Jokainen odottaa parisuhteeltaan jotain. On eri asia ovatko odotukset realistisia juuri tämän kumppanin kanssa tai ylipäätään kenenkään kanssa, Väestöliiton perhetoimintojen johtaja sanoo.
Tavoiteltavia mielikuvia asettaa myös oma kulttuurimme. Tyypillistä on esimerkiksi uskoa täydellisen kumppanin olemassaoloon. Jos on valinnut oikein, onni seuraa automaattisesti.
- Usein myös perheellistymisen uskotaan tuovan itsestään hyvän elämän, joten arjen eteen ei sen ihmeemmin tarvitse ponnistella. Jos suhde ei kukoistakaan, on tullut ottaneeksi väärän kumppanin.
Johtajan mielestä riskinsä on myös uskomuksessa, että toinen ratkaisee omat ongelmat. -Kun näin ei tapahdu, pettymys on suuri. Toisen elämän ainoana kannattelijana voi olla raskasta. Johtaja perehtyi asiaan muutama vuosi sitten haastatellessaan nuoria aikuisia kirjaansa varten.
Osa johtajan haastattelemista ihmisistä ajautui liittoon yksinäisyyden pelosta. Osa taas tuntuu täyttävän lapsuudenkodin puutteita parisuhteella. Jotkut hakevat paria pakonomaisesti. Kun yhden on jättänyt, toinen on jo katsottuna.
- On viisasta pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä elämältä haluaa. Toista ei voi velvoittaa tekemään itseä onnelliseksi. Oman elämänsä vahvistaminen työn ja harrastusten kautta kannattaa. Onnellinen voi olla ilman parisuhdettakin.
Myös parisuhde voi paremmin, kun kummallakin on omaa tekemistä, josta saa arvostusta ja onnistumisen kokemuksia. Silloin kaikki murheet eivät kaadu kumppanin niskaan.
Nuorilla saattaa olla epärealistisia odotuksia parisuhteesta, mutta mitä lähemmäs keski-ikää tullaan, sen vähemmän sitä katsotaan vaaleanpunaisten lasien läpi.
Joten kaikki te jotka itkette ja murehditte ja kulutatte elämänne sille rutkutukselle kun ketään ei löydy, tehkää oma elämänne sellaiseksi että siinä on onnellista elää, ei ketään voi velvoittaa tekemään sitä teidän puolestanne.
Sen jälkeen kun on omat asiat kunnossa ja on itsensä kanssa onnellinen, on helpompi olla sitä myöskin toisen kanssa.
Tavoiteltavia mielikuvia asettaa myös oma kulttuurimme. Tyypillistä on esimerkiksi uskoa täydellisen kumppanin olemassaoloon. Jos on valinnut oikein, onni seuraa automaattisesti.
- Usein myös perheellistymisen uskotaan tuovan itsestään hyvän elämän, joten arjen eteen ei sen ihmeemmin tarvitse ponnistella. Jos suhde ei kukoistakaan, on tullut ottaneeksi väärän kumppanin.
Johtajan mielestä riskinsä on myös uskomuksessa, että toinen ratkaisee omat ongelmat. -Kun näin ei tapahdu, pettymys on suuri. Toisen elämän ainoana kannattelijana voi olla raskasta. Johtaja perehtyi asiaan muutama vuosi sitten haastatellessaan nuoria aikuisia kirjaansa varten.
Osa johtajan haastattelemista ihmisistä ajautui liittoon yksinäisyyden pelosta. Osa taas tuntuu täyttävän lapsuudenkodin puutteita parisuhteella. Jotkut hakevat paria pakonomaisesti. Kun yhden on jättänyt, toinen on jo katsottuna.
- On viisasta pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä elämältä haluaa. Toista ei voi velvoittaa tekemään itseä onnelliseksi. Oman elämänsä vahvistaminen työn ja harrastusten kautta kannattaa. Onnellinen voi olla ilman parisuhdettakin.
Myös parisuhde voi paremmin, kun kummallakin on omaa tekemistä, josta saa arvostusta ja onnistumisen kokemuksia. Silloin kaikki murheet eivät kaadu kumppanin niskaan.
Nuorilla saattaa olla epärealistisia odotuksia parisuhteesta, mutta mitä lähemmäs keski-ikää tullaan, sen vähemmän sitä katsotaan vaaleanpunaisten lasien läpi.
Joten kaikki te jotka itkette ja murehditte ja kulutatte elämänne sille rutkutukselle kun ketään ei löydy, tehkää oma elämänne sellaiseksi että siinä on onnellista elää, ei ketään voi velvoittaa tekemään sitä teidän puolestanne.
Sen jälkeen kun on omat asiat kunnossa ja on itsensä kanssa onnellinen, on helpompi olla sitä myöskin toisen kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisin teroittaa terottimen terän ja vähän silpoa ranteita niin saisin elämäni onneliseksi ja lyhyeksi.
että toiselta ei voi eikä saa odottaa mitään. Jos olettaa että toinen ratkaisee sinun ongelmat, tulet pettymään.
Mutta, sitten kun olet ratkaissut ongelmasi ja selviät yksin, miksi enää tarvitsisit ketään? Kertokaa minulle se?
minulle ainakin ongelma on se fyysisen läheisyyden kaipuu, eikä sitä oikein voi ratkaista yksin...