Erään keskustelun jälkeen oivalsin, miksi olen niin pitkään ollut sinkkuna eron jälkeen. Työkaverini sen ääneen sanoi.
Minä olen selkeästi ihminen, joka haluaa hallita omaa elämäänsä. Niin se vaan menee ja siksi tämä sinkkuus on pitkittynyt 4 vuodeksi.
Keskustelumme oli ystävällinen ja pohdiskeleva.
Sanoinkin, että eikö sitten kaikki ihmiset halua hallita omaa elämäänsä? Minusta olisi järjetöntä, että hakeutuisin parisuhteeseen, mikä vähentäisi päätäntävaltaa omissa asioissani. Tarkoituksena ei ole tossuttaa ketään.
Mitä te miehet pidatte naisesta, joka haluaa hallita elämäänsä? Tai toisaalta mitä pidätte naisista, jotka eivät haluavat antaa elämänsä hallinnan miehen käsiin?
(Nainen ikää 35 )
Minä olen selkeästi ihminen, joka haluaa hallita omaa elämäänsä. Niin se vaan menee ja siksi tämä sinkkuus on pitkittynyt 4 vuodeksi.
Keskustelumme oli ystävällinen ja pohdiskeleva.
Sanoinkin, että eikö sitten kaikki ihmiset halua hallita omaa elämäänsä? Minusta olisi järjetöntä, että hakeutuisin parisuhteeseen, mikä vähentäisi päätäntävaltaa omissa asioissani. Tarkoituksena ei ole tossuttaa ketään.
Mitä te miehet pidatte naisesta, joka haluaa hallita elämäänsä? Tai toisaalta mitä pidätte naisista, jotka eivät haluavat antaa elämänsä hallinnan miehen käsiin?
(Nainen ikää 35 )
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tää uudestaan
Tai toisaalta mitä pidätte naisista, jotka haluavat antaa elämänsä hallinnan miehen käsiin?
kumppaninsa kanssa on jotekin paljon hienonpaa. Se yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteen hiileen puhaltaminen tuo kodin- ja turvallisuuden tunteen.
Se on niin, että vain antaessaan voi saada jotain takaisin.
Samaa mieltä kanssasi.
Mainitsemasi asia ei vaan ole niin yhsinkertaista käytännössä. Ei ole kovinkaan helpoa löytää elämänkumppania jonka kanssa antamis-saamis mieltymykset ja elämänarvot olisivat samalla linjalla.
No minusta parisuhteessa ei tarvitse antaa elämänsä hallintaa toisen käsiin, vaan
ihminen päättää edelleen omista asioistaan. Tietysti parisuhteessa täytyy
ottaa myös toinen huomioon eikä voi jyrätä kaikissa asioissa toisen mielipiteitä,
mutta kyllä terveessä parisuhteessa on kaksi itsenäistä yksilöä, jotka
tekevät molempia koskevat päätökset yhdessa.
Se ei minusta ole kovin tervettä, jos antaa toisen päättää kaikesta,
tai jos ei ota toista lainkaan huomioon. Itsekkyys ja itsekeskeisyys
eivät ole millään tapaa viehättäviä piirteitä ja kaatavat helposti koko parisuhteen.
Ei parisuhteen kuulu olla mikään vankila, jossa toinen pomottaa ja käskee miten haluaa.
Kuka sellaisessa suhteessa muka haluaisi elää?
Oletko sinä sitten ennen antanut elämäsi hallinnan miehen käsiin?
Miksi ihmeessä?
Olen suurinpiirtein samaa mieltä kanssasi parisuhteen perusasioista.
Tässä vastaus kysymykseesi:
Ei ex-mies elämääni tyrannimaisesti ole hallinnut.
Olimme varmaan alunperin niin erinlaisia, että joissain asioissa minä jouduin muuttumaa liikaa ja joissain asioissa hän ei voinut elää omien tarpeidensa mukaan.
Nykyään minulle on tärkeää, että mies haluaa minut sellaisena kuin olen, eikä oleta että muuttuisin vuoden sisällä hänen ihannenaiseksi. Siksi minulle on tärkeää, että tuleva kumppanini arvostaa, että haluan päättää omista asiostani.
Kun olet kerta pähkäillyt asian noin pitkälle, niin nyt olisi pyhäin ja häväistys jos antautuisit jollekin pelimiesretkulle.
Pidä pääsi. Hallitse elämääsi, älä anna pelimiehen rikkoa sitä!
"Mitä te miehet pidatte naisesta, joka haluaa hallita elämäänsä? Tai toisaalta mitä pidätte naisista, jotka eivät haluavat antaa elämänsä hallinnan miehen käsiin?"
"Antaa elämänsä hallinnan miehen käsiin"?
Mitä mieltä olen?
....
Olet mielestäni todella pimeä nainen joka ei ymmärrä että parisuhteessa kummankaan ei ole tarkoitus hallita toista. Oliskohan tuolla joku alitajuinen naisellinen vaisto joka kertoo että mies on täysin ylivoimainen naiseen nähden ja nainen ollessaan parisuhteessa jotenkin automaattisesti antaa ohjat miehelle?
Sulla on siis lepakoita vinnillä tässä asiassa. Siinä suora mielipide.