Kuinka saada mustasukkaisuus on kuriin on ongelma täälläkin, enkä oikein tiedä, mitä tehdä. Varmaa on, että romahdan aika totaalisesti, jos jatkan tähän malliin.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilu viisi kuukautta. En ole toistaiseksi tuntenut – luojan kiitos! – mustasukkaisuutta pojan harrastuksia, opiskelua tai vaikka jotain pornonkatsomista kohtaan. Ei ole kyllä ollut syytäkään olla näistä mustasukkainen. Pahimman olon minulle aiheuttaa kuitenkin eräs naispuolinen ystävä, johon mies tutustui vähän ennen, kuin aloimme seurustella. Olin tuolloin jo melko ihastunut, ja mustasukkaisuuteni on oikeastaan jatkunut heidän ensitapaamisestaan asti. Oikeastaan koko ajan pelkään, että poikaystävä ihastuu tähän tyttöön tai on jo ihastunut.
Kun nyt mietin ihan järkevästi, en tiedä, ylireagoinko vai enkö. Oikeasti tämä tuskin on niin paha, kuin mieleni antaa ymmärtää. Mies ei – tietääkseni – tapaile tätä tyttöä salaa, vaan on kyllä aina kertonut aikeistaan. Usein minua on jopa pyydetty mukaan. Olen mennyt, jos olen päässyt. Tapaamiset ovat menneet vaihtelevasti: olen joskus ollut neutraalisti, joskus kihissyt kiukusta, kun mies puhuu tälle. Vaikka ehkä se on ihan hyväksyttävää, että he puhuvat keskenään, koska minä ja poikaystävä voimme tehdä niin vaikka joka päivä… Koen, että mies yrittää olla tosi flirttaileva tälle tytölle, mutta en tiedä, onko kaikki vain pääni tuotosta. Nää tapaamiset on varmaan kahden käden sormilla laskettavissa. Mitään viikottaista treffailua ei ole.
Ongelmana on kai se, että mies onnistui möläyttämään (?) vähän ikävän pervoon sävyyn tästä tytöstä ihan seurustelun alkuaikoina, ja tuntuu, etten ole päässyt tästä tapahtumasta yli. Loukkaannuin aika pahasti, vaikka näin jälkeen päin ajatellen kyse saattoi olla vain omasta tulkinnastani. Sillon oltiin niin tuore pari, etten oikeestaan edes uskaltanut kertoa, miten paljon pahoitin mieleni tuon takia. Asian ottaminen esiin nyt tuntuis typerältä ja toisaalta tuntuu, että haava on vieläkin niin tuore ja vuotava, etten edes haluaisi puhua siitä. Mitään tällaista ei oo kuitenkaan tuon jutun jälkeen ollut, onneksi.
Tiedän, etten voi valita toisen kavereita. En haluaisikaan tehdä niin. En lue tekstaireita tai urki mesen viestihistoriaa, mutta kyttäysvälineet ne on minullakin: Facebook ja kuvagalleriat. Saatan käydä monta kertaa päivässä tarkistamassa tämän tytön profiilin. Jos huomaan, että hän ja poikaystäväni ovat samaan aikaan koneella, huolestun ja olen varma, että he taas juttelevat. Oon seko ja vainoharhainen. Ja koska seuraan tätä typykkää niin usein ja tiiviisti, yllättäen tämä koko hemmetin draama pyörii päässäni 24/7. Mietin sitä aamulla, illalla, luennolla, syödessä, bussissa, missä vain. Kun mies sanoo sanankin tästä henkilöstä, se jää soimaan päässäni moneksi päiväksi – eikä se edes niiiiiin usein tästä tytöstä puhu…
Mustasukkaisuuteni juuret ovat luultavasti koulukiusaamisessa – opin, että jos on kavereita, niitä ei kauan ole – ja huonossa itsetunnossa. Olen saanut viime aikoina paljon itseluottamusta, mutta silti pelkään, että mies vaihtaa minut toiseen. En osaa luottaa, vaikka ei olisikaan välttämättä mitään syytä epäillä. Joskus pelkään, että tämä koko homma kaataa suhteen.
Enkä tiedä, miten puhuisin tästä miehelle ilman, että vaikutan vainoharhaiselta. En halua olla mikään pirttihirmu, joka päättää kumppaninsa ystävistä. Ei minulla ole oikeutta sellaiseen. Hajoilen tämän takia kuitenkin välillä TODELLA pahasti. Järki sanoo toki, että ei kai se olisi edes mun kanssa alkanut seurustella, jos haluaisi tämän toisen… mutta mutta… Poikaystävä sanoo, ettei näillä kahella oo mitään juttua, mutta pieni vainoharhailija mun päässä ei ole hiljaa.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilu viisi kuukautta. En ole toistaiseksi tuntenut – luojan kiitos! – mustasukkaisuutta pojan harrastuksia, opiskelua tai vaikka jotain pornonkatsomista kohtaan. Ei ole kyllä ollut syytäkään olla näistä mustasukkainen. Pahimman olon minulle aiheuttaa kuitenkin eräs naispuolinen ystävä, johon mies tutustui vähän ennen, kuin aloimme seurustella. Olin tuolloin jo melko ihastunut, ja mustasukkaisuuteni on oikeastaan jatkunut heidän ensitapaamisestaan asti. Oikeastaan koko ajan pelkään, että poikaystävä ihastuu tähän tyttöön tai on jo ihastunut.
Kun nyt mietin ihan järkevästi, en tiedä, ylireagoinko vai enkö. Oikeasti tämä tuskin on niin paha, kuin mieleni antaa ymmärtää. Mies ei – tietääkseni – tapaile tätä tyttöä salaa, vaan on kyllä aina kertonut aikeistaan. Usein minua on jopa pyydetty mukaan. Olen mennyt, jos olen päässyt. Tapaamiset ovat menneet vaihtelevasti: olen joskus ollut neutraalisti, joskus kihissyt kiukusta, kun mies puhuu tälle. Vaikka ehkä se on ihan hyväksyttävää, että he puhuvat keskenään, koska minä ja poikaystävä voimme tehdä niin vaikka joka päivä… Koen, että mies yrittää olla tosi flirttaileva tälle tytölle, mutta en tiedä, onko kaikki vain pääni tuotosta. Nää tapaamiset on varmaan kahden käden sormilla laskettavissa. Mitään viikottaista treffailua ei ole.
Ongelmana on kai se, että mies onnistui möläyttämään (?) vähän ikävän pervoon sävyyn tästä tytöstä ihan seurustelun alkuaikoina, ja tuntuu, etten ole päässyt tästä tapahtumasta yli. Loukkaannuin aika pahasti, vaikka näin jälkeen päin ajatellen kyse saattoi olla vain omasta tulkinnastani. Sillon oltiin niin tuore pari, etten oikeestaan edes uskaltanut kertoa, miten paljon pahoitin mieleni tuon takia. Asian ottaminen esiin nyt tuntuis typerältä ja toisaalta tuntuu, että haava on vieläkin niin tuore ja vuotava, etten edes haluaisi puhua siitä. Mitään tällaista ei oo kuitenkaan tuon jutun jälkeen ollut, onneksi.
Tiedän, etten voi valita toisen kavereita. En haluaisikaan tehdä niin. En lue tekstaireita tai urki mesen viestihistoriaa, mutta kyttäysvälineet ne on minullakin: Facebook ja kuvagalleriat. Saatan käydä monta kertaa päivässä tarkistamassa tämän tytön profiilin. Jos huomaan, että hän ja poikaystäväni ovat samaan aikaan koneella, huolestun ja olen varma, että he taas juttelevat. Oon seko ja vainoharhainen. Ja koska seuraan tätä typykkää niin usein ja tiiviisti, yllättäen tämä koko hemmetin draama pyörii päässäni 24/7. Mietin sitä aamulla, illalla, luennolla, syödessä, bussissa, missä vain. Kun mies sanoo sanankin tästä henkilöstä, se jää soimaan päässäni moneksi päiväksi – eikä se edes niiiiiin usein tästä tytöstä puhu…
Mustasukkaisuuteni juuret ovat luultavasti koulukiusaamisessa – opin, että jos on kavereita, niitä ei kauan ole – ja huonossa itsetunnossa. Olen saanut viime aikoina paljon itseluottamusta, mutta silti pelkään, että mies vaihtaa minut toiseen. En osaa luottaa, vaikka ei olisikaan välttämättä mitään syytä epäillä. Joskus pelkään, että tämä koko homma kaataa suhteen.
Enkä tiedä, miten puhuisin tästä miehelle ilman, että vaikutan vainoharhaiselta. En halua olla mikään pirttihirmu, joka päättää kumppaninsa ystävistä. Ei minulla ole oikeutta sellaiseen. Hajoilen tämän takia kuitenkin välillä TODELLA pahasti. Järki sanoo toki, että ei kai se olisi edes mun kanssa alkanut seurustella, jos haluaisi tämän toisen… mutta mutta… Poikaystävä sanoo, ettei näillä kahella oo mitään juttua, mutta pieni vainoharhailija mun päässä ei ole hiljaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ymmärrän täysin sua! Ei ole "oikein" että miehesi tapailee tätä naiskaveriansa, koska on harvinaista että mies ja nainen voi olla vain kavereita, jommallakummalla on aina jonki sorttista seksuaalista halua vaikka sitä ei myönnetäkään. Olisi fiksua mieheltäs, että he vain tapailis siellä facebookis eikä livenä!
On ehkä vähän omituista että samoihin aikoihin kun te olette alkaaneet seurustella, on löytynyt myös tämä uusi ystävä. Et kuitenkaan muuten ole mustasukkainen mutta noiden kahden välit kiristävät sinua selvästi. Mä kanssa veikkaan että jommalla kummalla on jonkun näköistä muutakin kiinnostusta kuin pelkkä ystävyys. Ikävää tässä on se että sinä et oikein voi asialle mitään...
Mä ymmärrän sua hyvin, itsekään en tollaista käytöstä haluaisi omalta poikaystävältäni. Mun mielestä sun kannattaisi nostaa kissa oikeasti pöydällä, ja yrittää unohtaa se ton asian unohtaminen. Tarkoitan tolla "unohtaa unohtaminen", että mitä enemmän sä yrität olla siten, kuin sua ei se haittaisi, sitä enemmän se sua haittaa ja häiritsee. Jos se poika/mies on oikeasti ihan pihkassa suhun, niin se kyllä ymmärtää sun näkökulman asiaan. Siitä mä olen ihan varma. SUn täytyy vain puhua selvästi, SYYTTELEMÄTTÄ, ja sanoa myös rohkeasti se, että sua on harmittanut saamaristi se sun poikakamun kommentti siitä tytöstä teidän seukkailun alkuvaiheessa.
Miehet, niinkuin naisetkaan, eivät tunnetusti ole ajatuksenlukijoita, ja sun poikaysti ei välttämättä edes aavista kuinka paljon sua toi asia vaivaa. Siksi sun TÄYTYY nostaa omat tunteesi esille, sillä vain olemalla avoin toiselle, suhde voi onnistua.
Mä toivotan sulle tsemppiä, ja kyllä sun olo paranee, kun saat avoimesti kertoa tunteistasi poikkiksellesi! :) Musta tuntuu, että tää saattaa jopa lähentää teidän suhteita, sillä avautumalla sun on pakko näyttää oma heikkoutesi poikaystävällesi. Mikäli poikaystäväsi ymmärtää tunteesi, ja pystytte keskustelemaan asiasta, teidän tulevaisuus näyttää todella hyvältä:)
Kyllä ne asiat puhumalla selviää! :)
Noi tutustui pari viikkoa sen jälkeen, kun mun ja poikaystävän "säätö" oli alkanut. Ei siis seurusteltu varsinaisesti vielä, joten mitään uskollisuusvelvoitetta ei tässä vaiheessa ollut. Lisäks alussa oli toki sekin ongelma, että mä en ollut yhtä innokas kuin mies... Omat tunteet oli ehkä vähän laimeampia, vaikka olinkin ihastunut. Olin aika yllättynyt, kun me sitten kuitenkin alettiinkin seurustella - ja poikaystävän aloitteesta. Olin nimittäin jo aika valmis luovuttamaan miehen tälle toiselle.
Ei voi muuta sanoa, kuin että HUONO AJOITUS. Ilman mua nuo kaksi eivät edes tuntisi toisiaan... Oli aika epic fail pyytää mies sinä iltana mukaan. Ja jos tässä on joku ihastunut johonkin, niin tuntuu aika vahvasti, että mies siihen tyttöön. Toivon tosi paljon, että sekin alkais seurustella - ja siis jonkun muun kuin mun poikaystävän kanssa...
Sinällään en pidä edes toista sukupuolta olevia ystäviä uhkana. Mulla on miespuoleisia kavereita, joiden kanssa meillä on ihan puhtaasti platoniset välit. En koe uhkana niitäkään naisia, joiden kanssa mies on ollut kaveri ennen kuin tutustui minuun. Mutta tää yks on Uhka, enkä tiiä, onko ihan syyttä. Pahinta on tietysti se, että tiiän, millainen tuo mies on ihastuneena... ja...
Kyllä mä ymmärrän senkin, että parisuhteen aikana ihastuu toiseen. Sellaista sattuu, mutta eri juttu on, mitä ryhtyy tekemään: sitä tunnetta kun ei välttämä tarvitse ruokkia. Toisaalta kai mun pitäis ymmärtää, sillä miehellä ei kauheesti ole kavereita tällä paikkakunnalla. Ei yks tyttöystävä riitä täyttämään kenenkään sosiaalisia tarpeita, varsinkaan, kun mulla on aika paljon menoa, kiitos opiskelurientojen yms.
Oon miettiny, miten voisin ottaa tuon asian puheeksi. Ehkä sitten, jos tulee muuten vaan puhe tuosta tytöstä... Nyt toki jälkiviisaana voi sanoa, että tein todella väärin, kun en ottanut asiaa puheeksi HETI. Niissä suhteen alkukeskusteluissa olisi ollut luontevaa puuttua asiaan - ja silloin ei olisi kiintynyt näin paljon, eli irti päästäminen olisi ollut paljon, paljon helpompaa.
Eipä toi tyttö voi vielä mikään miehen paras kaveri olla jos ovat tunteneet noin vähän aikaa! Sellaiset naispuoliset kaverit hyväksyisin, jotka ovat olleet osa miehen elämää ja kaveripiiriä ennen minun mukaan tuloa, mutta tuo tyttö ei voi vielä olla mitenkään kovin tärkeä. Kauhealta kuulostaa näin sanoa, mutta täytyyhän sinun olla hänelle tärkeämpi kuin pari kuukautta tunnettu "kaveri"??
kun aletaan seurustella. Tuo kun ei ole mikään lapsuudenkaveri tai vastaava, vaan pilhun perässä siihen on tutustuttu.
Ei kai ne sentään parhaita kavereita olekaan... :) Eikä ton tapaamiset oo menneet meidän yhteisen ajan päälle tai muuta. Usein myös mua on pyydetty mukaan.
Voishan tää huonomminkin olla, mutta silti...
Itsellä on kanssa hirveä ongelma tuon mustasukkaisuuden kanssa. Harmi, että exäni kanssa sitten se ei ollutkaan ihan aiheetonta.
Tiesin, että hän oli ollut pelimies nuorempana ja porno kiinnosti häntä, sitä kautta muut naiset. Kun menimme yhteen, hän lopetti pornon katselun koska minä en siitä pitänyt, tosin joskus sain hänet kiinni lukemasta lehtiä tai vastaavaa. En nostanut siitä huutoa, vaan näytin selvästi, että olin pettynyt häneen.
Kesällä sitten 1,2v yhdessäolon jälkeen miehen työpaikalle tuli uusi tyttö. Jostain syystä koin tämän neidon uhaksi heti alussa ja mies alkoikin tutustua tähän tyttöön. Huonoin seurauksin.
Kaikkein eniten koski, kun hän oli pyytänyt totta kai minua työpaikan illanviettoon mukaan, mutta veikin tämän toisen. "Ihan vaan kavereina, luulin että sinua ei kiinnostanut." Niin. Otin vain töistä vapaata.
Mies sitten ihastui ja pelimies heräsi, ruokki ihastumistaan ja lopulta kun olin tarpeeksi varma asiasta, lähdin kävelemään. Pakko sanoa näin jälkikäteen, että olen vahingoniloinen, tyttö ei voinut olla vähempää kiinnostunut exästäni ja nyt hän on yksin (:
Mutta tarkkaile millä äänensävyllä hän puhuu, itse aloin huomata juuri siitä. Naisesta puhuttiin paljon, hänen jutuilleen naurettiin eri sävyllä kuin minun. Ja Facebookissa tiedät varmaan noita huvituksia, joissa kavereita voi ostaa? Hän osti tyttöä koko ajan, ja vaikka minä ostin tytön häneltä pois ja sanoin, että juttu ei enää ole hauskaa, hän osti tytön takaisin.
Hei ap,
Sanot että "ihastua voi parisuhteen aikanakin". Jep, mutta silloin puhutaan yleensä vuosien yhteisestä taipaleesta, kun rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi - ja jos se rakastaminen on tarpeeksi vahvaa, suhde kestää pikkuihastumiset.
Seurustelun alussa on rakastumis- ja hullaantumisvaihe, jolloin oma kulta on kaiken keskiössä. Jos mies vilkuilee samalla muita ja pitää toisen jalan oven välissä, hän ei ole suhteessa tosissaan tai sitten on vain sitä tyyppiä, joka ei koskaan tyydy yhteen naiseen.
Puhu poikakaverillesi. Älä syytä, kerro vain että sinusta tuntuu pahalta kun et tiedä missä mennään. Kerro sinua loukanneesta kommentista. Jos nainen on miehelle vain kaveri ja hän on tosissaan kanssasi, hän ottaa tunteesi huomioon, ja voitte sopia pelisäännöistä. Sillä jos hän on tosissaan sinun kanssasi, eihän hän halua menettää sinua, vai mitä?