Väitän että elämä on helvetisti paljon vaikeampaa yksin kuin parisuhteessa.
Yksin ei kerta kaikkiaan ole motivaatiota yhtään mihinkään. Ei ole ihmistä jonka takia tekisi asioita, ei ole onnea jota voisi päivittäisillä teoilla ylläpitää, ei ole kannustajaa eikä kannustettavaa, ei puhujaa eikä kuuntelijaa.
Ennen olin iloinen, avoin ja optimistinen. Ilman parisuhdetta eläminen on tehnyt minusta kärttyisän ja helposti hermostuvan laiskan äkäpussin. En vaan jaksa tehdä kaikkia asioita pelkästään itseni tähden. Olen jo testannut ja todennut, että teenpä kaiken miten hyvin ja huolellisesti tahansa, se jää ainoastaan omaksi ilokseni. Kukaan ei tule eikä suostu jakamaan niitä hetkiä kanssani.
Kuitenkin pahinta on herätä öisin uudelleen ja uudelleen siihen samaan tunteeseen: Vieläkin olen yksin. Vieläkin olen yksin. Kaikki ihmisläheiset tutustumistavat on jo käyty moneen kertaan läpi, joten kaksi vuotta sitten tein profiilin suomi24:n treffeihin. Siellä on minusta kuva jota useat vastakkaisen sukupuolen edustajat (muualla kuin netissä) ovat kehuneet, mutta siihen se jää. Nettitreffit on täysin yhtä tyhjän kanssa. Joku voi aikansa kuluksi vaihdella muutaman viestin mutta tosielämän tapaamiseen se porukka siellä ei ole valmis lähtemään.
En voi käsittää, miksi kaikilla ikäisilläni ihmisillä joita katukuvassa näen, on oma kulta kainalossa. En poikkea näistä ihmisistä mitenkään muuten, paitsi siten, että minua on vain yksi. Alkuun se ei tuntunut edes niin pahalta, mutta nyt, 28 vuoden iässä, SE SATTUU.
Yksin ei kerta kaikkiaan ole motivaatiota yhtään mihinkään. Ei ole ihmistä jonka takia tekisi asioita, ei ole onnea jota voisi päivittäisillä teoilla ylläpitää, ei ole kannustajaa eikä kannustettavaa, ei puhujaa eikä kuuntelijaa.
Ennen olin iloinen, avoin ja optimistinen. Ilman parisuhdetta eläminen on tehnyt minusta kärttyisän ja helposti hermostuvan laiskan äkäpussin. En vaan jaksa tehdä kaikkia asioita pelkästään itseni tähden. Olen jo testannut ja todennut, että teenpä kaiken miten hyvin ja huolellisesti tahansa, se jää ainoastaan omaksi ilokseni. Kukaan ei tule eikä suostu jakamaan niitä hetkiä kanssani.
Kuitenkin pahinta on herätä öisin uudelleen ja uudelleen siihen samaan tunteeseen: Vieläkin olen yksin. Vieläkin olen yksin. Kaikki ihmisläheiset tutustumistavat on jo käyty moneen kertaan läpi, joten kaksi vuotta sitten tein profiilin suomi24:n treffeihin. Siellä on minusta kuva jota useat vastakkaisen sukupuolen edustajat (muualla kuin netissä) ovat kehuneet, mutta siihen se jää. Nettitreffit on täysin yhtä tyhjän kanssa. Joku voi aikansa kuluksi vaihdella muutaman viestin mutta tosielämän tapaamiseen se porukka siellä ei ole valmis lähtemään.
En voi käsittää, miksi kaikilla ikäisilläni ihmisillä joita katukuvassa näen, on oma kulta kainalossa. En poikkea näistä ihmisistä mitenkään muuten, paitsi siten, että minua on vain yksi. Alkuun se ei tuntunut edes niin pahalta, mutta nyt, 28 vuoden iässä, SE SATTUU.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei kukaan välitä. Oli päivä ma tai su tai siltä väliltä. Kaikille täyttä paskaa.
Samat fiilikset muutenkin kuin tässä tekstissäsi!
Ei ole hyvä olla yksin.Olo on alakuloinen puuttuu se jonka kanssa jakaa päivän ilot ja surut.
Mistä löytää se oikea.
yksinäisenä ei ole mukava olla,jos se ei ole oma tahto.
olen nuori nainen,elän kyllä seurustelusuhteessa,mutta haluan sanoa tähän jotain:
tärkeintä olisi ottaa myönteinen elämänasenne,vaikka se on vaikeea,kannattaa psyykata itseään.jos muut näkevät kurjuutesi,eivät he sinua uskalla/osaa lähestyä.
kun itse pitää itsestää,myös muut pitävät..tiedän,kulunut virsi joo,mutta niin totta!
olen itse kokenut paljon yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämässäni,ja voin sanoa että kun ottaa asenteen ettei tarvitse muita kuin itsensä ja kaverit ja perheen,niin sitten niitä seurustelukumppaneita tippuu eteen kuin sieniä sateella!
ja huoliteltu ulkonäkö on aina plussaa!ihmiset katsovat aina ensin ulkonäköä,niin sinä itsekkin!
myös uusia harrastuksia kannattaa kokeilla!
tsemppiä kaikille,ja paljon onnea!
naisena ja suhteessa. Montakohan päivää olit sinkkuna? Et varmaan 2 enempää.
Jos nainen yrittää kirjoitta tsemppavan kirjoituksen tänne, niin se lytätään. Siksi minä en ainakaan enää kirjoita tänne kuin paskaa.
tippa tuli linssiin, nyyh.
Helppo munkin olisi suhteessa tänne kirjoitella.
kamalin asia. Kamalampaa kuin läheisen kuolema, itselle tuleva vakava sairaus, työttömyys ja mikä tahansa muu koettelemus, joka voi parisuhteessa olevaa kohdata. Jep-jep.
eräänlainen kuolema.
ole hyvässä seurassa...
kyllä itseäkin todella välillä masentaa kulkea joka paikkaan ja aina yksin, tehdä kaikki asiat vain itselleen...oikeasti välillä ihan sattuu.
Nice guys finish last.
vitut joku nainen sun maailmaas pelasta.
Voi olla,mut miten sä kuvittelet mitään suhdetta tolla asenteella hankkivas?Opettele nyt eka elämään omaa elämää ja nauttimaan siitä omasta seurasta.Ei pahalla,mut jos sä kuvittelet että joku parisuhde jotenki "herättää" sut tähän elämään,niin saat sit olla loppuelämäs yksin.Ei kukaan oikeesti halua mitään perästä vedettävää kivirekee itelleen mikä elää vaan jonkun suhteen tai toisen kautta.
sinkkuna oleminen on niin tyhjää! en ole ollut sinkkuna kuin vasta kaksi viikkoa (puolemtoista vuoden suhde päättyi, sitä ennen olin oikeastaan koko ajan sinkku lukuun ottamatta muutaman kuukauden seurusteluja välillä), mutta tuntuu ettei millää oel väliä!
ei huvita tehdä vain itselle ruokaa, lämmittää saunaa vain itselle, ostaa karkkia yksinäistä elokuvailtaa varten, mennä yksin kaupungille, selittää ihmisille ettei minulla ole ketään...
tämä kuuluu ehkä ennemminkin särkyneiden sydänten palstalle, mut kirjotampa tänne silti.
valehtelematta rakastin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti, mutta minut jätettiin niin yllättäen. ensin en osannut suhtautua asiaan että todella olen sinkku, Nyt kun sen vasta itsekin tajuaa niin sitä miettii että mitö varten mä sitten teen yhtään mitään kun vain itselle tulee se ilo-iloa ei voi jakaa toisen kanssa kuten ennen.
(ja kyllä, mulla on ystäviä, mutta ei sellaista sydänystävää jolle puhua kaikesta).