mä aloitan tän sillai ja kerron, että mun mieheni ei näe äitinsä touhuja eikä ymmärrä.Eli mun anoppi on ihana ihminen mutta aivan kamala silti! mä oon niin neuvoton anoppini suhteen. Mun anoppini haluaa puuttua väkisin meidän elämään ja päättää kaikesta, olen yrittänyt tehdä selväksi että ei puutu muttaku ei mene läpi! tällä hetkellä se tekee tän kaiken multa salaa, se maksais vaikka miljoonan että saa selvitettyä jonkun asian mikä hänen olisi muka pakko tietää. Sitten hän painii meidän ongelmien kanssa koska ei kestä yhtään jos hänen poikansa on surullinen ja hänellä menee huonosti.
Mun anoppi on niin kiinni mun miehessä. 15 puhelia ja 20 tekstaria ei tod riitä yhdelle päivälle. hänen on saatava tietää kaikki! ja jos mun mies ei vastaa niin anoppi soittaa koko suvun läpi että missä hänen rakas poikansa on!! mua raivostuttaa!!se varmaa pian muuttaa meille! (ja me ollaan oltu naimisissa noin vuoden.)anopillani on myös hyvä taito käyttää hyväkseen, esim jos meille tapahtuu jotain ns pahaa, esim työt menee alta niin ohhoh kun anoppi kulta kierii itsesäälissä ja poraa viikon ja masentuu! silloin mun mieheni menee ja lohduttaa äiteensä niinkuin viimeistä päivää. ja huom tässä huomaa sen että mun anoppi haluaa täysin huomiota ja tollaisilla tapahtumilla sille vapautuu kunnon apajat siihen, hän myös osaa tehokkaasti käyttää monia muita asioita hyväkseen. hän vähän niinkuin kilpailee mun miehestä mun kanssa.
Anoppi ei kykene antamaan muille tukea vaan hänen on itse saatava se kaikki. hän ei todellakaan anna meille tukea vaan paikan tullen heittäytyy itse tuettavaksi. näin käy aina!!Anoppini myös puolustaa poikaansa ihme tilanteissa, jos esim kertoisin hänelle että sun poikas järsi mun käden irti ja heitti sen rakeille niin anoppi varmana keksis huippu hyvän puolustuksen miksi hänen pojalla oli oikeus tehdä näin!mun mies on äitilleen kaikki kaikessa, joo mutta pitääkö sen silti pilata meidän elämä sillä sairaalla paskalla käytöksellään, ja minä olen myös saanut kuulla kunniani monella eri nimikkeellä.
mitähän muuta mukavaa mä vielä kertoisin tästä ihanasta henkilöstä??muutaku et se on sairaalloisen utelias, mustamaalaaja, negatiivinen,esittäjä, omien etujen tavoittelija,ym..ja tässä ei ole sitten kysymys siitä että hän olisi mustis minusta, tämä kaikki on alkanut vasta viimekuukausina.. auttakaa nyt ihmeessä!! en haluaisi saada lasta tähän tilanteeseen kun anoppi on ihan hullu!!mä vie lahtaan jonku!!
Mun anoppi on niin kiinni mun miehessä. 15 puhelia ja 20 tekstaria ei tod riitä yhdelle päivälle. hänen on saatava tietää kaikki! ja jos mun mies ei vastaa niin anoppi soittaa koko suvun läpi että missä hänen rakas poikansa on!! mua raivostuttaa!!se varmaa pian muuttaa meille! (ja me ollaan oltu naimisissa noin vuoden.)anopillani on myös hyvä taito käyttää hyväkseen, esim jos meille tapahtuu jotain ns pahaa, esim työt menee alta niin ohhoh kun anoppi kulta kierii itsesäälissä ja poraa viikon ja masentuu! silloin mun mieheni menee ja lohduttaa äiteensä niinkuin viimeistä päivää. ja huom tässä huomaa sen että mun anoppi haluaa täysin huomiota ja tollaisilla tapahtumilla sille vapautuu kunnon apajat siihen, hän myös osaa tehokkaasti käyttää monia muita asioita hyväkseen. hän vähän niinkuin kilpailee mun miehestä mun kanssa.
Anoppi ei kykene antamaan muille tukea vaan hänen on itse saatava se kaikki. hän ei todellakaan anna meille tukea vaan paikan tullen heittäytyy itse tuettavaksi. näin käy aina!!Anoppini myös puolustaa poikaansa ihme tilanteissa, jos esim kertoisin hänelle että sun poikas järsi mun käden irti ja heitti sen rakeille niin anoppi varmana keksis huippu hyvän puolustuksen miksi hänen pojalla oli oikeus tehdä näin!mun mies on äitilleen kaikki kaikessa, joo mutta pitääkö sen silti pilata meidän elämä sillä sairaalla paskalla käytöksellään, ja minä olen myös saanut kuulla kunniani monella eri nimikkeellä.
mitähän muuta mukavaa mä vielä kertoisin tästä ihanasta henkilöstä??muutaku et se on sairaalloisen utelias, mustamaalaaja, negatiivinen,esittäjä, omien etujen tavoittelija,ym..ja tässä ei ole sitten kysymys siitä että hän olisi mustis minusta, tämä kaikki on alkanut vasta viimekuukausina.. auttakaa nyt ihmeessä!! en haluaisi saada lasta tähän tilanteeseen kun anoppi on ihan hullu!!mä vie lahtaan jonku!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kasva aikuiseksi.
anoppiasi kohtaan?
Ihan turha syyllistää tätä miniää! Anopissa on vika!
oot viisas :) ihan noin jämäkästi tiiät, vaikka
et tiiä yhtään oliko miniän joka sana valhetta!!
aika harvaa sulla yläpäässä:)
samanlainen anoppi. Joten voit huoletta unohtaa moiset kasva aikuiseksi-kommentit, ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.
Itse tulin aikoinani siihen tulokseen että anoppi on varmaankin jonkinasteinen narsisti. Tai oli mikä oli, normaalia hänen käytöksensä ei ainakaan ollut. Voit käydä itse netissä lukemassa tästä aiheesta, ainakin itse sain siitä apua, kun tajusin että vika ei ole minun päässäni, vaan ihan jonkun muun päässä. Sieltä saatat löytää myös neuvoja miten pärjätä anoppisi kanssa.
Onnea matkaan, kyllä asiat siitä järjestyvät, kun saat vain ensin omat ajatuksesi kokoon :) !
Teillä on tungosta parisuhteessa.Ei auta muuta kuin
muistuttaa miehelle että hän on nyt vähän niinkuin
valinnan edessä.Ensin vaimo,sitten äiti.Tunteita on
varmasti molempia kohtaan.
mieleesi, että kysymys olisi jonkinasteisesta mielenterveysongelmasta? Sanothan, että tämä kaikki on alkanut vasta viime kuukausina.
Mikäli anoppi on aikaisemmin ollut suht'koht normaali, niin mielestäni pitäisi kyllä hälytyskellojen alkaa soida, jos käytös todella muuttuu yhtäkkiä kertomasi kaltaiseksi.
Nämä 15 puhelua ja 20 tekstaria, sekä anopin soittelut sukulaisille pojan olinpaikan selvittämiseksi toivat välittömästi mieleeni oman äitini.
Muistan vieläkin yli 20:n vuoden takaa kuinka saarimökillemme alkoi tulla veneitä läheisistä saarista ja mantereenkin puolelta, mökille juuri saavuttuamme.
Kännykät eivät olleet silloin vielä jokaisen käytettävissä, joten äitini oli hälyttänyt lankapuhelimella kaikki lähisaarten ja mantereen asukkaat, joiden puhelinnumerot olimme antaneet hänelle hätätapausten varalta. Meillä, kun ei ollut saareen puhelinta.
Hälytysten syy oli, että äitini pelkäsi meidän hukkuneen. Meillä on iso vene ja merimatkaa saarten välissä muutama sata metriä, joten pelko oli täysin aiheeton. Tilanne oli todella nolo, vaikka naapurit sen ymmärsivätkin.
Ymmärrän kyllä sinua enemmän kuin hyvin. Itse menin "pitkin seiniä" jatkuvien soittojen ja äitini neuroottisten pelkojen vuoksi.
Ainoana lapsena olin kaikesta myös vastuussa, joten minun oli otettava vakavasti kaikki hänen älyttömätkin valituksensa.
Seitsemän vuotta olin jatkuvassa hälytystilassa ja valmiina ryntäämään avuksi usein keskellä yötäkin.
Minulla oli sairas lapsi ja pari lasta myös päivähoidossa, joten kun joskus lasten nukkuessa päiväunta otin puhelimen irti seinästä, pelkäsin koko ajan, että äidilleni tapahtuu jotain.
Kun sitten lopulta monien kaatumisten ym. äkillisten sairaalareissujen jälkeen sain hänet vanhainkotiin (hän olisi kyllä päässyt aikaisemminkin, mutta ei suostunut menemään) hän muuttui täysin.
Hän tunsi olonsa vanhainkodissa turvalliseksi, kun oli ihmisiä ympärillä, eikä hänen tarvinnut myöskään itse huolehtia lääkkeistään.
Hänellä ei ollut siellä omaa puhelinta, mutta ei hän sitä kaivannutkaan.
Myös lähes neuroottiset pelot häipyivät, eikä hän tarvinnut siihen edes mitään lääkitystä. Jatkuva läsnäolo ja huolenpito riittivät.
Kun kävimme perheeni kanssa häntä katsomassa, hän oli oloihinsa ihan tyytyväinen, eikä edes pyydellyt meitä käymään useammin.
Kun hän aivoverenvuodon vuoksi joutui välillä sairaalaan, niin hän toivoi vain pääsevänsä takaisin vanhainkotiin, eikä omaan asuntoonsa.
Ajattelen, että sinunkin anoppisi tuntee itsensä yksinäiseksi ja hänellä on monia pelkoja oman selviytymisensä suhteen. Poika on ainoa, johon äiti voi turvautua, joten pojan hyvinvointi on muodostunut hänelle suorastaan pakkomielteeksi.
Kun ihminen asuu yksin, niin ajatukset voivat kiertää kehää, eikä niistä omin voimin pääse eroon.
En tiedä anoppisi ikää, enkä terveydentilaa, joten en voi edes arvailla voisiko hänet saada vaikka johonkin palvelutaloon asumaan.
Ainakin miehesi voisi yrittää viedä hänet lääkäriin, jos vaikka mielenterveyslääkkeitä voitaisiin harkita.
Myös kaikenlaiset harrastuspiirit voisivat ehkä hiukan helpottaa tilannetta. Tosin ei niihinkään ketään väkisin voi viedä.
Minun äidilleni se ei ollut mahdollista, koska hän ei pystynyt sairautensa vuoksi liikkumaan.
Ehkäpä voisitte tilata ajan mielenterveyshoitajalta, joka ehkä pystyisi antamaan neuvoja lukkiutuneeseen tilanteeseen. Hyvä olisi tietenkin, jos anopin saisi sinne mukaan, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.
Kuitenkin omankin mielenrauhasi vuoksi asiaan olisi saatava helpotusta.
Ihmettelen itsekseni, kuinka anopilla on aikaa tuohon kaikkeen. Eikö hän te mitään muuta? Kuinka voi valveilaoloaikanaan soittaa useammin kuin kerran tunnissa samalle ihmiselle ja tekstarit päälle. Ei hän ainakaan työssä voi olla.
Minkä ikäisiä te itse olette? Oletteko oikeasti naimisissa vai muutitteko yhteen avoliittoon miehen äidin hämmästykseksi?
Nykyisin monilla vanhemmilla ihmisillä on tekemistä, kun he yrittävät sopeutua pojan avoliittoihin ja avominiöihinsä.
Helposti muutetaan yhteen ja yhtä helposti lähdetään.
Vahinkona voi syntyä lapsia tai yhteistä omaisuutta, joiden jälkihoito on vaikea paikka.
Pojille tämä sitoutumattomuus on helpompaa kuin tyttärille. Nainen on pesänrakentaja, joka haluaa elää omassa kodissaan miehensä kanssa. Hän ei välitä miehen äitiä, tuskin omaansakaan, siihen kertomaan, kuinka asiat pitää hoitaa.
Pojilla taas ei ole mitään sitä vastaan, koska äidit ovat heitä aina huoltaneet.
Kaikille olisi paljon parempi, kun liittojen solmimista siirrettäisiin tulevaisuuteen ja jokainen eläisi sinkkuna kolmekymppisiksi.
Miehellekin tekisi niin hyvää asua yksin ilman naisihmisen huushollaamista. Oppisi sitten tietämään paremmin, kuinka oma elämä eletään, kun vastaisi siitä yksin.
mutta oma äitini käyttäytyy juuri noin veljeäni kohtaan. Syykin tähän on selvä.
Isäni oli hyvin masennukseen taipuvainen ja jossain määrin itsetuhoinenkin ihminen. Arkielämässä ja vuosien saatossa jokaisen kohdalle tulee niitä vastoinkäymisiä ja murheita, isäni ei niitä kestänyt selkä suorana vaan vaipui masennukseen.
Äitini selkeästi pelkää että veljelläni on samanlainen taipumus ja huolestuu jokaisesta pienestäkin murheesta joka veljeäni kohtaa.
Kirjoitit että anoppisi ei kertakaikkiaan kestä jos miehesi on surullinen tai että hänellä menee huonosti ja että jos menee esim työpaikka alta, anoppi poraa viikon ja on murheenmurtama.
Tuli nyt vaan mieleeni että kuinka hyvin tiedät miehesi perheen elämästä ennen sinun aikaasi? Kannattaisi varmaan kysyä mieheltä tai vaikka suoraan anopilta josko asiaan löytyisi joku selitys miksi pelkää niin kovin miestäsi koskevia murheita.
sössötystä.
tuppasivat ja tuppasivat. Sähläsivät aikansa. Täytti jo tunnusmerkit kotirauhan rikkomiselle. Katkaisin välit täysin. En vastaa puhelimeen. En avaa ovea. En tervehdi, en mitään. Minulla ei ole appivanhempia. On vain kaksi läheisriippuvaista hölmöä jotka ei ymmärrä mitä on perhe ja perheen rauha. Pahin virhe mitä teimme oli se kun rakensimme talon heidän lähelle. Meillä on ollut asumisero ja paljon muita ongelmia jotka KAIKKI on johtunut appivanhemmista. Kun he tulevat lähden pois. En käy heillä ja välttelen viimisen asti. Silti he eivät vaan T A J U A.
Ei voi olla, että kahden ihmisen onnellinen ja harmooninen avioliitto purkautuu appivanhempien vuoksi.
Kyllä siihen on syy avioliitossa itsessään.
Jos appivanhemmat ovat noin paha riesa, niin aviopari muuttaa kauas ja irrottautuu häiritsevästä appelasta. Sen päätöksen he tekvät keskinäisellä sopimuksellaan.
Niin he tekevät. He eivät muiden vuoksi eroa. Onnellinen aviopari turvautuu toisiinsa, heille eivät muut tule nokkaansa koputtamaan. Heidän avioelämänsä ei muille kuulu. Ja YHDESSÄ he torjuvat hyökkäykset, jos niitä tulee.
Jos mies panee vanhempansa ensi sijalle ja oman perheensä vasta toiseksi, on avioliitto karilla.
Sama tietysti vaimon vanhempien kohdalla.
pahin anoppi täälläkin, katso nämä vitsit kun oikein surettaa, laitoin linkin erikseenkin :D
Olen pääsemässä eroon traumastani ja tässä sitä lohdutusta http://www.apinat.fi/forum/1/2007/s
"Ei voi olla, että kahden ihmisen onnellinen ja harmooninen avioliitto purkautuu appivanhempien vuoksi.
Kyllä siihen on syy avioliitossa itsessään."
No sepä se ettei avioliitto voi olla harmooninen ja onnellinen jos anoppi tunkee väliin ja sekoittaa poikansa pään. Minä ainakin otan eron ihan anopin takia. On nimittäin aiheuttanut jo niin paljon tuhoa meidän perheelle ettei enää lastenkaan psyyke kestä sellaista höykytystä.
Jos aviomies on niin lepru, että päästää äitinsä päsmäröimään kotiinsa, niin JUURI sitä tarkoitan, kun sanon, että harmooniseen ja onnelliseen avioliittoon ei kerta kaikkiaan anopit pääse kolmanneksi pyöräksi. Myös poika vastustaa äidin hyökkäyksiä. Vaimo on ennen äitiä.
Jos mies ei ole aviomies vaan äidin poika, niin siihen avioliitto kaatuu.
En OLLENKAAN puolustele sellaisia anoppeja, jotka eivät ymmärrä poikansa avioituneen ja muuttaneen pois kotoa. Karhunpalveluksenhan he pojalleen tekevät, sillä kuka palluttaa poikaa, kun anoppi kuolee? Ja kyllä hän vaan kuolee, uskokaa pois. Ikuista anoppia ei ole.
Typeriä sellaiset ihmiset ovat, jotka eivät alusta asti muistuta itselleen, että lapsi on laina vain. Hänet kasvatetaan elämää, ei äitikultaa varten. Äidin on päästettävä lapsensa maailmalle ja vaikka olisivat kuinka huolissaan, niin lapseen pitää luottaa. Apua ei saa tunkea toisen kurkkuun, vaan apua annetaan, kun siihen on todellinen tarve, ei ennen.
henkee välillä.
herneet nenustas
tutulta tuntuu. meilläkin on niin "Ihana" anoppi... kukaan ei ymmärrä miksi en tule hänen kanssaan toimeen - hän kun on muiden mielestä niin mukava ja kiva... joo, oli alkuun minunkin mielestäni kunnes tajusin saman. Anoppi yrittää täysin hallita mieheni elämää ja soitot ja tekstarit päivittäin kuuluvat asiaan. Mies on tietysti ainoa lapsi ja äidissään kiinni. Onneksi on viime aikoina vähän edes tajunnut.
Sinua haluaisin varoittaa siitä kun ja jos saatte lapsia... siitä vasta kivaa tulee tuollaisen anopin kanssa... onnistuu kyllä pilaamaan elämänne aikamoisen hyvin., Niin meillä!!!
Napanuora ei ole poikki miehesi ja anopin välillä. Eli voi voi! Nyt on pakko tehdä jako itsesi ja miehesi suhteen. jos siihen mahtuu joku muu mukaan, esim. anoppi, niin se on jo kolmen suhde. Tuossa suhteen kohtaan annan neuvon: Rajat on täysin oltava selvät, sinä olet asettamassa niitä! Mieti sitä. Älä anna periksi, elämää on jäljellä sinullakin tosi paljon.