Mikä ”avoliitto”?
Sana ”liitto” tarkoittaa sitä: että ollaan yhdessä tapahtui mitä tapahtui, autetaan toisiamme fyysisesti rahallisesti tapahtui mitä tapahtui, että ollaan ”yhtä”.
”avoliitto” on liiton vastakohta.:
-”En ole varma haluanko olla tuon ihmisen kanssa koko loppuelämäni, joten menen ”avoliittoon”
-”En halua sitoutua mihinkään, menen siis avoliittoon”
-”Koska en parempaakaan löytänyt olen toisaiseksi tämän kanssa, menen siis avoliittoon”
-”Minulla on sukupuolisia tarpeita, ehkä tuo voi tyydyttää ne kun en parempaakaan löytänyt, menen avoliittoon”
Ei avoliitto ole mikään liitto vaan liiton vastakohta. Miksi ihmiset ylipäätänsä menevät avoliittoon?! Eläisivät yhdessä muuten vain ja naisivat!
Avoliitossa syntyneet lapset ovat äärimmäisen säälittäviä. Mies ja nainen ovat yhdessä kun parempaakaan, sitä täydellistä ei löytynyt; ja sen lopputuloksena syntyi lapsia…..mutta jos isi tai äiti löytää sen ihanne-aviopuolison niin sitten äiti tai isi lähtee.
Voi itsekkyyden huippua!
Sana ”liitto” tarkoittaa sitä: että ollaan yhdessä tapahtui mitä tapahtui, autetaan toisiamme fyysisesti rahallisesti tapahtui mitä tapahtui, että ollaan ”yhtä”.
”avoliitto” on liiton vastakohta.:
-”En ole varma haluanko olla tuon ihmisen kanssa koko loppuelämäni, joten menen ”avoliittoon”
-”En halua sitoutua mihinkään, menen siis avoliittoon”
-”Koska en parempaakaan löytänyt olen toisaiseksi tämän kanssa, menen siis avoliittoon”
-”Minulla on sukupuolisia tarpeita, ehkä tuo voi tyydyttää ne kun en parempaakaan löytänyt, menen avoliittoon”
Ei avoliitto ole mikään liitto vaan liiton vastakohta. Miksi ihmiset ylipäätänsä menevät avoliittoon?! Eläisivät yhdessä muuten vain ja naisivat!
Avoliitossa syntyneet lapset ovat äärimmäisen säälittäviä. Mies ja nainen ovat yhdessä kun parempaakaan, sitä täydellistä ei löytynyt; ja sen lopputuloksena syntyi lapsia…..mutta jos isi tai äiti löytää sen ihanne-aviopuolison niin sitten äiti tai isi lähtee.
Voi itsekkyyden huippua!
Vastaukset 27
Vanhimmat
avoliittohan on juuri sitä, mitä ehdotit, eli eletään yhdessä ja toivottavasti välillä naidaankin. Ei avoliitto ole mikään paperilla määritelty asia, se tarkoitta ihmisiä, jotka asuvat yhdessä mutta eivät ole naimisissa.
Piruako sinulle muiden elämäntapa kuuluu?
Kovasti jaksat vaahdota asiasta, taitaa raamattu puristaa perstaskussa?
Ei taida mennä perille: miksi olla liitossa kun se ei ole mikään liitto vaan liiton vastakohta.
Ei yksinkertaisesti haluta liittoa koska ei haluta liittoutua!
Vaikea ymmärtää?!
Kohta yhdenyön suhteita hrrastavienkin on ensin mentävä "avo" liittoon ennenkuin kuin naivat.
Eikö sitä voida tyydyttää toisen sukupuolisia tarpeita ilman jotain "avo"liittoa, joka kaiken lisäksi ei ole mikään liitto,
vaan sopimus joka nimenomaan takaa sen että saat heti lähteä kun parempi kumppani ilmaantuu!
Kyllä meillä ainakin avoliitto on liitto. Autetaan toisiamme niin fyysisesti kuin rahallisestikin, ollaan yhdessä ja tuetaan toisiamme. Me siis olemme liitossa, asumme yhdessä ja voimme hyvin. Emme ole vielä avioliitossa, mutta aiomme olla tulevaisuudessa, kun ajankohta on meille sopiva.
Minusta on hyvä, että ensin tutustutaan ja katsotaan, miten arki alkaa pyöriä. Minulle avioliitto on elinikäinen ja haluan varmistua, että kumppani on minulle varmasti oikea ennen kuin sanon tahdon. Ei sitä tiedä millainen kumppani on, ellei hänen kanssaa ole ensin asunut ja elänyt arkea.
Onko parempi mennä naimisiin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, koska avoliitto on syntiä ja sitten huomata yhdessä asumisen, että toinen onkin ihan väärä ihminen minulle, voi olla mustasukkainen, alistava tai jopa väkivaltainen. Tai ei muuten vaan sovita yhteen (erilaiset toiveet jne.) Ei se papin aamen siinä sitten paina, jos on paha olla ja tahtoo eron. Tai sitten ollaan väkisin yhdessä ja onnettomia.
On se parempi katsoa kuin katua ja elää onnellinen elämä vai eikö?
Ja mikä saakaan sinut tänne mesomaan? Miksi sinua häiritsee toisten tapa elää? Miksi et vain itse toteuta oppejasi, miksi vaadit sitä muilta? Kai tiesit, että Jumala tuomitsee, muut voivat olla suu supussa.
Olet oudun agressiivinen.
En kysy sinulta mitään lupaa esittää omia mielipiteitäni. Eikä sinunkaan tarvitse kysyä minulta. Sinä se tässä mesoat. Jos et halua keskustella, älä keskustele, "mesoaja"!
Seurustelu on sitä varten että tutustutaan. Naimisen takia ei kenenkään tarvitse mennä naimisiin, tai sen takia että jonkun kanssa haluaa asua!
Kun ei ole avoliitossa niin on vielä vapaampi lähtemään mihin tahansa suuntaan.
Tämä on minun mielipiteeni, "mesoaja", pidät siitä tai et!
Niin, SINULLE ei tainnut mennä perille. Edelleen: avoliitto ei ole liitto sillä tavalla kuin sinä sen ilmeisesti näet, eli se ei ole lakiperäinen tai millään tavalla virallinen. Kysymys on elämästä ja siitä, että halutaan asua yhdessä. Se yhdessä asuminenko sinulla nyt on se ongelma? Saako naida rakkaansa kanssa ennen avioliittoa, kunhan asuu eri osoitteessa? Älä takerru siihen "liitto" -sanaan äläkä anna muutenkaan sanojen määritellä asioita. Kahden ihmisen yhdessäolo on juuri niin sitova kuin he itse haluavat, riippumatta siitä, minkä nimikkeen alla ollaan. On avoliittoja, jotka ovat paljon vakaammalla pohjalla kuin monet avioliitot. Ei se tapakristillinen seremonia tai metallinpala sormessa takaa yhtään mitään. Ihmiset ovat yhdessä jos haluavat olla ja eroavat jos eivät.
Minähän juuri keskustelin, en mesonnut. Kysyin kysymyksiä, enkä tyrkyttänyt omaa mielipidettäni ainoana oikeana.
Ja ei sitä seurustellessa tule ihmisen kaikki puolet esille vai tuleeko? Kyllä yhdessä asuessa huomaa toimiiko se arki oikeasti vai ei.
Ja nimenomaan ei tarivitse mennä naimisiin, jotta voi asua yhdessä, koska voi muutenkin. Olemmeko sittenkin samaa mieltä? Eli avoliitto on ihan ok, jos niin haluaa elää. Mikä olikaan lopullinen mielipiteesi?
Ja kyllä sitä voi avoliitosta ja avioliitostakin lähteä ihan mihin haluaa, jos ei suhteeseen kykene, kuten seurustelusuhteestakin. Joten termeillä ei tässä asiassa ole väliä.
Ja tietysti sulla saa olla oma mielipide. Se nyt vaan sattuu olemaan vähän epäselvä.
..kun tuolla tavalla keuhkoat. Asun minäkin mieheni kanssa yhdessä, mutta mistään "liitosta" tässä ei ole kyse vaan aivan tasan siitä, että kaksi ihmistä rakastavat toisiaan ja haluavat viettää kaiken mahdollisen aikansa yhdessä, nukkua yhdessä, olla yhdessä. Siis tuo sanako se sinua häiritsee? Älä sitten käytä sitä :) En näe mitään tolkkua puheissasi.
Ja samalla tavalla sitä avioliitostakin voi lähteä jos "ilmaantuu parempi kumppani", tosin en näe minkään asteen parisuhteessa mitään järkeä mikäli toinen osapuoli vain kyylää tätä "parempaa vaihtoehtoa". En halua koskaan enää naimisiin, se helvetti on nähty. Nautin "avoLIITOSTANI" ja aion sen pitää entisellään elämän loppuun saakka. Samaa mieltä on mieheni. Lällällää :)
Taas näitä "yhyy avoliitto on saatanan keksintöä" -lätinöitä. :D Ei millään jaksa näitä käsittää.
Ajat muuttuvat hyvä ihminen. Ennen olivat ne sosiaaliset paineet, että avioliitto on ainoa oikea parisuhteen muoto, mutta tätä nykyä asenteet ovat jo muuttuneet.
Nykyään myöskin naisen asema on muuttunut, ei tarvitse heti täysi-ikäistyttyään siirtyä vanhempien elätistä miehen elätettäväksi, vaan naiset käyvät koulussa ja töissä siinä missä miehetkin. Myös se varmasti on nostanut avioitumisikää ja lisännyt avoliittoja - ihmiset haluavat ensin saada opiskelunsa loppuun ja saavuttaa vakaan aseman työelämässä ennen kuin astuvat avioon, mutta haluavat kuitenkin samalla elää sen kumppaninsa kanssa yhdessä.
Eivätkä kaikki välttämättä halua mennä naimisiin ja nykyään kun se on jo hyväksyttyä, siihen ei ole mitään "pakkoa".
Eikä avioliittokaan tänä päivänä enää takaa ikuista yhdessäoloa - avioeron saa täyttämällä paperit ja odottamalla puoli vuotta ja esimerkiksi vuonna 2007 eroon päätyi 13224 avioliittoa. Aika paljon siihen nähden, että ollaan jumalan edessä luvattu olla yhdessä kunnes kuolema erottaa...
mihin asiasta tehden "mennään" samoin kuin mennään naimisiin.
Avoliitto-termiä käytetään erotuksena avioliitosta, ei muussa tarkoituksessa. Se tarkoittaa, että kaksi ihmistä elää ja asuu samassa taloudessa avioliitonomaisessa suhteessa, siis parisuhteessa.
Minä elän avoliitossa, koska olen muuttanut yhteen seurustelukumppanini kanssa. En ole missään vaiheessa "mennyt avoliittoon." Avoliittoon ei voi "mennä", koska se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan vain ja ainoastaan sitä, että muuttaa yhteen toisen kanssa. Mitään avoliittoon johtavaa seremoniaa, rekistöröitymistä tai lainsäädäntöä ei ole olemassa. Avoliitto on vain sitä, että asuu elämänkumppaninsa kanssa samassa huushollissa. Puhtaasti siis terminologiaan liittyvä kysymys.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa hiukan.
käsitteenä avioliitto on jo aikansa elänyt enkä usko siihen.
Mikä ero avoliitolla ja avioliitolla on? Paperinpala,jonka on pappi allekirjoittanut. En usko jumalaan,en jeesukseen enkä he******ä johonkin liperikaulukseiseen kaljuun pappiin! Mutta niin kuin kirjoitit itsekin:
"Sana ”liitto” tarkoittaa sitä: että ollaan yhdessä tapahtui mitä tapahtui, autetaan toisiamme fyysisesti rahallisesti tapahtui mitä tapahtui, että ollaan ”yhtä”."
Miksi tähän tarvitaan paperinpalanen? Koska eron tullessa saadaan fiksusti jaettua tavarat. Ja lisätään avioero tilastoja hienosti ja saadaan asianjajille töitä. Sitä avioliitto on!
”…ollaan yhdessä tapahtui mitä tapahtui, autetaan toisiamme fyysisesti rahallisesti tapahtui mitä tapahtui, että ollaan ”yhtä”.”
Eiköhän nuo ole kahden ihmisen keskenään tekemiä päätöksiä, ei näitä missään paperilla tehdä. Ihan samalla tavalla nuo päätökset tehdään avioliitossakin. Avioliitto on ennen kaikkea omaisuuteen ja perimiseen liittyvä instituutio. Nykyään siitä on tehty enemmän tunteisiin liittyvä muotoseikka. Ikävä kyllä, laki ei pysty määräämään ihmisen tunteita tai arvoja.
Nykyään tuo listasi voisi kuulua näin:
”En ole varma haluanko olla tuon ihmisen kanssa koko loppuelämäni, menen kuitenkin avioliittoon, sillä haluan nyt lapsia. Ainahan voi erota, jos ei suju”
”En halua sitoutua mihinkään, mutta minulle on eduksi olla avioliitossa. Käynhän sitten salaa pettämässä, jos seksi ei suju. Nykyään se on niin helppoa.”
”Koska en parempaakaan löytänyt olen toistaiseksi tämän kanssa, eroan kun parempi löytyy”
”Saan arvostetumman ja paremman aseman yhteiskunnassa kun olen avioliitossa. Jos hyvin käy, niin saan lisää omaisuutta kun ero tulee. Samoin saan toiselta rahaa, vaikken itse niin paljoa hankikaan, onhan sillä puolisolla ”velvollisuus” elättää minua”
Ainakin näin vanhempana arvostan kovasti sitä, että avoliitto perustuu molempien vapaaehtoisuuteen ja täytyy todella haluta sitoutua, koska mikään ”pakko” ei määrää. Eli siihen tarvitaan jatkuvaa tahtoa, mikään ei ole itsestään selvää. Tämä avioliitoissa tuntuu aina unohtuvan.
Yhdessä olo perustuu ihan samoille perusteille, rehellisyyteen, avoimuuteen ja toistensa kunnioittamiseen, kuten se avioliitossakin pitäisi olla.
Emme tarvitse omaisuuteen liittyviä erillistoimia, kuten avioehtoa, jotta kummankin omaisuus säilyy itsellä. Tämä sisältää niin eron kuin kuoleman mahdollisuuden.
et ole päässyt avoliittoon, eli joku ei suostunut muuttamaan kanssasi yhteen vaikka halusit. Siksi olet kateellinen kaikille jotka asuvat yhdessä kumppaninsa kanssa.
Mikä ”avoliitto”?
En tykkää myöskään tuosta sanasta. Asun kuitenkin rakkaan miesystäväni kanssa yhdessä nyt jo 10:ttä kuukautta. Tunnettu ollaan tätä ennen vuosia.
Aikomus mennä naimisiin, kun muutamat käytännön asiat järjestyvät. Eipä siitä sen enempää.
Sana ”liitto” tarkoittaa sitä: että ollaan yhdessä tapahtui mitä tapahtui, autetaan toisiamme fyysisesti rahallisesti tapahtui mitä tapahtui, että ollaan ”yhtä”.
Mielestäni ehdottomasti täytetään nuo kriteerit. Autetaan rahallisesti ja muutoinkin, ollaan yhdessä tuli mitä tuli, ei olla "sinä" ja "minä", ei sun ja mun rahat, sun ja mun se ja se, vaan ehdottomasti "me."
”avoliitto” on liiton vastakohta.:
-”En ole varma haluanko olla tuon ihmisen kanssa koko loppuelämäni, joten menen ”avoliittoon”
En allekirjoita. Olen ehdottoman varma että haluan olla tämän ihmisen kanssa. Aivan lopun elämääni. Kumppanini on samaa mieltä.
Varsinkin kun olemme jo ohittaneet ajat sitten sen ns. ensihuuman, olemme eläneet karuakin arkea ja saaneet ihan kivasti sitä vastamäkeäkin.
Olemme päässeet ohi ihastumis- ja rakastumisvaiheestakin.
Olemme nyt rakasTAMIS-vaiheessa.
-”En halua sitoutua mihinkään, menen siis avoliittoon”
En allekirjoita.
Haluan sitoutua.
Itse asiassa - olen jo sitoutunut, lupautunut, ja niin on tehnyt toinenkin osapuoli.
-”Koska en parempaakaan löytänyt olen toisaiseksi tämän kanssa, menen siis avoliittoon”
Olin huonoissa suhteissa. Naimissakin.
Parempaa ihmissuhdetta en itselleni voisi kuvitellakaan.
En ole hänen kanssaan toistaiseksi, vaan niin kauan kuin elinpäiviä on suotu.
-”Minulla on sukupuolisia tarpeita, ehkä tuo voi tyydyttää ne kun en parempaakaan löytänyt, menen avoliittoon”
Minulla on noita tarpeita. Niin myös rakkaallani.
Hän ei "ehkä", vaan aivan varmasti tyydyttää ne. Haluaa tehdä sen. Samoin minä hänelle.
Kukaan ei ole ollut täydellisempi siihen rooliin häntä ennen. Samoin sanoo hän minusta.
Ei avoliitto ole mikään liitto vaan liiton vastakohta. Miksi ihmiset ylipäätänsä menevät avoliittoon?! Eläisivät yhdessä muuten vain ja naisivat!
Eiköhän nuo aiemmat kohdat vastanneet kattavasti.
SEN asian voin allekirjoittaa, että avosuhde ei ole tavallaan "turvallinen", esim jos hankitaan yhteistä omaisuutta, asutaan vaikkapa miehen talossa, ja sitten tapahtuu jotain traagista, kuten elämässä voi käydä.
Ja, minusta on ihana ajatus olla oikeasti naimisissa rakkaimman ihmisen kanssa.
Näin me aiomme tehdäkin.
Jokainen saa taaplata tyylillään ja oman elämäntilanteensa mukaan.
sitä parisuhdetta,jossa elät? Minun kohdallani minun parisuhteeni ei muutu mitenkään vaikka olisin naimisissa tai en.
En aio ikinä naimisiin,turhaa rahan tuhalusta, eikä minun asema muutu mitenkään vaikka menisin naimisiin.
Olen puolisoni tukena joka tapauksessa olivat niin ylä-ja alamäissä. Rakastan miestäni ja aion olla hänen kanssaan koko elämääni loppuun asti. Sitä ei mitkään avo tai avioliitot muuta.
Avioliitto on pelkkä institutio. Sanoja paperilla.
Naurettavaa paskaa ap:ltä:D:D
Mene sinä naimisiin vaan,jos tunnet olevasi slloin turvassa. Mutta älä tule tänne keuhkoomaan!
Siten se mun kohdalla muuttaa, että tuo sen turvallisen, ja vieläkin enemmän me- olon. Ja haluan oikeasti rakastamani ihmisen kanssa yhteisen nimen.
Ja olen romantikko (en väitä ettetkö sinä olisi hoxhox)
Plus vanhanaikainen.
Lisäksi perintäjututhan nyt ovat vain kertakaikkiaan faktaa, halusi sellaista ottaa huomioon tai ei. Hallintatestamentteja tai muita emme välitä,.. ei ole sama asia kuitenkaan.
Rahaa emme aio asian tiimoilta kovinkaan "tuhlata", siis mitään suureellisia häitä, ensinnäkin kummankin suvut jo aika suppeat.
Kirjoitukseni, johon sinä siis vastasit, ei ollut "keuhkoamista." (Mitä omastasi ajattelet?
Tai olihan se sitä sinun kantiltasi, jos niin asian koet. Nimittäin en ole tämän ketjun aloittaja.
Minä kun kommentoin nimenomaan aika diplomaattisesti että jokainen saa taaplata kuten tykkää ja parhaaksi näkee.
Kuten nimenomaan teen tässä nykyisessä tilanteessani.
Minä en ole ap enkä kukaan muukaan ketjuun aiemmin kirjoittanut. Kommentoin sinun viestiäsi siitä, miten avioliitto muuttaa tai ei muuta asioita.
Sehän on periaatteessa selvää, että avioliitto ei muuta mitään tunnetasolla, verrattuna avoliittoon. No, paitsi itsellä pitkän avoliiton jälkeen kun mentiin naimisiin, niin tuntui kuin olisi tullut vielä jotain lisää siihen, minkä jo ennestään tiesimme hyväksi suhteeksi. ;-)
Naimisiinmenon ei muuten tarvitse olla kallista. Isot juhlat ne on mitkä maksaa, mutta niitä kenenkään ei ole pakko pitää. Vihille pääsee ihan ilmaiseksi.
Mutta avioliitto muuttaa paljonkin virallisella puolella. Se tuo parille sellaisia oikeuksia, joita avoparilla ei ole. Yksi on perimysoikeus (lapsettoman tapauksessa) ja lesken asumisensuoja yhteisessä kodissa. On tylsää elää vuosikaudet, kenties vuosikymmenet yhteistä arkea kodissa, jonka vain toinen omistaa ja jos tästä aika jättää ensin, niin avopuoliso huomaa olevansa tyhjän päällä, mitä tulee mihinkään oikeuksiin edes omaan kotiinsa, jos ei ole jäänyt testamenttia. Nämä tämmöiset voivat tietysti olla pelkkää byrokratiaa, mutta jos liitto kestää pitkään, niin ikävä sitä on vanhana mummuna tai vaarina alkaa kaapimaan elämälle uutta pohjaa, jos kaikki yhteisenä pidetty, mutta kenties vain toisen nimissä ollut meneekin tämän suvulle. Tai jos toinen aviopuoliso omistaa yksin puolisoiden yhteisen kodin, niin hän ei voi sitä ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa pois eli myydä. Avopuolisolta tällaisia lupia ei tarvitse kysellä (käytännössä tiedän lupaa kysytyn, mutta laki ei siihen velvoita, koska avoliittoa ei mitenkään laissa säädellä).
Käsittääkseni edelleen on myös niin, että jos avoparille syntyy lapsia, niin avomiehen on lapsi erikseen omakseen tunnustettava, kun aviomies merkitään lapsen isäksi automaattisesti. Pieni avioliiton puolesta puhuva byrokratian kukkanen tämäkin.
Mutta siis, byrokratiaa nämä vain ovat ja liittyvät viralliseen puoleen. Siihen ne eivät tietysti vaikuta, miten kukin tuntee toista osapuolta kohtaan.
mitä ihminen tekee rahan takia, naimisiin!! Kyllä ne asiat voi sopia erikseen myös avoliitossa,jos niin haluaa. Juostaan vaan perinnön perässä mikä ei välttämättä edes kuuluisi elävälle puolisolle.(esim peritty omaisuus,maksettu omakotitalo,jota ehkä vain toinen on maksanut ym ym)
Ja mitä kakaroihin tulee. Minä aion joka tapauksessa vaatia isyystestiä olen naimisssa tai en. Se on just paskaa, että mukula menee automaattisesti aviopuolisolle,vaikkei olisi asiaan mitenkään osallinen. Siinä sitten maksat käenpoikaa, no thanks!!
eli te ihmiset menette naimisiin vain siksi että on sitten tulevaisuus turvattu. Oksettavaa.
Vaikka et taidakaan olla se, jolle vastasin (hän puhui miehestään ja sinä aiot vaatia isyystestejä turvaksesi), niin palaan hiukan.
"Kyllä ne asiat voi sopia erikseen myös avoliitossa,jos niin haluaa."
Tietenkin voi. Minun pointtini olikin sille kirjoittajalle, joka ei nähnyt avioliiton muuttavan mitään, että asiat tosiaan avioliitossa muuttuvat.
"Juostaan vaan perinnön perässä mikä ei välttämättä edes kuuluisi elävälle puolisolle."
Niin, kuten sanoin, perimysoikeus tulee vain lapsettoman puolisolle. Ja puhuin vuosien tai vuosikymmenten yhteisestä taipaleesta. Sekö on perinnön perässä juoksemista? Jos on, niin eikös silloin jo sisukkuudesta kuulukin palkita! Oletko ehkä sitä mieltä, että vuosikymmenten yhteisen taipaleen jälkeen lapsettoman perintö kuuluu paremmin hänen mahdollisesti kaukaisemmille sukulaisilleen (vaikkapa tädeille, jos ei ole sisaruksia) tai valtiolle kuten se avoliiton tapauksessa viimekädessä menee, kuin aviopuolisolle?
Käenpoika-jutustasi, toki jokaisen miehen tulee halutessaan saada varmistua isyydestään. Mutta jos periaatteen vuoksi siitä aikoo joka tapauksessa varmistua (eli lähtökohtaisesti epäilee avo- tai aviovaimoaan), niin eiköhän noin epäluuloisen miehen kannata huolehtia itse ehkäisystäkin. Tietää sitten varmasti, ettei joudu elatusvelvolliseksi sen paremmin omille kuin muidenkaan poikasille, jos ei itse ole halunnut ehkäisystä luopua (ei muijan unohtuneet pillerit teetä ylläreitä).
"menette naimisiin vain siksi että on sitten tulevaisuus turvattu"
Mitä pahaa muuten on turvatussa tulevaisuudessa? Villi, vapaa ja vallaton meininki sopii parikymppisille, mutta moni haluaa vanhempana turvata tulevaisuuttaan, kuka mitenkin. Ei kai avioliitto ole tavoista huonoimpia? Joku voi mennä avioliittoon "vain" turvatakseen tulevaisuutensa, mutta niistä kirjoitit vain sinä, en minä. Sitähän korostin jo edellisessä viestissä, ettei se tunteisiin vaikuta - jos ei sitten niitä entisestään syvennä.
Avoliitto = vastakkaisen sukupuolen edustajat asuvat yhdessä. Ei tarvitse edes seurustella, silti se lasketaan avoliitoksi.
Sinulla on harmittavan negatiivinen käsitys avoliitosta.
nimim. kihlattuni kanssa avoliitossa, kunnes on riittävästi rahaa häihin
Mikä on avioliitto sitten, nykyään? Laitetaan kauheesti rahaa häihin, joilla voi sitten ylpeillä ja kumminkin erotaan parin vuoden päästä? Ei se avio-etuliite tarkoita, että suhde on jotenkin "parempi" tai kestää pidempään.
Itse elän avoliitossa, koska en tarvitse sormuksia tai muita todistuksia rakastaakseni toista ihmistä.
Tämän keskustelun tarkoituksena on nimenomaan:
ÄLKÄÄ menkö avioliittoon kun ette halua liittoutua siis mennä liittoon.
Koska liittoutuminen ja liittoon meneminen tarkoittaa sitä:
että ollaan yhdessä tapahtui mitä tahansa kestetään ne alamäet ja ylämäet, hyväksytään toinen vikoineen sairauksineen jne.
Liian vaikeaa ymmärtää??Lasten kasvatuksen kannalta on tietysti turvallista jos vanhemmat osoittavat että haluavat sitoutua loppuelämäkseen tiettyyn ihmisiin.
Kun ette halua sitoutua niin älkää menkö naimisiin mutta minkä hemmetin takia pitää mennä avoliittoonkaan.
Mihin sitten avoliittoa tarvitaan? Voihan sitä muutenkin naida ja asua yhdessä? Miksi pitää olla avoliittossa?
Paljon helpompaahan on vielä lähteä lätkimään kun ei olla edes avoliitossakaan. Vielä vapaampaa. Ei minkäänlaista sitoutumista?
Oletteko tiukkapipoja, pitää mennä avoliittoon ennen kun voi muuttaa yhteen ja naiskennella? Miksi hemmetissä?
"Voihan sitä muutenkin ... asua yhdessä? Miksi pitää olla avoliittossa?"
Tiukkapiposta nyt niin tiedä, mutta onko tuossa ongelmasi ydin? Eli oletko sitä mieltä, että seurusteleva pariskunta voi asua yhdessä olematta avoliitossa kuten kämppäkaverit (vaikka opiskelukaverit) voivat asua yhdessä olematta seurusteleva pariskunta? Onko tässä nyt pelkistä nimityksistä kiinni koko ongelma?
Minusta on itsestään selvää, että jos seurusteleva pari päättää muuttaa saman katon alle ilman papin aamenta tai maistraattivirkamiehen julistusta, niin silloin he ovat avoliitossa. Miten sinä kutsuisit seurustelevan parin yhdessä asumista, jos se ei ole avoliitto? Ja miten se eroaa avoliitosta, eli milloin seurustelevan parin yhdessä asumisesta tulee avoliitto?
No kerro sinä nyt puolestasi miten avoliitto eroaa siitä, että asutaan vain yhdessä?
Kerro miksi pitää mennä avoliittoon? Tai jätetään sana "liitto" pois ja sanotaan vain "avo".
Eikö avo-liitto ole sanana samanlainen kuin kuuma-kylmä tai pimeä-valoisa tai pitkä-lyhyt tai luotettava-epäluotettava?
Niin kun minun mielestäni seurustelevan parin kohdalla (erotuksena opiskelukämppiksistä tms.) yhdessä asuminen on avoliittoa. Eli se ei eroa "siitä, että asutaan vain yhdessä". Silloin ei oikeastaan voi olla menemättä avoliittoon, jos seurusteleva pari muuttaa saman katon alle - minun mielestäni siis. En tiedä, miksi "pitää mennä avoliittoon", jos se jotenkin eroaa seurustelevan parin yhdessä asumisesta. Johon et vastannut.
"jätetään sana "liitto" pois ja sanotaan vain "avo""
Tuosta päätellen ongelmasi on nimenomaan terminologinen? Hyväksyt ilmeisesti yhdessä asumisen ilman papin aamenta, kunhan sitä ei kutsuta liitoksi?
Sinänsä pelkän terminologian vuoksi vaatimasi erottelu aiheuttaa hankaluuksia, koska yhdessä eli saman katon alla voivat asua vanhemmat ja aikuinen lapsi, tai opiskelukaverit, tai aikuiset sisarukset jne. Jos ei käytetä lainkaan avo-alkuista sanaa, niin joudutaan selittämään pidemmästi, mikä kulloinkin on yhdessä asuvien suhde toisiinsa, minkä taas avoliitto näppärästi tekee vakiintuneessa käytössä yhdellä sanalla.
Avo ei tavallaan ole itsenäinen sana vaan enemmänkin yhdyssanan jälkiosaa määrittävä lisä, jolla on eri tilanteissa hiukan eri merkityksiä (vrt. avoauto, avohoito). Pelkästä avosta ilman liittoa puhuminen jättää kuulijan hämmentyneeksi, mistä kulloinkin puhutaan. Jos puhuja sanoo "Minun avoni on nyt korjaamolla", niin tarkoittiko hän, että avoauto on korjattavana, vai poikkesiko avopuoliso sinne muissa asioissa. ;-)
Mä jo vähän ihmettelinkin, mitä sä täällä avoliitosta huutelet, mutta kysehän olikin termistä. Sä et tykkää avoliitto-termistä.
Et sä oikein voi käskeä ihmisiä olla menemättä avoliittoon vaan siksi, että sua korpeaa se sana.
Vai alatko sä tuolla toisella palstalla huudella, että ÄLKÄÄ käyttäkö sanaa linja-auto!! Eihän sillä ole mitään linjaa!! Ne autothan ajelee ihan miten sattuu.
Sun pitäs varmaan valittaa ennemmin Sanastokeskukseen, joka on varmaan avoliitto-terminkin keksinyt. http://www.tsk.fi/tsk/etusivu-1.html
Onnea matkaan!
En nyt vaan ymmärrä miksi ihmisten pitää mennä avo-liittoon, avo-paska-liittoon, avokki-huolto-liittoon, avo-aivo-liittoon kun näillä liitoilla ei ole yhtään mitään merkitystä näille ihmisille!
Avo-liitto ei rajoita ihmisten olemista millään tavalla koska se ei sitä saa tehdä, muutenhan kyseessä ei olisi avo "liitto" jos se rajoittaisi tai sitoisi jollain tavalla eikö vain?
Miksi mennä liittoon kun se ei merkitse keelleen eikä millekkään osapuolelle yhtään mitään. Tämä on avo-liiton henki.
Ei avoliitto tarkoita haluttomuutta sitoutua.
Itse en ole mennyt puolisoni kanssa naimisiin, koska emme tarvitse moisia rituaaleja yhtään mihinkään.
Meillä ei ole aikomustakaan hankkia lapsia, siis ikinä. Lapset pilaisivat kaiken. Nyt on vapaa-aikaa ja aikaa toisillemme, on hyvä vaan olla.