Herra varjele, nyt ne jakavat apurahoja jo pypyläärin kertakäyttömusiikin tukemiseenkin.
Apurahaa voidaan siis myöntää henkilölle, jonka taiteellinen panos on esim. kouluttamattomalla äänellä yksinkertaisen melodian tahtiin mylvimistä ja takapuolen keikutusta.
Laatuhan palvelee pypyläärimusiikissa lähinnä takapuolen levotonta liikehdintää ja tästä aiheutuvaa eläimellistä mielihyvää eikä pyp-musiikki lähtökohtaisesti edes yritä olla enempää. Pypyläärimusiikki kuolee vääjäämättä vuodessa parissa kun kuulijakunta suhtautuu siihen loppuviimeiseksi aina täysin välinpitämättömästi vaihtaen tahdistajaansa huomattavasti useammin kuin Virtanen Saabia.
Mikä siis on se sisällöllinen salattu merkitys, jonka varjolla tällaiselle toiminnalle jaetaan kulttuuritukea?
Kyseessä ei ole kansanperinne, taidemuoto, kulttuuriyhteisöä edistävä tai uusia musiikillisia näköaloja avaava toiminta. Kenties pyllyn keikutuksen katsotaan olevan katoava luonnovara??
Entä miten tällaisen keikuttajan ansiokkuus arvioidaan? Kevyt musiikki on musiikillisessa mielessä hyvin alkeellista ja rajoittunutta äänen mahdollisuuksien käyttöä eikä siinä ole olemassakaan muita laatukriteereitä kuin tarttuva melodia ja meininki - eli myyvyys...
Mutta jos myy, ei tarvetta erilliseen tukemiseen voi todellakaan olla. Jos taas ei myy, ei pypylääriä musiikkia edes ole olemassa. Nimensä mukaisesti.
Riittääkö tukemisen syyksi todellakin se, että on olemassa joukko parantumattomia exhibitionisteja, jotka saavat kiksit siitä että mylvivät, rämpyttävät tai vinguttavat lavalla ja pyllistelevät auliisti yleisölle, eivätkä kuuna päivänä suostuisi tekemään kunniallista työtä?
Apurahaa voidaan siis myöntää henkilölle, jonka taiteellinen panos on esim. kouluttamattomalla äänellä yksinkertaisen melodian tahtiin mylvimistä ja takapuolen keikutusta.
Laatuhan palvelee pypyläärimusiikissa lähinnä takapuolen levotonta liikehdintää ja tästä aiheutuvaa eläimellistä mielihyvää eikä pyp-musiikki lähtökohtaisesti edes yritä olla enempää. Pypyläärimusiikki kuolee vääjäämättä vuodessa parissa kun kuulijakunta suhtautuu siihen loppuviimeiseksi aina täysin välinpitämättömästi vaihtaen tahdistajaansa huomattavasti useammin kuin Virtanen Saabia.
Mikä siis on se sisällöllinen salattu merkitys, jonka varjolla tällaiselle toiminnalle jaetaan kulttuuritukea?
Kyseessä ei ole kansanperinne, taidemuoto, kulttuuriyhteisöä edistävä tai uusia musiikillisia näköaloja avaava toiminta. Kenties pyllyn keikutuksen katsotaan olevan katoava luonnovara??
Entä miten tällaisen keikuttajan ansiokkuus arvioidaan? Kevyt musiikki on musiikillisessa mielessä hyvin alkeellista ja rajoittunutta äänen mahdollisuuksien käyttöä eikä siinä ole olemassakaan muita laatukriteereitä kuin tarttuva melodia ja meininki - eli myyvyys...
Mutta jos myy, ei tarvetta erilliseen tukemiseen voi todellakaan olla. Jos taas ei myy, ei pypylääriä musiikkia edes ole olemassa. Nimensä mukaisesti.
Riittääkö tukemisen syyksi todellakin se, että on olemassa joukko parantumattomia exhibitionisteja, jotka saavat kiksit siitä että mylvivät, rämpyttävät tai vinguttavat lavalla ja pyllistelevät auliisti yleisölle, eivätkä kuuna päivänä suostuisi tekemään kunniallista työtä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lapsukaista kaltoin kohdellut arkkipiispa Schrattenbach telkesi 11 vuotiaan mozartin viikoksi lukittuun huoneeseen tehtävänään säveltää piinaviikolle kantaatti Das Grab hautalaulu, KV 42, koska epäili Mozartin säveltäneen kaikki siihen asti nimiinsä merkityt teokset ja jonkun muun, Leopoldin, olleen asialla, mukanaan vain kynä nuottipaperia ja oratorioteksti sekö toivon mukaan ruokaa ja juomaa. joten jonkinlaisesta skandaalista tämäkin käy vaikka varsin anakronistisesta sellaisesta lastensuojeluviranomaisten kannalta.
Toivottavasti et vihjaa että 11-vuotiaan Mozartin olisi tässä lukitussa huoneessa pitänyt kusta nurkkiin, paskoa housuunsa, mylviä nuotin vierestä poikasopraanollaan MTV:n tahtiin menetetystä rakkaudesta skittaa rämpyttäen, polttaa maria, uikuttaa hillitsemätöntä pojan kaipuutaan ja keikuttaa sukimattomana koru huulessa ja alushoususillaan rytmikkäästi pyllyään kaikille jotka saapuivat hänen luomistyötään valvomaan ja tiedustelemaan oliko hänellä nälkä tai kenties tarve käydä huussissa...?
ollut mtv:tä
He tosiaan kutsuvat sitä "musiikiksi", ja sen esittäjiä "soittajiksi" ja "laulajiksi". Musiikin luo kuulemma oikein "säveltäjä" ja lyyrikat ovat "sanoituksia". Hah hah hah! Nämä raukat eivät ole oikeaa musiikkia koskaan kuulleetkaan. "Kulttuurimme" on hirveää törkyä ja valhetta täynnä. Kaupallista sontaa, jota myydään idiooteille, jotka laajakulmatelevisio on tyhmistänyt.
Taidat tosiaan nauttia kakkahuumorista? Mozarttikin nautti siitä jopa 20 vuotta vanhana, mutta hän oli sentään oikea älykäs ihminen ja musiikillisesti lahjakas. Samaa epäilen, että voisi yhdistää sinuun. On muuten kiinnostavaa, kuinka Mozartin luonteenpiirteet sikäli eivät heijastunut musiikkiin että esim. hänen parikymppisenä säveltämänsä loistokkaat viulukonserttonsa eivät todellakaan anna kuvaa niistä persoonan kuvauksista, mitä Mozartista on kirjoitettu: oli kuulemma lapsellinen ja hitaasti kehittynyt ihmisenä, musiikillisesti tietysti yksi suurimpia neroja.
Provoilijoille on aina tärkeää saada vastaus eli huomiota itselleen. Jos ei viestiin vastata, on provo pielessä. Näin siis autamme auktoriteettia, vaikka se ei ole syy miksi vastaamme.
julkituominen mitään provoilua ole. Itse myös näen kevyen musiikin hyysäämisen silkkana typeryytenä ja vahingollisena koko kulttuuri-ilmapiirille. Vain laatua on syytä hyysätä, ei ala-arvoista pyllyn pyöritystä.
Sana populäärimusiikki viittaa suureen kansansuosioon. Silti sieltä (eli käsitteen populäärimusiikki alta) löytyy epäkaupallista, ja täysin viihteen ja valtavirran ulkopuolella tehtyä tinkimätöntä sekä uskottavaa ilmaisua. Viihdemusiikiksi luetaan myös jazz, ja esim. Duke Ellingtonin pioneeriteokset ovat pian 90 vuotta vanhoja. Aika kestäväksi todettua siis, ei mitään tusinaviihdettä. Suurin osa ns. kevyestä eli nk. populäärimusiikista on hetkessä unohtuvaa roskaa, mutta toisaalta on oikeastaan kaikki teokset minkä tahansa (taiteen)alan saralla suurimmaksi osaksi on heikkoa kamaa - helmet jäävät elämään, ja niitä verrattain kaikkeen tehtyyn kamaan on kovin vähän.
Klassinen on klassista, ikuisuusarvomestariteoksia sieltä löytyy hillitön määrä. Mutta kaikki muu musiikki on typerä kategorisoida roskaksi, sen nyt tajuaa jokainen, joka ajattelee toimivilla aivoilla. Kaikenlaisen musiikin saralta on tuotettu laatua, usein ne pitää vain löytää vähän etsimällä, mikä joillekin tuottaa vaikeuksia kun kärsivällisyys ei ole riittävää. Aina niitä ei tarvitse edes etsiä, jotkut suuret muusikot ovat myös tunnettuja, suosittuja ja suorastaan populäärejä - mikä tekee tietysti niistä täyttä roskaa, oli musiikki minkälaista tahansa!! ;)
klassisesta löytyy eniten laadukasta musiikkia, mutta löytyy sitä muualtakin. samaa mieltä.
Olen samaa mieltä, on aivan tarpeetonta lähteä
karsinoimaan mitään musiikin suuntausta.
Aika näyttää mikä jää, mikä ei. On muistettava
klassisesta musiikista keille sitä aikanaan
sävellettin (esitettiin) aivan pienelle hienostelevalle eliitille (hoveille).
Tavallinen kansa ei siitä tiennyt mitään.
Kansan oma musiikki nousi arkipäivästä, todellisuudsta. Siksi se on elinvoimaista.
Tämän päivän ns.pop musiikki heijastelee
jotain mikä ei ole näköjään täysin selkiytynyt.
Tanssimusiikki taas on käyttötavaraa, tulee ja menee.sitäkin tarvitaan. Muuten, mitää tarkoittaa
ns."pyppyily" mitä palstalla kirjoitellaan, tuntuu jotenkin murros ikäisten poikien kirjoittelulta.
Populääri = suosittu, eli vaikkapa Sibeliuksen viulukonsertto tai Tsaikovskin pianokonsertto.
Nämä eivät silti ole populäärimusiikkia. Tietenkään.
Populäärimusiikki = viihdemusiikkia, joka on tehty nimenomaan viihdyttämään mahdollisimman montaa oppimatonta kansanmiestä. Menekki mielessä luovuus ja keinot karsitaan tässä lajissa minimiin. Kevyt tyyli asettaa itse ne rajoitukset ja samalla pilaa suuret musiikilliset mahdollisuudet.
Miksi?
Siksi että kuulijoita ei tässä tyylissä saa haastaa tai vieroittaa. Mistään hinnasta.
"Duke Ellingtonin...ei mitään tusinaviihdettä."
Tusina tai ei, kyseessä pelkkää viihdemusiikkia, jota kukaan ei missään esitä kuin levyltä.
Miksi?
Siksi että se ei ole musiikillisesti riittävän kiinnostavaa ja laadukasta, jotta sitä koulutetut pianistit haluaisivat konserteissaan esittää.
Miksi?
Siksi että se on vain jazzmusiikkia ja klasarin puolelta löytyy niin paljon monipuolisempaa ja haastavampaa tavaraa.
On pelkkää legendaa, että populäärimusiikin valtavirran alta löytyisi jotain kätkettyjä aarteita.
Miten sen voi tietää?
No kun populäärimusiikki itse asettaa ne rajoitukset, joihin koulutetut eivät suostu.
Jos ei asettaisi?
Kyse ei silloin enää olisi populäärimusiikista vaan esim. kokeellisesta musiikista.
Vinkiksi vain että kun oikein haluat inttää, muista että nämä asiat ovat hyvin yksinkertaisia kun niitä ei hyöty mielessä yritä mutu-tuntumalla monimutkaistaa.
Ja nyt mars opiskelemaan musiikkia! Opettaja kertokoon sen mikä netissä ei mene puupäille jakeluun. ;)
Tarkoitti "Mars opiskelemaan musiikkia", olen konservatoriossa opiskellut viulisti, soittanut
myös paljon klassista, myöskin viihdemusiikkia,
Äläs helvetin kloppi ala puhumaan mitään musiikin opskelusta, Äläkä viisastele.
Hyvä kirjoitus, kuka oletkin. :)
Viestin 'Asiat pitää nähdä sellaisena kuin ne ovat' on kirjoittanut auktoriteetti. Suoraan minulta, Jaakolta auktoriteetille: on jo aika sinun päättää, seisotko sanojesi takana vai et. Toistaiseksi et ole seissyt, sillä vaihdat nimimerkkiä jatkuvasti. Et halua leimaantua näkemyksistäsi, et siis ole rehellinen.
Olen itse samaa mieltä näiden suvaitsevimpien kanssa. Taidemusiikissa löytyy eniten aarteita, mutta myös muualla niitä on. Itse asiassa jopa väite, jonka mukaan niin eurooppalaisesta taidemusiikista kuin popista, rockista ja jazzistakin löytyy kestäviä helmiä, on suppea. Entä esim. aasialainen musiikkiperinne? Siitä ei suuri osa länsimaista tiedä mitään, eikä toisinpäin. Siihen ei myöskään juuri kukaan viitsi koskaan tutustua. Silti on kanttia sanoa tietävänsä - kaikista ehdottomimpien mielipiteiden esittäjät tietävät aina vähiten.
"Muuten, mitää tarkoittaa
ns."pyppyily" mitä palstalla kirjoitellaan, tuntuu jotenkin murros ikäisten poikien kirjoittelulta."
Ei se poika ole, henkisesti ruma nainen.
Tällä palstalla taitaa olla yksi ainut populäärimusiikin harrastaja joka yrittää joko ilman nimimerkkiä tai eri nimimerkkien avulla julistaa kevyen musiikin tärkeyttä noin niinkuin musta tuntuu - periaatteella, koska itse on kovin kiintynyt pyppymusiikkiin kuten täällä hauskasti populäärimusiikkia kutsutaan.
Vertailu klassiseen puhtaalta tuntuma - pohjalta, ilman asiantuntemusta ja ilman että minkäänlainen faktuaalinen informaatio menee vastaanottajalle perille ei ole objektiivisen älykkyyden osoitus.
Auktoriteetti ja joku muu tässä ketjussa osuvat naulan kantaan sanoessaan että populäärimusiikki on laadullisesti kovin heppoista verrattuna klassiseen musiikkiin. On yleisessä tiedossa että populäärimusiikki eli siis se pyppymusiikki tehdään aina periaatteella "helppoa viihdettä kansalle" ja näinollen laatu automaattisesti kärsii.
Tällaiset seikat eivät ole mielipideasioita.
Huono ei musiikillisesti kestä ajan hammasta, mikä osoittaa ettei kaikki kevyt ole huonoa. Tämä jos joku on fakta, aika on luotettava mittari minusta.
Kirjoitit:
Vertailu klassiseen puhtaalta tuntuma - pohjalta, ilman asiantuntemusta ja ilman että minkäänlainen faktuaalinen informaatio menee vastaanottajalle perille ei ole objektiivisen älykkyyden osoitus.
JA MITEN sinä olet osottanut olevasi pätevä arvioimaan, mikä on objektiivista älykkyyttä? Et perustellut ainuttakaan näkemystäsi, näkemyksesi eivät olleet uusia tällä palstalla, sanoit vaan oman mutusi ilman argumentteja.
Kaikenlaista roskasakkia keskusteleekin klasaripalstalla, HARMI JUTTU...
ja muut sivupersoonasi.
Huono musiikki on sellaista, joka on pantu kokoon heppoisesti, heppoisista aineksista, taloudellinen hyöty mielessä, periaatteena että se miellyttäisi heti tavallista tallaajaa.
On valtava määrä ala-arvoista musiikkia jota erilaisilla myyntistrategioilla tuputetaan ihmisille. Nykypäivänä etenkin hyvä myyntikeino on seksi ja erotiikka. Tavallinen tallaajahan ei laatua etsi vaan viihtyvyyttä ja eroottisia virikkeitä.
Tämän kun muistaa niin ajan hammas ei siinä pelissä enää kerro laadusta mitään. Jämähtäneet kuuntelevat edelleen Elvistä, Abbaa, Beatlesia ym. levyltä, mutta molemmat ovat silti musiikillisesti ala-arvoista tavaraa.
Musiikin yleiset laatumääreet on kartoitettu paljon korkeammilla tahoilla kuin Suomi24:n palstalla, paljon ennen omaa aikaamme. Minä en ole ollut niitä määreitä luomassa vaan muut henkilöt. Mutta niitten totuudellisuuden näen ja allekirjoitin heti kun oppia alkoi olemaan päässä riittävästi.
Hanki sinäkin oppia, äläkä pelaa peliä fiilispohjalta.
"Jämähtäneet kuuntelevat edelleen Elvistä, Abbaa, Beatlesia ym. levyltä"
Ovatko kolme myydyintä ainoat, jotka edes tiedät!? Tämä kuvastaa suurelta osin teidän mustavalkoajattelijoiden kapasiteettia. Lyön vetoa, että olet klasariksi koulutettu ja et ole ikinä kuunnellut huolella jazzia (sitä ei omaksuta 1. kuuntelulla, kuten ei klassista tai progressiivista rock-musiikkia). Olet suvaitsematon apina, joka toistelee sitä mitä sinulle opetetaan. Niin tekee monet muutkin. Avaa korvasi ja ennen kaikkea mielesi, ja niin...kasva isoksi!
Lyön vetoa, ettet ole edes kuullut esimerkiksi vaikka Jethro Tullin Thick as a Brick -teosta, joka kestää 42 minuuttia ja on huomattavan monimutkainen kokonaisuus. Samoin sinulle ei ole tuttua Miles Davisin erittäin arvostetut jazzin mestariteokset, eivätkä muutkaan genren ikiklassikot. Et tiedä Pink Floydista mitään (ainakaan musiikkia), etkä Frank Zappan levyistä ole kuullutkaan. Olet kyllä kuullut Abbasta, Elviksestä ja Beatlesista, pari kappaletta kultakin, joita et ole kuunnellut huolella, näiden artistien levyihin et ole paneutunut. Koko käsityksesi muusta kuin klassisesta pohjautuu muutamaan sävelmään sekä siihen hetkeen kun pyörähdit mäkkärissä syömässä mahaasi yhden burgerin ja näit MTV-kanavalla alastonta tanssia.
Ette tiedä, mistä puhutte mutta paljon irtoaa ennakkaluuloja.
Ja vielä: te jotka kutsutte populääriä aina pyppymusiikiksi olette sairaita. Ehkä 1/1000000-osa popmusiikista käsittelee aihetta takapuoli. Valtaosa niistä kertonee rakkaudesta, mikä on tietysti kaupallinen teema. Viihdekammoajille on rankanluontoista elämä.
Kuunnelkaa apinat.
Kaikki laadukas musiikki on ei-huonoa, vaikea vaan sanoa, mikä on hyvää ja mikä ei, se kun on makuasia. Onko jolle kulle keskustelu tärkeämpi kuin itse musiikki? Ja tällainen keskustelu vielä!
Yritä nyt jo tajuta ettei kyse ole ennakkoluuloista vaan vapaaehtoisesta, ikiomilla korvilla tapahtuvasta valikoinnista.
Johan täällä on moneen otteeseen selvitetty miksi pyllymusiikki ei riitä klasareille. Miksi tehdä asioista niin vaikeita? Miksi yrität anella hyväksyntää paikassa, jossa et tule sitä saamaan?
1. Kaikki jazz on ilmaisultaan ja keinoiltaan silkkaa pelleilyä verrattuna klassisen musiikin keinoihin. Jazzia on kuin päämäärätöntä pitsinnypläystä verrattuna klassisten mestariteosten loputtoman rikkaaseen materiaalin käsittelytapaan.
2. Jethro Tullin "musiikki" on kioskimakkaraa ja kaljapullo verrattuna kenen tahansa klassisen säveltäjän musiikkiin. Jos et kuule eroa laadun ja Jethro Tullin välillä, kehotan sinua aloittamaan yksityiset musiikkiopinnot. Korvien avaamiseen ei aina tarvita ammattiapua, mutta asennemuutos, nöyryyttä, rehellisyyttä ja avoimuutta kyllä tarvitaan.
3. Pink Floydin musiikki on jo unohtunut syystä ettei siinä musiikissa ole mitään mikä kestäisi vertailun mestareihin.
Kuka esittää tänä päivänä Floydia konserteissa? Ei kukaan.
Ei voi mitenkään käsittää kuka täysipäinen kuuntelee vapaaehtoisesti esim. Floydin Wallia. Jos yksinkertaista laulelmaviihdykettä hakee, niin onhan olemassa vaikkapa joukko kansanlauluja joilla tyydyttää melodianälkäänsä. Sitten voi päässään keksiä hienoja sanoituksia, joissa kuvittelee olevan jotain mitä suuret filosofit eivät ole vielä sanoiksi pukeneet. Mutta kannattaa tajuta ettei sanoituksilla ole mitään telemistä itse musiikin laadun kanssa.
4. Frank Zappa samoin on jo unohtunut, eikä senkään musiikkia esitetä enää missään. Kysy itseltäsi miksi näin on ja lopeta tyhjien tynnyreitten paukuttaminen klassisen musiikin palstalla.
Popmusiikki todellakin pyörii useimmiten juuri takapuolen ympärillä. Se musiikki itse kun ei myisi ilman takapuolen, rintojen ja vastaavien ruumiinosien erotiikkaa tihkuvaa läsnäoloa. Populäärimusiikki kun ei KOSKAAN musiikkina ole tarpeeksi ilmaisuvoimaista, monipuolista ja musiikillisesti älykästä kilpaillakseen vaikkapa jonkun Brahmsin, Wagnerin tai vastaavien teosten kanssa puhtaasti musiikillisella tasolla.
Mitä ilmeisimmin et ymmärrä musiikkia pintaa syvemmältä. Olet liikkeellä fiilispohjalta ja kouluttamattomat tai luonnostaan kykenemättömät korvasi eivät suostu vastaanottamaan monipuolisempaa musiikillista sanottavaa.
Olet sitä kastia jolle sanat, melodia ja rytmi ovat ne ainoat elementit jotka yleensä pystytään vastaanottamaan.
Kaltaisiasi riittää mutta sitä täällä epäilemättä ihmetellään miksi kummassa mainostat täällä ongelmaasi niin vimmaisesti?
Olet kuin kolmipyöräisellä ajava lapsi, joka yrittää suureen ääneen julistaa kilpapyöräilijöille olevansa jotain suurta. Vain harvinaisen suuri tollo tulee mainostamaan kolmipyöräistään kilpapyöräilijöitten ikiomalle palstalle.
Tajua nyt jo vihdoin, luupää.
Et ole kovin hyvä muuttamaan kirjoitustyyliäsi, jottei huomattaisi kuka todella olet.
Kuulematta jazzia ja progea sanoo niitä pyllymusiikiksi. Ei fiksuimmasta päästä :-)
No, soitetaanko jazz-orkestereissa Mozartin viulukonserttoja? Tai rock-bändeissä Sibeliuksen Tuonelan joutsenta? Ei. Siksi voitanee nähdä melko luontevana, ettei klasarit esitä jazzin ja popin klassikoita, kun jazz- tai pop-ammattilaiset eivät soita klassista.
Nykyisen MTV:n keikistely ei muuten liity musiikkiin. 0,001 prosenttia populaarista musiikista kertoo takapuolesta, siksi termisi "pyllymusiikki" on hupsu. Sinä kerrot takapuolesta paljon enemmän keskimäärin juttuihisi nähden, joten kutsun sinua "pyllyihmiseksi".
pyhää ettei sille saisi naureskella?
Tottahan pyllyä keikutetaan lähes kaiken populäärimusiikin parissa. Miksi yrittää peitellä sitä asiaa niin vimmalla? Häpeätkö pyllyn keikutustasi?
Kyllä minuakin hävettäisi, jos kuuntelisin roskamusiikkia kuten jazzia tai progea ja arkirutiineihini kuuluisi takapuolen hillitön keikuttaminen päivittäin.
Ei sellainen älykkään ihmisen touhua ole.
joskin osa oli peräti jo vähän asiatonta. Aika ränkytystähän tuo oli tuo jethron thick, oikeata oluenkatkuista huvimusiikkia... matsku ei todellakaan kestä vertailua edes johann strauss II:n kaltaiseen viihdetaiteilijaan klassisella puolella, saati sitten kun asetetaan siihen rinnalle joku Bachin h-molli-messun osa tai vaikkapa Brahmsin kolmosen finaali.