En ois aluks uskonu, että pariutuminen on näin vaikeaa. Mulla on takana kaks muutaman vuoden suhdetta, mutta nyt kun on ollu kaks vuotta sinkkuna, niin ei pariutumista siis voi kovin helppona pitää. Oon kuitenkin ihan ok luonteinen ja näköinen tyyppi, jolla perusasiat kunnossa.
Nettitreffeillä oon käyny noin viidesti, mutta nähtävästi pitää käydä aika tuuria, että kaks toisistaan todella kiinnostunutta ihmistä sattuis tapaamaan sokkona. Ainakaan mulla sitä tuuria ei käynyt ja en jaksanut tavata kymmentä ihmistä lisää.
Baareista tullut pari kertaa lähettyä naisen matkaan, mutta ei nähtävästi seurustelujuttu helposti ala "seksin" kautta. Sentakia yhen yön jutut saiki jäädä tohon !
Muutaman kerran tullut lähestyttyä kivaa naista harrastusten/työpaikan kautta, mutta silloin aina toinen sattunut olemaan varattu. Aika moni 20-30 vuotias seurustelee nimittäin. Vaikka yhtä moni ei seurustelekaan.
Bussipysäkillä / kassajonossa / junassa / hedelmätiskillä yms. yleisillä paikoilla en ole koskaan iskeny eikä muakaan isketty ja ei kai se sovikaan suomalaiseen tapaan kunnolla.
Kaveriporukassa ei tällä hetkellä yhtään vapaata ja potenttiaalista vaihtoehtoa.
Voisi kai sitten todeta, että huono tuuri on käynyt. Niin kai sitten. Ja toisaalta eihän kaksi vuotta silti pitkä aika ole, mutta kyllä sitä silti välillä tulee tunne, että tuleeko sitä naista löytämään taas ja kuinka kauan siihen menee. Mielummin sitä kuitenkin seurustelisi. Ja siis tietenkin semmosen kanssa, jonka kanssa molemminpuolista rakkautta.
En siis mun mielestä oo liian vaativa. Pääasia mun mielestä on, että ihastuu toiseen ja viihtyy ja haluaa olla toisen seurassa.
Ei tän asian kuitenkaan luulis näiin vaikeeta olevan, kun parikymppisiä seurustelemaan haluavia niin naisia kuin miehiäkin on vaikka kuinka paljon. Miksei kysyntä kohtaa tarjontaa loppuun asti?
Nettitreffeillä oon käyny noin viidesti, mutta nähtävästi pitää käydä aika tuuria, että kaks toisistaan todella kiinnostunutta ihmistä sattuis tapaamaan sokkona. Ainakaan mulla sitä tuuria ei käynyt ja en jaksanut tavata kymmentä ihmistä lisää.
Baareista tullut pari kertaa lähettyä naisen matkaan, mutta ei nähtävästi seurustelujuttu helposti ala "seksin" kautta. Sentakia yhen yön jutut saiki jäädä tohon !
Muutaman kerran tullut lähestyttyä kivaa naista harrastusten/työpaikan kautta, mutta silloin aina toinen sattunut olemaan varattu. Aika moni 20-30 vuotias seurustelee nimittäin. Vaikka yhtä moni ei seurustelekaan.
Bussipysäkillä / kassajonossa / junassa / hedelmätiskillä yms. yleisillä paikoilla en ole koskaan iskeny eikä muakaan isketty ja ei kai se sovikaan suomalaiseen tapaan kunnolla.
Kaveriporukassa ei tällä hetkellä yhtään vapaata ja potenttiaalista vaihtoehtoa.
Voisi kai sitten todeta, että huono tuuri on käynyt. Niin kai sitten. Ja toisaalta eihän kaksi vuotta silti pitkä aika ole, mutta kyllä sitä silti välillä tulee tunne, että tuleeko sitä naista löytämään taas ja kuinka kauan siihen menee. Mielummin sitä kuitenkin seurustelisi. Ja siis tietenkin semmosen kanssa, jonka kanssa molemminpuolista rakkautta.
En siis mun mielestä oo liian vaativa. Pääasia mun mielestä on, että ihastuu toiseen ja viihtyy ja haluaa olla toisen seurassa.
Ei tän asian kuitenkaan luulis näiin vaikeeta olevan, kun parikymppisiä seurustelemaan haluavia niin naisia kuin miehiäkin on vaikka kuinka paljon. Miksei kysyntä kohtaa tarjontaa loppuun asti?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei Mika24. Sama vika tällä tytöllä (22v).. Kaksi vuotta yksin, yrityksiä kyllä ollut mutta useimmiten kaatuneet miehen takia. Ei löydy kunnollisia/rehellisiä miehiä, jotka oikeesti kykenisivät parisuhteeseen. On kokeiltu komeet ja rumat, nuoret ja vähän vanhemmat.
Turhautuminen aika korkealla, eikä tiedä mitä kokeilisi seuraavaksi. On etsitty ravintoloista, netistä, harrastuksista, kaveripiiristä, eikä mitään. Jos keksit jonkin hyvän keinon kerro siitä minullekin.
Ja kyllä kaksi vuotta on mun mielestä ihan riittävä aika mollottaa yksin jos mieli halajaa jotain muuta.. Jaksamista sinulle, kai me vielä joku päivä löydetään sitä mitä etsitään..
No arvaas, kun on seurustellut putkeen 10 vuotta ja yhtäkkiä iskee sinkkuus päälle. Sitä ei osaa tehdä yhtään mitään. Ei osaa enää edes puhua naisille! Ei keksi mitään sanomista, eikä osaa enää lähestyä! On hirveä tunne, kun baarissa näkee kiinnostavan naisen ja huomaa, että ei osaakaan enää tehdä asialle mitään.
20-30-vuotiaista todella suuri osa tosiaankin on varattuja. Alle 2-kymppisiin en välttämttä koskisi heidän rajallisen kokemuksensa vuoksi. He lähtevät ennen pitkää hakemaan sitä kokemusta.
Paras ikähaarukka olisi 25-30v. Siinä haarukassa olevat vapaat naiset ovat tod. näk. jo seurustelleet useamman kerran ja väh. kerran vakavasti, joten kokemusta muista löytyy. Siinä iässä myös pariutuminen on luonnollisempaa kuin siellä 2-kymppisenä. Mutta niitä hyviä sen ikäisiä vapaita on toivottoman vähän ja nekin vähät viedään käsistä!
Minä seurustelin exäni kanssa yli neljä vuotta ja kokeiltiin loppupuolella avoliittoakin. Sitten tuli ero, kun kummaltakin uupui elämänkokemusta ja haluttiin nähdä millaista maailman yksin/toisen kanssa. Nyt outoa, kun on sinkku. Olen elänyt teini-ikääni exän kanssa, joten en edes tiedä, kuinka miehiä lähestytään ja missä voisi tavata mukavia miehiä. Ns. yhdenillan jutut ei hirveästi kiinnosta, enkä kyllä halua naimisiinkaan nyt. Mutta sellaista treffailu seuraa. Miten miestä lähestytään?
Älä välitä jos et tiedä miten miestä lähestytään, suurin osa naisista ei tunnu sitä tietävän. Tee kuten hekin tekevät ja odota että mies tekee aloitteen.
Mulla päätty kans 4v kestänyt teinisuhde tossa vähän aikaa sitten ja kihlat purettiin jne. muuta mukavaa, ei yksinkertasesti pystytty jatkamaan tai mä oisin pystyny mun ex ei sitten halunnutkaan mut enpä jääny hirveesti suremaankaan sitä.. baareissa yms. täysi tohina päällä jo :)) ja ei voi muuta sanoa ku et helvetin hyvältä tuntuu! Nyt mulla on semmonen olo että mä pystyn ELÄMÄÄN!!!!!!!! mut sulle et ei sun tarvi tehdä mitään, kyl jätkät hoitaa alotteen tekemisen :) mun mielestä vaan aika perseestä suoraan sanoen aina saa olla tekemässä itestään pellen muijan edessä perkele :)
Joo oli mullakin reilu puolen vuoden ajan neljän vuoden suhteen jälkeen just tommonen tunne, että mahtavaa kun saa olla vapaa ja eläää täysillä. Nyt vaan jo alkanu kyllästyttää jo toi ja haluis taas vakaan parisuhteen ja kullan jonka kanssa katella leffaa sohvalla sylikkäin ja matkustella yms.
...pätee tässäkin. ;) Järjestä elämäsi sitä silmälläpitäen että vietät sen yksin niin silloin tulee nainen kuvioihin....
Puolitoista vuotta sinkkuna ja kun ostan ensimmäisen oman asunnon, niin pikkuriikkisen kaksion että se on selvästi vain yhden ihmisen asunto, niin eikös se mies löydy ennen kuin olen ehtinyt edes muuttaa... Tämän katon alle emme molemmat mahdu.
Kallis mies siis, asunnonvaihto edessä muutaman kuukauden asumisen jälkeen, kustannukset välityspalkkio 2000 e ja leimavero 1000 e... Toivottavasti on sen arvoinen :)
on aika kallis hinta alkavalle suhteelle... pitää ostaa pien kämppä et löytää kumppanin! =)
No jos se vaikka riittäis et tää jätkä lopettaa vuokrakämpän imuroinnin, pölyjen pyyhinnän, tiskauksen ja lehtikorin tyhjentämisen. Jos löytys seuraa sitte ku on kämppä "poikamiesboxi" kunnossa.
Pariutuminen todellakin on vaikeata. Minä olen ihan tavallinen työssäkäyvä 25-vuotias nuori nainen. Seurustelusuhteita on ollut useampia eri mittaisia mutta tuntuu että aina ihastun mieheen joka ei halua sitoutua ja miehet jotka olisivat valmiita eivät kuitenkaan kiinnosta minua tarpeeksi. En sanoisi itseäni nirsoksi mutta tottakai sitä tietyt odotukset on, mutta loppuenlupuksi kai se kaikkein tärkeintä on että ihastuu, rakastuu ja viihtyy toisen seurassa.
Baareissa käyn aika harvoin, nettitreffit on tullut testattua mutta en oikeen jaksa uskoa että sitä kautta ketään löytäisin.
Sinkkuna olemiseen olen todella kyllästyny ja kaipaan todella paljon miestä elämääni mutta kun ei sitä miestä kuulu eikä näy. Taidan odotella ihan turhaan...
,itse en meinaa sopivaa miestä löytää juuri siksi, että monet heistä haluavat seksiä jo samana iltana kun on ekan kerran tavattu ja en usko,että kovin moni mies tositarkoituksella liikkeellä ollessaan aloittaa sängyn kautta tutustumisen..Vai olenko väärässä?
Kyllä niitä kivoja miehiä tapaa, mutta itseäni alkaa ahdistamaan se, että miehen pitäis saada seksiä hyvin pian. Ja sitten tulee näitä väärinkäsityksiä, että kun en ole heti halukas seksiin, niin mies ajattelee, että en ole hänestä kiinnostunut..Olisinhan minä kiinnostunut, kun vois ensin tutustua silleen jutellen ja tapaillen.
Lukiessani laittamaasi viestiä ,se oli aivan kuin minun ajatuksia suoraan mukaileva aika pitkällekin vielä.Itse olen ajatellut samaa,etta kuinka pariutuminen voi olla nain vaikeaa,koska itsekin sinkkuillut hieman yli pari vuotta,ja loppua ei nakyvissa.Olen itsekin kokeillut netttreffejä,hieman enemmän kuin sinä kerroit kokeilleesi ja sitäkin "syvemmällä kokemuksen rintaäänellä" yhdyn mielipiteeseen,etta aika hyvä tuuri pitää tosiaan olla,että kohtaa nettitreffien kautta ihmisen jonka kanssa kemiat toimii ja kiinnostusta loytyy molemminpuolisesti.En ole katkera kokemuksistani,koska joka tapaaminen on ollut omalla tavallaan kiinnostava.Pettynyt olen luonnolisesti, koska olisin halunnut löytää oman kullan jo ajat sitten,koska olen enemmän seurustelevaa tyyppiä.En ole kuitenkaan unohtanut,että tätähän elämä joskus ,jotta kaikkea mitä haluaa ei saa aivan heti jos sitten milloinkaan.
Toivon sulle"Mika24" parempia jatkoja ,ja jotta kohtaat elämäsi naisen ennen kuin huomaatkaan..
on se tosiaan vaikeaa... olen 24-v. enkä vielä koskaan seurustellut. Olen ihan normaalijärkinen, kouluja käynyt, ulkonäöstä ja hyvinvoinnista huolehtiva nuori mies. En tiedä onko pärstässäni vikaa kun ei oikeastaan koskaan synny silmäpeliä tuolla "baanalla". Ja jos menen juttelemaan naiselle, niin keskustelu loppuu yleensä aika lyhyeen.
Kysyn vain... kuka, mistä ja milloin...?
On se vaan kumma, kun tuntuu, että sinkkujakin on täälläkin liikenteessä vaikka kuinka ja paljon, mutta mikä siinä sitten on, kun ei ikinä satu kohtaamaan toista samalaista livenä.
Itsekin olen näitä palstoja lueskellut ja tuntuu, että samanhenkisiä kohtalotovereita on pilvin pimein ruudun toisella puolella. Nettitreffejä on kokeiltu, baareissakin on tullut käytyä, kaupan kassalta iskeminen ei oikein tunnu luonnistuvan jne jne...
Joskun tuntuu perin oudolta, että kun pitää itseään ihan ok tyyppinä, niin kukaan ei ole kiinnostunut. Tai jos joku on kiinnostunut, niin sitten se toinen ei ole kiinnostava. Aika puuduttavaa.
On se kumma kun ei kelpaa. Työssäkäyvä, kouluja käynyt, rehti, ok-näköinen, luotettava, tavallinen suomalainen mies. Pitäis varmaankin harrastaa jotain extreme-lajia, niin naiset kiinnostuis. Mutta kun ei itseä kiinnosta naiset, joita kiinnostaa sellaiset miehet. Ihan tavallisen suomalaisen, fiksun,itsestään huolta pitävän naisen ottaisin jos saisin.
Kaipa sitä sitten on itsekin sen verran kranttu, että hakee jotain täydellisyyttä.
Onnea etsintöihin kaikille kohtalotovereille.