Miten olette organisoineet ystavyys suhteenne kaiken oman tekemisen lomassa. Onko teillä jokin kalenteri systeemi yhteisille tapaamisille? Mulla menee useasti useampi viikko kun näen kavereita ja silloinkin vain hetken kerkeän olla juttusilla. Harvoin käydään baareissa viettämässä yhteistä aikaa.
Jotenkin sitä oli nuorempana enemmän aikaa ystävyyssuhteille, kun ei ollut omaa tekemistä.
Jotenkin sitä oli nuorempana enemmän aikaa ystävyyssuhteille, kun ei ollut omaa tekemistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=Lg_18EgERsI
Eipä sitä nuorena vielä ole omaa tekemistä ja uskallusta. Iän karttuessa sitten löytää sen oman juttunsa ja uskalluksensa, ensin koettua
kaikkea yhdessä ystävien kanssa. Ystävien merkitys laantuu vanhenmiten.
hoitaa?Kalenteri.. : ))))) Minun ystävät on vuosienkin jälkeen olleet ihan samoja ystäviä vaikka olenkin ollut pois kuvioista.Ystävyys ei vaadi hoitamista!Kun tavataan ollan ystäviä edelleen!
Samaa mieltä mäkin, ettei siinä ystävyydessä kalenteria tarvita. Sehän vasta tekoystävyydeltä tuntuisi, jos sinne kalenteriin pitäis merkata ylös joku "9.3. kello 18:30-20:45, ystävyydenhoitoa Jaanan kanssa". Hyvä ystävyys säilyy vaikka välillä olisikin taukoa näkemisessä.
Silloin kun se näkeminen ja tekeminen tulee itsestään, niin se on luonnollista ja mukavaa. Voihan niitä "omia juttuja" tehdä myös ystävän kanssa. Vai mitä ap. tekee ystävien kanssa...käy kylässä eikä varsinaisesti tee mitään?!
EI kyllä ystävyyssuhteita muodostu, jos ei niihin panosta. Täytyy olla läsnä, mukana, eikä olla omissa maailmoissaan. Muuten sitä on kuin puolitutun kanssa olisi ja juttelisi. Kyllä on vaikeata keskittyä ja kiinnostua sosiaallisissa vuorovaikutustilanteissa, jos on omat asiat mielessä ja paljon keskeneräisiä tekemisiä. Saa sellaisen vaikutelman ettei henkilöä kiinnosta asiat tai henkilö on ujo. Kyllä kaveraaminen tarvitsee oman aikansa ja keskittymisensä. Aika paljon täytyy sulkea pois omasta elämästä, jotta ystävyyssuhteet olisivat täyspainoisia, eikä pintapuolisia, niin kuin tuntemattomien kanssa asioidessa. Voihan kyllä olla niinkin, että ihan luonnostaan panostaa kaveri suhteisiin joka päivä tietämättä paremmasta. Ei ole niin kuin mitään muuta elämässä. Esimerkiksi opiskelija koulupäivän päätteeksi on koulukaveriensa kanssa.
Minäkin olen sitä mieltä, että ystävyys ei pysy, jos tapaamisia tai yhteydenottoja ei ole riittävästi. Sitä voidaan ihan hyvin kutsua ystävyyden hoitamiseksi. Voihan sitä tietenkin olettaa, että kun joku kerran on tullut ystäväksi, hän pysyy aina ystävänä, vaikka ei oltaisikaan yhteydessä. Ei sellainen minusta kovin ihmeellistä ystävyyttä ole, minä kutsuisin sitä lähinnä tuttavuudeksi. Näen itse ystävyyden ihan toisenlaisena juttuna, paljon syvällisempänä ja antoisampana asiana, johon kumpikin osapuoli tuo oman välittämisensä.
Omat asiat haittaavat ystävyyssuhteita. Älä ole niin omahyväinen, että laitat omat tekemisesi ystävyyssuhteiden edelle. Karsi kaikki turhanpäiväiset omat tekemiset, kuten vaikka lukeminen, yksin harrastukset, yms.
Oma vuorokausirytmini on sellainen, että 8-16 olen töissä, sitten kotiaskareet, soittelen ystävilleni ja sen jälkeen lähden viettämään aikaa ystävien kanssa ostoksille, yleensä baareihin ;-D tai koteihin. Normaalia normi elämää, pois turhat kikkailut kuten esim. puutarhanhoito, urheilu, auto harrastukset yms. mistä ei oikeastaan ole mittään muutaa hyötyö kuin itselleen. Mitä merkitystä sillä on, jos kykenen juoksemaan maratonin tai autoni kulkee 300 km/h.
Silloin kuin olin teini-ikäinen, mulla ei ollut montaakaan säännöllistä ystävyys-suhdetta. Olikohan niitä ollenkaan... Ainakin muut viettivät aikaa porukassa, mä taas yksin useinmiten.
Nyt 25-vuotiaana puoli-aikuisena mulla on selkeesti menossa tää "ystävät on tärkeintä" - vaihe. Varsinki ku on ollu osa-aikatöitä tai työttömyyttä, niin vois nähdä ystäviä vaikka joka toinen päivä. Kokopäivä työ tai opiskelu taas vähentää tarvetta nähä ihmisiä.
Mut kuitenki mul on mielestäni aika omistautunut asenne ystäviäni kohtaan. Ja just semmoset vain tunnin kahvittelijat ei paljoo mieltä lämmitä. Mun mielestä sillon ku nähdään, niin pitää nähdä kunnolla. Tai ainakin puhua puhelimessa. Ei mitään puolen tunnin kahvin juontia, jonka jälkeen taas jatketaan omaa tärkeetä elämää. Kaipaan myös hirveesti toista semmosta ihmistä, joka olis yhtä omistautunut kuin minä. Kenen kans vois soitella päivittäin, nähdä usein, viettää laatuaikaa jne. Harmi vaan että niitä on niin vaikea löytää, just sen takia että kaikki muu elämä on tärkeempää.