Miten kesätöitä saa?

Olen parikymppinen opiskelija. Olen lähettänyt jo 30 työhakemusta, enkä usko että mistään jaksetaan edes vastata. Ihmeen kaupalla pääsin yhteen haastatteluun, mutta edellisen vuoden työntekijät pääsivät tietysti ohitseni. Antakaa jotain vinkkejä, mitä tahansa. En todellakaan ole ollut nirso, vaan lähes kaikki hakemani työpaikat ovat olleet ns. paskaduuneja. Työkokemus on heikohko, mutta viime kesät olen aina ollut töissä. Tähän työpaikkaan en kuitenkaan enää haluaisi. Mitä esimerkiksi netin lomakkeisiin kannattaisi kertoa itsestään? En voi alkaa keksiä harrastuksia päästäni. Vituttaa, ja olo on surkea.
3211669
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 32

Vanhimmat

Kaikki duunit saadaan vain ja ainoastaan suhteilla, jokainen duuni missä oon ollu on tullu suhteiden kautta. yhtään hakemusta en oo täyttäny.

Kaverit, sukulaiset, vanhempien työkaaverit tms
Olet varmasti ihan täyspäinen tyyppi joka varmasti oppii nopeasti uudetkin asiat. onnea hakuun=)

Äänestä

Ite olen myös parikymppinen opiskelija, joka sai nyt kesätöitä onnen ja sitkeän yrittämisen jälkeen (perhe kautta ei ole suhteita tämän alan yrityksiin). Viestissäsi pisti silmään "paskaduunit". Jos et yhtään arvosta duuneja joita haet, niin on ihan mahdollista että se näkyy hakemuksessasi, ja ei ihme,jos et et myöskään saa töitä. Töiden teko ei ole ainoa tapa viettää kesää, myös yliopstoissa on tarjolla monia kesäkursseja, joista ei saa palkkaa (paitsi opintotuki), mutat opinnot ainakin edistyvät.

Äänestä
  • Meidän vanhempamme saivat oman alan duunia käytännössä kaikki jo opiskeluaikanaan. Ja valmistuessaan opistoista ja yliopistoista, pääsivät suoraan työnjohtajiksi, päälliköiksi tai vähintään asiantuntijoiksi. Ja tämä ei ole bullshittiä, vaan pari-kolkyt vuotta sitten koulutettujen työmarkkinat olivat oikeasti erilaiset.

    Joten mieti siinä sitten sitä siivousduunia tai puhelinmyyntiä, jota teet melkein valmiina maisterina tai amk-opiskelijana. Väitätkö ettei ole paskaduunia? Väitätkö ettei ole väärin, että meidän vanhempien ikäluokat sai kaiken niin helpolla, ja nyt saarnaavat?

    Äänestä

  • tiedoksi kirjoitti:

    Meidän vanhempamme saivat oman alan duunia käytännössä kaikki jo opiskeluaikanaan. Ja valmistuessaan opistoista ja yliopistoista, pääsivät suoraan työnjohtajiksi, päälliköiksi tai vähintään asiantuntijoiksi. Ja tämä ei ole bullshittiä, vaan pari-kolkyt vuotta sitten koulutettujen työmarkkinat olivat oikeasti erilaiset.

    Joten mieti siinä sitten sitä siivousduunia tai puhelinmyyntiä, jota teet melkein valmiina maisterina tai amk-opiskelijana. Väitätkö ettei ole paskaduunia? Väitätkö ettei ole väärin, että meidän vanhempien ikäluokat sai kaiken niin helpolla, ja nyt saarnaavat?

    itse tipun kanssa tohon parikymppisten ikäluokkaan. Enkä kyllä usko että meidän vanhemmat sai mitään helpolla tai ihan vaan jonkun koulutuksen ansiosta. Kyllä niillä on varmasti ollut kovempaa kun meillä.

    Se koulutus on vaan yks helvetin lappu, itte en ole sillä lapulla vielä mitään tehnyt. Btw kaikki hommat on oman alan duunia

    Äänestä

  • lempipoju kirjoitti:

    itse tipun kanssa tohon parikymppisten ikäluokkaan. Enkä kyllä usko että meidän vanhemmat sai mitään helpolla tai ihan vaan jonkun koulutuksen ansiosta. Kyllä niillä on varmasti ollut kovempaa kun meillä.

    Se koulutus on vaan yks helvetin lappu, itte en ole sillä lapulla vielä mitään tehnyt. Btw kaikki hommat on oman alan duunia

    Varmaan jokaisella sukupolvella on olleet omat vaikeutensa (mun vanhempien aikoina ei ollut opintotukia vaan eläminen piti kattaa opintolainalla), mutta toisaalta töiden saaminen oli valmasti osaltaan helpompaa kuin nykyään. Mutta jokainen meistä on alansa itse valinnut, ja sen mukaan pitää elää, tai vaihtaa alaa. Töiden saamisessa voi jo auttaa se, että pitää aktiivisesti yhteyttä alan työnantajiin esim. opintoainejärjestöjen tai tkk:lla kiltojen välityksellä, joista höydyllisiä voivat olla ekskursiot, ja kiltojen luottamushenkilönä toimiminen, jotka voi lisätä cv:n.
    Muista myös, etä näinä epävarmoina aikoina kaikki opiskelijat ja valmistuneetkin ovat samassa veneessä, eikä tilanteen vertailu 30 vuoden päähän oikein auta sinun tilanteessasi

    Äänestä

  • tiedoksi kirjoitti:

    Meidän vanhempamme saivat oman alan duunia käytännössä kaikki jo opiskeluaikanaan. Ja valmistuessaan opistoista ja yliopistoista, pääsivät suoraan työnjohtajiksi, päälliköiksi tai vähintään asiantuntijoiksi. Ja tämä ei ole bullshittiä, vaan pari-kolkyt vuotta sitten koulutettujen työmarkkinat olivat oikeasti erilaiset.

    Joten mieti siinä sitten sitä siivousduunia tai puhelinmyyntiä, jota teet melkein valmiina maisterina tai amk-opiskelijana. Väitätkö ettei ole paskaduunia? Väitätkö ettei ole väärin, että meidän vanhempien ikäluokat sai kaiken niin helpolla, ja nyt saarnaavat?

    Toki aiemmin on akateemisen koulutuksen saaneiden päästä töihin kuin nykyään, kun valmistuneiden määrät ovat olleet aivan toista luokkaan kuin tänä päivänä. Tuolloin ei ollut sellaista ylikoulutusta kuin nyt. Vaikka itse olenkin koulutuksen vankka kannattaja, olen pitänyt käsittämättömänä sitä, että meidän poliitikoillamme on ollut niin vankka usko korkeakoulutuksen voimaan. Mielestäni se on ollut virhearvio, josta ei voi syyttää sinun vanhempiesi koko ikäluokkaa, vaan niitä tahoja, jotka ovat olleet päättämässä näistä asioista.

    En halua viisastella enkä etenkään jälkiviisastella, mutta eiköhän kuitenkin olisi ollut parempi pitää niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin oppilasmääriä huomattavasti pienempinä.

    Toisaalta on myös hyvä muistaa, että teidän korkeakoulutetut vanhempanne ovat opiskelleet lainarahalla, myös sellaisina aikoina, kun akateemisenkin tutkinnon saaneita on jäänyt työttömiksi.

    Teidän iässänne kannattaa siis miettiä tarkkaan, ketä äänestää, sillä monilla poliittisilla päätöksillä on erittäin kauaskantoiset seuraamukset.

    Äänestä

  • qwerty2 kirjoitti:

    Varmaan jokaisella sukupolvella on olleet omat vaikeutensa (mun vanhempien aikoina ei ollut opintotukia vaan eläminen piti kattaa opintolainalla), mutta toisaalta töiden saaminen oli valmasti osaltaan helpompaa kuin nykyään. Mutta jokainen meistä on alansa itse valinnut, ja sen mukaan pitää elää, tai vaihtaa alaa. Töiden saamisessa voi jo auttaa se, että pitää aktiivisesti yhteyttä alan työnantajiin esim. opintoainejärjestöjen tai tkk:lla kiltojen välityksellä, joista höydyllisiä voivat olla ekskursiot, ja kiltojen luottamushenkilönä toimiminen, jotka voi lisätä cv:n.
    Muista myös, etä näinä epävarmoina aikoina kaikki opiskelijat ja valmistuneetkin ovat samassa veneessä, eikä tilanteen vertailu 30 vuoden päähän oikein auta sinun tilanteessasi

    Tuota vertailua 30:n vuoden taakse en minä postannut, mutta olen kyllä täysin samaa mieltä. Miksei saisi vertailla? Vanhempani eivät ole koskaan hakeneet työpaikkaa pelaamalla cv:itten tai hakemusten kanssa. Aina on tultu joko hakemaan kotoa töihin, tai sitten työpaikalle marssiminen on poikinut työsopimuksen. Kai se vähän hermostuttaa, kun itse joutuu lähettelemään hakemuksia kymmeniin paikkoihin vähäisellä toivolla edes kielteisestä vastauksesta.

    Äänestä

  • Alkuper. postaaja kirjoitti:

    Tuota vertailua 30:n vuoden taakse en minä postannut, mutta olen kyllä täysin samaa mieltä. Miksei saisi vertailla? Vanhempani eivät ole koskaan hakeneet työpaikkaa pelaamalla cv:itten tai hakemusten kanssa. Aina on tultu joko hakemaan kotoa töihin, tai sitten työpaikalle marssiminen on poikinut työsopimuksen. Kai se vähän hermostuttaa, kun itse joutuu lähettelemään hakemuksia kymmeniin paikkoihin vähäisellä toivolla edes kielteisestä vastauksesta.

    No ei kai se CV:n lähettäminen nykyaikana voi olla kovin vaativaa puuhaa, ihan oikeasti!

    Jos eivät vanhempasi joutuneet CV:itä kirjoittelemaan ja lähettelemään, niin joutuivatpa kirjoittamaan ihan tavallisella kirjoituskoneella mm. omia opinnäytetöitään (gradut sun muut) ja esseitään. Nykyaikana tämä on paljon helpompaa.

    Anyway ... miksi märehtiä/kadehtia sitä, mitä on ollut. Eikö sinun kannattaisi elää tässä päivässä ja tunnustaa realiteetit sellaisina kuin ne ovat.

    Tsemppiä sinulle positiivisella mielellä tehtyyn työnhakuun.

    Äänestä

  • se CV:n kirjoitti:

    No ei kai se CV:n lähettäminen nykyaikana voi olla kovin vaativaa puuhaa, ihan oikeasti!

    Jos eivät vanhempasi joutuneet CV:itä kirjoittelemaan ja lähettelemään, niin joutuivatpa kirjoittamaan ihan tavallisella kirjoituskoneella mm. omia opinnäytetöitään (gradut sun muut) ja esseitään. Nykyaikana tämä on paljon helpompaa.

    Anyway ... miksi märehtiä/kadehtia sitä, mitä on ollut. Eikö sinun kannattaisi elää tässä päivässä ja tunnustaa realiteetit sellaisina kuin ne ovat.

    Tsemppiä sinulle positiivisella mielellä tehtyyn työnhakuun.

    ...asuivat kivikaudella ?

    Itse olen yli 40, joten sopisin kyllä parikymppisen vanhemmaksi.

    Niinpä kuitenkin insinööriopinnot aikanaan tehtiin jo täysin tietokoneistetussa maailmassa, itsellänikin oli opiskeluaikoina jo oma kone.

    Lopputyöt väsättiin 90-luvun alkupuolella MS Wordillä, niin kuin nykyäänkin. Ja vaikka softat ovat kehittyneetkin, ei niissä nyt olellisen isoa funktionaalista eroa ole. Ainoa, mikä silloin oli vasta tuloillaan, oli internet. Vaikka ohjattinpa sitä jo silloinkin netin yli Kanadassa ollutta teollisuusrobottia, you know...

    Opintotukea saatiin ja loput opintolainalla, samoin kuin nykyäänkin. Paitsi ei juurikaan töissä käyty kouluaikana, ei niitä opiskelijahommia oikein ollut. Joka työpaikasta taisteltiin silloinkin, niitä Wordillä tehtailtuja CV:itä läheteltiin silloinkin, enimmäkseen kuitenkin postilla. Kirjoituskonetta ei itselläni eikä kellään muullakaan tuntemallani opiskelijalla ollut.

    Työpaikka muuten löytyi parhaiten silloinkin nimenomaan suhteilla, se asia ei ole miksikään muuttunut ja tälläkin hetkellä olen itse töitä vailla, teen jatko-opintoja samalla ja yritän saada suhdeverkostoa utilisoitua.

    Oli muuten campukselle paluu aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan, hommat eivät juurikaan olleet oleellisesti muuttuneet ja opiskelutkin starttasivat heti todella loistavasti. Motivaatio, henkinen ote, aineiston mentaalisen käsittelyn prosessit ja kokemus näyttää jylläävän... :-) Hienoa huomata, että pesee nuoremmat opiskelijat suht kevyesti :-)

    Silloin 90-luvun alkupuolella oli muuten myös lama ja sen huomasi, vanhempaa inssikuntaa säntäsi opiskelemaan lisää. Tänä päivänä taitaa olla tulossa sama juttu.

    Mitä tulee työnhakuun, se on suurimmaksi osaksi onnenkauppaa ja suhdepeliä. Joillakin tärppää nopeasti, joillakin ei, osalla ei koskaan. Suhdeverkostoja kannattaa ehdottomasti rakentaa ja hyödyntää, Suomen kokoisessa pienessä maassa hommat jaetaan pitkälti tuttujen kesken.

    Kanattaa unohtaa, että maailma olisi jotenkin reilu paikka; se ei ole. Parhaat eivät saa parhaita hommia eikä paha tai hyvä saa palkkaansa. Ainoa mahdollisuus on vain yrittää, sekään ei automaattisesti tuo mitään, välttämättä koskaan, mutta ilman yrittämistä ei ainakaan onnistu.

    Jotkut onnistuvat, toiset eivät, jotkut eivät koskaan. Vaikka olisivat aivan yhtä hyviä. Säkä, suhteet ja sattuma pyörittävät pitkälti arpajaisia, mutta yrittämisellä ostetaan arpalippu. Kannattaa muistaa, että isossa otannassa koulutus, kokemus ja yrittäminen näkyy varmasti suurempina onnistumisina. Valitettavasti vain yksilön kohdalla lopputulos voi olla mikä tahansa. Normaalijakauman ääripäissäkin on aina havaintoja.

    Keskittykää suhdeverkostoon ! Jääkää mahdollisimman hyvin positiivisesti mieleen mahdollisimman monille ! Kun joku joskus saa jalkansa oven väliin ja on asemassa, jossa palkkaa muita, on tuttu osaavaksi tunnettu kaveri aina hyvissä asemissa !

    Niilä opintojen arvosanoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä muuta kuin ehkä aivan alussa. Itseltäni ei ole esim. koulutuodistuksia kysytty koskaan. En itse tiedä kenenkään entisen kollegani arvosanoista yhtään mitään. Muut asiat ratkaisevat. Tutkinto on kuin ajokortti. Riittää kun se on, inssiajon pisteillä ei ole väliä.

    Päinvastoin, yleensä liian "hyvin" asioita osaava saa työelämässäkin palkinnokseen... Lisää töitä. Sillä aikaa kun muut ylenevät ja saavat lisää palkkaa.

    Tehkää monenlaisia ja monipuolisia hommia, pyrkikää vihreälle oksalle, mutta kannattaa varautua sihen, että jos lähtö tulee, meriitit eivät paljoa paina ja jos ikää on yli 35, saumat alkavat jo merkittävästi heiketä. Lukekaa siis yritystaloutta ja valmistautukaa siihen, että kun työelämä nakkaa teidät marginaaliin ottaessaan nuorempia, innokkaampia ja halvempia, voitte rahastaa nämä yrittäjinä :-)

    Äänestä

  • ...vahempanne... kirjoitti:

    ...asuivat kivikaudella ?

    Itse olen yli 40, joten sopisin kyllä parikymppisen vanhemmaksi.

    Niinpä kuitenkin insinööriopinnot aikanaan tehtiin jo täysin tietokoneistetussa maailmassa, itsellänikin oli opiskeluaikoina jo oma kone.

    Lopputyöt väsättiin 90-luvun alkupuolella MS Wordillä, niin kuin nykyäänkin. Ja vaikka softat ovat kehittyneetkin, ei niissä nyt olellisen isoa funktionaalista eroa ole. Ainoa, mikä silloin oli vasta tuloillaan, oli internet. Vaikka ohjattinpa sitä jo silloinkin netin yli Kanadassa ollutta teollisuusrobottia, you know...

    Opintotukea saatiin ja loput opintolainalla, samoin kuin nykyäänkin. Paitsi ei juurikaan töissä käyty kouluaikana, ei niitä opiskelijahommia oikein ollut. Joka työpaikasta taisteltiin silloinkin, niitä Wordillä tehtailtuja CV:itä läheteltiin silloinkin, enimmäkseen kuitenkin postilla. Kirjoituskonetta ei itselläni eikä kellään muullakaan tuntemallani opiskelijalla ollut.

    Työpaikka muuten löytyi parhaiten silloinkin nimenomaan suhteilla, se asia ei ole miksikään muuttunut ja tälläkin hetkellä olen itse töitä vailla, teen jatko-opintoja samalla ja yritän saada suhdeverkostoa utilisoitua.

    Oli muuten campukselle paluu aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan, hommat eivät juurikaan olleet oleellisesti muuttuneet ja opiskelutkin starttasivat heti todella loistavasti. Motivaatio, henkinen ote, aineiston mentaalisen käsittelyn prosessit ja kokemus näyttää jylläävän... :-) Hienoa huomata, että pesee nuoremmat opiskelijat suht kevyesti :-)

    Silloin 90-luvun alkupuolella oli muuten myös lama ja sen huomasi, vanhempaa inssikuntaa säntäsi opiskelemaan lisää. Tänä päivänä taitaa olla tulossa sama juttu.

    Mitä tulee työnhakuun, se on suurimmaksi osaksi onnenkauppaa ja suhdepeliä. Joillakin tärppää nopeasti, joillakin ei, osalla ei koskaan. Suhdeverkostoja kannattaa ehdottomasti rakentaa ja hyödyntää, Suomen kokoisessa pienessä maassa hommat jaetaan pitkälti tuttujen kesken.

    Kanattaa unohtaa, että maailma olisi jotenkin reilu paikka; se ei ole. Parhaat eivät saa parhaita hommia eikä paha tai hyvä saa palkkaansa. Ainoa mahdollisuus on vain yrittää, sekään ei automaattisesti tuo mitään, välttämättä koskaan, mutta ilman yrittämistä ei ainakaan onnistu.

    Jotkut onnistuvat, toiset eivät, jotkut eivät koskaan. Vaikka olisivat aivan yhtä hyviä. Säkä, suhteet ja sattuma pyörittävät pitkälti arpajaisia, mutta yrittämisellä ostetaan arpalippu. Kannattaa muistaa, että isossa otannassa koulutus, kokemus ja yrittäminen näkyy varmasti suurempina onnistumisina. Valitettavasti vain yksilön kohdalla lopputulos voi olla mikä tahansa. Normaalijakauman ääripäissäkin on aina havaintoja.

    Keskittykää suhdeverkostoon ! Jääkää mahdollisimman hyvin positiivisesti mieleen mahdollisimman monille ! Kun joku joskus saa jalkansa oven väliin ja on asemassa, jossa palkkaa muita, on tuttu osaavaksi tunnettu kaveri aina hyvissä asemissa !

    Niilä opintojen arvosanoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä muuta kuin ehkä aivan alussa. Itseltäni ei ole esim. koulutuodistuksia kysytty koskaan. En itse tiedä kenenkään entisen kollegani arvosanoista yhtään mitään. Muut asiat ratkaisevat. Tutkinto on kuin ajokortti. Riittää kun se on, inssiajon pisteillä ei ole väliä.

    Päinvastoin, yleensä liian "hyvin" asioita osaava saa työelämässäkin palkinnokseen... Lisää töitä. Sillä aikaa kun muut ylenevät ja saavat lisää palkkaa.

    Tehkää monenlaisia ja monipuolisia hommia, pyrkikää vihreälle oksalle, mutta kannattaa varautua sihen, että jos lähtö tulee, meriitit eivät paljoa paina ja jos ikää on yli 35, saumat alkavat jo merkittävästi heiketä. Lukekaa siis yritystaloutta ja valmistautukaa siihen, että kun työelämä nakkaa teidät marginaaliin ottaessaan nuorempia, innokkaampia ja halvempia, voitte rahastaa nämä yrittäjinä :-)

    Olen se, joka aloitti keskustelun vanhempiemme työllistymisen helppoudesta.

    Jos olet ns. nelkyt ja risat, et enää kuulu siihen ikäryhmään, jota tarkoitin. Ja aika harva tämän päivän nelikymppisistä muutenkaan on saanut lapsia heti kaksikymppisenä.

    Tarkoitin sinua 5-25 vuotta vanhempia ihmisiä. Niitä jotka ovat syntyneet välillä 1940-1960. Siellä ne ovat, rahakasansa päällä, niin tietäväisinä. Mokomatkin paskiaiset. Töihin on päästy joko kansakoulupohjalta, ja ylennytty niin pitkälle ettei koulutettukaan tänä päivänä enää pääse helposti. Puhumattakaan niistä sen ikäisistä koulutetuista. Suoraan koulun penkiltä on päästy työnjohtajiksi ja päälliköiksi. Turha väittää ettei näin ole, onhan nämä sukulaisten elämäntarinat tulleet tutuiksi tässä neljännesvuosisadassa.

    Tulisivat nekin kaikkitietäväiset sedät ja tädit nykyajan paskaduunia tekemään valmistuvana maisterina. Sen sijaan, että kertovat opiskelijoille että valmistukaa ja tehkää töitä senkin laiskurit. Mitä vitun töitä? Miksi valmistua kortistoon tai paskaduuniin?

    Äänestä

Ei kannata tehdä työnteosta itse elämän tarkoitusta. Silloin mennään metsään ja pahasti. Nimittäin näinä päivinä työnsaanti on aika lottoamista ja tosiaan suhteilla se on helpompaa.

Voit ihan omasta päästä laittaa CV:n täyteen "paskaa", kunhan pääpointit ovat totuudenmukaisia. Harrastat vaikka veneilyä Korppoossa, niin heti saat lisäpisteitä.

Älä ota sitä niin vakavasti. Sinun pitää ymmärtää miten työelämä toimii. Kysymys ei ole hyväntekeväisyydestä eikä siitä, että yritykset huvikseen palkkaisivat työvoimaa. Sinulla pitää olla heille jotain tarjottavaa, sinun pitää osata myydä itsesi, niin joku sinut lopulta "ostaa".

Jotkut lähettävät jopa satoja työhakemuksia ja vain yhdestä työpaikasta tärppää, jos edes tärppää. Sellaista se vain on... lottoamista!

Äänestä

töitä, ihan varmasti löytyy tekemistä,kesällä nillä on huutava pula tekijöistä.iss,sol,lassila & tikanoja.siinä muutama.

Äänestä
  • Jos siivoaminen ei maistu, hae töitä vaikka vuokratyöfirmoilta, kuten esim. Adeccolta, Varamiespalvelulta ja Eilakaislalta. Niille on ihan sama, mitä harrastat. Työ ei välttämättä tarjoa virikkeitä aivoille, mutta voi silti olla ihan hauskaa ja monipuolista. Itse olen ollut Adeccon kautta muuttomiehenä, roudarina ja parilla tehtaalla tuotantohommissa. Työt ovat olleet kesätöitä ja keikkahommia. Jos kesätöitä ei laman takia irtoa, saat varmasti ainakin keikkahommia sen verran, että saat ruokaa pöytään. Suosittelen noita, jos et muualta töitä löydä!

    Äänestä

  • Kokeile kirjoitti:

    Jos siivoaminen ei maistu, hae töitä vaikka vuokratyöfirmoilta, kuten esim. Adeccolta, Varamiespalvelulta ja Eilakaislalta. Niille on ihan sama, mitä harrastat. Työ ei välttämättä tarjoa virikkeitä aivoille, mutta voi silti olla ihan hauskaa ja monipuolista. Itse olen ollut Adeccon kautta muuttomiehenä, roudarina ja parilla tehtaalla tuotantohommissa. Työt ovat olleet kesätöitä ja keikkahommia. Jos kesätöitä ei laman takia irtoa, saat varmasti ainakin keikkahommia sen verran, että saat ruokaa pöytään. Suosittelen noita, jos et muualta töitä löydä!

    Samma här,itse olen työskennellyt opiskelun ohessa staffpointilla ja saanut monipuolisesti töitä, joita tehdä koulun ohessa. Rankkaa aina välillä on ollut, mutta sain kesätöitä vuokrafirmassa töskentelemisen ansiosta: tulin tutuksi kyseisessä firmassa vuokrafirman kautta ja ottivat minut varmasti sen takia kesäksi töihin :)

    Äänestä

  • jeap kirjoitti:

    Samma här,itse olen työskennellyt opiskelun ohessa staffpointilla ja saanut monipuolisesti töitä, joita tehdä koulun ohessa. Rankkaa aina välillä on ollut, mutta sain kesätöitä vuokrafirmassa töskentelemisen ansiosta: tulin tutuksi kyseisessä firmassa vuokrafirman kautta ja ottivat minut varmasti sen takia kesäksi töihin :)

    Laitoin hakemuksen StaffPointille ja kävin haastattelussa, mutta yhtään työtarjousta ei tullut vuoden aikana.

    Äänestä

Härmänmaalta on turha kysellä kesätöitä.Pitkät jonot oli esim Powerpark-työhaastatteluihin.Joku pääsee,vielä useampi jää rannalle ruikuttamaan.Toinen kesätyöpaikka on vieläkin epävarmempi,mutta poika on siihen tyrkyllä.Tässä ei ole kyse rahasta,vaan ettei nuorenmiehen aika tahdo kulua rannalla lekotellessa.Luultavasti nuoret lähteekin jokavuotiselle interrailreissulle.On edes jotain kesälomantäytettä.

Äänestä

Kyllä meillä otettiin myyntihommiin kakaroitakin tietyssä vaiheessa. Paskaa tulostahan ne tekivät, mutta kysele jostain dna suoramarkkinointi -firmasta. Useimmissa on työvoimapula.

Äänestä

oot aika paska vaan hakee töitä :P mä sain heti ekalla yrittämällä :XD

Äänestä
  • Ja näin puhuu ihminen, joka on juuri saanut ensimmäisen työpaikkansa. Taisit siis päästä isin tai äidin työpaikalle..Suosittelisin sulle työttömyyttä, on muuten aika kasvattava kokemus :)

    Äänestä

suhteillahan saa yleensä jos saa..
tämmösenä aikana..

Äänestä

Kyllä tuottavia kesätyöpaikkoja löytyy. Puhelinmyynti on yksi ala, jossa on aina työpaikkoja.

Äänestä
  • Töitä saattaisi niillä aloilla olla mutta kun tarvitsisi palkkaakin edes vähän.

    Äänestä

  • riekkoriitta kirjoitti:

    Töitä saattaisi niillä aloilla olla mutta kun tarvitsisi palkkaakin edes vähän.

    lehdenjaolla ostin mersun, kesämökin ja nyt säästän asuntoon. Rahaa tulee ahkeralle kuin rosvopäällikölle. Tervetuloa alalle!

    Äänestä

  • mersumann kirjoitti:

    lehdenjaolla ostin mersun, kesämökin ja nyt säästän asuntoon. Rahaa tulee ahkeralle kuin rosvopäällikölle. Tervetuloa alalle!

    Lehdenjaolla xD Ei sellasella työllä mitään Mersuja tai kesämökkiä ostella. Vai onko siellä nyt joku vanha ukon rãhjä kirjottelemassa, joka on koko ikänsä raatanut lehtien parissa joka saa monen vuoden jälkeen ostettua käyytetyn, huonokuntoisen auton ja yrittää nyt saada sitä käyntiin?

    Äänestä

Kyllä se saa tuntemaan aika tyhmäksi ja huonoksi, kun edes hautausmaille haravoimaan tai torimyyjäksi ei huolita. Ei kyse ole nirsoudesta paikkojen suhteen, tekeeköhän sitä hakemuksensa väärin, vaikka katsellut kaikkia ohjeita ja jopa hakemuksia, joilla päästy töihin. Mutta ei auta mallin ottaminen niistäkään... Pienellä paikkakunnalla asuvana on käynyt kysymässä paikan päälläkin kaikissa mahdollisissa paikoissa, mutta sama virsi: ei tarvita, kun viime kesäiset pääsevät.

Mistäköhän sitä saisi kesän aikana tienattua edes vähän, kun tähän asti kerätyt säästöt hupenevat huimaa vauhtia:(

Äänestä
  • Jos ei kerran nirsous vaivaa niin mansikan-/marjanpoimintaa tulee joka kesä ja tienestit riippuu ihan omasta ahkeruudesta. Työ raikkaassa ulkoilmassa, ruskettuu ja luontaisetuna C-vitamiinin yliannostus :) Sieltä minä "urani" aloitin 15-16 kesäisenä..

    Äänestä

  • nakki! kirjoitti:

    Jos ei kerran nirsous vaivaa niin mansikan-/marjanpoimintaa tulee joka kesä ja tienestit riippuu ihan omasta ahkeruudesta. Työ raikkaassa ulkoilmassa, ruskettuu ja luontaisetuna C-vitamiinin yliannostus :) Sieltä minä "urani" aloitin 15-16 kesäisenä..

    mistä saa tietää näistä marjanpoiminta paikoista?
    kun itse asun täällä paskasessa Salossa, josta työpaikkoja ei löydy mitenkään.

    Äänestä


  • Ehkäpä vika onkin juuri siinä että korkeakouluopiskelijat hakevat noita "paskaduuneja" (kukkien kastelua, haravointia, ruohonleikkuuta yms) jotka ovat tarkoitettu lähinnä joidenkin yläaste-/lukioikäisten ensimmäiseksi "tienaa tonni" työpaikoiksi. Itselläni ei tullut mieleenkään hakea opiskelujeni alkuvaiheessa (puoli vuotta opintojen aloituksesta) muuta kuin "oman alani" töitä, vaikka kokemusta alalta ei aikaisemmin yhtään ollutkaan. Laitoin sähköpostilla hakemuksia kaikkiin avoimiin paikkoihin ja kun niistä ei paikkaa auennut niin laittelin avoimia hakemuksia ympäriinsä googlettamiini pikkuyrityksiin omalta alueeltani.

    n. 70 hakemuksen jälkeen pääsin haastatteluun ja heti tärppäsi eräästä oman alani pienestä toimistosta. Palkka oli aivan surkea ja varmasti olisin saanut jossain varastohommassa tms. paljon parempaa palkkaa, mutta pidin ns. päänavauksen saamista tärkeimpänä. Seuraavana syksynä hakemuksia ei tarvinnut enää laittaa kuin kaksi ja molempiin hakemiini paikkoihin olisin päässyt.

    Äänestä

  • Itse käsittelen työkseni työhakemuksia, ja minulle ainakin erottuu silmään se, jos CV on tehty huolellisesti sopivan pitkäksi. Minun silmissäni se on myös ainakin plussaa, jos työhakemuksesta käy ilmi se, että työnhakija haluaa ehdottomasti juuri tarjoamani työn eikä mitään muuta.

    Älä kirjoita hakemukseen mitään tyyliin "pitäis kai tässä jotain töitä hakea kun kaikki muutkin" vaan tee selväksi että sinä olet paras. Vaatimattomuus ei nykyajan työelämässä kaunista.

    Äänestä

Älä luovuta! Sinulla on JO jonkin verran työkokemusta, mikä voidaan katsoa eduksesi. Mitään työtä ei kannata ajatella paskatyönä, sillä kaikki kokemus on eteenpäin.

Katsele työpaikkoja esimerkiksi seuraavilla sivuilla:

www.opteam.fi
www.staffpoint.fi
www.kesko.fi
www.s-kanava.fi.

Vuokrafirmojen haastatteluihin pääsee aika helposti, joten ne voisivat olla mahdollisuuksia sinullekin. Jossei tärpää, niin aina parempi tehdä edelliskesäistä työtä. Jos peräkkäisinä kesinä olet ollut samassa työpaikassa, voi se olla tulevalle työnantajallesi merkki onnistuneesta työstä. ;0)

Äänestä

... ellei erikseen ole yritys ilmoittanut että kesätöiden haku vain netin kautta. Mutta ei liene tavatonta ainakaan isoisssa firmoissa, että kaikkia nettihakemuksia ehditä edes lukemaan. Suora kontakti puhelun muodossa on paras konsti, sitten vasta hakemuksen tekoon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Masentaa kirjoitti:

Olen parikymppinen opiskelija. Olen lähettänyt jo 30 työhakemusta, enkä usko että mistään jaksetaan edes vastata. Ihmeen kaupalla pääsin yhteen haastatteluun, mutta edellisen vuoden työntekijät pääsivät tietysti ohitseni. Antakaa jotain vinkkejä, mitä tahansa. En todellakaan ole ollut nirso, vaan lähes kaikki hakemani työpaikat ovat olleet ns. paskaduuneja. Työkokemus on heikohko, mutta viime kesät olen aina ollut töissä. Tähän työpaikkaan en kuitenkaan enää haluaisi. Mitä esimerkiksi netin lomakkeisiin kannattaisi kertoa itsestään? En voi alkaa keksiä harrastuksia päästäni. Vituttaa, ja olo on surkea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu