Useimmissa opiskelupaikoissa on työharjoittelukäytäntö. Työharjoittelupaikan antaja käyttää myös useimmilla aloilla työharjoittelujaksoa väärin. Tarkoituksena ei ole opettaa työharjoittelijalle kunnon työtä, vaan heidän tarkoituksensa on ainoastaan käyttää työharjoittelijaa tekemään kaikki sellaiset työt joita kukaan vakituisista ei jaksa, halua tai osaa tehdä. Tässä ei olisi sinänsä mitään väärää, jos työharjoittelu muuttuisi pikkuhiljaa oikeaksi työksi. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole, vaan työharjoittelujakson päätyttyä työnantaja ottaa töihin seuraavan ilmaisen harjoittelijan.
En tarkoita nyt ylä-astelaisia, lukiolaisia tai ammattikoululaisia ja heidän mahdollisia harjoittelujaan. Tarkoitan lähinnä valmiita tai miltei valmiita korkeakoulutettuja ihmisiä ja ammatti-ihmisiä.
Varsinkin valtion virastot käyttävät paljon ilmaisia harjoittelijoita (yleensä maisteritason ihmisiä) tekemään töitä, joihin heidän pitäisi palkata oikea työntekijä. Esimerkiksi ministeriöt käyttävät harjoittelijoita vuodesta toiseen, jotta heidän ei tarvitse palkata oikeaa työntekijää. Pahintahan tässä on nykyisin se, että nämä harjoittelijat ovat esimerkiksi useimmiten paremmin koulutettuja kuin vakituiset työntekijät (ja monessa tapauksessa osaavampiakin) ja tekevät yhtä paljon elleivät enemmän töitä kuin vakituiset. Monet tekevät vakituisia enemmän töitä siksi, että he haluavat varmistaa jatkon. He eivät vain tiedä, että työnantaja on tehnyt jo kauan sitten päätöksen, että harjoittelupaikka ei muutu oikeaksi työksi.
Työharjoittelukäytäntö romuttaa ja vääristää työmarkkinoita. Työharjoittelukäytännön leviäminen tarkoittaa nykyisin sitä, että kaikista töistä ei enää makseta palkkaa, vaan monet tekevät esim. työttömyyskorvauksella täyttä päivää ja vaativia tehtäviä. Suurin hyväksikäyttäjä tässä asiassa tuntuu olevan valtio, joka sekä käyttää ilmaisia työntekijöitä että tukee kaiken maailman työelämävalmennuksia. Esimerkiksi juuri työelämävalmennuksia käytetään nykypäivänä täysin häpeilemättä väärin. Työttömyyskorvauksella pidetään töissä ammattimiehiä tai korkeasti koulutettuja, joilla voi olla vaikka 20 vuoden työkokemus. Kun mehut on puristettu irti, otetaan seuraava tilalle.
Usein sanotaan, että pitää saada ”jalkaa oven väliin”, jonka vuoksi pitää tehdä mitä tahansa. Liian monessa tapauksessa jalan tunkeminen oven väliin aiheuttaa vain ruhjeita, sillä nykyisin ei ovea enää avata, se runnotaan väkisin kiinni.
Ketä tästä on syyttäminen? Valtiota, joka antaa erittäin huonoa esimerkkiä ja tukee yrityksiä ilmaisilla työntekijöillä. Syyttää voi myös jokaista, joka tekee työharjoittelua, sillä hän on osa sitä mekanismia joka pitää tämän vääristyneen koneiston pyörimässä. Työharjoittelu voi ajaa asiansa, jos se todella on työntekijän opettamista työn ammattilaiseksi, jolla on tulevaisuudessa mahdollisuus jatkaa työpaikassa vakituisena. Kaikissa muissa tapauksissa työharjoittelu on hyväksikäyttöä ja lisäksi se heikentää oikeiden työsuhteiden syntymistä.
Pohtikaa omaa tilannettanne, älkääkä hyväksykö hyväksikäyttöä, sillä se ei ole kenenkään etu!
-------------------------------------------------
En tarkoita nyt ylä-astelaisia, lukiolaisia tai ammattikoululaisia ja heidän mahdollisia harjoittelujaan. Tarkoitan lähinnä valmiita tai miltei valmiita korkeakoulutettuja ihmisiä ja ammatti-ihmisiä.
Varsinkin valtion virastot käyttävät paljon ilmaisia harjoittelijoita (yleensä maisteritason ihmisiä) tekemään töitä, joihin heidän pitäisi palkata oikea työntekijä. Esimerkiksi ministeriöt käyttävät harjoittelijoita vuodesta toiseen, jotta heidän ei tarvitse palkata oikeaa työntekijää. Pahintahan tässä on nykyisin se, että nämä harjoittelijat ovat esimerkiksi useimmiten paremmin koulutettuja kuin vakituiset työntekijät (ja monessa tapauksessa osaavampiakin) ja tekevät yhtä paljon elleivät enemmän töitä kuin vakituiset. Monet tekevät vakituisia enemmän töitä siksi, että he haluavat varmistaa jatkon. He eivät vain tiedä, että työnantaja on tehnyt jo kauan sitten päätöksen, että harjoittelupaikka ei muutu oikeaksi työksi.
Työharjoittelukäytäntö romuttaa ja vääristää työmarkkinoita. Työharjoittelukäytännön leviäminen tarkoittaa nykyisin sitä, että kaikista töistä ei enää makseta palkkaa, vaan monet tekevät esim. työttömyyskorvauksella täyttä päivää ja vaativia tehtäviä. Suurin hyväksikäyttäjä tässä asiassa tuntuu olevan valtio, joka sekä käyttää ilmaisia työntekijöitä että tukee kaiken maailman työelämävalmennuksia. Esimerkiksi juuri työelämävalmennuksia käytetään nykypäivänä täysin häpeilemättä väärin. Työttömyyskorvauksella pidetään töissä ammattimiehiä tai korkeasti koulutettuja, joilla voi olla vaikka 20 vuoden työkokemus. Kun mehut on puristettu irti, otetaan seuraava tilalle.
Usein sanotaan, että pitää saada ”jalkaa oven väliin”, jonka vuoksi pitää tehdä mitä tahansa. Liian monessa tapauksessa jalan tunkeminen oven väliin aiheuttaa vain ruhjeita, sillä nykyisin ei ovea enää avata, se runnotaan väkisin kiinni.
Ketä tästä on syyttäminen? Valtiota, joka antaa erittäin huonoa esimerkkiä ja tukee yrityksiä ilmaisilla työntekijöillä. Syyttää voi myös jokaista, joka tekee työharjoittelua, sillä hän on osa sitä mekanismia joka pitää tämän vääristyneen koneiston pyörimässä. Työharjoittelu voi ajaa asiansa, jos se todella on työntekijän opettamista työn ammattilaiseksi, jolla on tulevaisuudessa mahdollisuus jatkaa työpaikassa vakituisena. Kaikissa muissa tapauksissa työharjoittelu on hyväksikäyttöä ja lisäksi se heikentää oikeiden työsuhteiden syntymistä.
Pohtikaa omaa tilannettanne, älkääkä hyväksykö hyväksikäyttöä, sillä se ei ole kenenkään etu!
-------------------------------------------------
Vastaukset 2
Vanhimmat
työharjoittelusopimus, jossa nimetään valvoja myös oppilaitoksen puolelta.
Mitä se valvoja pyhittää, harjoittelu on harjoittelua ja päättyy siihen, että toinen harjoittelija astuu kehiin "valvottavaksi" jne, jne.. Kirjoittaja on oikeassa ja tuo kyykyttäminen ei lopu ennen kuin amattiliitot lopettavat sen, jos lopettavat?