Miehen kanssa menee hyvin, olemme seurustelleet noin kaksi vuotta. Mutta työpaikallani on yksi mies, joka jarruttaa mua esim. menemästä kihloihin oman mieheni kanssa. Hän on kaltaiseni seikkailija, huumorintajumme kolahtavat yksiin. Mieheni taas on rauhallinen, ja on minulla hauskaa yhdessä hänenkin kanssaan.
Oma mieheni on aikuisempi ja kaikin puolin järkevä. Pitkäpinnainen, jota minun kanssani pitää ollakin. Hän osaa remonttihommat. Olemme samalla aaltopituudella, ymmärrämme toisiamme. Voin olla hänen kanssaan täysin oma itseni. Nauramme samoille jutuille. Hän kohtelee minua todella hyvin. Luulen, etten ikinä löydä parempaa miestä. Kiinnostuksen kohteet meillä on kuitenkin aika erilaiset.
Työkaveri on täynnä tulta, äkkipikainen kuten minäkin, saa minut nauramaan kippurassa ja myös polveni veteläksi. Hän on myös kovin lapsellinen, vaikka ikää jo melkein 30 v. Luulen, ettei suhteemme toimisi, jos sellaista kokeilisimme. Hänen kanssaan en luultavasti voisi olla samalla tavalla oma itseni kuin nyt. Kuitenkin pystyn puhumaan hänen kanssaan itseäni kiinnostavista asioista enemmän kuin mieheni kanssa.
Saisinpa yhdistää näiden parhaat puolet.
Miten pääsisin yli ihastuksesta työkaveriini? On hankalaa, kun joudumme tekemään töitä yhdessä joka päivä. Usein vielä kahdestaan. Asiaa vaikeuttaa, että olemme hyviä kavereita työn ulkopuolellakin.
Oma mieheni on aikuisempi ja kaikin puolin järkevä. Pitkäpinnainen, jota minun kanssani pitää ollakin. Hän osaa remonttihommat. Olemme samalla aaltopituudella, ymmärrämme toisiamme. Voin olla hänen kanssaan täysin oma itseni. Nauramme samoille jutuille. Hän kohtelee minua todella hyvin. Luulen, etten ikinä löydä parempaa miestä. Kiinnostuksen kohteet meillä on kuitenkin aika erilaiset.
Työkaveri on täynnä tulta, äkkipikainen kuten minäkin, saa minut nauramaan kippurassa ja myös polveni veteläksi. Hän on myös kovin lapsellinen, vaikka ikää jo melkein 30 v. Luulen, ettei suhteemme toimisi, jos sellaista kokeilisimme. Hänen kanssaan en luultavasti voisi olla samalla tavalla oma itseni kuin nyt. Kuitenkin pystyn puhumaan hänen kanssaan itseäni kiinnostavista asioista enemmän kuin mieheni kanssa.
Saisinpa yhdistää näiden parhaat puolet.
Miten pääsisin yli ihastuksesta työkaveriini? On hankalaa, kun joudumme tekemään töitä yhdessä joka päivä. Usein vielä kahdestaan. Asiaa vaikeuttaa, että olemme hyviä kavereita työn ulkopuolellakin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rakastaa voi kahta miestä tai naista, kuten voi useampaa lastakin. Mutta toisin kuin lasten kohdalla, aikuisten kohdalla on otettava huomioon myös mahdollinen suhde. Rakastaa kahta ja olla suhteessa kahteen ei ole sama asia, ja vai harvoin käy niin onnekkaasti että rakkauden kohteetkin ovat halukkaita suhteeseen vaikka siihen kuuluisi useampia osapuolia.
Käytät seä sanaa "rakastaa" että "ihastuminen". Kumpaa se on? Ihastumisesta pääsee yli, mutta auttaa toki asiaa jos ette olisi tekemisissä ekskenänne. Toisaalta olet myös tiedostanut sen että suhteenne tämän toisen kanssa ei todennäköisesti toimisi. Tässä kysytään siis vain tahdonvoimaa. Ystäviä voi toki olla, ja rakastaa kuten ystävää, mutta seksuaaliset viritteet on silloin suljettava pois, jos nykyinen kumppanisi haluaa yksiavioisen suhteen.
Helppoa se ei ole, mutta tehtävissä. Ihmisen ei tarvitse olla tunteidensa vietävissä.
***
Mitä sä tota enää mietit, olet jo sitoutunut.
Mitä vielä tarvitset? Jos jonkun kanssa synkkaa hyvin miksi sitä pitäisi viedä sen pitemmälle?
Jos tunnet seksuaalista vetovoimaa tähän työkaveriisi niin käännä se tunne omaan mieheesi niin kaikki on paremmin kuin hyvin.
Jos oikein järkeilet niin tiedät että tämä nykyisesi on oikeampi sinnulle elämänkumppaniksi.
Kihloihin ei ole pakko mennä, elää voi yhdessä muutenkin. T: Onnellinen nainen joka on elänyt edellisessä suhteessa 15 vuotta ja nykyisessä nyt kolme vuotta eikä koskaan ole ollut kihloissa.
Ajattelisin niin, että jos haluat jonkun toisen miehen takia viivyttää omaa kihlautumista, niin se ei jotenkin kuulosta kovin lupaavalta tulevaisuutta ajatellen. Suhde yleensä arkipäivästyy ja jos jo kihloihin mennessä ei ole varma siitä, että toinen on minulle se juuri oikea ja ainoa, niin miten suhteen käy tulevaisuudessa?
tulla kirjottamaan vaikken malttanut lukea koko tekstiä. Luen ne nyt tässä samalla kun kommentoin.
"Miehen kanssa menee hyvin, olemme seurustelleet noin kaksi vuotta. Mutta työpaikallani on yksi mies, joka jarruttaa mua esim. menemästä kihloihin oman mieheni kanssa."
-On jollain otsaa! Siis mies jonka kanssa sinulla ei ole suhdetta, määrää mitä saat tehdä ja mitä et omassa suhteessa?! Eikös se ole ihan itsesi päätettävissä mitä teet? Minulla soisi isot hälytyskellot jos tapaisin miehen joka yrittää laittaa kapuloita rattaisiin omassa suhteessani. Sellainen ei ole aito ystävä, vaan hakee ainoastaan omaa mielihyvää!
"Miten pääsisin yli ihastuksesta työkaveriini? On hankalaa, kun joudumme tekemään töitä yhdessä joka päivä. Usein vielä kahdestaan. Asiaa vaikeuttaa, että olemme hyviä kavereita työn ulkopuolellakin."
No tuota asiaa ei ainakaan auta se että näette/pidätte yhteyttä työajan ulkopuolellakin, joten se ruokkii sinun ihastumista entisestään. Minusta on järkevintä että kohtelet/ajattelet ja pidät häntä vain työkaverina jonka kanssa tulet hyvin toimeen. Sehän on meinaan hyvä asia. Ja se että sinun pitää sanoa sille työkaverille että sinulla on ihana mies kotona etkä vaihtaisi häntä kehenkään, ja että jos työkaveri selvästi yrittää pyydystää sinua itselleen, niin sinun tulee sanoa että se pitää loppua. Sinun on itse asetettava ne rajat ja pidettävä niistä kiinni. Älä ruoki ihastumista enempää. Kohta käy niin että menetät miehesikin, joka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Ei teillä tarvitse olla samat intressit jos muuten elämä sujuu. Varmasti tulisi jotain negatiivisia juttuja vastaan tämän työkaverinkin kanssa jos ihan eläisit sitä arkea hänen kanssaan. Meinaako se ruoho vain näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolella?
Siis ei se työkaveri ole jarruttanut kihlautumista omasta tahdostaan, vaan itse jarruttelen, koska olen ihastunut työkaveriin... Joo, tavallaan tiedostan sen että arki se tulisi tuohonkin suhteeseen. On vaan niin perseestä, kun en pysty lukittamaan tunteitani pelkästään mieheeni.
Mielestäni on parasta, että et toimi ihastuksen vallassa. Tunteita tulee ja menee, mutta meidän ei tarvitse toimia niitten mukaan. Me kuuluu toimia järjen mukaan eikä olla tunteitten vietävissä. Jos oikeasti rakastat kumppaniasi ja hänkin haluaa mennä kihloihin, se olisi ihan hyvä juttu että menette kihloihin. Se antaa myös työkaverisi ymmärtää että olet tosissaan ja haluat sitoutua kumppaniisi. Tietääkö muuten työkaverisi että olet ihastunu häneen? Onko hän ihastunu sinuun?
Ei varmaan tiedä tunteistani. En ole varma, onko hän minuun ihastunut. Välillä tuntuu siltä, joskus taas että ei. On se mua yrittänyt humalassa monta kertaa. Mutta eipä tuosta mitään voine päätellä.
Pysy sinä vain parisuhteista pois ja ole sinkku niin et kuluta turhaan kumppaneittesi aikaa.
huonostihan tuossa käy:
sinulla pitää olla kaksi miestä, jotka toisistaan tietämättään täydentävät toisiaan, jotta sinulla olisi kokonainen mies kaikkine niin ominaisuuksine mitä miehessä pitää olla.
Sinä et luultavasti pysty kummankaan kanssa, ilman toista, olemaan samalla tavalla oma itsesi niinkuin nyt. Jos jompi kumpi mies puuttuu kehästäsi sinä et ole se mitä nyt olet.
Aika jakomielistä, anteeksi vaan. Todennäköisesti työkaverisi pystyy jakamaan sinut miehesi kanssa, mutta uskoisin, että miehesi ei kykene jakamaan sinua. Pahin seikka tuossa on se, että mies luulee rakentavansa sinun kanssasi elämää, vaikka tosiasiassa hänellä on sinut ja työkaverisi.
Jos vielä pitää sanoa eri tavalla, niin järkevä, tasapainoinen, pitkäpinnainen aikuisempi mies edustaa sinulle haavekuvaa, johon sinäkin haluaisit yltää, ja johon sinun jollaintapaa omasta mielestäsi pitäisi yltää, mutta samalla liian korkealta realiteeteissa.
Melkoinen tilanne, mutta viileästi katsottuna sinun varmaan olisi viisainta olla sitoutumatta liian vakavasti.
Jos taas tunnet, että sinun on pakko sitoutua, voit olla aika varma, että kehittymättömyydestäsi seuraa vääjäämättä ongelmia.
Eli. Kysymykseesi, voiko rakastaa kahta, kyllä periaatteessa voi, mutta suostuvatko nuo kaksi miestä tietoisena toistaan rakastamaan sinua, se on jo toinen juttu.
Itse en haluaisi naista, joka ei pidä minua kuin puolikkaana, ja tarvitsee siksi jonkun toisen miehen täydentääkseen minut jollain toisella.
Asiallisen kauniisti kirjoitettu. Olen samaa mieltä, vaikka en olisikaan osannut sitä noin hyvin ilmaista.
Ehkä olen kehittymätön, mutta ei mulla ole mitään sitoutumispakkoa. Päinvastoin, minun on VAIKEA sitoutua.
Itse luulen, että nämä tunteeni ovat pitkän, 10-vuotisen sinkkuuden seurausta. Osa minusta haluaa kai olla vapaa.
Tekstisi sisältää kyllä paljon pohtimisen arvoisia lauseita, kiitos vaan.