Minulla on ongelma. Suuri ongelma.En pysty enää rakastumaan. En vain koe enää suuria tunteita parisuhteessa. Miehet ihastuvat minuun helposti, sitten alkaa se klassinen suunnaton tekstiviestirumba miehen puolelta: aamulla, päivällä, illalla (olet ihana, hali hali, pusi pusi. Pitkiä puheluja. Milloin tavataan seuraavan kerran, jne. Miehet innostuvat todella rankasti.Parin viikon kuluttua jo toivotaan yhteenmuuttoa, hyvä ettei jo sukunimen vaihdosta ehdotella. Menen itse ihan lukkoon. Toivoisin, että kohdalleni tulisi mies joka aloittaisin hitaasti ja hiljaa sytytellen. Miten se ilmaistaan kohteliaasti miehelle. Lopulta kun tätä kuukausia jatkuu, ahdistaa niin kovasti, että on pakko lopettaa suhde. Olen ihan toivoton. Olen särkenyt monta sydäntä näin.Mikä mussa on vialla? Haluan kyllä kunnon suhteen mutta hitaasti sytytellen.Ikuinen vanhapiikako? Kohtalotovereita?
tunteettomuuteni?
eräs nainen
161714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi annat numeroita miehille niin helposti? Sulla taitaa olla monta miestä samaanaikaan ja niitä kuuluisia "mieskavereita" paljon? Jos naisella paljon ns mieskamuja, tunteet turtuu ja ei osaa enään kokea suuria tunteita miesten kanssa!! Jos sulla on joku mielitietty "kaveri" unohda muut ja keskity häneen.
Ei sitä voi pakottaa...
Älä anna miesten kuvitella liikoja jos ei alusta tunnu hyvältä itsellesi. Et sinä voi ruveta alussa määrittelemään miehelle miten hänen tulee käyttäytyä ja yhteyttä ottaa, että sinä et ahdistu. Ei se sitten ole oikea sinulle. Odottele rauhassa, kyllä se sopiva tulee vielä vastaan.
Ja kun kolahtaa kunnolla, niin eipä ne päivittäiset viestit sitten ahdista. ;) Itselleni ne ovat nykyisen miehen kanssa olleet alusta asti vain kutkuttavia, vaikka edellisiltä "treffikavereilta" ne pistivät ahdistamaan.
Kaikilla sitä on näköjään joku ongelma. Jos ei ole tunteita toista kohtaan niin eihän niitä silloin ole.
Miksiköhän miehet ihastuvat todella rankasti sinuun? Ilmeisestikin annat (meidän) ymmärtää jotain aivan muuta mitä itse haluat.
Yleensähän valitetaan ettei miehet ota tarpeeksi yhteyttä, joka päivä pitäisi pystyä kirjoittamaan loputtomasti pitkiä tekstiviestejä.
Jos ihastuu niin on aika luonnollista soitella ja kysellä milloin tavataan.
Taidat keksiä noita juttuja. Ei kukaan täysissä järjissään oleva mies ehdota kahden viikon kuluttua ensitapaamisesta yhteenmuuttoa, olisikohan ne tarkoitettu ihan vitsailuksi.
Mikäli osaat käydä vuoropuhelua ihmisten kanssa, niin mielestäni olisi aika kohteliasta ottaa asia puheeksi ja kertoa että voitaisiinko edetä hitaasti/hitaammin.
Voisin kuitenkin suositella että sitä ei kannata töksäyttää, jos sulla on mielenkiintoa tutustua perusteellisemmin.
Mitenkä hitaasti sitä voikaan edetä, "Lopulta kun tätä kuukausia jatkuu, ahdistaa niin kovasti...", jos ei kuukausiin juuri tapaile eikä saisi soitella (ainakaan paljoa?),
niin kyllähän tuossa helposti vetää johtopäätöksen ettei toista kiinnosta.
kokemuksia kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, en usko että hän on mitään keksinyt, mulle on ehdotettu 2 vkon tutustumisen jälkeen että mitäs jos mentäs kihloihin ja alettu ja miettimään hääpäivää, joten usko pois tälläistä oikeesti tapahtuu.
Mulla on myös ollut sitä että miehet ovat ihastuneet lähes yhdessä illassa ja ovat menneet ihan sekaisin, tämä ei ole mitään brassailua, vaan oikeesti tällänen on aika ahdistavaa vaikka joku voisi kuvitella että mikäs sen mukavampaa.
Itse myös haluisin edetä hitaasti tutustuen mutta se tuntuu olevan mahdottomuus nykyajan miesten kanssa.
Ja kyllä, olen sanonut jo melkeen eka treffeillä että haluan edetä hitaasti ja tuonut esille sen että lämpenen hitaasti, olen sanonut tästä montakin kertaa mutta viesti ei mene perille. Ehkä sitten annan vaan kuitenkin vääriä singnaaleja, vaikea itseään on loputtomiin analysoida.
Näin se juuri menee. Mies menee ihan sekaisin, vaikka en tee yhtään mitään. En tajua....Sitten alkaa ihan tolkuton tykittäminen. Tottakai sitä alussa nähdään, ja tottakai sitä vastataan puhelimeen, jos se soi, tai tekstiviestiin. Mutta LIIKA on LIIKAA. Siinä eivät ehdi naisella tunteet mukaan.
Yhden liika kun on toiselle liian vähän, ne on nuo ihmissuhteet niin pirun monimutkaisia.
Ei kai vika ole nykyajan miehissä, ollaan sitten ilmeisesti opittu tykittämään tekstareilla, ...vähän liiankin hyvin.
Te sitä sitten olette aikamoisia naisia kun miehet haluaa heti kihloihin ja kalenterit otetaan esille hääpäivän suunnittelua varten.
Ymmärrän kyllä ettei se välttämättä olekaan enää kivaa.
Ei kai tuohon mitään oikeaa tapaa olekaan, se on tietysti aika hankala tilanne molemmille jos toinen on innosta ihan sekaisin ja
toista pitäisi lämmitellä pitkääääään.
Jotenkin olen ollut aina siinä käsityksessä että hitaasti lämmitetystä suhteesta voi KEHITTYÄ jotain todella hienoa ja kestävämpää kuin
heti-mulle-kaikki-tänne tyylissä jossa näköjään on helpompi jatkaa matkaa suhteesta toiseen.
Mielestäni tärkeintä olisi tietää missä mennään (siis kuinka hitaasti).
Hitaasti tutustuminen voi olla turhauttavaakin. Se taitaa olla taitolaji?
Miehenä on joskus saanut kuulla, melko nopeastikin, olevansa sitoutumiskammoinen ja jopa tunnevammainen,
kun ei joka aamu ja ilta soita/viestitä jotain eikä heti halua alkaa pesänrakennuspuuhiin.
Itse en usko että 2 viikossa mitenkään voisin oppia tuntemaan toista ihmistä niin hyvin että tosissaan kihloihin menoa ehdottelisin.
Nyt ei ole kyse siitä että olisin polttanut näppini (ainakaan kovin pahasti) mutta jo luottamuksen rakentaminen kestää enemmän kuin 2 viikkoa,
eikä aina taida useampi kuukausikaan riittää.
Tietysti kihloihin meno yms. on helpompaa niille ihmisille jotka eivät osaa olla 15 min. kauempaa yksin tai jos ei ole niin väliä kenen kanssa ovat, kunhan vaan on joku.
mutta minusta tuntuu, että mikään ei enää tunnu miltään. Elämä tuntuu pelkältä Levottomat-elokuvalta. Oma aviosuhteeni on minulle aivan sama, suhteet muihin naisiin (kyllä sivusuhteita on) jne. Suhtaudun jopa kuolemaan lähes tunteettomasti. En kokisi surevani läheisen kuolemaa.
Tekstisi sanomalla ei ole mitään yhteyttä alunperin kirjoittamaani. Tälläiset psyyk alueen ongelmat, kuten sinun, ovat eri asia kuin rakastumisen vaikeus.MIksi olet suhteessa, jos tarvitset muita rinnalle. Se on väärin kumppaniasi kohtaan.
Kuvasit, että sinun on vaikea ihastua kehenkään. Kommentoin sitä, että itse koen tunteettomuutta. Myös ihastumisen/rakastamisen tunne on hukassa.
Neuvon sinua kertomaan miehille, että haluat edetä hitaasti. Se on varmasti heillekin ihan ok, kunhan vaan asian tietävät. Jos yrität vain toppuutella, toinen kokee sinut torjuvaksi, joka pahimmassa tapauksessa saa aikaan lisää tekstiviestejä, puseja ja haleja. Mies on näin yksinkertainen.
Tunteet ei ole olleet normaaleja..vuosiin,kun sitä ei oikeasti pysty välittään kenestäkään,edes itsestään..Eikä oikeen innostu/iloitse enään normaalisti,en ole enään ees sponttaani tai kovin hauska..Oon kai masentunut,kaikenlaista on ollut.. En tahdo tehdä itsaria,mutta en välitä vaikka kuolisin nyt.
Toivon vilpittömästi voimia elämääsi, jotta löytäisit iloa arkeesi. Itselläni tunteettomuusongelma kohdistuu vain miehiin.Ehkäpä se oikea vain on tapaamatta. Muuten pidän itsestäni juuri sellaisena kuin olen ja ihanat ystävät ovat aina ympärilläni tukenani ja turvanani. Erilaiset mielihyvää tyydyttävät harrastukset antavat voimavaroja arjen rutiiniin. Mielestäni sinun kuvauksesi kuulostavat ennemminkin masennukselta niinkuin itsekin epäilit. Puhu asiasta jonkun kanssa.
miesten mielenkiinto meinaan. Aluksi ollaan hokemassa, kuinka elämän nainen on viimeinkin löytynyt ja sitten kun päästään suhteen mukavoitumisvaiheeseen, eli kun mies on saanut haluamansa ja parkkeerannut perseensä sohvanperukoille, loppuvat kauniit sanat, huomionosoitukset ym.
Toisekseen en ottaisi kovin vakavasti miestä, joka väläyttelee jo parin viikon päästä yhteenmuuttoa. Tällaisten miesten rakkauden kohteet vaihtuvat tiuhaan. Eihän mies edes tunne sinua joten tuollaiset puheet ovat rakkauden ja parisuhteen käsitteitä halventavia.
Ei se mies ehdi parkkeerata siihen sohvalle, koska mullahan nämä suhteet eivät etene ja torjun ne tunteettomuutenni vuoksi muutamien kuukausien jälkeen. En vain rakastu. Vai enkö edelleenkään ole päässyt takavuosieni pitkästä parisuhteesta ja erosta lävitse. Noh, onhan tässä loppuelämä aikaa miettiä (noin 40 vuotta...)
Hieman vaikea asettua osaasi kun olet ilmeisen hyvännäköinen, miesten mieleen, ja itse olen se seinäkukkanen. Mutta yritetään:
- onko niin, että itse suhtaudut passiivisesti miehiin esim. ravintolassa (mistä olet nämä miehet löytänyt??) ja siis aloitteelliset miehet aina osuvat seurustelukumppaniksesi? Sellainen tietty maskuliininen, jyrämäisen valloittava miestyyppi tulee mieleeni. Jatkossa:
-vaihtoehto A: kiellät itseltäsi seurustelurumban vaikkapa vuodeksi, virkistäydyt, matkustelet kavereiden kanssa, hankit harrastuksia, tutustut ihmiseen nimeltä MINÄ ITSE. Ja sitten parin vuoden päästä ehkä "kolahtaa"?
-vaihtoehto B: ole itse assertiivinen eli tiukka ja tarvittaessa torjuva näitä ulkokuoreesi ihastuneita miehiä kohtaan heti kärkeen. Ei on sana jota mieheenkin voi käyttää. Yritä alkaa seurustelu ihan toisentyyppisen miehen kanssa (ehkä jopa toisenikäinen), sellaisen joka kiinnostaa sinua ihmisenä ja joka ehkä ei edes uskalla itse tehdä aloitetta seurusteluun ympärilläsi pörräävien tosimiesten takia. Tai koska hän luulee sinua erilaiseksi kuin olet.
Kyllä se siitä!
mitenkään manata mutta mistä ihmeestä voit tietää että sinulla on elämää jäljellä n. 40 vuotta? Sitä voi aivan yhtä hyvin olla jäljellä vaikka 4 vuotta, 4 päivää tai 4 minuuttia. Elä sen mukaan!
Keskimääräinen elinikä suomalaisella ;-)Tottakai voin kuolla huomennakin, mutta en ole niin hullu että mietin sellaisia, hehe