Miten pääsisi rauhaan exästä??? Takana on vuosikymmenien avioliitto. Pääihdeongelmaa tai sivusuhteita ei ole ollut. Mies vain on ollut pässi eikä ole koskaan tehnyt myönnytyksiä.
Perhe ja parisuhde on aina ollut toissijainen.
Takana on alistamista ja monenlaista vallankäyttöä. Nyt haluan lopulta lähes kuusikymppisenä tehdä elämästäni oman näköiseni. Nautin suunnattomasti yksin elämisestä. Miksi lähdin vasta nyt? Siinä se. Tiesin eron olevan hyvin vaikean. Mies ei jätä rauhaan. Päivittäin uhkaa tappaa itsensä, itkee lohsuttomasti puhelimessa ja lupaa paratiisia, kunhan tulisin takaisin.
Eikö jo nyt ole minun vuoroni. Olen tehnyt mitä pitää silloin kun pitää. Kantanut vastuun perheestä ja silti toteuttanut toisen tahtoa.
Mien on tosissaan halutessaan parannusta. Minua se ei enää kiinnosta. Haluan toteuttaa omaa elämääni yksin. Mies on takertunut minuun. Hänellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia. Olen yrittänyt auttaa miestä selviytymään. Nyt on kulunut vuosi eropäätöksestä ja harkinta-aika on täyttymässä. Säälittää silti kovasti exän epätoivo. Onhan se jotenkin ollut lähiomainen.
Miten voisi auttaa ulvovaa miestä. Kaameaa jättää sitä lohduttomuutensa kanssa yksin.
Myönnytyksiä se ei tee. Hänen mielestään ei ole muuta kuin yksi vaihtoehto. Elämä yhdessä tai kuolema. Onko kukaan kokenut samaa. Miten tästä selvitään.
Perhe ja parisuhde on aina ollut toissijainen.
Takana on alistamista ja monenlaista vallankäyttöä. Nyt haluan lopulta lähes kuusikymppisenä tehdä elämästäni oman näköiseni. Nautin suunnattomasti yksin elämisestä. Miksi lähdin vasta nyt? Siinä se. Tiesin eron olevan hyvin vaikean. Mies ei jätä rauhaan. Päivittäin uhkaa tappaa itsensä, itkee lohsuttomasti puhelimessa ja lupaa paratiisia, kunhan tulisin takaisin.
Eikö jo nyt ole minun vuoroni. Olen tehnyt mitä pitää silloin kun pitää. Kantanut vastuun perheestä ja silti toteuttanut toisen tahtoa.
Mien on tosissaan halutessaan parannusta. Minua se ei enää kiinnosta. Haluan toteuttaa omaa elämääni yksin. Mies on takertunut minuun. Hänellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia. Olen yrittänyt auttaa miestä selviytymään. Nyt on kulunut vuosi eropäätöksestä ja harkinta-aika on täyttymässä. Säälittää silti kovasti exän epätoivo. Onhan se jotenkin ollut lähiomainen.
Miten voisi auttaa ulvovaa miestä. Kaameaa jättää sitä lohduttomuutensa kanssa yksin.
Myönnytyksiä se ei tee. Hänen mielestään ei ole muuta kuin yksi vaihtoehto. Elämä yhdessä tai kuolema. Onko kukaan kokenut samaa. Miten tästä selvitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hänelle kauniisti ja ystävällisesti selväksi, ettet SINÄ voi auttaa. Exän pitää, on suorastaan pakko, koska uhkaa tappaa itsensä - kääntyä ammattiauttajan puoleen. Vain heillä on osaamista ja tietämystä auttaa. Kumppani (ja etenkään vielä ex) ei ole auttaja eikä sairaanhoitaja. Exäsi ei ole osannut käsitellä eroa eikä ratkoa ongelmiaan. Mars terapeutille.
Yritän saada sen hakeutumaan terapiaan. En aio vaatia itseltäni enempää. Vahvistit käsitystäni siitä, että minä en ole se, joka voi auttaa. Kiitos tuestasi.
sain minäkin kokea,vaikka miehellä oli jo uusi nainen valmiiksi katsottu.
Suuri helpotus kun en tarvitse enää olla sille "äitinä",ei sellasta jaksa,viimeistään kun lapset maailmalla monet nostaa kytkintä.Minun ex- miehellä on uskottomuushistoriaa ja muuta sikamaista käytöstä,sitten kehtas anella takas,uhkaili vaikka millä ja lupas muuttua,useista kokeiluista huolimatta ei muuttunut vaan muuttu pahemmaksi.Tsemppiä!
Minäkin toimin entistä vaimoa kohtaan uhkailemalla itse tuholla. Ero oli minulle rankka kokemus sitä en kiellä. Sikäli tilanteeni oli erilainen että vaimo oli löytänyt elämänsä miehen. Ex vaimoni taivuttelun jälkeen suostuin menemään milenterveystoimistoon juttelemaan. Sitten jotenkin tajusin tilanteen sellaiseksi että en mahda mitään exälle. Ainoastaan voin tehdä jotain itselleni. Sitten jopa hakeuduin itse sairaala hoitoon kahdeksi viikoksi kun oloni oli kaikkein pahimmillaan. Nyt jälkeenpäin kun tiedän että ero on väistämätön tiedän että tämä oli molemmille paras ratkaisu. Myt tunnen jopa hyvää oloa siitä että näin kävi hassua mutta totta. Ihmisellä on vaan kauhea taipumus kaivata sitä entistä elämää. Niin sanoen kaipuu tuttuun ja turvalliseen helvettiin. Näin sen olen itse ymmärtänyt. Saattaa olla että kirjoitan asiani hiukan epäselvästi mutta tämä on minulle vaikea paikka. Tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa tähän kysymykseen koska olen nykyään päättänyt ryhtyä rehelliseksi ja autan muita koska olen itsekkin apua muilta saanut. Pysy päätöksessäsi vaikka toiseen sattuu. Näin teki entinen vaimonikin ja silloin tuntui pahalta nyt taas tuntuu paremmalta. Olen onnellinen siitä että en tehnyt niin kuin uhkasin. Olen löytänyt uudestaan omat lapseni jotka ovat minulle nyt tärkeimmät ihmiset elämässäni.Tsemppiä sulle vaikeaa tulee olemaan mutta kyllä elämä kantaa molempia.
Juuh...syksyllä ollaan erottu ja koko ajan exä on uhannut itsarilla ja jopa yrittänyt sitä pari kertaa. Hommasin lääkärille ja hoitoon, mutta taas kun sanoin, että en näe suhteella tulevaisuutta on illalla uhkailtu itsarilla. Monesti siitä puhuu, että paranee ja voidaan palata yhteen jasiksi taas sanoin siihen, että en koe asiaa niin.
Olen aika saamarin kypsä, koska millään tavalla tunteeni ei lempene häntä kohtaan tällä tavalla mitä saan kestää vkosta toiseen. Päin vastoin suksikoon minun puolesta vaikka helvettiin itsareineen alkaa mitta olla täys sitä kiristystä ja narinaa, valitusta, itsesääliä jne jne
Vaiha puhelinnumero salaiseksi ja vielä parempi jos pystyisit muuttamaan osoitteenkin salaiseksi.
Tiedän, miten hirveää on toista syyllistää uhkailemalla tehdä itselleen jotain, mutta muista, jokainen on vastuussa elämästään, ei ole toisen asia.
Ainakaan ne joilla on yhteisiä lapsia ei voi nuin vaan salata kaikkia tietojansa.
Mutta juu 60 v voi ottaa ja muuttaa Teneriffalle :)
Onnittelut sinulle!! Oli ihanaa lukea, miten olet selviytynyt. Kirjoituksesi oli aito ja koskettava. Vaikka tässä miten kävisi, tuntuu hienolta, että sentään joku on selviytynyt ja löytänyt elämäänsä sisältöä ja näkee sen arvokkaana. Jotenkin on havaittavissa, että olet saanut kasvaa kokemuksesi myötä. Kirjoituksesi oli hyvin selkeää ja rohkaiseva. Minulla noita kirjoitusvirheitä oli, kun eeilen hämärässä, epätoivoa tuntien tänne jotain rustasin. Yritän taas maanantaina saada exän mielenterveystoimistoon. Kiitos vastauksestasi.
Totta. Yhtä helvettiä tämä on ollut jo vuoden päivät. Sitkeää sorttia on vastapuolikin.
Ei auta kuin lakata hyysäämästä ja juoskoon jokeen itsareineen. Vaikea on häipyä maan alle. Lapset on aikuisia, mutta työpaikka on samalla paikkakunnalla ja ei siitä noin vain lähdetä. Olisin jo muuttanut toiselle paikkakunnalle, kunhan työn voisi jättää noin vain. Työssänikin olen vastuussa monen ihmisen hyvinvoinnista. Tsemppiä sinulle ja voimia.
Toivon sinulle voimia vaikeassa tilanteessa.
Mutta exäsi on tajuttava että jokainen on vastuussa omasta elämästään. Toki toisetkin on huomioitava.
Ei ole tätä päivää että kuvittelee omistavansa puolisonsa ja että häneen voi ripustautua kuin lapsi. Et ole mitenkään vastuussa hänen uhkailuistaan. Mielestäni voit rohkaista häntä hakemaan apua muualta kuin sinulta. Kirjoita vaikka kirje, rohkaisevaan sävyyn.
Katsoin tätä palstaa, koska itse olen juuri kertonut lapsille, että nyt tulee ero. Lapset haluavat jäädä minulle ja toivovat että kotitalo säilyy meillä.
Puolisoni ei vain halua luopua mistään eikä muuttaa pois. Hän ei käsitä että tämä on nyt loppu.
Ero on jo voimassa, mutta hän asustelee täällä edelleen, eikä elettäkään muuttaakseen omilleen.
Miten ihmeessä pääsen hänestä eroon?
Omaisuuden jako on kesken, kun se ratkeaa, sitten vaihdatan lukot samana päivänä.
Mutta siihen voi mennä kuukausia.
Rauhaan pääsee, kun ei vastaa puheluihin eikä tekstareihin.