Ainakaan useimmilla ei ole kykyä asettua toisen asemaan.Ehkä sitten olen onnellinen siitä asiasta että olen kokenut tän pettämisen monelta eri kannalta.
Olen perheestä, jossa vanhemmat ovat pettäneet toisiaan ja olen myös samalla perheestä, jossa vanhemmat pysyivät yhdessä vain meidän lasten vuoksi.Vaikka lapsi kuinka tahtoisi vanhempiensa pysyvän yhdessä kaikesta paskasta huolimatta, vanhempien EI kuulu päättää parisuhteensa asioista lapsen ehdoilla.Olisin halunnut heidän eroavan niin olisipa jäänyt kenties mieleeni onnellisempia muistoja lapsuudesta eikä sitä ainaista tappelua ja muuta pahempaa.Äitini mielestä heidän eronsa olisi vaikeuttanut elämääni, vaikka hän olisi halunnut erota.
Toinen asia nuoruudestani kun eka poikaystäväni kertoi pettäneensä minua-ei se tuntunut miltään.Ei sitten yhtään miltään.Ja kyllä se poika muuten tuntui vaikka miltä eli oli monen vuoden ihana ihana ihastus.Jotenkin vaan ajattelin että siinähän pani.Jätin kyllä hänet periaatteen vuoksi, mutta itsetuntoni ei laskenut.Jos joku muu oli ollut pantava ei kai se sitä meinaa etten minä ihana olis?(vaan kenties sitä että en silloin antanut tälle jätkälle vaan olin kiltti tyttö;))
Sen jälkeen olen itse pettänyt muissa suhteissa ja kenties minuakin.Yleensä se ei ole tuntunut yhtään miltään.Se kun olen pettänyt.Syitä on erilaisia-oikea ihastuminen toiseen, se etten ole saanut tarpeeksi hellyyttä/intohimoa toiselta,humala ja välinpitämättömyys jne.Pettäminen on ollut enimmäkseen "pientä"pussailua jne.,joskus "vain"henkistä(joskin paljon vakavampaa)ja kerran kaikkea mahdollista.Näiden kaikkien sekoilujen jälkeen olen kyllä alkanut itse epäilemään miehiäni myös, kenties siksi etten luota enää edes itseeni.En ole koskaan kertonut että olen pettänyt.
Nyt muutamien vuosien jälkeen tilanteeni on taas se että olen vapaa mutta minulla on salasuhde varattuun mieheen.Olemme tunteneet kauan toisemme ja täysin rakastuneita toisiimme.Mies haluaisi olla kanssani ja minä myös hänen.Suhteemme on enemmänkin henkistä rakkautta, harvoin se menee fyysiseen pettämiseen mutta on myös mennyt siihenkin.Outoa kenties, mutta nyt morkkikseni ovat pahemmat kuin koskaan ennen.Mulle ei ole tullut huonoa omaatuntoa kun olen joskus pettänyt itse eikä mua joskus sattunut kun mua petettiin.Nyt kuitenkin on erilailla..Olen rakastunut tähän mieheen enkä voi tunteilleni mitään.Hänen naiselleen en haluaisi mitään pahaa.Hän ansaitsisi miehen joka haluaisi häntä oikeasti ja sellaisen saisikin.
ykkösnaiset haukkuvat kakkosnaiset-siksikö etteivät ole koskaan rakastunut toisen mieheen?
Ja toiset kakkosnaiset vain panevat ja tekevät mitä vain-kostaakseen jotain entistä,nostaakseen itsetuntoa vai siksikö etteivät ole itse seurustelleet eikä tiedä mitä toisten suhteille aiheuttavat?
Ja sitten ne lapset.Ne katsovat kun vanhemmat säätää.Ainakaan se vanhempien taakka ei kuulu lapsille.Olkoon se vanhempien asia,rakastukoon, mokailkoon mitä vain mutta antakaa lapsillenne lapsuus, jossa on leikkiä eikä aikuisten juttuja,joita heidän ei kuulu selvittää.
Joten koitetaanhan joskus nähdä asiat muiltakin kuin omilta kanteiltamme.Maailmassahan on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen.
Itse voin ainakin myöntää että väärin on tullut tehtyä ja olen täysi paska.Mutta se on vain toinen puoleni:)Hauskaa joulua
Olen perheestä, jossa vanhemmat ovat pettäneet toisiaan ja olen myös samalla perheestä, jossa vanhemmat pysyivät yhdessä vain meidän lasten vuoksi.Vaikka lapsi kuinka tahtoisi vanhempiensa pysyvän yhdessä kaikesta paskasta huolimatta, vanhempien EI kuulu päättää parisuhteensa asioista lapsen ehdoilla.Olisin halunnut heidän eroavan niin olisipa jäänyt kenties mieleeni onnellisempia muistoja lapsuudesta eikä sitä ainaista tappelua ja muuta pahempaa.Äitini mielestä heidän eronsa olisi vaikeuttanut elämääni, vaikka hän olisi halunnut erota.
Toinen asia nuoruudestani kun eka poikaystäväni kertoi pettäneensä minua-ei se tuntunut miltään.Ei sitten yhtään miltään.Ja kyllä se poika muuten tuntui vaikka miltä eli oli monen vuoden ihana ihana ihastus.Jotenkin vaan ajattelin että siinähän pani.Jätin kyllä hänet periaatteen vuoksi, mutta itsetuntoni ei laskenut.Jos joku muu oli ollut pantava ei kai se sitä meinaa etten minä ihana olis?(vaan kenties sitä että en silloin antanut tälle jätkälle vaan olin kiltti tyttö;))
Sen jälkeen olen itse pettänyt muissa suhteissa ja kenties minuakin.Yleensä se ei ole tuntunut yhtään miltään.Se kun olen pettänyt.Syitä on erilaisia-oikea ihastuminen toiseen, se etten ole saanut tarpeeksi hellyyttä/intohimoa toiselta,humala ja välinpitämättömyys jne.Pettäminen on ollut enimmäkseen "pientä"pussailua jne.,joskus "vain"henkistä(joskin paljon vakavampaa)ja kerran kaikkea mahdollista.Näiden kaikkien sekoilujen jälkeen olen kyllä alkanut itse epäilemään miehiäni myös, kenties siksi etten luota enää edes itseeni.En ole koskaan kertonut että olen pettänyt.
Nyt muutamien vuosien jälkeen tilanteeni on taas se että olen vapaa mutta minulla on salasuhde varattuun mieheen.Olemme tunteneet kauan toisemme ja täysin rakastuneita toisiimme.Mies haluaisi olla kanssani ja minä myös hänen.Suhteemme on enemmänkin henkistä rakkautta, harvoin se menee fyysiseen pettämiseen mutta on myös mennyt siihenkin.Outoa kenties, mutta nyt morkkikseni ovat pahemmat kuin koskaan ennen.Mulle ei ole tullut huonoa omaatuntoa kun olen joskus pettänyt itse eikä mua joskus sattunut kun mua petettiin.Nyt kuitenkin on erilailla..Olen rakastunut tähän mieheen enkä voi tunteilleni mitään.Hänen naiselleen en haluaisi mitään pahaa.Hän ansaitsisi miehen joka haluaisi häntä oikeasti ja sellaisen saisikin.
ykkösnaiset haukkuvat kakkosnaiset-siksikö etteivät ole koskaan rakastunut toisen mieheen?
Ja toiset kakkosnaiset vain panevat ja tekevät mitä vain-kostaakseen jotain entistä,nostaakseen itsetuntoa vai siksikö etteivät ole itse seurustelleet eikä tiedä mitä toisten suhteille aiheuttavat?
Ja sitten ne lapset.Ne katsovat kun vanhemmat säätää.Ainakaan se vanhempien taakka ei kuulu lapsille.Olkoon se vanhempien asia,rakastukoon, mokailkoon mitä vain mutta antakaa lapsillenne lapsuus, jossa on leikkiä eikä aikuisten juttuja,joita heidän ei kuulu selvittää.
Joten koitetaanhan joskus nähdä asiat muiltakin kuin omilta kanteiltamme.Maailmassahan on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen.
Itse voin ainakin myöntää että väärin on tullut tehtyä ja olen täysi paska.Mutta se on vain toinen puoleni:)Hauskaa joulua
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huhhuh.
Aikamoista tekstiä.
Kyllä mun täytyy sanoa että toivottavasti sinusta tuntuu oikeen helvetin kauhealta tämän salasuhteesi kanssa.
Perustelit kaikki aika hyvin ym. ja olet selvästikin näitä asioita paljon ajatellut.
Toi mun reaktioni johtuu vaan siitä että mulla itselläni on erittäin negatiivisia kokemuksia naisesta jolla oli hyvin pitkälti tuo sinun luonteesi.
Hyvää joulua sinullekin:)
melkein sait sydämen pysähtyy kun saman niminen olet kuin salasuhteeni.Tai ainakin toi nimimerkkis alkuosa.
Kiitos hyvän joulun toivotuksista, vaikka et kai sitä tosissas sanonut kun toivoit mulla olevan ihan kauheeta mutta toivomukses kai toteutuu osittain.Niinhän mulla on.
Naikkareita siteeraten:"vaan mustan joulun mulle teit sä et tullutkaan ja lahjan ainoon multa veit jäin sua kaipaamaan kuin hiutaleina maailmain putoaa niin"
Eikö muka yhtään positiivista muistoa mun kaltasesta;)?voin kuvitella,tai riippuu vähän suhteenne laadusta.En mäkään kaikille ole kauhea ollut.
Kiitokset rehellisyydestä. Oon ite aika samanlainen siinä suhteessa ettei petetyksi joutuminen sillai tuntunu missään, mutta odotappas kun itselle sattui kohdalle semmonen tilanne että vieras mies houkutti niin jo alkoi tuntua että mähän oon maailman paskin ihminen. mutta sekin on musta vaan se toinen puoli. Ei kannata liikaa kattella asioiden yhtä puolta.. Alan itsekkin nähdä värejä niiden mustan ja valkoisen välissä.. :) Hyvät jatkot sulle!! Ja tietenkin muille ko. asian kanssa painiskeleville..
tuo purkauksesi siitä, että olet ehkä kasvamassa aikuiseksi?Muuten hyvä juttu, mutta lakkaa haukkumasta itseäsi paskaksi, sillä sitä sinä et ole.