olen rakastunut exääni

Jos olet vielä amiksessa, kuulostaa, että olet vielä nuori. Silloin ei kannata takertua yhteen suhteseen, koska tulet sitä vanhempana vielä katumaan. Jos nyt tuntuu että menet niin mene. Mietipä mitä moraaliongelmia tulee, jos alat elää yli 30:senä teini-ikäisen seikkailuelämää, kun sinulla on työ jo alla ja parhaassa tapauksessa aviomies ja lapsia?

Päästä irti jos suhde ei toimi ja käy juttelemassa exällesi. Mitäs sitten, jos suhde kariutuu kumminkin riitaisissa merkeissä juuri tuon ongelman takia, ja kun sinä olet sinkku, exäsi ei enää ole?

"Yhdynnän keskimääräinen kesto Länsi-Euroopassa on tutkimusten mukaan 5-6 minuuttia. Siemensyöksyä pidetään yleensä liian nopeana, jos se tapahtuu alle kahdessa minuutissa yhdynnän aloittamisesta."

Moi
Kannattaakohan sitä haaskata aikaansa ja energiaansa kuvitelmiin ja haaveisiin, ennemmin kuin laittaa sekin voimavara suhteeseen jossa nyt olet?
Omasta kokemuksestani voin sanoa sen, että loppujen lopuksi ei se vaihtamalla ole parantunut mihinkään. Tietysti sitä kuulee että onhan se parantunut, mutta silloin on kyse suhteissa jossa ollaan sairaallapohjalla liikenteessä oltu. Tavallisuus pilaa suhteen kuin suhteen aikanaan, mutta näinhän ei pääse käymään jos sitä ottaa suhdettaan niskasta kiinni ja potkaisee siihen uutta vauhtia vaikka jollain yhteisellä harrastuksella.
En kiellä sinua haaveilemasta,mutta kuinka olisi jos lisäisit niihin haaveisiin oman miehesi mukaan ja syrjäyttäisit tämän entisesi niistä pois.Tahdon muistuttaa sinua, että yleensä haaveisssa ja unelmissa haaveilun kohde on aivan erinlainen kuin todellisuudessa.Voihan olla että niidenkin vuosien aikana joina ette ole tavanneet ex:äsi on jo mennyt naimisiin ja elää unelma elämää tai se on salajuoppo joka inhoaa naisia.Kuka tietää? Sen minä kumminkin siitä kokemuksesta tiedän että mikään ei ole sitä miltä se kuvitteli näyttävän. Ei edes se oma suhde nyt!
Istupas siis hyvä ihminen alas ja päätä mikä on oikein sinulle ja miehellesi nyt. Kaiken yrittäneenä ja kaiken menettäneenä tiedän kuinka tärkeää se on myöntää oma virheensä suhteensa latistajana.Sänkyhommatkin on opeteltava juttu, ja siihen tarvitaan sitä suuta puhua asiasta miehellesi.Se että miehesi vanhemmat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita sinusta ei ole välttämättä totta, mutta jos näin oikeasti on niin etkös seurustele miehesi kanssa etkä hän vanhempiensa?Tähänkin kokeneena voin sanoa, että miehen syyllistäminen asiasta ei ole maailman parhaimpia juttuja.Hänen porukoillaan on oma tahto ja oma mieli päättää omista asioistaan, eikä he sitä tee poikansa ajatuksista. Asia on siis loppujen lopuksi helppo hoitaa; unohda koko juttu ja elä elämääsi miehesi kanssa onnellisesti. Ja kun sukukokouksia on niin hymy naamaan ja ole oma itsesi pitivät tai eivät.
Toivottavasti sinulla ei kaikki voima varat ja koko elämä pyöri vaan siellä haavekuvissa koska täällä odottaa todellisuus kaikkinen seikailuineen sinua ja miestäsi.