitten taas.
Oon vaan myös vähän turhautunut kaikesta tästä. Ku haluaisin laihtua, mutta jotenki tuntuu, et mulla ei oo mitään sellaista "tervettä maalaisjärkeä" näissä jutuissa. En välillä osaa arvioida, että mikä on paljon ja mikä on vähän. Olen pohtinut painonvartijoiden aloittamista, mut en oo varma, että onko sekään hyvä. Siinä vaan olisi tosi selkeät ohjeet, että miten toimitaan.
Ääh, pitää vähän funtsia.
Heippa!
Ikävää kuulla, että olet riidellyt poikaystäväsi kanssa. Ymmärrän hyvin, että tuollaisella hetkellä on vaikea kontrolloida syömistä. Vaikeina aikoina sitä vaan tuntuu, että ruoka on ainut asia, mikä lohduttaa. Toisaalta en näe siinä mitään ongelmaa, että yhtenä surullisena päivänä pistää poskeensa paketillisen keksejä, jäätelöä, suklaata tai kaikkia niitä. Kyllä laihatkin ihmiset sortuvat tunnesyöpöttelyyn ja lohduttavat itseään ruoalla! Tärkeintä on mielestäni antaa itselleen satunnaiset syöpöttelyt anteeksi ja jatkaa sen jälkeen terveellisemmän elämän opettelua entistä sisukkaammin.
Itsellekin tuli eilen illalla heikko hetki ja sellainen tunne, että on kerta kaikkiaan pakko saada jotain suuhunsa. Olin illalla syönyt kunnollisen aterian, eikä ongelmana siis ollut nälkä. Yhtäkkiä vaan tuli sellainen pakottava tarve mennä kauppaan, ostaa läjä ruokaa ja istua sohvalle syömään niin pitkäksi aikaa, että vatsaan sattuu. Koko elämä tuntui hetken aikaa niin ahdistavalta ja turvattomalta ja ainoa ratkaisu tähän tuntui sillä hetkellä olevan ruoka. Ahdistuksen ja turvattomuuden tunteeseeni ei ollut mitään ulkopuolista selitystä (minun olisi päivän tapahtumien perusteella kuulunut olla ennemminkin iloinen kuin surullinen). Tulin siihen tulokseen, että ahdistuin pelkästään sen takia, että en saanut päivittäistä ahmimishetkeäni, johon olen elämässäni viiden viimeisen vuoden aikana tottunut. Ajattelin, että ahmiminen on minulle kuin viina alkoholistille tai huumeet narkomaanille, se on tapa paeta todellisuutta ja rentouttaa mieli. Kuten alkoholisti tarvitsee päivittäisen alkoholiannoksensa, tarvitsen minä oman ahmimishetkeni. Pienehkön itsetutkiskelun jälkeen ahdistus lakkasi ja tajusin, etten voi päivittäin lievittää stressiäni ahmimalla. Kun olin jälleen kerran saanut taottua tämän asian pieneen päähäni, niin olo oli ihmeellisen helpottunut ja tyytyväinen.
Nyt tuntuu uskomattoman hyvältä, että sain eilen pidettyä itseni erossa pullapussista ja suklaalevystä. Kuitenkin tiedän, että jonain päivänä tulee varmasti hetki, että olen niin surullinen tai ahdistunut, että en saa pidettyä itseäni kurissa. Tilanne täytyy silloin vain hyväksyä sellaisenaan ja antaa itselleen anteeksi satunnainen lipsuminen. Kaikki tekevät elämässään virheitä, mutta ei niiden pidä antaa vaikuttaa koko loppuelämään. Ei märehditä eilistä, vaan jatketaan sisukkaasti eteenpäin ja selätetään tämä kirottu syömishäiriö! Itselläni on auttanut ajatuksien jäsentämisessä todella paljon tänne kirjoittelu. En ole koskaan jutellut kenellekään ongelmistani, mutta kun olen kirjoittanut tänne, niin on tuntunut siltä että saa ikään kuin asiat pois sydämeltään.
Nyt ajattelin pistää lenkkivaatteet päälle ja lähteä ulos. Illalla tulee kuitenkin lipitettyä viiniä ja huomenna syötyä pizzaa, joten pakko lievittää omantunnontuskia jo hiukan etukäteen. Hyvää ja herkkuvapaata viikonloppua!
- Iina
Tulipa epäselvä viestinpätkä. Toivottavsti ei haittaa kenenkään tarkkaa silmää. Ensi kerralla selkeämmin... :)
-Iina
Moi.
Viikonloppu meni ja syömisasiat sujuivat kohtalaisesti. Sunnuntaina maistui pizza, mutta perjantaina ostettu suklaalevy säilyi koskemattomana koko viikonlopun. Ahmimiseenkaan en ole sortunut.
Aamupalan syöminen tuottaa edelleen suuria ongelmia. Ostin kaupasta Elovena kauramuroja, koska ajattelin, että ne ovat kohtuullisen helppo ja terveellinen aamiainen. Tänään aamulla en saanut alas kuin muutaman lusikallisen ja nekin hiukan irvistellen. Lounasaikaan oli sitten tietenkin kamala nälkä ja ruoka, leipä ja jälkiruoka maistuivat liiankin hyvin… Mitenköhän saisin tämän aamiaisasian kuntoon?
Nyt, kun flunssa on selätetty, niin olen päässyt kunnolla lenkkeilemään. Perjantaina tuli vedettyä oikein kunnon hikilenkki juosten ja viikonloppuna sitten kaksi pitkää, palauttavaa kävelylenkkiä. Olen hyvää vauhtia jäämässä koukkuun lenkkeilyyn. Se on sadistisen ihana tunne, kun aamulla herää jalat niin kipeinä, että on vaikea päästä ylös sängystä. Siitä tietää, että edellisenä päivänä on tehnyt ainakin jotain oikein. Kun nyt ensin totun tähän lenkkeilyyn, niin haaveissa olisi opetella myös venyttelemään. En ole koskaan harrastanut venyttelyä ja olen jäykkä kuin vanha tukki. Mistähän saisi ohjeita kotivenyttelyyn?
Hyvää viikonaloitusta kaikille!
- Iina
Oletko kokeillut muuta kuin viljatuotteita aamulla? Miten hedelmät ja jogurtti uppoaisi aamusella? Jonkin aikaa söin weetabixia ja totesin, että maidon kanssa se aamuisin hieman ällöttää niin kokeilin appelsiinituoremehua ja hyvin kävi!
Itse olen saanut lounasannoskoon kuriin syömällä aamulla, pidän puuroista mutta ei niitä ehdi keittelemään arkiaamuna tai sitten pitäisi nipistää unista...