Pitääkö mielestäsi lapsi pakottaa juomaan ruokajuomansa loppuun? Onko lapsi rajattomasti kasvatettu, jos häntä ei pakota juomaan ja syömään kaikkea?
Kannatatko erään ammattilaisen mallia eli vanhempi saa istua sohvalla syömässä keksiä, mutta lapsi vain ruokapöydässä?
Kannatatko erään ammattilaisen mallia eli vanhempi saa istua sohvalla syömässä keksiä, mutta lapsi vain ruokapöydässä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ihmisten pitäisi syödä nälkäänsä. Ei ihme jos maassa on ylipainoisia jos ihmiset kasvatetaan syömään kaikki mikä eteen laitetaan maassa jossa ruokaa on tarjolla lähes rajattomasti.
Ja jälkimmäiseen, eivät lapset mitään idiootteja ole, jos ei ole järkevää perustelua sille miksi aikuinen voi murustaa sohvan paskaksi mutta lapsi ei, niin se on pelkkää vittuilua ja pätemistä.
no niin.
Välikysymyksenä: miten pikkuvauvasta, joka on äärettömän kiinnostunut kaikesta ja haluaa kokeilla kaikkea, tulee vastahakoinen mukula joka ei halua syödä mitään ja joka epäilee kaikkea ruokaa?
Voisiko sillä auktoriteetilla mahtailun ja pakottamisen jättää sittenkin vähän vähemmälle? Ei me olla sen kummempia kuin pavlovin koirat. Jos mun lautaselle pudotetaan jotain, ja sanotaan että nyt on pakko maistaa, ajattelen että o-ou. Sen on pakko olla helvetin pahaa, kun oikein pakotetaan.
Koska viimeksi kun näin kävi, jouduin istumaan pöydässä kolme varttia ja keskustelemaan siitä, onko se pahaa vai eikö se ole pahaa, ja saanko vitamiineja vai enkö saa vitamiineja.
Olisiko ollut sittenkin parempi, että olisi omatoimisesti saanut idean, että saanko maistaa tuota?
analysis
:D
edes hankkia lapsia, jos katsoo "Minä saan tehdä mitä vain ja lapset vain minun tahtoni mukaan" tyylisesti.
tuosta sohvalla syömisestä puhui Sydänmaanlakka lehtihaastattelussaan.
selitys pitäisi olla? Miksi niin olisi hyvä tehdä?
aseman osoittaminen, ehkä.
(Olavi) Sydänmaalakka joka Aseman Lapset ry:ssä, voipi vain ihmetellä.
Toisaalta taas kyse lienee myös lapsen iästä.
Hyvin ottavat kuitenkin lapset vanhemmistaan mallia.
Aikanaan isävainaa sai jostain syystä hepulin, kun jäin alle kouluiän kiinni tupakanpoltosta, mitkä olin häneltä varastanut.
Höh, mitäs käytöksellään opetti polttamaan.
opettiko varastamaan myös???
Jospa se hepuli tuli siittä että varastit :)
joka tapauksessa esimerkistä. Se on totta mitä aikuinen tekee, ei se mitä aikuinen sanoo.
Paitsi tietysti siinä mielessä, että puhe antaa käsityksen joko toden puhumisesta tai sanojen ja tekojen ristiriidasta.
oliivit tai herkkusienet niin ehkä tilanne ei ole täysin reilu :)
Minut pakotettiin hoitopaikassa syömään kurpitsasalaattia, enkä vieläkään näe syytä tälle. En ollut itse sitä kurpitsasalaattia halunnut enkä lautaselleni nostanut, ja sitten piti se lähinnä koristeen virkaa toimittava nokare syödä. Istua pöydän ääressä yksin kun muut olivat leikkimässä. No, mitä minä siitä opin? kertokoon joku jos keksii, minä en keksi. Muistan vain sen vittuilun ja nöyryytyksen.
jokin ruoka-aine, jota aidostiinhoaa. Harvalla niitä on kuin yksi tai kaksi.
Sen oppii aika nopeasti, mikä aidosti lasta inhottaa ja sitä on turha tarjota. Toisaalta olen nähnyt LUKEMATTOMIA kertoja kun aikuiset oikein rakentavat syömisongelmia: opettavat lapselle mikä on pahaa, opettavat epäilemään, epäloogisesti toisaalta ehdottavat että kaikki ruoka ei ole syötävää ja toisaalta patistavat syömään kaiken.
Itsekin istuin pentuna yksin ruokasalissa pyörittelemässä kylmää hernerokkaa :-) Ainoa ruoka joka todellakaan ei mennyt kurkusta alas.
Kyllä vaan, jotenkin oh-hoh, ihan vahingossa vaan aikuinen ihminen tulee automaattisesti ohittaneeksi
- punajuuret
- puolukat
- kurpitsat
- herneet
vain siitä syystä, että hän itse ei pidä näistä. Eli aikuisilla on jo kaupassa mahdollisuus diskata pois ne safkat, jotka HÄNEN kurkustaan eivät mene alas.
Kotiin kannetaan sitten edustava otos "kaikenlaista ruokaa" ja sanotaan että "kaikkea on opittava maistamaan". Pentua petetään! Juu siinähän isi mussuttaa lohta ihan pokkana, mutta sinä päivänä kun pentu keksii että isiltä tulee yrjö jos se syö punajuurta, niin tämä teoria "kaikenlaisen ruuan syömisestä" alkaa vähän kulua.
Apinansukuisena eläimenä pentu keksii, että ei tässä ole kyse vitamiineista ja lautasen tyhjäksi syömisestä, vaan vallasta.
Harmi että ruoka ja valta sekoitetaan toisiinsa.
"Pitääkö mielestäsi lapsi pakottaa juomaan ruokajuomansa loppuun?"
Jos lapsella on tapana juoda heikonlaisesti, silloin vanhempien tehtävänä on huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Järjen käyttö on sallittua. Jos Erkki on juonut ruokailun yhteydessä kolme litraa vettä, ei välttämättä ole tarvis juoda lasia tyhjäksi.
"Onko lapsi rajattomasti kasvatettu, jos häntä ei pakota juomaan ja syömään kaikkea?"
Ei voi sanoa. Rajoja annetaan myös muun toiminnan kuin pelkän ruokailun perusteella. Yhden toiminnan perusteella annetut yleistykset eivät johda mihinkään. Pitää katsoa koko tilannetta.
"Kannatatko erään ammattilaisen mallia eli vanhempi saa istua sohvalla syömässä keksiä, mutta lapsi vain ruokapöydässä?"
Lähtökohtaisesti en. Samat säännöt lapsille ja aikuisille. Tämä on sitä johdonmukaisuutta, joka on mielestäni kasvatuksessa tärkeää. Toisaalta, jos vanhempi perustelee päätöstään niin, että myös Erkki saa syödä sohvalla sitten kun hän osaa olla murustelematta, niin sitten joo. Pitää ottaa huomioon lapsen ikä jne. Riippuu mistä roikkuu.
se, mitä lautaselle otetaan, se myös syödään. Ensimmäisellä kerralla erilaiseen ruokaan tutustuttaessa kokeillaan vain paria lusikalllista, jos tykkää, sitten ottaa lisää. En pidä siitä, että ruokalautanen mätetään täyteen ja sitten suurin osa jätetään syömättä. Sama juoman kanssa ... otetaan lasiin vain senverran, mitä alas menee. Kerralla lapsi ei tietenkään kaikkea sitä opi, mutta vähitellen. Aikuinen näyttää esimerkkiä omilla ruokailutavoillaan.
Pakottamiseen ei silti ole syytä mennä. Siitä tulee vain turhia pelkoja ruokailutilanteita kohtaan.
onko saanut itse annostella ruokiaan ja juomiaan. Erään asiantuntijan mukaan jo alle kouluikäisen pitäisi saada annostella itse.
Ihminen on eläin, ja eläimelle tulee nälkä. Silloin se syö. Miksi ryhtyä tekemään ruuasta ja ruokapöydästä taisteluareenaa (kuka täällä nyt määrää), kun kyse on siitä että pentu saa ruokaa. Voisi siis hyväntahtoisesti olettaa, että pentu itsekin haluaa syödä.
kun tuli sopiva kommentti.
Omakin kokemukseni tosiaan kertoo, että lapsi melko varhain oppii itse annostelemaan ateriansa ja myös syö sen, mitä lautasella on, jos hänellä on nälkä.
Se edellyttää tietysti aikuiselta hiukan itsekuria: ei anneta lapselle herkkuja aterioiden välillä. Rajoitetaan kerta-annoksen määrää niin ettei lapsi ota liikaa.
Nälkäinen lapsi tosiaan syö kun annetaan ruokaa. Pitää vaan uskaltaa herättää se oikea nälkä. Melko monet vanhemmat ei uskalla tehdä sitä ja siitä alkavat monet ongelmat ruokapöydässä.
viittasin, on itseasiassa syömishäiriöiden asiantuntija. Eli hän on sitä mieltä, että lasten pitäisi mahdollisimman varhain saada annostella ruokansa.
Onhan älytöntä, että joku muu tietäisi, kuinka kova nälkä pennulla on. Kyse on siis oman ruumiin signaaleista ja niihin reagoimisesta.
Pakottaminen tekee sekin pennun omasta ruumiista taistelutantereen.
Mua pakotettiin lapsena aina syömään lautanen tyhjäksi, ihme kunnei sentään vielä nuolemaankin puhtaaksi. Hemmetti, typerämpiä vanhempia ei musta olekaan, kuin pakottajat. En ikinä tekisi lapsilleni noin. Sama tietysti juomisen kanssa.
Mä syön salaa lapsilta jotain herkkuja joskus, mutta en niin, et ottaisin vaan itse, mutten antaisi heille. Tai jos otan itsekin, niin sitten saavat hekin. Ja karkkia tms saa meillä syödä ihan missä vaan, ei tarvi olla ruokapöydässä.
... että aikuisen on mahdotonta tietää, kuinka paljon lapsen vatsaan oikeasti mahtuu ruokaa ja juomaa. Samoin se mikä on aikuisesta hyvää, ei lapsen mielestä olekaan hyvää. En siis pakota lapsia syömään.
Ja lapset saa syödä siellä missä aikuisetkin.
Asiaa sivuten tahdon kertoa yhden jutun ruokaan liittyen, vaikka ei kysymyksen ytimessä ehkä olekaan.
Tapahtui tuttavaperheessä. 12-vuotias poika oli tullut isänsä luo viikonlopuksi. Lounasta oli pöydässä ja poika pyöritteli pottua lautasella... ei meinannut mennä suuhun pottu.
Viimein poika esitti ongelmansa:
"Peruna on köyhien ruokaa. Miksi minun pitää syödä perunaa, vaikka me ei olla köyhiä?"
Jostain ne käsitykset ja arvot tulevat.
Hienommissa perheissä valitaan ruokakin sen mukaan, että sen pitää maksaa paljon. Ja olkoon vaikka vähän pahaakin, mutta hinta ratkaisee, ja se että se mustekala joka möllöttää lasipurkin läpi, on ostettu stockmannilta.
Jeesus.
Potut on hyviä (paitsi ei suurkeittiöiden). Jotkut väittää että terveellisiäkin. Noh, maa-artisokkamarinadi on hyvää pottujen kanssa. Se sitten maksaa.
Suosittele sitä.
Lapset tietävät itsekin ravinnontarpeensa ja se mikä jää yli se jää yli.Varsinkin jos aikuinen on itse annostellut sapuskan.On toinen keino säänöstellä lasten syömistä ja se on se että kun ruokapöydästä on noustu ei enää syödä vaikka nälkä tulisikin.Näin lapset oppivvat säännölliset ruokailuajat ja silloin syömään tarpeen mukaan.
opetettiin niin että ruokaa ei pidä heittää pois. Ensin otetaan vähän ja jos jää nälkä niin sitten otetaan lisää, ei toisinpäin. En nyt väkisin yrittäisi syöttää, mutta kyllä silti korostaisin sen merkitystä että osa ihmisistä näkee nälkää ja siksi sitä että ruokaa on pitäisi jollain tavalla arvostaa.
En kannata. Oman mielipiteeni mukaan omalla esimerkillä voidaan ohjata muiden käyttäytymistä, ja se toimiikin paremmin. Ei tarvitse selitellä miksi isä/äiti saa mutta lapsi ei, kun molemmat syövät siellä pöydässä. Toisaalta eipä tule naposteltua kun joka kerta pitää pöydän ääressä ruokailla, kun esim. telkkaria katsottaessa se tapahtuu huomaamatta.