Itse en töihin mene

Kun töitä ei ole tarjolla ja eläkeikäkin karkaa yhä kauemmaksi, ei todellakaan ole mikään kiire. Itse varmaankin opiskelen niin pitkälle kuin vain jaksan ja kokeilen kaikenlaista mahdollisimman pitkään, ennen kuin siirryn ns. vakinaiseen työelämään.

Sulla on aivan oikea asenne. Elämästä pitää nauttia silloin kun se hyvältä tuntuu.

Kyllä eteesi tulee vielä mielenkiintoinen työ jota haluat välttämättä tehdä, joten tee sitä silloin.

Eläkkeestä sinun ikäistesi on turha haaveilla, se on sana jonka lapsesi ja lastenlapsesi löytävät vain historiankirjoista.

Hautaan asti laulellen ja soitellen ilman eläkeikää. Jos tauti iskee niin sitten työkyvyttömyysrahalle ja jos et työkykyiseksi palaa niin terminointilaitokseen.

Muista elää täyttä elämää niin ei tarvitse itkeä eläkkeistä :)

töistä saa palkkaa jolla voi kustantaa itselleen esim. mukavan asunnon, auton, harrastuksia jne. ja välillä on lomiakin jolloin elämästä voi nautiskella oikein rahan kanssa.

Työttömyyskorvauksilla on paljon vapaa-aikaa muttei rahaa joten sillä tavalla ei elämä ole nautinnollista vaan pelkkää tylsää kurjaa kituuttamista. Työttömänä joutuu alistumaan kurjaan halpavuokraiseen slummitalon asuntoon jossa saa pelätä henkensä edestä naapurin huumejengin mellastusta, liikkumisvälineenä on vain omat jalat tai kenties jopa polkupyörä, ainoat harrastukset mihin on varaa on seinään piereskely ja nenän kaivaminen, ruoka on haettava leipäjonosta ja niin edelleen.

Olen itse 34v ja meillekin sanottiin jo opiskeluaikoina ettei me millekään eläkkeelle päästä koskaan, paitsi ne jotka ovat tarpeeksi rikkaita ja oleskelevat pääomatulojen varassa vapaaherrana.

Köyhyys ei ole ilo kenellekkään, mutta minua se vain naurattaa.

Kiletämättä eläkemaksujen maksaminen alkaa epäilyttää, kun suvun miehet ovat kuolleet aika nuorina, en taida minäkään koskaan päästä eläkkeelle.