Ootteko koskaan jääneet yksin? Miltä tuntui? Kuinka siitä selvisitte? Tottuiko yksin olemiseen vai jäikö siitä jokin ikävä tunne vaivaamaan?
Mukavaa pyhhee kaikille...
Mukavaa pyhhee kaikille...
Yksin jääminen
cookos
32994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
mutten ole selvinnyt.
Eipä niitä itselläkään ole liikaa..
voimia ja jaksamista....koitetaan ajatella hyviä asioita :D
matto vedettäisiin jalkojen alta.Kaikkeen tottuu,mutta pettymys on syvä.
se että toiset ei pidä susta:/.. Se loukkaa.
kertaa. Olin joku viiden vanha, kun olin yksin kotona. Oikeesti aika ei nyt ollut kuin joku pari tuntia, mutta kun en kelloa tuntenut, niin aika tuntui paljon pidemmältä. Muistan sen, et vanhemmat jätti mut katsomaan pikkukakkosta(tms lastenohjelmia) ja sanoi, et se kestää tunnin ja sen jälkeen he jo pian tulevatkin... Mutta kyllä siinä itku jo tuli jossain vaiheessa, kun vaan odotin ja odotin. Ne olisivat ottaneet mut kyllä mukaan, mutta en halunnut mennä, koska halusin katsoa lastenohjelmat, niin siksi ne jätti mut silloin.
Olin siis aiemminkin ollut yksin, mutta vaan jotain varttia tai lyhyempää aikaa, kun äiti vaikka kävi nopeesti kaupassa tms, mutta tuo oli eka tollanen pidempi aika.
Toisen kerran muistan kun muutin ekan kerran omaan asuntoon ja kun muuttoporukka sai kamat sisälle ja olivat lähteneet, niin mä jäin yksin niiden kemojeni kanssa sinne ja silloin musta tuntui todella yksinäiseltä.
Ekaks siinä muutto touhussa on hirvee hälinä ja mekkala, mutta kun muuttoapu-apulaiset lähtee ja kaikki hiljeneen, niin sekunnissa tulee orpo olo.
Kannataa siis suunnitella muutot kunnolla etukäteen ja muistaa järkätä tuokin juttu kuntoon.
Jouduin lapsena lastenkotiin,sinne jätettiin ja äiti häippäs.. 16v muutin yksin asuun,en tuntenu oikeen ketään.. 18vmuutin toiselle paikkakunnalle,ja vieläkin etin paikkaani..ei ole perhettä,tuttuja jotain,pari vanhaa kaveria eripuolella suomea,..ja mies joka on kyllä rakas,mutta miltein ainoa mun elämässä..
masennuspalstalle. Ei tuota valitusta jaksa lukea.
masennus-palstat ei totta tosiaan oo mua varten. Kumpahan tässä vaan huhuilen..ei sen kummenpaa :S. Saa kait sitä minäkin, vaikka peruspositiivinen oonkin, ongelmista hölistä.
Hyvvee pyhhee vaan..
Eiköhän muitakin aiheita löydy.
Kun nejä vuotta sitten jäin sairastelun takia yksin,tasapaino kadoksissa kaatuilin ja kuulo oli olematon,kaksoisnäkö ja paha ataksia toinen käsi murtuneena.En voinut netissä käydä,enkä edes telkkaria katsella.Kännykkä oli koko ajan käsillä kriittisen tilani vuoksi.Ataksia oli niin paha,että oli vaikeata soittaa edes 112.
Tunsin tosi pahasti yksinäisyyden ja pelon.
Toipuminen oli tuskallisen hidasta ja yksinäsyyden tunnetta riitti.
Nyt olen jo melkein kokonaan toipunut,vaikkakin
käsi ja ajoittainen kaksoisnäkö haittaa kirjottamistani,josta"maisterit" aina huomauttelevat typeryydessään.
Nyt elämä alkaa voittaa onneksi.
että yksin en oo koskaan joutunu olemaan. Aina on ollu joku johon voinu turvautua. Siinä mielessä sitä on ollu hemmetin onnekas.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&subcat=631
ja mikä cookos-palsta?? Hölöpiti höö :DD
ja lenkkiossut ja sauvat käteen.siit se lähtee! UUsi uljas elämä, jee..täältä tullaan :D
ei lenkkiossuissa voi hiihtää.... sä oot ihan sekaisin menny yksinolosta :(
aaaa
se yksin jääminen, mut kehittele jotain tekemistä. Mene ihmisten seuraan esim. kirjastoon, kuntosalille.. jos vaan mahdollista. Jos sinut rakkaasi jättää toistuvasti yksin ja saat useimmiten olla yksin, kun rakkaasi juoksee kavereillaan, niin se oli mulle ainakin yksi niistä parisuhteen päättävistä syistä. Tunsin olevani siinä parisuhteessa jo ihan yksin. En ruvennut kilpailemaan hänen huomiostaan, jos kaverit vie voiton,niin ne sitten vie. Kyllä niitä miehiä löytyy, joita parisuhdekin kiinnostaa.
ollut enenkin, vaan nyt pistää lujille ;(
Jos paljon uskoo ja luottaa, se kaatuminen on silloin poloista. Mä oon seuraihminen ja en mikään syrjäänvetäytyjä..saan kavereita ja tuttuja missä liikunkin. Mut naama on ollut aina silloin iloinen..nii.
Ehkä turhaa hätäilen..tyypillinen neitsyt, jolla kaikki pitäs olla pilkulleen kohdallaan, ei kestä kovin vastoinkäymisiä. Mut aurinko pilkistää :DD.
Miehet menee nyt syyniin, suurennuslasin alle, että sillee..
Muutama vuosi takaperin kolmen lapseni isä ns.kidnappasi heiDät ei palauttanut heitä, eikä ilmoittanut olinpaikkaa, silloin oli toella yksin. (se oli hänen pahimpia veturi-aikoihin joten ei voinut tietää mitä kaikkea isä saa päähänsä niin ei voinut edes ajatella et isä pitää huolen)
käteen ja soitat jollekin tutulle. Vai etkö tunne ketään? Eikö sulla ole edes sukulaisia? No ainahan voit jutella täällä netissä. Sekin helpottaa yksinäisyyden tunteeseen.
sisältä tosiaan yksinäisyyden tunne.
No, mä pidän kohta tuparit, ...
eroamista,..? Itsellä on kaikesta kokemusta,satuu..ja kovettuu jokakerrasta sisältä.
yksinjäämisen siten, ettei ole ketään, johon ottaa yhteyttä. Lääkäriä, poliisia tai muuta julkisen palvelun henkilöä lukuunottamatta.
Mukaan lasketaan myös kaupan kassa.
juuri. Se on jotenkin käsittämätöntä, että se jonka kaa oot ollut iät ja ajat, ei sitten olekaan sun kanssa.
Kyllä se kovettaa, tunnen sen ja se kait eniten huolettaakin. On henkilöitä, joihin ottaa yhteuttä, ja otankin, vaan ei se oo sama...sisäinen yksinäisyys.
Parisuhteen päättymiset on aina vähän sellasia. Se on osa toipumisprosessia se yksinäisyys. Sit ku alkaa oppia olemaan yksin, voi taas alkaa haaveilla parisuhteesta. NOin se menee ainaki mulla..
usein tapahdu tät yksin jäämistä...viimeks olin yksin 27 vuotta sitten. Joten ehkä hieman pelottaa...
http://www.youtube.com/watch?v=5dP2_yjFE3w&feature=related
raskasta kuultavaa.
sanat?
lähinnä. vaikka häviäiskin, toisaalta sieltä voi vaan nousta ylöspäin. ja tulla entistä vahvemmaks.