Miten pian kannattaa esitellä eron jälkeen lapsille uusi kumppani. Olen muuttanut vuoden vaihteessa pois ex-vaimon ja lasten luota ja lapset ovat olleet luonani muutaman viikonlopun. Nyt tuntuisi siltä, että haluasin esitellä lapsilleni tyttöystäväni. Onko liian aikaista ja miten esittely kannattaisi tehdä?
Uuden kumppanin
tapaaminen
537858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
tiedät, että suhteella on tulevaisuus. Vaihtuvilla kumppaneilla on turha sekoittaa lasten päitä.
Jos teidän parisuhteenne ei ole vahvalla pohjalla ja lapset aistivat sen, niin muksut saattavat alkaa "lyödä kiilaa" teidän väliinne, jos eivät pidä uudesta kumppanista tai toivovat vanhempien vielä palaavan yhteen.
Kuinka vanhoja lapsesi ovat? Se vaikuttaa aika paljon... On kuitenkin kulunut vain kaksi kuukautta muutostasi. Se on aika vähän, kun ajattelee, että siinä erossa on lapsille muutakin sulateltavaa kuin vain sinun poismuuttosi. Kipeitä tunteita kuten esim. syyllisyys (lapset usein tuntevat syyllisyyttä vanhempiensa erosta). Lapset saattavat myös ajatella, että olet vaihtanut heidät tyttöystävään, jos tuot kumppanin kovin nopeasti näytille eron jälkeen.
Muista, että lapset katselevat tätä maailmaa paljon mustavalkoisemmin kuin aikuiset. Heillä ei ole niitä elämänkokemuksen tuomia "harmaansävyjä".
ero on lapsille joka tapauksessa iso shokki. Olet fiksu jos et vielä pitkään aikaan tuo uutta aikuista esittelyyn. Helpompaahan itsellesi olisi yhdistää lapsiviikonloppua (???) ja uusi nainen, mutta lasten parasta ajatellen, keskity olemaan kunnon isä lapsillesi ensin ja hoitele naisesi erikseen.
mikä ihmeen kiire esitellä uutta kumppania, oletko edes varma, että uusi suhde tulee kestämään? Sitten kun olet varma, ja lapsesi myös haluavat, esittele uusi kumppanisi. Meillä erosta neljä kuukautta ja lapset sanoneet, et jos uusi kumppani on siellä kun menevät, eivät mene sen jälkeen... Odota kunnes lapsesi ovat valmiit tutustumaan... Mikä ihmeen kiire?
olet muuttanut vuoden vaihteessa pois ja nyt pitäisi jo esitellä uusi tyttöystävä, joka mitä ilmeisimmin on eron syy. On liian aikaista.
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsille ei esitellä kovin montaa kumppania ja jos se minusta on kiinni, niin omilleni vain yksi. Erosin pakon sanelemana kun exäni alkoi käyttämään paljon alkoholia ja lapsille oli paljon parempi asua rauhallisessa kodissa. Sitten myöhemmin tapasin uuden kumppanini ja seurustelin hänen kanssaan vuoden verran ennen kuin esittelin hänet lapsilleni.
Puhuin hänestä ennen tapaamista pikku hiljaa ja näin lapset saivat tottua ajatukseen ilman kiirettä. Samalla myös itse tutustuin mieheen ja katselin ettei tullut suurempia luurankoja vastaan, jotka olisivat kaataneet suhteen. On tietysti kiinni lasten iästä, mutta pari kuukautta on tosi lyhyt aika ovat lapset minkäikäisiä tahansa. Et ole itsekään vielä oppinut uutta tyttöystävääsi tuntemaan, joten miksi ottaisit riskin ja esittelisit hänet lapsille?
Voin sanoa, että pieleen menee, jos näin nopeasti yrität saada lapset tykkäämään uudestasi. Sorry, aiheuttaisit vain kinaa ja riitaa ja harmia itsellesi(kin), kun lapset eivät vielä osaa suhtautua uuteen ja sinä haluaisit ja sinua ottaa päähän, kun lapset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Siitä tulee säröä sinun ja uutukaisesi välille.
Odotelkaa rauhassa. Jos juttu jatkuu ja olette tosissanne, ei kummallakaan ole vielä kiirettä ja lapset saavat aikaa.
Minä muutin lasten kanssa joulukuussa pois ja jo helmikuussa exllä uusi nainen,Minun ex esitteli heti uuden naisensa pienelle pojallemme.Olivat pussailleet pojan nähden ja poika oli kuin tulisilla hiilillä kotiin tullessaan.Itku pääsi ja nyyhkyttäen totesi,ettei isi enää rakasta häntä!Olipa kiva itse selittää pienelle ihmiselle,että kyllä se isi sinua aina rakastaa,mutta isillä on kiva kun on kaveri eikä tarvitse yksin asua. Kaiken huipuksi isänsä oli vielä seuraavalla tapaamisella kysynyt,että mitä äiti sanoi uudesta tyttöystävästä! Että joskus kostonhimolla ei mitään rajaa!
Aikuinen ihminen jaksaa antaa lapselle aikaa ensin sopeutua eroon ennen kuin uusia ihmisiä ilmestyy lapsen elämään.Voihan sitä uutta ihmistä tapailla sinä aikana,kun ei lapset ole kuvioissa.
En ymmärrä näitä kiirehtijöitä , itsellänikin asia mennyt niin että lasten kanssa tein tavallaan sopimuksen että iskällä ei ole uusia naisia kuvioissa ennen kuin ollaan yhdessä tämä ero saatu sulateltua. Aikaa erosta kulunut nyt reilut 6 kk eli toisenvaiheen hakemus pitäis kohta laittaa menemään ja tosiaan omassa mielessäni olen jo päättänyt että uusia suhteita jos niitä nyt edes haluan niin 2 vuotta "harkinta-aikaa" siihen uuteen suhteeseen on minimissään riittävä aika minulle , tietysti sekin on varmaan tosi yksilöllistä eri ihmisillä.
Olen samaa mieltä, että jos aikuiset ensin saisivat omassa päässään nämä eroasiat selviteltyä täysin ja sotkisivat vasta sitten lapset niihin uusiin suhteisiin niin moni lapsi tässä maassa saisi turvallisemman tulevaisuuden. Minkä ihmeen takia niiden lasten tarvitsee ylipäätään sulatella vanhempien uusia heiloja heillähän on kullakin vain yksi isä ja äiti. Ei ne lapset aina halua tutustua muihinkaan vanhempiensa kavereihin. Itse olen eroamassa ja aikuiset lapset ovat mielipiteensä ilmaisseet, että uutta äitiä eivät tarvitse ja isällä saa olla uusi naisystävä, mutta heitä ei voi koskaan pakottaa häneen tutustumaan, eivät he tunne kaikkia muitakaan isän hyviä kavereita.
tarinan ja siitä voit päätellä vastauksia. Lasten isä lähti toisen matkaan ja meillä oli lasten kanssa vaikeaa ymmärtää ja muutenkin olimme surun murtamia. Isä asui n. 1-2 kk yksin ja sitten muutti uusi onni hänen luokseen. Lapset olivat tavanneet naisen pari kertaa kahvilla, jossa oli ollut muitakin mukana. Lapset eivät olleet varmoja kahden naisen välillä kumpi oli isän tyttöystävä ja kysyivät voiko isällä olla kaksi tyttöystävää. Lapsille "kerrottiin" muutosta siten, että he saivat huomata että naisen tavarat olivat ilmestyneet kaappeihin. Lapset eivät vielä edes muistaneet naisen nimeä. Isä oli sitä mieltä että kun lapset huomaavat että isi on onnellinen, ovat hekin ja tottuvat kyllä. No, ostivat oman talonkin ja nainen raskaaksi. Isä lasten tapaamisilla hehkutti miten kivaa on kun tulee uusi pikkusisko tai veli (jo montaa kuukautta etukäteen). Lapset käyvät terapiassa, heräilevät öisin, pissaavat sänkyyn yms. Itsellänikin on vielä vaikeaa, mutta yritän. Nyt ei vanhempi lapsista lähde enää isin luo. Nuorempi menee mutta oireilee aina käynnin jälkeen. Isi on muuten ihan hyvä isi ja mukava ihminen, mutta ei ole ymmärtänyt mitä nämä nopeat elämänkäänteensä tekee lapsille. Syyttää niistä minua, minä olen puhunut pahaa lapsille hänestä ja hänen mielestään ongelma on minulla jos lapset oireilevat kotona yms. Varsinkin vanhempi lapsista kokee asian niin että isän uusi on syrjäyttänyt heidät ja estää äitiä ja isää palaamasta yhteen. Tulee luultavasti vihaamaan uutta veljeä/siskoakin, ainakin aluksi.
Olen surullinen luettuani kertomuksesi.Noin ei pitäisi lasten kärsiä aikuisten käytöksen takia.Mutta kuten sanonta kuuluu rakkaus on sokea eikä rakastunut ihminen näe muuta kuin rakkaansa.
Minunkin murkkuikäinen ei aluksia halunnut mennä isänsä luo ja ex syytti,että olen puhunut heistä pahaa pojalle!Miksi ihmeessä olisin??Mitä voittaisin heidän panettelustaan lapselle,en yhtään mitään!Kyllä minä haluan että lasten välit myös isäänsä paranevat.Heidän isäsuhteensa on perustunut enemmänkin isän pelkoon,ei rakkauteen.Ehkä asiat paranevat eron myötä,toivon niin.Kaikenlainen oireilu,mitä on varsinkin nuoremmassa ilmennyt eron ja uuden naisen myötä ovatkin minun syytä!!Niinpä niin,ei haluta myöntää,että oma käytös aiheuttaa oireita omissa lapsissa.
Olen sanonut exlle,että miettisi omaa käytöstä.Antaisi lapsille omaa aikaansa ilman.että vieras ihminen koko ajan pyörisi mukana.Hän ei näe "vierasta",ei tietenkään.Mutta erostamme tulee kesäkuussa vasta 2v,ex on jo uusissa naimisissa eli paljon asioita tapahtunut niin lyhyessä ajassa lasten elämässä.
Minusta on ollut hellyyttävää,kuinka 8v poikani haluaisi minulle löytyvän uuden miehen.Koko ajan kyselee ohikulkevista miehistä,että tykkäisitkö tuosta tai huomasitko,oliko sillä sormusta!Monet naurut olen yksikseni nauranut tuolle pojalle:)Varmaan aika harva muksu,varsinkin noin nuori,haluaa epätoivoisesti äidilleen uutta miestä:))))Paras juttu sattui pankin jonossa,kun jouduin hakemaan pankkikortin kadottua tiskiltä käteistä rahaa.Poika oli mukanani.Siinä pieni katseli ympärilleen,kunnes kuiskasi minulle että tykkäätkös tuosta miehestä.Osoitti edellä seisovaa meistä.Ei miellyttänyt minun silmääni tämä adonis.Poika katseli ympärilleen,bongasi toisen hyvännäköisen miehen ja kysyi että entäs tuo.Nyökkäsin et ihan jees!Silmät kirkastuivat pojalla.Onneksi ei sentäs juossut ilmoittamaan asiaa miehelle:) Eihän sitä tiedä,vaikka tuo poika vielä toimisi Amorina minulle:)))))
"Nyt ei vanhempi lapsista lähde enää isin luo."
On täysin oikein tuollaiselle isän irvikuvalle, ettei jälkikasvu halua tavata sitä!
Ei kannata pakottaa ja jos nuorimmainen ei halua käydä, ei sitäkään kannata sinne viedä.
Joskus käy niin että omista tai jommastakummasta vanhemmasta on enemmän surua ja murhetta kuin iloa ja tukea. Sinun tapauksessasi taitaa olla näin, jättäkää moinen paskaisä oman onnensa nojaan. Valitsi toisen perheen, olkoot sitten sen kanssa.
"Tulee luultavasti vihaamaan uutta veljeä/siskoakin, ainakin aluksi."
Ei ainakaan kannata pakottaa tykkäämään "käenpojasta", siitä seuraa vain surua ja murhetta.
Parasta kun potkitte moisen äijän uusperheineen kokonaan teidän elämää häiritsemästä.
Vuodenvaihde oli näissä tapauksissa lapsille EILEN !
Heiltähän puuttuu esim. aikuisten eroa "valmisteleva" aika.
Totuttele nyt herranpieksut viettämään viikonloppuaikaa pelkästään lastesi kanssa vielä pitkään ennen kuin alat tyttöystävää esitellä.
Mietityttää miksi käytät ystävästäsi etuliitettä tyttö- eikä nais-? Eikö hän ole vielä oikein aikuinen? Silläkin asialla on näet merkitystä tapaamisissa.
on lapsia,tai kuka on "lapsi",tuli vaan mieleen.
Aiheutat pelkkää vahinkoa lapsillesi, jos esittelet uuden rakkaasi liian pian. Onko uusi suhteesi vielä vakaalla pohjalla? Epäilen sitä.
Eräs tarina: Mies eli kuukausia avioliiton ulkopuolisessa suhteessa. Erilleenmuutto puolisosta oli edessä. Mies järjesti 4 kk:n seurustelun jälkeen yllätystapaamisen lasten ja uuden kumppanin kanssa. Hirveä järkytys lapsille.
Nyt välit kokonaan poikki molemmin puolin. Tätäkö haluat? Älä katsele maailmaa liiaksi vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Järki käteen!
nappi-ilmaisu, sillä siellä housunkorkeudellahan ne intohimot tuppaavat uuden suhteen alkuaikoina jylläämään.
Miespoloinen taitaa olla hesteessä, kun mieli ja mielihalut on muualla ja lastensa osa-aikahoitoon pitäisi kuitenkin keskittyä.
Siitä kai tuo kiire lyödä nopeasti 2 kärpästä yhdellä iskulla, mitä en minäkään kyllä suosittele.
no just - aikuisilla ei tosiaankaan ole mielessä kuin "minä minä minä minä minä" ja mun p..lu tai ku..li.
Vee.
Äitee rehasi myös sänkyynsä uuden miehen ½ vuotta isän kuolemasta.
En ole toipunut siitä koskaan. Prkl!
Anna nyt edes vuosi pari aikaa.
Armoa.
zxxOnko liian aikaista ja miten esittely kannattaisi tehdä?
ja suosittelen, että ET tee esittelyän niin, että lapsen vain "löytää" uuden kumppanisi sängystäsi/asunnostasi...... vittu. Puhu edes ensin.
Uuden kumppanin tapaaminen on tosiaan liian aikaista.vuodenvaihteesta vasta horjutit lastesi elämää muuttamalla pois.Mitä jos antaisit mahdollisuuden lapsillesi viettää laatuaikaa isänsä kanssa ja kuherrella muina vkl tyttöystäväsi kanssa.Onko se paljon vai vähän vaadittu,sinulta isänä???Sitten herää muutenkin kysymys oletko mahdollisesti puhunut lastesi äidin kanssa näistä tutustuttamisista.Hänen pitää pystyä myös varautumaan mahdollisiin kiperiin kysymyksiin kotona,painajaisiin,hylätyksi tulemisen tunteisiin yms..Keskity vaan pääsääntösesti siihen isän rooliin sillon kun sinulla siihen mahdollisuus on.
Lapsesi inhoavat sydämensä pohjasta tyttöystävääsi, vaikka fiksuina voivat sitä peittää. He eivät yhtään, yhtään kaipaa mitään kontaktia koskaan elämässään häneen. Sinua he tapaavat mielellään yksin.
Tältä pohjalta sinun itse täytyy päättää koska esittelet tyttöystäväsi. Anna ajan kulua ja rutosti! Ei ole vitsi. Lapset eivät tosiaankaan siitä odottelusta kärsi!
Minä kun luulin, että mun ex on ihan omaa luokkaansa, mutta ei näköjään. Mun ex teki just noin, paitsi että minä muutin lasten kanssa entisestä kodista ja mies jäi sinne. Lapset olivat kolmatta kertaa isänsä luona viettämässä viikonloppua kun siellä oli uusi nainen yökylässä. Tähänkin asti on nuorimmainen lähtenyt aina itkun kanssa isälleen, kun ei olisi halunnut mennä ja minä olen saanut puhuttua että suostuu lähtemään. Kuinkahan jatkossa käy, taidan saada sanoa hyvästit vapaa-ajalle. Miten joku voi olla noin ajattelematon ja tunteeton omia lapsiaan kohtaan.
Minun vanhemmat on eroamassa mutta on vielä harkinta ajalla. Kuitenkin iäni kertoi 3 pv sitten minulle ja siskolleni (13v ja 16v) että on tavannut yhden marian joka on ISÄNI MUKAANaivan saman oloinen kuin kuollut mummoni (isänäiti) ja sanoi tavanneensa marian n3kk sitten siinä sitten järkytyimme ja tietenkin rupesimme itkemään, koska olen odottanut sitä että äitini ja isäni palaisivat yhteen.! Vanhempani asuvat eri osoitteissa ja se ei ole minusta kivaa, en ole tottunut siihen vieläkään vaikka he on asunut 2kk eri osoitteissa. Onko se normaalia etten ole sopeutunut? Minusta oli tyhmää kertoa tuosta mariasta meille koska oli tuntenut hänet vasta 3kk ja sano että he ovat vain tekstiviestelleet soitelleet ja käynyt kahvilla.. miksi hän sitten kertoi minulle jos olivat vähän niinkuin kavereita?? ja yhtenä päivänä kyselin isältän että kunpi on tärkeämpi sinulle se marija vai me hän ei siinä sitten vastannutt sanoi vai että " tuo oli kohtuuton kysymys" ei minusta..! parin päivän päästä tapasin tämän marian. Minä en pitänyt tästä mariasta vaikka en ollut nähnyt häntä koskaan tai oikeastaan vihasin.! niin sitten kävi että vihasin tätä mariaa vvielä enenmän kuin ennen sen jälkeen kun näin hänet hän oli tosi ylimielinen ja vi*tuili minulle ja sikolleni niinpä me vi*tuilimme hänelle sitten takaisin..! kuka ei olisi? minusta tuntuu siltä että tämä maria on isälleni tärkeämpi kuin me vaikka isäni väittää että olemme hänelle tärkeintä koko elämässä!.. hänen syy oli kun hän jätti äitini että : olisi aikaa enenmän siskolleni ja minulle ja saada työ asiat järjestykessn, vanhempani oli 20v yhdessä.. mutta minusta tuntuu että isäni jätti äitini tuon marian takia.. ja ei isälläni ole meille melkein yhtään aikaa hän joko tekee töitä töissä tai autotallissa, puhuu puhelimessa tämän marian kanssa, tai on tapaamassa häntä tai nukkuuu.. Tuntuu siltä kuin isäni ei välittäisi meistä enään ollenkaan, minusta tuntuu tosi pahalta kun ennen kaikki oli vielä hyvin mutta nyt kun vertaa elämäämi vaikka 1vuosi sitten niin tämä elämäni on yhtää helvettiä!. ÄLKÄÄ ISÄT TEHKÖ LAPSILLENNE NÄIN!...
AVIOEROLAPSI JATKAA:
lisäksi olen rukkoillut melkein joka ilta siitä lähtien kun minulle kerrottiin että vanhempani on eroamassa rukoilin että he palaisivat yhteenn että kaiki päsisivät tästä helvetistä pois ja sitten kun sain tietää tuosta MARIASTA :/ niin rukoilin että isäni tulisi järkiin ja jättäisi tämän marian ja ottaisi äitini takaisin (jos äitini menisi) ..! Minä olen myös ajatellut itsetuhoisia ajatuksia mutta onneksi äitini ja siskoni kannustii ettei siinä ole mitään järke on tämä elämä kuitenkin ihanaa VÄLILLÄ nykyään toosi harvoin.. Äitini kannustaa että menisin jonnekkin puhumaan tunteistani mutta en osaa puhua tuntemattoman kanssa on pari kaveria joille voin kertoa kaiken ja he tukevat minu lisäksi kerron paljon siskollen, mummullenikin kerron tosi paljon asioitaja koiralleni mutta mitää se siitä älyää mitään, mutta sekin kumminkin helpottaa vähän että saan kertoa edes jollekkin joka jaksaa KUUNNELLA. Äitillenikin on helppo puhua mutta en kunmminkaan kerro hänelle kaikkea ja isälleni en kerro paljoa mitään en ole oikeen ikinä kertonut mutta silti rakastan isääni!♥ rakastan kaikkia noita ihmisiä koiraa joista kerroin ♥!
Hei
Muista ettei sinun tarvitse olla tekemisissä isäsi kanssa, jos et halua.
Minäkään en ole juurikaan tekemisissä oman isäni kanssa, koska hän aiheuttaa niin paljon surua ja murhetta (alkoholiongelma...). En halua olla tekemisissä ihmisen kanssa jos saan kokoajan vain stressailla sen edesottamuksista.
Avioerolapsi !
Olipas isäsi ajattelematon, olette joutuneet kokemaan paljon todella lyhyessä ajassa.
Onneksi sinulla on vierelläsi kuuntelevia ihmisiä jaa murheesi heidän kanssaan koska se on erittäin tärkeää että purat ajatuksiasi heille, suosittelen myös ammattiauttajan juttusilla käyntiä ,eikös se kuitenkin ole helpompaa jutella aivan vieraalle ihmiselle .
Lapsi hyvä jätät nuo itsetuhoiset ajatukset heti sinulla on vielä koko elämä edessäsi.
Isäsi vaikuttaa erittäin itsekkäältä ihmiseltä ,tunteeton ? Onko hänellä ikäkriisi menossa ?
Sinun ei tarvitse todellakaan pitää isäsi "ystävästä" aivan liian nopeasti isäsi hänet teille esitteli, sinä olisit tarvinnut aikaa tottua tähän eron tuomaan muutokseen ja sitten vielä tämä uusi "ystävä"... Jaksamisia sinulle ja siskollesi.
Kannattaa aina muistaa, että vanhemmatkin ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä - ja asioita, jotka eivät tunnu lapsista hyvältä. Aivan samoin vanhemmista ei tunnu hyvältä, kun heidän lapsensa tekevät virheitä ja asioita, jotka ei vanhempien mielestä tunnu hyvältä.
Olen täysin samaa mieltä isäsi kanssa, että kysymyksesi "kunpi on tärkeämpi sinulle se marija vai me" on kohtuuton. Toisaalta on isältäsi kohtuutonta esitellä uusi naisystävä tuollaisen kommentin jälkeen.
Jos kuitenkin haluat olla väleissä isäsi kanssa, niin unohda tunnemyrskysi ja yritä suhtautua Mariaan mahdollisimman hyvässä hengessä, v ***uilua välttäen. Isäsi naissuhteet, ei edes hänen suhteensa äitiisi ole sinun eikä sisaresi asia. Heillä on täysi oikeus tehdä elämässä omat ratkaisunsa. Aivan kuten sinullakin täysi-ikäisenä. Tulet varmasti huomaamaan, ettei elämä kulje sinunkaan kohdallasi aivan suunnitelmien mukaa ja tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole ehkä kenenkään kannalta parhaita, mutta täysin välttämättömiä.
Eikö ystävienne vanhemmissa ole eronneita? On verraten epätavallista, että tuossa iässä vielä toivotaan noin kamalasti vanhempien yhteenpalaamista. Yleensä se on helpotus nuorellekin, kun kylmä ilmapiiri, riidat yms kotona lakkaavat vanhempienn eron myötä. Ellei teidän vanhemmat ole riidelleet teidän läsnäollessanne (?), niin hyvä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heillä olisi kaikki kunnossa, eroten vain ihan huvikseen.
Vähän vastapainoa omien lasteni isästä, exmiehestäni. Hänellä ei ole koskaan ollut, ei liittommekaan aikana aikaa lapsillensa (= 3 tyttöä). Korkeintaan kuritti lapsia silloin, kun minä olin kerran viikossa pois kotoa. Niinikään minullekaan ei ollut aikaa. Ei myöskään sukulaisille. Ystäviä hänellä ei ollut/ei ole. Eron jälkeet tytöt olivat tyytyväisiä, kun minulla oli heille paljon enemmän aikaa, kun ei tarvinnut keskittyä isänsä ongelmiin (joista myös tytöt kärsivät).
Neuvoksi antaisin: hakeudu isäsi juttusille tai sovi treffit hänen kanssaan :). Hän ehkä arkailee nyt suunnattomasti, koska tapaamisenne Marian kanssa meni myttyyn. Kerro isälle rohkeasti, ettet ihan vielä ainakaan halua tavata uudelleen Mariaa ja toivot kahdenkeskistä ja/tai sisaresi kanssa kolmenkeskistä aikaa. Isäsi ei ehkä heti järjestä sitä, mutta ainakin tietää mitä toivotaan. Miehille pitää ilmaista asiat suoraan eikä luulla heidän tietävän mitä halutaan. Aivan samoin voit asiallisesti kertoa tunteistasi, että Marian tapaaminen tuli sinulle ja sisarellesi liian varhain. Kertoa, että vanhempiennne ero on teille uusi asia, johon sopeutuminen vaatii aikaa. Ymmärrä myös isäsi tarpeita. Hän ei olisi Marian kanssa, ellei tämä olisi hänelle tärkeä, tavalla tai toisella.
Aloin itse seurustella puoli vuotta sitten Mikon kanssa. Esittelin hänet nuorimmalle, vielä kotona asuvalle tyttärelleni 4kk seurustelun jälkeen. Onneksi tytär jos toinen ja kolmaskin myöhemmin ottivat asian ihan rauhallisesti. Nuorin on ollut kanssamme syömässä, lätkämatsissa ja leffassa. Viikko sitten jopa keskusteli Mikon kanssa kahdestaan pitkään ja pelasivat jotain tyhmää tietokonepeliä :).
Olen itsekkin ajatellut että isälläni on joku 40 kriisi kun oon lukenut tältä noista neljänkympin kriiseistä kun jotkut on kirjoittanut. Kaikki jotenkin sopisivat isääni, esim: ostelee nuorekkaita vaatteita käy usein parturissa värjäämässä hiksia ja vaihtelee moottoripyöriä mutta mulla vaihtelee mönkiöitä ja kelkkoja..!
Minun siskokin rupesi juomaan tuon jälkeen toosi paljon kun sai tietää tästä vanhempien erosta ja viellä enenmän kun isäni kertoi tuosta MARIASTA! Ja siskoni ei jaksanut käydä enään kouluakaan vaan lintsasi ja jätti menenmättä..!
Se kyllä voisi auttaa jos menisi juttelemaan jollekkin mutta olin kerran tuosta erosta siskoni kanssa enkä juurikaan puhumnut siellä mitään kuuntelin vain.! Olen aika ujo enkä uskalla puhua tuntemattomille ihmisille elämästäni! Ja kiitos!(:
Wau, moottoripyöriä osteleva isä. Se kertoo vapaudenkaipuusta, itsenäisyydestä. Oma isäni oli aina poissa, koska hänellä oli myös moottoripyörä...Vasta kun hän pääsi eläkkeelle ja omat lapseni syntyivät, välimme lähentyivät suunnattomasti.
Heipparallaa! Mikä ihmeen kriisi tarvitaan, jos haluaa olla hyvännäköinen???? Sehän on ihan normaalia. Pitäisikö isäsi pukeutua vanhoihin pissalta haiseviin vaatteisiin ja ajaa pappamopolla?
Nyt heti paikalla otatte sisaresi kanssa vastuuta itsestänne. Olette jo sen verran vanhoja, että on viimeisiä hetkiä ryhtyä irrottautumaan isästä. Vanhemmilla on paljon muutakin elämää kuin olla vanhempi, äiti ja isä. Ennenkaikkea vanhemmat ovat nainen ja mies. Yrittäkää sisarrenne kanssa omaksua tämä asia. Ellette sitä tee, teidän elämästänne tulee vaikea. Kun te joskus tulette itse vanhemmiksi, niin älkää missään nimessä omistautuko lapsillenne ja alkako elää heidän kauttaan. Teillä on oma elämä elettävänä - kuten lapsillannekin.
Koulusta lintsaamiseen ei tarvitse olla mitään muuta syytä kuin laiskuus ja juomiseen elämänhallinnan puute. Sisaresi kohdalla syy on hänessä itsessään. Hän haluaa syyttää lintsaamisestaan isänne uutta naisystävää! Kuullostaa todella jopa hieman hupaisalta. Juominen on pelkkää huomionhakua ja tavallaan mustasukkaista kiukuttelemista. Kannattaako sellaisella pilata oma tulevaisuus?
Olkaa onnellisia isänne kanssa Mariasta. Hienoa, jos isänne on onnellinen. Kurjempaa olisi, jos hän masentuneena ei hakeutuisi koskaan kotoaan mihinkään ja puhelisi itsekseen.
Etsikää vaikka äidillennekin sulhasta...
Moottoripyörä on moottoripyörä... :D.
Sinulla henkilökohtaisesti ei taida olla elämän arvot kohdillaan. Kirjoitustyylistäsi huomaa, että olet aikuinen mutta tekistin sisällön mukaan taidat olla lapsellinen nelikymppinen. Uskoisin että sinun "hyvät" ihmissuhde neuvot eivät ainakaan tuossa tilanteessa auta ketään. Mahtaako sinulla olla omia lapsia? toivottavasti ei, mutta jos on niin oivoi lapsi parkoja.. Hauskaa loppuelämää sinulle;)
Hei avioerolapsi,
sinulla ja sisarellasi on täysi oikeus olettaa, että isänne toimii kuten aikuisen kuuluu ja ottaa huomioon teidän tunteenne ja ajatuksenne. Nimimerkit "Essi" ja "Mariska" kuuluvat samalle tyypille, jonka "neuvot" kannattaa jättää omaan arvoonsa. Isä on ennen muuta isä lapsilleen ja kypsä aikuinen osaa ottaa lapsensa huomioon. Teidän ei tarvitse vielä ottaa vastuuta itsestänne: vanhemmat ovat vastuussa alaikäisistä lapsistaan ja lasten hyvinvoinnista. Sisaresi voi selvästi pahoin ja apua kannattaa ja voi hakea esimerkiksi koulupsykologilta tai koulukuraattorilta.
Asiallista tietoa ja apua voit etsiä esimerkiki Väestöliiton sivuilta. Voit myös vinkata isällesi, että hänen kannattaisi osallistua Eroneuvo-ryhmään, jossa fokuksena on nimenomaan lasten hyvinvointi avioeron yhteydessä.
Voimia sinulle ja sisarellesi! Hakekaa apua - sitä on tarjolla!
Aikuisuuden 1. tunnusmerkki on ehdottomasti se, että hyväksyy toiset sellaisena kuin he ovat. Ellei tätä tee, joutuu itse elämään ahdingossa toisia syytellen milloin mistäkin - kuten sinä teet. Jos joku ehdottaa miten elämässä pärjää ja selviää, se on mielestäsi ehdottomasti väärin.
Ihan naurettavaa, että kehotat hakemaan apua siihen, että eronneella isällä on naisystäv! Sinun kannattaisi itse hakea apua, kun tuollaista ehdotat edes.
Ehkä jätät hoitoonohjaamisen ammattilaisille ja keskityt mieluummin perustelemaan väitteesi paremmin.
Muutama lainaus Väestöliiton erinomaisilta sivuilta:
"1. Itse ero on suuri stressitekijä
Lapsi elää elämäänsä luottaen sen jatkuvan samanlaisena. Siksi ero on aina suuri mullistus lapselle, jos lasta ei ole valmisteltu eroon tai valmistelu on tehty riittämättömästi.
5. Uudet kumppanit
Lasta rasittaa myös isän tai äidin uuden kumppanin ilmaantuminen kuvioon. Lapselle pitäisi antaa aikaa sopeutua eron aiheuttamaan muutokseen, eikä tuoda hänen elämäänsä lisää muutoksia turhan nopeasti. Lapsen kannalta olisi parempi, jos hän saisi rauhassa luoda tapaamiskäytännöt muualla asuvan vanhemman kanssa ilman, että hänen täytyy samanaikaisesti tutustua uuteen vieraaseen aikuiseen vanhempaa tavatessaan."
Odotan mielenkiinnolla lähteitäsi ja kunnon perusteita väitteillesi!
Mitä lähteitä tai tutkimuksia kaipaat? Elämä ei mene oppikirjojen mukaan ennen eroa eikä eron jälkeen, luulisi, että aikuisena ihmisenä olet sen nähnyt.
Mitä hyödyttää miettiä mitä jonkun TOISEN olisi pitänyt kussakin tilanteessa tehdä? Miten voisi muuttaa sitä mitä toinen haluaa ja tekee? Vastaus: ei mitenkään. Ainoa mitä voi tehdä on miettiä miksi itselle jonkin asia on ongelma ja miten itse kykenee siitä selviytymään.
Avioerolapsen äiti on kehoittanut hakemaan keskusteluapua. Se olisi varmaan ihan ok, muttei niinkään sen takia, että avioerolapsen isällä on naisystävä. Vaan sen takia, että hänen inhoreaktionsa ja vastustuksensa on niin suuri.
Se mitä ihmiset usein omissa ongelmissaan tekevät on pyrkimys muuttaa toisten käyttäytymistä oman käyttäytymisen sijaan. Se ei ole aikuismaista.
Sinä käsittääkseni kehotit minua hakeutumaan hoitoon, kun ehdotin avun hakemista koulukuraattorilta tai -psykologilta avioerolapsen kuvaamaan pahoinvointiin. Pyysin sinua perustelemaan tämän väitteesi asiallisella perusteella. Odotan edelleen.
Lasten reagointi avioerotilanteessa on täysin normaalia, kuten voit esimerkiksi Väestöliiton sivuilta lukea. Avioerolapsi kuvasi omaa tuskaansa ja sisarensa tuskaa, johon varmasti kannattaa hakea ulkopuolista, objektiivista keskusteluapua.
Lasten ei tarvitse missään nimessä reagoida "aikuismaisesti". Vastuunkanto ja aikuisen roolin ottaminen ei ole lasten tehtävä. Aikuisen tehtävä on olla aikuinen ja ottaa vastaan lapsen tunteet ja auttaa käsittelemään niitä. Empatiakykyinen aikuinen osaa asettua lapsen asemaan ja katsoo asioita lapsen näkökulmasta.
Avioeroa koskevien tutkimusten ja perheterpaeuttien käytännön kokemusten perusteella on koottu rakentavia tapoja hoitaa avioero. Koska avioero koskettaa lapsia ja järkyttää lapsen perusturvallisuutta, on erityisen tärkeää hoitaa asiat
lasten kannalta parhalla mahdollisella tavalla. Jos Avioerolapsen isä ei itse osaa hakeutua tällaisen tiedon lähteille, lapsen kannattaa vinkata asiasta. Vain häiriintynyt vanhempi haluaa tahallaan satuttaa lastaan, useimpien kohdalla kyse on tietämättömyydestä.
Vasta sittne kun muutatte yhteen tai ei oleenkaan että silleen. Kun suhde on vakliintuutnut ja jos liian aikaisin esittleet lapset ja nainen huomaa ettäv voi joutua hoitamaan ja huolehtimaan lapsista niin voi poistua taka vasemmaalle.
Mariat on sekottanu miehen pään muuallakin, tsemppiä ja älä ota niin raskaasti, kyllä aikuisen ihmisen pitää itse kantaa vastuunsa, ekä kaataa muiden niskaan, ei ainakaan omien lapsien.
Hei avioerolapsi!
Hakekaa siskonne kanssa apua ja pian.
Essi ja mariska, eivät oikein ny tajua!
Erosta vain vähän aikaa ja isä tuo jo uutta näytille, hei haloo! (luultavasti tuo uus on vielä kaiken lisäksi ehkä se syy eroon, kun isälle tuli vapauden kaipuu).
Lapsethan noista eroista kärsivät ja mahdollisesti se petetty puoliso (on sitten nainen/mies).
Ja 13 ja 16 vuotiaat lapset EIVÄT ole aikuisia, joiden täytyisi ottaa vastuu vanhempiensa uusista heiloista ja toivottaa tervetulleiksi heidän elämäänsä.
Lapsi tarvitsee turvallisuuden tunteen vanhempiensa kotona, eivät he sinne kaipaa niitä uusia heiloja samaan aikaa, ainakaan heti.
Kyllä se lapsi voi ihan oireilla tuolla tavoin! (koululintsaus ja juominen)
MIKSI lasten pitäisi ottaa vastuu aikuisten heiloista? Miten se tapahtuu?
Nuori juo ja osaa lintsata koulusta, vaikka vanhemmilla ei olisi nopeasti esiteltyä heilaakaan. Avioliitossa olevien vanhempien lapset juovat ja lintsaavat myös.
Toisaalta myös lapset ja nuoret osaavat ottaa vanhempien "heilat" myönteisesti vastaan. Joillain on paremmat suhteet etenkin äidin miesystävään kuin omaan isäänsä. He eivät myöskään juo eivätkä lintsaa koulusta.
VAikka nuori ei varsinaisesti fanittaisi esim. isän uutta vaimoa, niin hän voi silti käydä isänsä luona säännöllisesti. Minusta ainakin on hienoa, että on olemassa paljonkin tällaisia aikuismaisia nuoria, jotka eivät ole syyttämässä vanhempiaan milloin mistäkin puutteesta. Aikuisuus on taito suvaita toisten erilaisuutta, tulla toimeen erilaisten ihmisen kanssa, osata selvittää omat ongelmansa.
Nuorten kehitystehtävänä ei ole olla "aikuismaisia", vaan nuoret saavat olla nuoria ja reagoida ja haastaa aikuisen sekä hakea apua aikuiselta. Aikuisen tehtävänä sen sijaan on olla aikuinen ja toimia nuorelle turvallisena tukikohtana, johon voi luottaa. Kypsää aikuisuutta ei voi saavuttaa, jos ei saa ensin olla nuori. On tuhoisaa, jos vanhempana on tällainen "aikuinen lapsi", joka vaatii nuorelta aikuisempaa käytöstä kuin itseltään.
Puhutko taas omista ihanteistasi, joiden mukaan tuskin mikään käytännössä toimii?
Tosiasia on se, että ihmisen täytyy ottaa vastaan asiat ja toiset ihmiset sellaisena kuin ne ovat. Nuorelle ei ole mitenkään tuhoisaa, jos he 13- ja 16-vuotiaina ottavat vanhempansa huomioon ihmisinä ja hyväksyvät nämä vikoineen päivineen. Useimmilla nuorilla tämä taito onkin. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan "vaadittu".Vaatimalla asiat eivät suju.
Ellei toisten erilaisuutta hyväksy nuorena, sitä tuskin tulee tekemään aikuisenakaan. Tämä on sellainen ongelma mitä nämä aikuiset lähtevät korjaamaan aina toisista käsin. Osoittelemalla toisten huonoja puolia tai keksimällä niitä.
Vanhemmilta voi hyvin usein hakea tarvittaessa apua ja saada sitä. Vanhemmatkaan eivät aina pysty auttamaan. Heidän tulee tarvittaessa hakea nuorelle apua toisaalta. Ellei vanhempi anna nuorelle apua eikä hae sitä toisaalta, nuori voi helposti hakea sitä itse.
Nuorella voi olla tyttö- tai poikakavereita. Vanhemmilla voi mies- tai naisystäviä. Se on ihan normaalia. Siitä ei missään nimessä pidä vetää hernettä nenään ja/tai olla mustasukkainen.
Joillekin on todella vierasta ottaa toiset ihmiset sellaisena kuin he ovat ja kaikkien asioidenkin pitäisi aina olla päinvastoin kuin ne ovat.
En minä puhu mistään ihanteista, vaan ihan normaalista aikuisuuteen ja nuoruuteen kuuluvista kehitystehtävistä. On rakentavia tapoja toteuttaa vanhemmuutta ja on tapoja, jotka eivät edistä lapsen ja nuoren myönteistä kasvua ja kehitystä. Jos et ole ikinä kulluut näistä tavoista, niin kirjastosta löytyy monia hyviä kirjoja tai liikkelle voi lähteä esimerksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.
Vanhempi ei voi sanoa lapselle, miten lapsen kuuluu tuntea ja ajatella (sinähän kehotat esimerkiksi kieltämään mustasukkaisuuden tunteet). Vanhemman tehtävä on ottaa vastaan lasten tunteet ja auttaa lasta tulemaan toimeen näiden tunteiden kanssa.
Aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta käytöksestä sekä taito reflektoida omaa käytöstä sekä muuttaa sitä tarpeen vaatiessa. Avioerolapsen kannattaa antaa isälle palautetta isän käytöksestä ja tuoda rohkeasti esille omat tunteet ja ajatukset. Kypsään aikuisuuteen kuuluu myös kyky ottaa vastaan palautetta.
On tärkeää tiedostaa omien vanhempiensa puutteet, jotta osaa muuttaa omaa käytöstään eikä siirrä samoja toimimattomia malleja sukupolvelta toiselle kuten valitettavan usein käy.
Ihmetyttää tämä ihmisten ymmärtämättömyys todella.
Erotaan heti, kun ei saa omaa tahtoaan aina läpi, silloin on kylmennyt liitto. Tuohan on pelkkää lapsellista mökötystä. Mutta on kuitenkin usein osattu jo hankkia lapset.
Sitten erotaan ja sanotaan että kyllä ne lapset siitä menee heittäen yli, eli lapset pakotetaan tekemään ihan kaikki oman tahtonne mukaan.
Ei häntä valmistella eroon, eikä ajatella mitä muutoksia lapsella on jo lähiaikoina ollut, yksi päivä sanotaan, että nyt sitten isä tai äiti lähtee ja samantien on jo uusi ukko tai akka kainalossa, pussailemassa, hiplaamassa.
Onkohan tuo lapsen silmille oikeaa katseltavaa, ei milloinkaan.
Niin pienet lapsethan saa huutamalla ja käskemällä ja pelottelemalla hiljaiseksi, mutta vähän vanhemmat uskaltavat jo tuoda esiin pahaa oloaan ja eivät suostu vaatimuksiinne. Heillä on siihen kyllä ihan täysi oikeus, ei se teidän hyvä olo todellakaan ole lapsen hyvä olo, joten kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää laittaa pienen lapsen etu ennen näitä suhteita.
Sitten lapselle tehdään tuo aikatautu elämään, jossa itsellään ei ole mitään sanomista, tällöin ollaan lähivanhemman luona, jonne sinnekin tulee vankilanomaiset säännöt, sitten on useimmiten joka toinen viikonloppu siirryttävä etävanhemman luokse, on tietty kelloaika, milloin pitää tapahtua. Kun ei aina onnistu juuri minuutilleen aikaan, alkaa se toisen hirveä haukkuminen ja tietenkin lasten kuullen, on siinä pienten sydän sykkyrällä.
Tarkkaahan sen olla pitää, kun uuden suhteen kanssa pitää päästä baareihin ym rypypaikkoihin sitä villiä nuoruutta etsimään.
Etävanhempi saattaa kaiken lisäksi asua satojen kilometrien päässä, onko millään tavoin oikein lasta kohtaan, että hän matkustaa ja monesti yksinkin tuon matkan, peläten, onkohan siellä vastassa kukaan, entä jos ei olekaan?????
Yksi juttu on, että mikä tässä erossa muuttui, kun uusi kumppani on vielä suurempi menijä kuin oli oma vanhempi, nyt vain menet itsekin näillä järjestämilläsi lapsivapailla, kuka menettää kaikkein eniten on lapsi.
Lapset kasvavat ja heillekin tulee omia kavereita ja haluavatkin viettää aikaa heidän kanssaan, enää ei kiinnosta mennäkään sen etävanhemman luokse, siellähän ei ole mitään, mitä tehdä ja monesti vielä sen uuden suhteen lapset ovat vallanneet paikan, joten tilaa lapsille ei ole oikein missään.
Kyllä minä toivon hartaasti, että eroja vältetään mahdollisimman paljoin lasten ollessa alle viisitoistavuotiaita, jokainen kestää kun haluaa kestää, ellei siellä kotona ole sitten juoppohullu ja hakkaava isä tai äiti.
Kyllä te ehdittte ne parisuhdevaihdot tehdä sittenkin ja kokeilla löytyykö nuoruus ja onko toisen pylly parempi kuin toisen pitkällä jaksolla. Ja kestääkö liitto kun joka asiasta narisee ja marisee samaan tapaan kuin tälle ensimmäiselle puolisollekin.
Asiaa pitää ajatella siltä kantilta, että mitä tapahtuu uuden kanssa, jos tilanne on sama kuin ex:kin kanssa, pienet lapset, oma työ, kotityöt, ym asiat.
Ei pidä kiillotella sen uuden olevan yhtään parempi, jos se on rakennettu keinotekoisesti esimerkiski lapsivpaiden avulla helpommaksi.
Järkeä hyvät ihmiset.
Näemme vasta kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja perustavat perheen jos uskaltavat koskaan perustaa, miten heidän elämäänsä olette järkyttäneet erollanne.
Jo nuorena aikuisena näkyy, jaksavatko elää, vai saammeko lukea yhä useammin kuinka henkilöauto luisui väärälle kaistalle ja tai kuolinilmoituksissa onkin nuori aikuinen. Kun itse joudutte lapsenne tällaisen syyn vuoksi hautaan saattamaan, toivon että edes silloin heräätte ajattelmaan mitä lapselle ero vaikuttaa.
Saattaa kuulostaa rankalta tekstiltä, mutta tämä on tosiasia elämästä ja tämän toivon herättävän ajattelemaan todella, onkohan se elämä todella niin tyhjää ja kylmää, että pitää erota, vai olisiko ehkä ajatusmaailman muutoksella paikkansa ja yrittää viedä elämää eteenpäin ja joustaa joissakin asioissa. Tuolla ajatusmaailman muutoksella saattaa se puolisokin alkaa tuntua ihan inhimilliseltä ja rakastettavalta ihmiseltä.
Voi jestas mikä vuodatus. Ei kovin aikuismaista, vaan epätoivoista toisten asioihin puuttumista ja pirujen seinällemaalaamista.
Ei rankalta tekstiltä vaan täysin älyttömältä.
Tässäkin ketjussa huomaa asian, että tätä tepariassa käynnin ehdotusta pidetään jotenkin loukkaavana. Eli terapia koetaan jotenkin alentavaksi, leimaavaksi. Koetaan että ihminen joka menee terapiaan on jotenkin sairas, hullu. Sehän ei pidä paikkansa ollenkaan, hänhän hyvin järkevä ihminen ja pyrkii samaan asiat hallintaan.
Tätä asiaa voisi hyvin verrata muuhun elämään, kun ostat vaatteita, monsesti kysyt joltakin mielipidett, samoin kun rakennat taloa, käytät asiantuntujoita ja monessa monessa muussa asiat kysyt toiselta neuvoa ja opastusta.
Ihminen kokee suuren muutoksen elämässään jo eroa ajatellessa tai sen kohdatessa, itkettää, ei nukuta, ei oikein tiedä miten jatkaa, on huolia lapsista, asunnosta, rahasta, ja monista muistakin syistä. Terapeutit ovat eräänlaisia sisustussunniittelijoita, joiden kanssa keskustellaan, hän tietää ohjata sinua eteenpäin lasten asioissa ja omissisakin. On suorastaan hulluutta jättää käyttämättä tämä avunsaantimahdollisuus, jossa kootaan uutta elämää kokoon.
Ei se ole sairautta tai hulluutta jos eronnut ihminen käy kekustelemassa.
On erikseen ihan se, että ihminen sairastuu psyykkisesti, silloin hän tarvitsee psykiatrista hoitoa, jopa laitoshoitoa.
Tietenkin eron tuska voi olla kovaa, että mennään lähellä tätä rajaa, mutta ero ei tee hulluksi tai sairaaksi, mutta ihminen ei yksinkertaisesti tiedä kaikkia asioita, ei kukaan ja täällä keskusteluissa on keskustelukumppanina henkilä, jolla tätä tiwetoa on tai hän ainakin pystyy saamaan verkostojensa kautta tiedon sinulle.
Ihan samoin toimii sijoitussuunnittelija, hän osa ohjata samaan sitä oiekaa tietoa.
Tärkeintä tässä kaikessa on, että kun olet itse saanut näitä erilaisa vaihtoehtoja tietoosi, voit itse päättää ja sinun pitääkin itse päätää miten otat niitä käyttöösi.
Sinä itse saat niistä varmasti apua näihin omiin ratkaisuihisi. Olen siitä aivan varma.
Kuunteleminen kannattaa aina ja kannattaa avautua niistä hhasteista joita kokee itselleen sillä hetkellä vaikeiksi.
Täytyy vain muistaa, että terapia auttaa vain, jos tuntee sitä tarvitsevansa ja kaipaa apua. Jos tietää mitä tekee ja miten, niin homma on hoidossa ilman terapiaakin. Monesti myös ihmisiä tukevat paremmin ystävät kuin ammattiapu.
Minkäs mallin lapset saa jos heidän isä kohtelee kaltoin lasten äitiä, eli ei ero ole huono ratkaisu vaan jopa hyväksi, jos ei tilanne muutu.
Lapsille on aina shokki jos vanhemmalla on uusi. Exäni kolmen kuukauden kuluttua tutustutti uuteen ja tutustui kuukauden sisällä uusionsa lapsiin. Onneksi meidän lapset eivät joutuneet asumaan tämän uusion kanssa heti mutta exäni asuu kyllä tämän uusion lasten kanssa heti ja häntä kutsutaankin siellä isäksi. Lapseni eivät sitä oikein ymmärrä.
Vuosi ja olivat kihloissa. Onneksi eivät sentään ole muuttaneet yhteen niin lapseni saavat vain käydä uusiolla yökylässä enkä tiedä onko sekään kovin järkevää. Parempi olis kun exä leikkis kotia uusionsa kanssa ihan keskenään ja jättäis siitä omat lapsensa pois. Uusion lapsilla kun ei ole isää kuvioissa niin minun puolesta voivat puhua isästä exästäni kunhan meidän lasten ei sitä tarvitse kuunnella!
Lasten ei missään nimessä kuulu ottaa vastuuta vanhempien asioista. Vanhempien ongelmat kuuluu vanhempien itse selvittää. Tässä tapauksessa Marian täytyisi osata käyttäytyä hienovaraisemmin vaikeassa tilanteessa, eikä lapsia saa tässä syyllistää. Maria on tullut uutena ihmisenä mukaan lasten elämään ja lasten on vaikea hyväksyä häntä. Tämä tunne on aivan oikea tunne lapsilla.
Jotkut nykyajan ihmiset ovat niin itsekeskeisiä erotessaan, että unohtavat, mikä on tärkeintä. Itsekin joskus eroa miettineenä olen ajatellut, että jos eroan, eroan siten, että asiasta keskustellaan lasten kanssa ja uutta puolisoa en tosiaankaan kaipaa sekoittamaan kuvioita, vasta kun pitkän ajan päästä. Ystäviä ja kavereita toki saa ja täytyykin olla sekä äidillä että isällä, mutta suhde ei yksinkertaisesti voi mennä lasten edun edelle. Jotkut ihmiset tällä palstalla vaikuttavat valitettavasti todella kovilta ja katkerilta. Mutta muista lapsi rakas, että isäsi rakastaa sinua kovasti. Hän on vain hieman sekaisin siitä, kun hänellä on uusi rakkaus, joka joskus sekoittaa pään. Käy ihmeessä keskustelemassa jossain aikuiselle ammattilaiselle. Ja voimia sinun ja siskojesi elämään
Vanha ketju, jonka löysin googlella. Oma eksä vetää kyllä tässä pohjat. Lähti 21.1. ja on sitä mieltä, että ensi viikonloppuna eli tasan kuukauden päästä on hyvä esitellä uusi kulta lapsilleen. Oli jo viime viikonloppuna puhunut vanhimmalle tyttärelle, että isä on rakastunut toiseen naiseen, mutta ei jatka suhdetta, jos se ei ole ok tyttärelle (10 v.)
Ei ymmärrä, mitä aikuisen miehen päässä voi liikkua, vai onko niin tämän rakkautensa huumassa, että ei näe, että keskimmäinen lapsi ei ole vielä edes kunnolla ymmärtänyt, että isä ei enää palaa kotiin.
Mutta itselle vahvistaa sitä, että mitäs minä paskalla teen kun ei ole peltoakaan.