minua ei huolittu

ny muutama ymmärtävä viesti vielä ittelles,
mite noi ei missään nimes saa teherä.

EIKÖ SE SUKU TAJUNNU MITEN HYVÄ MIÄS OOT,
KUNNIOITTOO OIS PITÄNY, PERSKULES.

Ehkä mies on kertonut aikojen saatossa kantasi lapsista, jokaisella oma mielipide. Itse olisin todella helpottunut jos ei tarvitsisi olla kenenkään kummitäti. Eli en aio kummiksi.

Niin kun kummin velvollisuus on (oisi)lapsen
uskonnollisen kasvatuksen hoitaminen. Jos he tietää kantasi että et ite halua lapsia niin enpä ihmettele jos eivät kummiksikaaan kelpuuta.
En minäkään pyytäsi, jos tietäsin että tuosta tulee pelkkä lahjojen ostaja jouluna ja syntymäpäivänä.
Mun ex-avokki "joutui" kummiksi.. eikä paljon muuten osallistu lapsen elämään kun soittamalla mulle että mitä hän ostaa lahjaksi. Ei muuten.
Se ei oikein ole kummiuden tarkoitus.

itse ainakin valitsin lasten kummit silläkin perusteella, että he haluavat suurella todennäköisyydellä osallistua kummilapsensa elämään. Sinä annat itsestäsi sen kuvan, että lähinnä olosuhteiden pakosta JOUDUT SIETÄMÄÄN lapsia lähipiirissäsi... En itse ainakaan olisi isommin lämmennyt moiselle kummille. Onneksi veljeni avokki ei ole mikään lapsien inhoaja, vaikkei heillä omia olekaan. Sorry, asia vaan taitaa olla niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudat, olit sitten ollut 2 kk tai 22 v yhdessä avokkisi kanssa...

Minulle kävi exän kanssa niin, että alkoi 3 yhteisen vuoden jälkeen käyttäytymään yhtäkkiä ihan oudosti, lähti kamujensa kanssa reissuun melkein joka vkonloppu, siis kylläkin ajelemaan autolla, yleensä toiseen kaupunkiin ja yöksi johonkin hotelliin, illalla tissuttelivat ja joku parhaiten ajokuntoinen ajoi sitten kotiin. Musta oli ihan naurettavaa että aikuiset miehet harrastaa tuollaista, yötä jossakin naapurikaupungissa kolmekin kertaa kuussa?

Kerran, vähän ennen lähtöä, tungin itseni väkisin mukaan. Autoon mahtui hyvin ja olin pakannut yökkärin ja hammasharjan jo mukaan. Kaverit olivat tosi vaivaantuneita ja mies intti ensin vastaan, väitti että se oli ukkojen oma reissu, mutta heltyi lopulta. Se pikku "loma" oli tosi ihana, olimme yötä jossakin motellissa missä esiintyi vanhoja rock-biisejä esittävä cover-bändi, aloin jo melkein ymmärtämään miksi mies tätä tekee. Ajattelin, ettei tässä ole mitään hätää, menköön kun huvittaa, kunhan vain rahat riittää sitten muuhunkin elämiseen.

Ja eikö kerran kaikki ollut mennyt päin prinkkalaa, äijä tuli kotio muutaman tunnin päästä lähdöstä, joku oli viiltänyt sitä puukolla kasvoihin. Oli ihan humalassa ja meni tyhmä kertomaan mitä tapahtui. Sanoi, että kun olivat hakemassa Anua, tämän poikaystävä olikin rynninyt esiin puukon kanssa, rikkonut autosta takaikkunan, kiskonut ukkoni maahan ja antanut kunnon selkäsaunan. Ensin säälin miestä, ehkä noin minuutin, sitten aloin ihmettelemään, että kuka perhanan Anu.

Soittamalla kuskille sain tietää, että mies on pettänyt mua jo iät ja ajat jonkun muijan kanssa, lähtivät aina yhdessä reisuilleen. Toinen takapenkillä istunut oli myös saanut puukosta ja oli sillä hetkellä sairaalassa tikattavana. Kaikilla oli kova hätä että mihin se ukkoni oli livahtanut kun ei kännykkään vastaa. Kuskasin myös ukkoni sinne, sillä naamasta valui aika pahannäköisesti verta. Palasin kotiin, keräsin kamani ja muutin äidin työ. Myöhemmin, kun ero oli jo ohi, sain soiton poliiseilta, kysyivät olenko mitään asian tiimoilta nähnyt ja tulisinko todistamaan. Kerroin totuudenmukaisesti että vein vain exäni hoitoon ja jätin sen sillä sekunnilla, ei musta sen enempää apua ole. Toivottavasti sain kunnon ventin naamaansa, mokomakin dorka. Ja samoin kaikki ne kurjat kaverit jotka auttoivat pitämään tälläistä peliä pystyssä iät ja ajat.

Ei minuakaan aikoinaan pyydetty kummiksi, kun avomieheni veli sai lapsen - avomieheni siis pyydettiin. Minulle se oli yks ja hailee. En edes haluaisi olla kummi, enkä pitänyt sitä minään vinoiluna.

Avomiestäni on pyydetty myöhemminkin kummiksi kaksi kertaa siten, että minua ei. Hän ei kylläkään enää suostunut, koska hänellä on jo kaksi kummilasta.

Mutta jotta kaikki eivät luule, että minä olen niin kauhea, heh, ettei kukaan haluaisi minua kummiksi, niin kerrottakoon, että minua on pyydetty kolmasti - en ole suostunut.

olla. Riippuu kaite siitä, minkälaisissa välilöissä olette noin muuten. Voisi kuvitella, että jos lapsi"rakkautesi" taso on yleisesti tiedossa, sinua ei vain hienotunteisesti haluta vaivata asialla. Mistä sen tietää. Tietysti yleensä on tapana, että pyydetään pariskunnan molemmat osapuolet, varsinkin, jos muutenkin on ollut tapana toimia etiketin mukaan.

Minun puolisoni veli pyysikin puolisoni exää, siinä olin jo näkevinäni lievää vinoilua tai oikeammin vittuilua mutta sai mennä ohi minun puolestani sekin. Minulla on tapana tykätä mukavista ihmisistä, olivat sitten lapsia tai aikuisia. Vittuilemalla ei saa kavereita itselleen eikä lapselleen.

kirkon "jäsenkirja" ,vai ootko niin Jumalaa pelkäävä ettes kuulu kirkkoon?
Siis kirkkoon kuulumaton ei pääse kummiksi.

Ei ole kauaankaan, kun papit ei hyväksyneet avoparia kummiksi. Kylläkin avoliitossa elävän yksistään ilman puolisoa. Nykyään toiset papit hyväksyy avoparin, toiset ei.

Eli saataa olla myös että tämä on papin kanta, että avopari ei käy. Mikäli sinua ei kutsuta mukaan ristiäisiin, niin se sitten taas kertonee epäsuosiostasi.

No ei mun mielestä. Kukin saa valita ne kummit lapsilleen miten haluaa. En minä esim. pyytäisi lapseni kummiksi veljeni avovaimoa, vaikka hänestä kovasti pidänkin! Mulla nyt sattuu olemaan paljon muitakin läheisempiä ystäviä!

Eiu kaikesta tartte ottaa nokkiisa. Jos hän tietää, että et pidä tosiaankaan lapsista, niin hän varmaan aattelis että otat nokkiis ku sut pyydettäis kummiksi "ku kerta niin inhoat lapsia". Eli ihan oman lapsensa hyvää ajattelee, kun ei ota kummiksi sellaista, jota se homma ei kiinnosta! Ei se oo pelkästään nimitys kuitenkaan.

Sinä et siis selvästikään halua kummiksi ja lapsen vanhemmat tietävät tämän. Miksi ihmeessä sinua nyt vaivaa se ettei pyydettykään? Olisit halunnut välttämättä sanoa ei?

Vai eikö mielestäsi avokkisikaan saisi olla veljensä lapsen kummi siksi kun et sinä halua? Olet aika itsekäs ja lapsellinen.