Hei, kiinnostaisi tietää kuinka moni elää suhteessa sillä lailla että toinen kumppani "määrää" millaista elämää eletään?
Onko yhteisiä harrastuksia?
Viihtyykö toinen baareissa mielummin kuin muissa harrastuksissa?
Viekö työ kumppanin mennessään ja olet yksin?
Onko toinen kiinnostunut kodista ja yhteisistä unelmista liittyen esim. asumiseen tai matkailuun?
Meillä on ristiriitoja näillä kaikilla alueilla.
Kun ei ole yhteisiä lapsiakaan niin aikaa olisi olla ja tehdä toisen kanssa mutta on se niin vaikeaa...
Kumppanini on tyytyväinen elämäänsä johon liittyy lähinnä vain työ, minä olen se tyytymätön joka haluaisin tehdä paljon enemmän yhdessä.
Onko yhteisiä harrastuksia?
Viihtyykö toinen baareissa mielummin kuin muissa harrastuksissa?
Viekö työ kumppanin mennessään ja olet yksin?
Onko toinen kiinnostunut kodista ja yhteisistä unelmista liittyen esim. asumiseen tai matkailuun?
Meillä on ristiriitoja näillä kaikilla alueilla.
Kun ei ole yhteisiä lapsiakaan niin aikaa olisi olla ja tehdä toisen kanssa mutta on se niin vaikeaa...
Kumppanini on tyytyväinen elämäänsä johon liittyy lähinnä vain työ, minä olen se tyytymätön joka haluaisin tehdä paljon enemmän yhdessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on omat harrastukset, omat lapset, omat velat ja omat koditkin. Hyvä niin sillä niitä en haluaisi edes yhdistää.
Lisäksi mies tykkää ihan erilaisista elokuvista ja ohjelmista kuin minä.
Baariin menemme yhdessä mutta nykyään aika harvoin.
Tärkein yhdistävä tekijä on että meillä on yhteinen työ ja sitä teemme ihan kahden.
Meillä on myös yhteiset unelmat matkustelusta mutta minulla olis kiireempi toteuttaa niitä.
Ex kumppanin vei työ mennessään ja erotessa päätin että seuraavan kanssa hoidetaan työt yhdessä. Tunnen niin monia miehiä ja naisia jotka omistautuu työlleen enemmän kuin parisuhteelleen.
Meillä on tosi leppoisaa ja hauskaa puuhailla yhdessä. Yhdistimme molempien tiedot ja taidot.
Sellaistahan se meilläkin on, toinen päättää mitä tehdään. Ristiriidat tulevat siitä, että avovaimo on kyllästynyt pitämään perheen kaikkia lankoja käsissään ja minusta taas ei löydy aloitteellisuutta, kiinnostusta eikä kykyä niitä häneltä ottamaan.
Avovaimo viihtyy baarissa ja TV:n ääressä, minä en oikein kummassakaan. Minä käyn töissä ja tykkään levätä kotona, avovaimo on päivät kotona ja haluaisi viettää illat ja viikonloput muualla. Lomalla avovaimo haluaa etelään ja minä pohjoiseen. Minä haluan lapsia, avovaimon terveys ei kestä. Minä haluan muuttaa kotiseudulleni, avovaimo haluaa pysyä kotiseudullaan. Avovaimo haluaa puhua, minä haluan koskettaa.
Listaa voisi jatkaa vielä toisellekin sivulle, mutta eiköhän tuosta jo näy se, että erilaisia ollaan. Toisiamme rakastetaan, mutta ristiriitoja riittää. Silloin harvoin kun eriävän mielipiteeni saan esitettyä, avovaimo tyrmää sen. Kävi miten kävi, niin aina mennään avovaimon pillin mukaan ja sekös häntä kismittää.
Kuullostaa tutulta. Minä olen vain se joka joutuu myöntymään. Harrastan yhä enemmän yksin kun toista ei saa edes kävelylenkille, työstä ollaan niin väsyneitä:(. Olisin tyytyväinen jos hän lähtisi vaikka viikonloppuna kerran kävelylle, puhumattakaan että käytäis kaupassa yhdessä. No, joskus käydään. Minä haluaisin muuttaa, hän ei. Minä haluaisin tehdä viihtyisämmän kodin, hänelle ei väliä. Sitten hän sanoo että tee mitä haluat. Sitten kun ehdotan jotain, ehdotus tyrmätään ettei se käykään. Tämä alkaa olla niin turhauttavaa. Nyt on takana viikon riita/mykkäkoulu(hänen puoleltaan) kun haluaisin puhua nämä kaikki ongelmat auki. Mietittäis yhdessä mitä voitaisiin asioille tehdä. Kyllä minä olen valmis kompromisseihin mutta hän ilmeisesti ei. Hän kuulemma haluaa pitää minut ja haluaa hyvää mutta minusta hän on vain tyranni joka määrää kaikesta. Onneksi ei ole mustasukkainen ja kahlehdi minua kotiin!!