2 vuoden seurustelu suhde päättyi sit tyttöni kanssa kuukausi sitten, ollaan aikasemmin varmaa 3-4 kertaa erottu ja tultu aina takaisin, nyt vaan niin ei käy ku tytöllä on uusi. Meistä molemmista tuntu vielä vähän aikaa sitten että tullaan oleen yhessä koko elämä mutta näin vaan kävi. Tapeltiin aika paljon mutta sitten kun se oli ohi niin kaikki oli sellasta mitä ei oo ikinä kokenu. Parasta mitä voi toivoa. Mä oon aivan hajalla ja en tiedä miten tästä jatkaa. Oon niin hajalla etten jaksa tehdä yhtää mitää mietin vaan että mitä tyttöni ja tää uus mies tekee yhdessä ja niitä mahtavia hetkiä mitä meillä oli.
Ero tuli koska olin ollut uskoton joskus aikasemmin ja nyt olin niin tyly tytölleni kuukauden ajan että ilmeisesti sai tarpeekseen. Joka päivä mietin että hän tulisi jälleen pyytämään minua takaisin ja niin tietysti saattaa jossain vaiheessa käydä kun on niin käynyt jo monta kertaa molempien puolelta. Molemmat rakasti toisiaan todella paljon ja siitä jos mistä sen tietää. Ilmeisesti mun pitäisi nyt sitten ootella häntä vai pitääkö jatkaa itse eteenpäin ja katsoa sitten uudestaan kun se ehkä saattaa olla mahdollista myöhemmin..? Mitään muuta en niin paljon toivois. Olen vaan niin rikki etten tiedä onko tässä elämässä muutenkaan enää mitää järkeä kun vaan lähtis pois niin kaikki helpottuis.
Ero tuli koska olin ollut uskoton joskus aikasemmin ja nyt olin niin tyly tytölleni kuukauden ajan että ilmeisesti sai tarpeekseen. Joka päivä mietin että hän tulisi jälleen pyytämään minua takaisin ja niin tietysti saattaa jossain vaiheessa käydä kun on niin käynyt jo monta kertaa molempien puolelta. Molemmat rakasti toisiaan todella paljon ja siitä jos mistä sen tietää. Ilmeisesti mun pitäisi nyt sitten ootella häntä vai pitääkö jatkaa itse eteenpäin ja katsoa sitten uudestaan kun se ehkä saattaa olla mahdollista myöhemmin..? Mitään muuta en niin paljon toivois. Olen vaan niin rikki etten tiedä onko tässä elämässä muutenkaan enää mitää järkeä kun vaan lähtis pois niin kaikki helpottuis.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että ainakun ollaan oltu erossa, molemmilla on yleensä ollut jonkunlaiset laastarit siinä vaiheessa mutta aina vaan ollaan palattu yhteen. Onkohan se mahdollista vielä?
Ootta tunnevammasii molemmat. Kasvakaa ja kypsykää.
nikotiinilaastareista, mutta muuten en suosittele enää tuota soutamista ja huo*aamista:)
:) :) ehkä suakin sitten joskus :) Anteeks.
Hmmm pitäisi opetella ettei riitele vaan keskustelee mielummin, tai jos "riitelee" niin tekee sen viksummin. Ei dramaattisesti. Sovinnon käsi on parempi kuin lihava riita. Luottamus pitäisi saavuttaa. Riitely kuluttaa pitemmän päälle, jos sitä koko ajan harrastaa ei hyvä kaikille.
Aika soppa nyt kun on mies, nainen ja mies. Kenen miehen sydäntä korjataan kun kaksi on liemessä sopassa
Tottakai sua sattuu ja paljon. Erot on joskus tuskallisia. Mutta jos sua yhtään helpottaa, niin jonakin päivänä sä näet asian toisin. Ensinnäkin sun kannattaisi miettiä, miksi petät suhteessa jos sanot rakastavasi naista?? Toi on sun suurin huolenaiheesi, joka kaipaisi hieman moraalista selkärankaa. Onko sinulla sellaista tässä kovenevassa maailmassa? Jos petät viinapäissäsi, niin sun kannattaisi miettiä uusiksi kokonaan, kannattaako sun juoda ja kuinka paljon? Älä tyri elämääsi enempää. En tiedä palaatteko joskus vielä yhteen vai ei? Aika näyttää? Hae apua ongelmiisi, mielummin kuin haudot asioita yksin. Asiat tuppaa kasaantumaan muuten, ja kun asiat on yhtenä vyyhtenä, sitä ei osaa oikein toimia ollenkaa minkään asian suhteen. Mikään ei kiinnosta. Tee kuitenkin joka päivä joku pieni asia...käyt suihkussa...tiskaat..peset pyykit jne. Hoidat laskut pois, ettet jätä maksamatta. Pidä perus asiat kunnossa. Ja tarvittaessa haet lisää apua mielenterveystoimistosta. Ei ole häpeä hakea apua. Muista neuvoni. Halaus ja voimia sinulle ja Jumalan siunausta elämääsi.-Paula
hän se on minkä takia olen tehnyt niin. En todellakaan tiedä. Varmaan siksi että tappeluiden yhteydessä on tullut ajatelleeksi ettei halua enää tätä. Nyt musta tuntuu että oon sen tajunnu että sitä ei kannata tehdä, oon sen saman virheen tehnyt jo 2 kertaa, ja nyt tuntuu että tajuan sen että en voi tehdä niin.
Ei juomisessa ole se juju vaan jossain ihan muualla, ilmeisesti siinä kuin juuri sanoin että tappeluiden jälkeen tulee fiilis että ei enää. Miten pystyn kestämään ne? Miten voin olla ihminen johon luottaa koska tuntuu että minuun ei todellakaan voi luottaa.
Kiitos neuvoista, ne on todella arvokkaita. Ehkä pääsen vähän eteenpäin surussa mutta se tulee vielä vaivaamaan ja pitkään. Juuri tänää tuntui ettei millään olisi väljä ja olin vähällä tehdä sen mitä olen pitkään pelännyt ja ajatellut että se helpottaisi, toivottavasti näitä ei tule enää lisää. Kiitos Paula!
Älä huoli!Teillä historia toistaa itseään.Venaa
vielä hetki,niin kaikki on vielä ihanampaa ja riitai
sampaa.Ette te tuollaisesta osaa irrottautua kumpi-
kaan,se on teidän juttu.Ei tyttösi uuden kanssa saa
samaa soppaa keitettyä.Vain hetki ja taas se alkaa!!
tulee enää käymään, soitan tai laitan viestiä hän ei vastaa mitä ei ole ikinä tehnyt mutta ei kai voi muuta kun jättää rauhaan. Toivoisin sitä että hän ottaisi yhteyttä mutta hän vaikuttaa niin kylmältä että tuskin enää. Uskon oppineeni sen miten häntä pitää kohdella ja mitä en voi enää ikinä tehdä. Voiko sitä ihminen oppia olemaan riitelemättä tai riidellä eritavalla kun ikää tulee lisää mittariin?