Tämän tekstin tarkoituksena ei ole vain valittaa nykyistä tilannetta suhteessani vaan hakea uusia näkökulmia ongelmasta ja sen mahd. ratkaisuista :)
Eli..Olen avoliitossa monivuotisen poikaystäväni kanssa ja kaikki on muuten ihan hyvin, mutta yllätys yllätys, riitoja tulee silloin kuin kuvioissa on muita naisia kuin vain yksin minä.
Ja minä kun satun olemaan varsin mustis luonteeltani, niin se pahentaa asiaa. Vaikka kuinka yritän olla päästämättä pahoja ajatuksia mieleeni, silti epäonnistun joka kerta. Ajatuksissa pyörii vain, että mitähän tuo uusi muija tuossa tahtoo avomiehestäni - puhumattakaan siitä, että mitä avomieheni hänessä näkee.
Mieheni on minulle monta kertaa selvittänyt, että ei hän ketään muuta halua kuin minut ja rakastaa minua. Ja että minun pelkoni muiden naisten läsnäolosta on turhaa. Hän juttelee muille naisille vain kaverina, ei siksi että hän haluaisi etsiä heistä uutta tyttöystäväehdokasta.
Minua rassaa todella se, että aina kun samassa huoneessa on joku toinen, tai useampikin nainen, tunnen heidät aina pelkäksi uhaksi. "He ovat tulleet tänne viettelemään ja viemään avomieheni".
Se vielä menettelee, että avokkini juttelee jonkun vanhan tutun kanssa (voi olla esim. jonkun hänen kaverinsa tyttöystävä tms), mutta se, että hän on harrastustensa myötä saanut uusia tuttavuuksia menee läpi sietokykyni. Minussa herää heti suuri mustasukkainen hirviö:
"Mihin mieheni tarvitsee uusia muijia? Enkö minä riitä?Onkohan hän kyllästynyt minuun?Pitääköhän mieheni tuota naista viehättävämpänä kuin minua?Entä, jos mieheni ihastuukin jutellessaan naiseen, jonka kanssa hänellä on sama harrastuskin?"
Olen yrittänyt hillitä mustasukkaisuuttani ja epävarmuuttani, mutta tuntuu että siitä ei tule mitään. Aina suuri musta möykky velloo vatsassa tai kurkkua kuristaa. Itsetuntoni ei yksikertaisesti kestä sitä, että mieheni juttelee saati nauraa jonkun toisen naisen kanssa. "Ei miehelläni tarvitse olla hauskaa kenenkään muun naisen kanssa".
Ehkä osasyy mustasukkaisuuteeni on siinä, että itse en koskaan ole kokenut, että naiset ja miehet ovat keskenään kavereita : omalla kohdallani miehet ovat aina halunneet jotain muuta ja enemmän. Siksi kai ajattelen näin avokkinikin tuttavuuksista. Etenkin kun samat naamat löytyvät facebookistakin. Itselläni taas ei ole miespuolisia kavereita juuri edellä mainitsemani "suurempien tunteiden" heräämisen takia.
Vähän aikaa sitten baarissa näin tilanteen, jossa eräs ystäväni meni juttelemaan vanhalle tutulleen ja kesken kaiken kyseisen ihmisen puoliso pärähti paikalle. Alkoi suuri kyselyvirta siitä, miksi jätkä jutteli jonkun muijan kanssa ja kuka muija edes oli. Kaverini yritti jutella vihaiselle tyttöystävälle, mutta tämä torjui hänet vihaisena. Lopulta lähdimme kaverin kanssa pois paikalta kun ilmapiiri alkoi olla veitsellä leikattavaa.
Tapahtuman nähdessäni ja vielä sen jälkeenkin mietin, että tuo kyseinen vihainen tyttöystävä olisin voinut hyvin olla minä. Mietin, kuinka tökerösti tuo kyseinen muija oli kohdellut kaveriani, joka vain viattomasti jutteli kuulumisia vanhan tutun kanssa. Heti alkoi ennakkoluuloinen, kovaääninen syyttely ja kysely.Ja vielä ilman taustatietojen selvittelyä tai syytä - niitähän tyttöystävä ei halunnut edes kuulla.Kaverinihan olisi voinut olla vaikka serkku tai jonkun jätkän kaverin tyttöystävä.
Itse en haluaisi olla esimerkin kaltainen tyttöystävä, sillä tuollainen käytös on erittäin noloa ja lisäksi epäreilua. Lisäksi haluaisin päästä itse omista, pahoista ennakkoluuloistani eroon. Ei se, että joku nainen juttelee mieheni kanssa välttämättä ole sen suurempi asia kenellekään muulle kuin minulle. Ja tuntuu tosiaan epäreilulta se, että ajattelen automaattisesti täysin vieraasta ihmisestä, että tällä on kuitenkin pahat aikeet mielessä. Ihan kuin kaikki muut naiset olisivat vain vihollisiani, joita vastaan minun pitää taistella!:)
Sen sijaan, käyttäytymällä asiallisesti ja ennakkoluulottomasti saattaisin saada vaikka uusia ystäviä.
Pahinta on se, jos sitten tosiaan menee mustasukkaisuuksissaan sanomaan (tai pahimmassa tilassa huutamaan tai riitelemään ihmisten nähden)jotakin typerää, mikä myöhemmin kaduttaa ja paljon.
Usein sellaisesta illasta, missä on mukana muita naisia kehkeytyy aina iso riita.
Tiedän, että suurin syy on omassa itsessäni ja huonossa itsetunnossani, mutta en oikein tiedä miten muuttua. Monesti olen yrittänyt ja välillä onnistunutkin pitämään itseni kurissa, kunnes lopulta tulee viimeinen naula arkkuun ja suutun ja päästän sammakoita suustani.
"Pahinta" on se, että avokkini ei itse tee mitään väärää, hän vain juttelee ihmisten kanssa( - on ne sitten miehiä tai naisia, sen kummemmin ajattelematta) ja minä menen ja syytän ja solvaan häntä.
Pelkään, että tällä menolla avokkini lähtee vielä joku pvä kävelemään kun ei enää jaksa ymmärtää mustasukkaisuuttani ja pilalle menneitä iltoja. Tuntuu vain, että mustasukkaisuudesta on niin vaikea päästä eroon.
Kellään vinkkejä?:)
Eli..Olen avoliitossa monivuotisen poikaystäväni kanssa ja kaikki on muuten ihan hyvin, mutta yllätys yllätys, riitoja tulee silloin kuin kuvioissa on muita naisia kuin vain yksin minä.
Ja minä kun satun olemaan varsin mustis luonteeltani, niin se pahentaa asiaa. Vaikka kuinka yritän olla päästämättä pahoja ajatuksia mieleeni, silti epäonnistun joka kerta. Ajatuksissa pyörii vain, että mitähän tuo uusi muija tuossa tahtoo avomiehestäni - puhumattakaan siitä, että mitä avomieheni hänessä näkee.
Mieheni on minulle monta kertaa selvittänyt, että ei hän ketään muuta halua kuin minut ja rakastaa minua. Ja että minun pelkoni muiden naisten läsnäolosta on turhaa. Hän juttelee muille naisille vain kaverina, ei siksi että hän haluaisi etsiä heistä uutta tyttöystäväehdokasta.
Minua rassaa todella se, että aina kun samassa huoneessa on joku toinen, tai useampikin nainen, tunnen heidät aina pelkäksi uhaksi. "He ovat tulleet tänne viettelemään ja viemään avomieheni".
Se vielä menettelee, että avokkini juttelee jonkun vanhan tutun kanssa (voi olla esim. jonkun hänen kaverinsa tyttöystävä tms), mutta se, että hän on harrastustensa myötä saanut uusia tuttavuuksia menee läpi sietokykyni. Minussa herää heti suuri mustasukkainen hirviö:
"Mihin mieheni tarvitsee uusia muijia? Enkö minä riitä?Onkohan hän kyllästynyt minuun?Pitääköhän mieheni tuota naista viehättävämpänä kuin minua?Entä, jos mieheni ihastuukin jutellessaan naiseen, jonka kanssa hänellä on sama harrastuskin?"
Olen yrittänyt hillitä mustasukkaisuuttani ja epävarmuuttani, mutta tuntuu että siitä ei tule mitään. Aina suuri musta möykky velloo vatsassa tai kurkkua kuristaa. Itsetuntoni ei yksikertaisesti kestä sitä, että mieheni juttelee saati nauraa jonkun toisen naisen kanssa. "Ei miehelläni tarvitse olla hauskaa kenenkään muun naisen kanssa".
Ehkä osasyy mustasukkaisuuteeni on siinä, että itse en koskaan ole kokenut, että naiset ja miehet ovat keskenään kavereita : omalla kohdallani miehet ovat aina halunneet jotain muuta ja enemmän. Siksi kai ajattelen näin avokkinikin tuttavuuksista. Etenkin kun samat naamat löytyvät facebookistakin. Itselläni taas ei ole miespuolisia kavereita juuri edellä mainitsemani "suurempien tunteiden" heräämisen takia.
Vähän aikaa sitten baarissa näin tilanteen, jossa eräs ystäväni meni juttelemaan vanhalle tutulleen ja kesken kaiken kyseisen ihmisen puoliso pärähti paikalle. Alkoi suuri kyselyvirta siitä, miksi jätkä jutteli jonkun muijan kanssa ja kuka muija edes oli. Kaverini yritti jutella vihaiselle tyttöystävälle, mutta tämä torjui hänet vihaisena. Lopulta lähdimme kaverin kanssa pois paikalta kun ilmapiiri alkoi olla veitsellä leikattavaa.
Tapahtuman nähdessäni ja vielä sen jälkeenkin mietin, että tuo kyseinen vihainen tyttöystävä olisin voinut hyvin olla minä. Mietin, kuinka tökerösti tuo kyseinen muija oli kohdellut kaveriani, joka vain viattomasti jutteli kuulumisia vanhan tutun kanssa. Heti alkoi ennakkoluuloinen, kovaääninen syyttely ja kysely.Ja vielä ilman taustatietojen selvittelyä tai syytä - niitähän tyttöystävä ei halunnut edes kuulla.Kaverinihan olisi voinut olla vaikka serkku tai jonkun jätkän kaverin tyttöystävä.
Itse en haluaisi olla esimerkin kaltainen tyttöystävä, sillä tuollainen käytös on erittäin noloa ja lisäksi epäreilua. Lisäksi haluaisin päästä itse omista, pahoista ennakkoluuloistani eroon. Ei se, että joku nainen juttelee mieheni kanssa välttämättä ole sen suurempi asia kenellekään muulle kuin minulle. Ja tuntuu tosiaan epäreilulta se, että ajattelen automaattisesti täysin vieraasta ihmisestä, että tällä on kuitenkin pahat aikeet mielessä. Ihan kuin kaikki muut naiset olisivat vain vihollisiani, joita vastaan minun pitää taistella!:)
Sen sijaan, käyttäytymällä asiallisesti ja ennakkoluulottomasti saattaisin saada vaikka uusia ystäviä.
Pahinta on se, jos sitten tosiaan menee mustasukkaisuuksissaan sanomaan (tai pahimmassa tilassa huutamaan tai riitelemään ihmisten nähden)jotakin typerää, mikä myöhemmin kaduttaa ja paljon.
Usein sellaisesta illasta, missä on mukana muita naisia kehkeytyy aina iso riita.
Tiedän, että suurin syy on omassa itsessäni ja huonossa itsetunnossani, mutta en oikein tiedä miten muuttua. Monesti olen yrittänyt ja välillä onnistunutkin pitämään itseni kurissa, kunnes lopulta tulee viimeinen naula arkkuun ja suutun ja päästän sammakoita suustani.
"Pahinta" on se, että avokkini ei itse tee mitään väärää, hän vain juttelee ihmisten kanssa( - on ne sitten miehiä tai naisia, sen kummemmin ajattelematta) ja minä menen ja syytän ja solvaan häntä.
Pelkään, että tällä menolla avokkini lähtee vielä joku pvä kävelemään kun ei enää jaksa ymmärtää mustasukkaisuuttani ja pilalle menneitä iltoja. Tuntuu vain, että mustasukkaisuudesta on niin vaikea päästä eroon.
Kellään vinkkejä?:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
muijan tilalle äijä, niin kuulostaa uskottavalle.
Niin ja mene terapeutille, tuo on sairaalloista mustasukkaisuutta.
Eikä kirjoitu siis kuulu tälle palstalle.
Opettele hymiöiden oikea paikka!
Nyt kuitenkin yritän vastata siulle.Siulla on tosiaan itsetutkiskelun paikka.Niin oli miullakin nuorempana.Huono itsetuntohan siulla on ,niin kun olet sen itekkin oivaltanut.Hyvä Itsetunto tarkoittaa sitä että,hyväksyy oman rajallisuuden.Eli suomeksi tietää missä on hyvä ja hyväksyy asiat mitä ei ihan osaa.Pitää oppia ensin tuntemaan itsensä.Tommy Hellsten on yksi hyvä kirjailia joka on tästä itsetunnosta kirjoittanut hyviä teoksia.kehottasin siun lukemaan,mie luin ja hyväksyn itseni tänä päivänä tälläsenä kun olen-HYVÄÄ KEVÄTTÄ SULLE JA JÄITÄ HATTUUN:)