Opiskelen yliopistossa, mutta olen myös hakenut erääseen taidekouluun, johon on erittäin vaikea päästä. Viime vuonna hakiessani pääsin kuitenkin jo "varasijoille". Kyseessä ei ole kuitenkaan korkeakoulu, vaan ammattikorkea-. Jos pääsisin ensi syksynä, niin kannattaisiko mun mennä "alemmalle" tasolle opiskelemaan? Ala on kyllä oikeasti mua todella kiehtova, mutta työllistymistilanne epävarma, niin kuin taidealat yleensäkin. Toisaalta ei korkeakouluopinnotkaan mitään takaa. Voisiko kuitenkin olla, että katuisin loppuelämäni jos jättäisin menemättä tähän haaveitteni kouluun, jos sinne sattuisin pääsemään ? Tiedän monia yliopisto-opiskelijoita, jotka yrittävät samaan /saman tyyppiseen kouluun vuosi vuoden jälkeen ja aina pettyvät.
Vanhemmat myös mietityttävät. Eivät välttämättä pidä siitä, että valitsen näin epävarman ja "tuulisen" alan. Toimeentulokin olisi varmaan parempi maisterin papereilla.
Mitä mieltä?
Vanhemmat myös mietityttävät. Eivät välttämättä pidä siitä, että valitsen näin epävarman ja "tuulisen" alan. Toimeentulokin olisi varmaan parempi maisterin papereilla.
Mitä mieltä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
menet sinne taiteilukouluun, koska työnteko on tylsää. Hyvän toimeentulon varmistat menemällä rikkaisiin naimisiin. Olen puhunut.
Eräs tuttu vaihtoi yliopistosta konservatoriolle, koska haluaa orkesterimuusikoksi. Ainakin hän on ollut tyytyväinen eivätkä vanhemmat ole hänen toimeentulostaan huolissaan. Muusikoilla on tosin mahdollisuus saada tienestejä opetustyöllä.
Toisaalta varmaan katuisit loppu elämäsi, jos et pyri toteuttamaan haavettasi. Miettisit aina, että jos...
Mutta entäs se taidealojen työllisyystilanne? Kun miettii, miten suuri osa taidealoilta valmistautuneilta elää joko työttömyyskorvauksella tai tehden muiden alojen matalapalkkatöitä, niin vetäisi ainakin minut vakavaksi.
Eikö voisi ensin opiskella edes jotakuinkin mielenkiintoisen ja työllistävän ammatin ja pyrkiä samalla kohti haavettaan? Eihän opiskelua ole pakko aloittaa tai niitä voi useimmiten venyttää, että saa ensin hoidettua toisen pois alta.
Tai kuten jo joku neuvoi: Pyri rikkaisiin naimisiin.
lahjoja on, niin olisi sääli niitä jättää käyttämättä ja unohtaa kaikki se, mistä on haaveillut. Se on sun elämäsi, ei sun vanhempiesi elämä! Ja tulevaisuudessa voit hakea töitä vaikka ulkomailta sitten jos kotimaan tilanne näyttää huonolta.
No, ensinhän minun täytyy tosiaan päästä kouluun, ennen kuin voin oikeasti pähkäillä... Kiitos kuitenkin vastanneille. Kyllä tämä hieman selkeytti ajatuksia. Oikeasti ei itselle kuitenkaan koskaan raha ole ollut niin tärkeää, kuin se, että voi tehdä sitä, mitä rakastaa. Enemmän olen tekijä, kuin tutkija. Joten, jos saan joskus valita, niin... arvannette varmaan.