Olen ollut vaimoni kanssa avioliitossa 12v, tämä on hänen 2. avioliitto, minun eka.Yhteisiä lapsia meillä on yksi-toinen on vaimoni ekasta liitosta.Olemme rakentaneet taloa viimeiset vuodet ja saaneet tämän nyt valmiiksi.On ollut haastetta, taloudellisia, työongelmia ja vaikka mitä, mutta nyt kaikki on hyvin ja tulevaisuus näyttää hyvältä.Kunnes vaimoni ilmoitti haluavansa eron, ei ole mitään erityistä syytä, olen vain kuulemma sellainen ihminen, että hän haluaa jatkaa yksin.Ei ole onnellinen!Ehdotin keskustelua ja ulkopuolista apua, mutta ei. Ei kuulemma tarvi apuja, enkä kuulemma voi muuttua ihmisenä niin paljoa, että hän haluaisi tulevaisuutta kanssani rakentaa.Kertoi etsivänsä nyt vuokra-asuntoa ja jättää minut yksin uuteen taloomme!Mitä teen?Yritän miettiä asiaa rakentavasti mutta en osaa tehdä mitään.Mitä minun pitää tehdä?Luen nettiä ja erojuttuja mutta siellä vaan käydään samoja asioita, neuvotelkaa,sopikaa ja erotkaa joa muu ei auta.Kyllä on paha paikka!
Ero tulossa-apua!
aviomies
71095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mikä on konkreettisesti se paha paikka vai onko joku hätä nyt? Eikö vaimo ole siivoamassa ja laittamassa ruokaa? Onko taloudellinen tilanne vaikeutunut? Mikä on se "paha", vai onko se vain yleensä paha jos eroaa? Vai haluatko jonkun vain kuuntelemaan, mitä tapahtuu?
Et sanallakaan maininnut omista tunteistasi tuossa, kysyit vain, mitä tehdä. Miksi sinun pitää tehdä yhtään mitään, ala elää elämääsi. Jos tuossa ei mitään pelastettavaa tai haluakaan tunnu olevan, niin jatkat vain niinkuin susta hyvältä tuntuu.
Onko teillä mitään yhteistä ollut? Taloprojekti ei pidä suhdetta kasassa, se ei ole teidän kahden välinen yhteiselämä kuitenkaan. Nytkö sinä vasta haluat puhua, mistä te keskustelitte aiemmin?
Ei sinun tarvitse tehdä mitään. Ei kukaan odota nyt mitään.
En tiedä mitä nyt.Ei taloudellisesti ole mitään hätää ja kodinhoito sujuu, mutta en olisi tällaista osannut odottaa.kaikki tuntui menevän niin hyvin.Anteeksi epäselvyyteni-ajatukseni on aivan hukassa.Totta on, että elämä jatkuu ja lapsestani pidän varmasti hyvää huolta.
Onhan se muutos tietysti. Silti ei se mitään tavallaan sulta vaadi mitään. Ei sun tarvi olla mitenkään erikoisesti tai erilaisesti kuin ennenkään jos kaikki sujuu. Ja jos muuten pärjäät käytännössä hyvin, jatka samaa rataa ja pidä normaalit tärkeät rutiinit ja harrastukset. Jos tarvit jutteluapua, juttele luotetuille ystäville, äläkä yleensä jää neljän seinän sisälle. Jutelkaa naisen kanssa asiat rauhassa läpi vaikka myöhemmin, kun asiat on vähän tasaantunut.
voit tehdä ihan mitä tahansa. ELÄ ! Älä jämähdä siihen "aviomies" lookiin. Hoida itses, lapses ja anna mennä, maailma on upee.....
Ja minä olen se aviovaimo, joka miettii onko aika lopettaa. Kun tunteet ovat kuolleet ja oma mieli jo hyväksynyt faktat. Onko syytä jatkaa kun elämä on kuin erämaa parisuhteessa? Ja rankka paikka on se että tiedän mieheni rakastavan ja hänen mielestään kaikki on hyvin.
Mutta vaikka ulkoisesti kaikki olisi hyvin ja vaikka olisimmekin joskus ystäviä vieläkin. Ei se oikein riitä, tarvitaan tunteita ja kunnioitusta.
En tiedä auttaako tämä sinua, mutta ehkä tämä on teilläkin se kolikon toinen puoli?
Ratkaise paniikkitilanne menemällä (kirkon)eroryh-
mään,sieltä saat vertaistukea ja ystäviä.Jos ero on
todella edessä - eikä vain uhkailua,selviät kyllä.
Parempi hyvä ero,kuin ristiriitainen avioliitto.Käy
kää tai käy avioliittoneuvolassa,siellä saa ainakin
puhua luottamuksella mieltä painavista asioista.Ero
ei ole maailmanloppu!Selviämistä!!!
Vähän meni vastaus myöhään, mutta..
Ollaan joskus tuolla kirkon neuvonnasssa jo aiemmin käytykin. Ja tarkoitus on taas lähteä. Oikeastaan yritän vaan saada tunteeni selville, onko vielä jotain jossain, vai onko kaikki jo kuollut.
Ei se ero ole maailmanloppu, tiedän. Mutta kun on joskus mennyt lopuksi iäkseen naimisiin ja toisaalta haluaisi lapsille tarjolla "perheen".. ja rehellisesti sanoen, ei edes jaksa ajatella omaisuuden jakoa ja muuttoa yms.. olisi niin paljon helpompaa jatkaa. Mutta kun tunteet eivät hyväksy järkeilyä..