Kuukausia kestänyt seurustelumme päättyi molemminpuolisiin loukkauksiin pari kuukautta sitten.Välimatkaa on paljon eikä hän (N) vastaa mihinkään yhteydenottoihini.Olen lähettänyt hänelle anteeksipyyntöni.En tiedä onko hän edes lukenut viestejäni.Ilmoitin että tulen käymään ja haluaisin vain pienen hetken jos hän kuuntelisi enkä halua satuttaa häntä vaan sopia.Tiedustelin että jos voisimme sopia ajankohdan mutta ei mitään vastausta.En haluaisi yllättäen tavata.Tuntuu vaan todella pahalta erota rakkaasta ihmisestä näin vihan jäädessä muistoihin matkustajaksi!
Mitä teen?
Puolikas sydän
5896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuntuu.
Jos kyseessä on mies, niin ei lue viestejäsi eikä vastaa mihinkään jatkossakaan. Miehet sulkevat ovet perässään ja thats it.
Olisin kanssa halunnut jutella, mutta mihinkään ei vastata.
Anteeksipyynnölläsi ei ole mitään virkaa. Ei hän sitä noteraa.
Viha ja katkeruus seuraavat minuakin läpi loppuelämän..
Kiitos siitä eräälle naiselle joka hänet vei :(
tiedän kans miltä se tuntuu kun ei voi vastata mihinkään viestiin:( tai mä halusin ettei se puutu meidän elämään, mut nyt odotan lasta sille, eikä voi silti vastata jos haluisin sopia lasta koskevista asioista mitään en vaadi, mut jos vaikka joskus tulis sellanen tilanne et satuu jotain niin mistä tiedän saanko ottaa yhteyttä???
jos tosissaan odotat hänelle lasta. Ei sillä ole merkitystä haluatko hänet elämääsi vai et, hänellä on kuitenkin oikeus tietää lapsesta ja lapsella on oikeus tietää isästään.
Aloittajalle, itsekin olen samassa tilanteessa, meillä oli ehkä enemmänkin ystävyyssuhde ja sovittiin, että pidetään yhteyttä eikä mies missään tapauksessa halunnut lopettaa meidän juttua, kun siitä keskusteltiin muutama kuukausi sitten tavattuamme viimeisen kerran. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Mies ei vaan vastaa yhteydenottoihini, ei sähköpostiin eikä tekstiviesteihin, puhelin on milloin kiinni tai ei vain vastaa eikä soita takaisin. Ilmeisesti ei edes lue niitä. Tuntuu jotenkin niin kummalliselta, miten jotkut voivat olla niin julmia toista ihmistä kohtaan, kun voisi parantaa toisen mieltä vain juttelemalla asiat rehellisesti selväksi. Eikä edes olla mitään teinejä, vaan ihan kunnioitettavassa keski-iässä.
ikää reilusti päälle 40:nen.Ajattelen täsmälleeen samoin.Vaihtoehtoja vastaamattomuuteen voi tietysti olla useita mutta eiköhän taustalla perus-syy kuitenkin ole sen henkisen kypsyyden puute.Kostonhalu tms.Matkanvarrella pieniä vinkkejä siitäkin sain,myönnettäköön.Koville tässä kyllä se omakin henkinen kypsyys on joutunut... :(
niin ei silloin tarvitse olla toiseen missään yhteydessä. Se on mennyttä elämää. That's it!