Arvostan toki sitä että joku amatööri juoksee maratonin alle 2:45 mutta minusta paljon tärkeämpää on urheilussa kehon kokonaisvaltainen harjoittaminen.
Eli ääripäät, langanohut maratoonari/bulkkaava bodari ovat molemmat jotenkin makaabereja ilmiöitä.
Eli ihanne on jokin em. esim. välimaastosta.
Mielestäni sopusuhtainen vartalo jossa on mahdollisimman paljon voimaa mutta samalla kestävyyttä paras.
Kuka oikeasti tarvitsee käytännön elämässä maratoonarin kuntoa, sopii kysyä. Ei kukaan.
Ja sitten kärjistän vielä näitä em. ääripäitä.
Molemmat ääripäät rasittavat kehoa kohtuuttoman paljon.
Maratoonarin keho vanhenee väistämättä nopeammin kuin tavallisen ihmisen koska maratoonarin kehossa hapetusreaktiot (oksidatiivinen stressi) aiheuttaa vanhenemismuutoksia.
Kehonrakentaja vanhettaa elimistöään kohtuuttomilla proteiiniannoksilla jolloin mm. sisäelimet voivat mennä sököksi jo nuorella iällä. Näin kävi mm. entiselle nimeltä mainitsemattomalle huippukehonrakentajalle.
Eli kohtuus kaikessa.
Jos tuntuu siltä että maratonille ei huvita lähteä niin silloin ei kannata itseään sen enempi asialla kiusata. Tekee sitä mikä tuntuu hyvältä. Maraton-juoksusta on tehty tämänpäivän yhteiskunnassa jotenkin arvoaan suurempi asia.
Todellisuudessa maraton on kovassa huudossa vain sen takia että ahneet kisajärjestäjät haluavat RAHAA, enemmän RAHAA!
Mutta jotta homma ei menisi pelkäksi haukkumiseksi niin lopetan kirjoittamisen tähän.
Juoskoot ketä huvittaa itse en viitsi 50 euroa pulittaa siitä että ehkä alittaisin 4 h ajan maratonilla ja potisin sen jälkeen kenties 2 kuukautta kipeitä jänteitä tai kenties rasitusmurtuma veisi minut pakkolomalla kuukausiksi. Ei Kiitos!
Päinvastoin, jos kerran maratonjuoksu on terveyttä edistävää toimintaa niin siitä pitäisi maksaa niille jotka käyvät vuosittain juoksemassa tuon matkan.
Eipähän valtion tartte näiden huippuyksilöiden terveydestä olla huolissaan joten heidät pitäisi palkita siitä.
Lässynlässyn..... hohohhoijaa.. ei jaksa enempäää..
Eli ääripäät, langanohut maratoonari/bulkkaava bodari ovat molemmat jotenkin makaabereja ilmiöitä.
Eli ihanne on jokin em. esim. välimaastosta.
Mielestäni sopusuhtainen vartalo jossa on mahdollisimman paljon voimaa mutta samalla kestävyyttä paras.
Kuka oikeasti tarvitsee käytännön elämässä maratoonarin kuntoa, sopii kysyä. Ei kukaan.
Ja sitten kärjistän vielä näitä em. ääripäitä.
Molemmat ääripäät rasittavat kehoa kohtuuttoman paljon.
Maratoonarin keho vanhenee väistämättä nopeammin kuin tavallisen ihmisen koska maratoonarin kehossa hapetusreaktiot (oksidatiivinen stressi) aiheuttaa vanhenemismuutoksia.
Kehonrakentaja vanhettaa elimistöään kohtuuttomilla proteiiniannoksilla jolloin mm. sisäelimet voivat mennä sököksi jo nuorella iällä. Näin kävi mm. entiselle nimeltä mainitsemattomalle huippukehonrakentajalle.
Eli kohtuus kaikessa.
Jos tuntuu siltä että maratonille ei huvita lähteä niin silloin ei kannata itseään sen enempi asialla kiusata. Tekee sitä mikä tuntuu hyvältä. Maraton-juoksusta on tehty tämänpäivän yhteiskunnassa jotenkin arvoaan suurempi asia.
Todellisuudessa maraton on kovassa huudossa vain sen takia että ahneet kisajärjestäjät haluavat RAHAA, enemmän RAHAA!
Mutta jotta homma ei menisi pelkäksi haukkumiseksi niin lopetan kirjoittamisen tähän.
Juoskoot ketä huvittaa itse en viitsi 50 euroa pulittaa siitä että ehkä alittaisin 4 h ajan maratonilla ja potisin sen jälkeen kenties 2 kuukautta kipeitä jänteitä tai kenties rasitusmurtuma veisi minut pakkolomalla kuukausiksi. Ei Kiitos!
Päinvastoin, jos kerran maratonjuoksu on terveyttä edistävää toimintaa niin siitä pitäisi maksaa niille jotka käyvät vuosittain juoksemassa tuon matkan.
Eipähän valtion tartte näiden huippuyksilöiden terveydestä olla huolissaan joten heidät pitäisi palkita siitä.
Lässynlässyn..... hohohhoijaa.. ei jaksa enempäää..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, taidampa olla ihan samaa mieltä kanssasi. Itseasiassa noinhan se terveyden kannalta juuri on kuten mainitsit.
Maraton on (Huom! omasta mielestäni!) erittäin tylsä matka juosta. Koskaan en ole sitä juossut enkä juokse. Vuosia sitten juoksin 35 km joten jonkinlainen haju hommasta kuitenkin on. Itse tykkään kropalleni sopivasta lyhytkestoisesta juoksemisesta. Siinä saa nautiskella vauhdin hurmasta alusta loppuun eikä tarvii passailla niinkuin maratonilla.
Maraton vaatii jos haluaa tuloksia sellaista treeniä etten vaan tykkää siitä. Mieluummin treenaan monipuolisesti eripituisia lenkkejä, vetoja, porrasjuoksua, kuntosalia yms.
Itseasiassa kropalleni ei maraton sovi. Siinä todellinen syy. Juosta osaan mutten maratonin vaatimalla tavalla. Enkä halua vielä jäykistää kroppaani liian pitkillä lenkeillä. Lisäksi halpoja juoksutapahtumia on tarjolla paljon näillä alimatkoilla aina tonnisesta kymppiin jotka sopii minulle.
Olen yli 60v mies ja juossut pitkiäkin matkoja. Vieläkin menee pari-kolme maratonia vuodessa.
Minulla on paha tapa joskus saunan jälkeen pureskella varpaankynsiä.
Viime aikoina varsinkin vasemman jalan pikkuvarpaan kynttä purressa on niskassa tuntunut suonenvedon kaltaista kiristämistä.
Mahtaneeko tuo johtua liiasta juoksemisesta?
Vai olisko kuitenkin syynä kännissä harrastettu kasilläkävely?
Vaikka kuinka imet varpaitasi ei se tee sinusta "herkkää" juoksijaa. Puhun nimenomaan herkkyydestä joka menee maratonharjoittelussa.
Kysehän oli omasta mielipiteestäni joka pohjautuu 30 vuoden treenaamiseen. Sinulla vuosia varmaankin on paljon enemmän olenhan vasta 44-vuotias.
joka maratonilla menee?
Nopeus, rytminvaihtokyky ? Vai mikä?
Eiköhän ne ole etupäässä luontaisia ominaisuuksia, jotka toisilla on, toisilla ei.
Minäkin juoksen jopa maratonin, mutta ei se estä
nauttimasta kovasta vauhdista lyhemmällä
matkalla.
Juuri päättyneissä hiihdon mm-kisoissa nähtiin,
että myös pitkiä suorituksia tekevät voivat
säilyä herkkinä.
En ole edellinen kirjoittaja jolle vastasit, mutta kommentoin.
Nimenomaan nopeus ja rytminvaihtokyky menevät jatkuvassa pitkäkestoisessa maratonharjoittelussa. Vaikka ne ovatkin luontaisia ominaisuuksia voi niihin suuresti vaikuttaa "väärällä" harjoittelulla!
Itse hiihtäjänä sanon ettei juoksua ja hiihtoa voi ollenkaan sekoittaa. Ne on kaksi aivan erityyppistä lajia. Herkkä hiihtäjä on lihaksiston rakenteen takia joskus aika "kankea" juoksija. Nämä huippuhiihtäjät eivät treenaa nimenomaan viittäkymppiä varten. Ultrahiihtäjät on erikseen eikä ne pärjää näillä "perusmatkoilla".
..totta. Onkohan yleensäkään minkään lajin (tarkotan urheilua jossa kroppa altistetaan rasitukselle) äärimmäisyyksiin viety treenaaminen hyvinvoinnin kannalta kovin terveellistä. Huippu-urheilu on sairasta.
on omat tavoitteet liikunnalle ja kunnioitetaan niitä, mutta on sellaisiakin, jotka haluavat asetaa juoksuharrastukselle jonkun tavoitteen, jotta harjoittelu pysyy säännöllisenä. Itselläni maratonin ajan parantaminen on juuri sellainen. En ole ollut juoksun takia kertaakaan sairaslomalla, vaikka jalkavaivojakin on ollut. Väitänpä jopa niin, että mitä enemmän olen juossut sitä terveempi olen ollut. Harmi vain kun oma työnanataja ei maksa maratonin juoksusta, kuten jotkut yritykset jo tekevät.
Jos katsot maratoonareita jotka juoksee matkan vaikkapa alle 2.45, moniko on langanlaiha?
Kyllä langanlaihat ovat aika vähemmistö kuitenkin.
Tuohon aikaan juokseminen vaatii erittäin hyvää lihaskuntoa, myös keskikehon lihaksilta (lantio,vatsa,selkä).
Pelkällä alipainoinen kukkakeppi ei noita tuloksia saavuta.
samaa mieltä täälläkin ollaan, mutta ennenkaikkea olen sitä mieltä että miten itsekukin liikkuu ei kuulu muille.
Oikeastaan se koskisi myös maratoonareita, kaverini jotka juoksevat maratooneja tekevät juoksuistaan jostain syystä raportin kaikille. Myös työpaikalla saa aina takuuvarmasti kuulla maratoonin juosseista työkavereista, miten meni ja mikä oli aika. Oikeastaan minua ei kiinnosta. En kehtaa vain sanoa tätä, raportoikoon. Vai pitäisikö minun alkaa raportoida josain minua kiinnostavasta, miten kukkasipulit keväällä itää...?
raportteja juoksuharrastuksesta, kuin viikonlopun ravintolailloista.
P-laureilla vaan ei mikään laji kulje, niin pitää olla 1000-ottelijoita.
Juoksin vuosikaudet puhumatta siitä työpaikalla
tai paljon muuallakaan.
Juoksutapahtumien tulosluetteloiden kautta asia
tuli laajempaan tietoon.
Sen jälkeen työaikalla tehtiin arviointeja
juoksemisen järkevyydestä yleensä ja erikseen
minun tapauksessani.
Itse en kertaakaan ole ottanut juoksemista
puheeksi, mutta aina siitä kysytään ja jos
paikalla on useampia ihmisiä, käydään laaja
arvokeskustelu asiasta.
Minua se ei haittaa, mutta joku varmaan on aiheeseen kyllästynyt ja
pitää minua syypäänä.
Mutta pitäköön, en sen takia juoksemista
lopeta.
Mitä sie maratoonista horiset? Kokeile sadan kilomeetrin juoksua, niin hapetut kunnolla!