Oletteko hakeneet tai ajatelleet joskus hakea ulkopuolisa apua parisuhteenne ongelmiin. Minua kiinostaa kuulla esteistä, joiden takia apua harkinneet eivät ole kuitenkaan menneet hakemaan apua.
Ulkopuolisen avun käyttö?
Skeema
6850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
yksin menee kun mies ei ole kuulevinaankaan jos sitä avunhakemista esittää. Suomalaista maajunttia on vaikea saada mihinkään keskustelu-terapiaan mukaan. Heillä se istuu liian vahvassa että asiat hoituu kotona ja he tietävät aina parhaiten, se on jo kotona lapsuudessa opittu asia.
joka halusi parisuhde terapiaan. Siis olen mies.
Vaimoni on sulkeutuvainen, ei puhu, omissa maailmoissaan eikä aluksi edes halunnut ajatella koko terapiaa. Riidat vaan paheni ja paheni joten päätimme mennä ja olemme käyneet muutaman kerran.
Itseäni se helpottaa kun saa puhua vaikeista asioista jonkun kanssa koska vaimoni ei vaan yksinkertaisesti puhu niistä kotona. Hän taas on istunnoissa hiljaa eikä taida saada sieltä muuta itselleen kun syyn olla taas vihainen minulle.
Että meillä tämä menee päinvastoin kun yleensä luullaan että mies on se joka ei lähde.
Toisaalta vaimoni on ollut kauan masentunut, ehkä pahasti sanottu mutta mieleltään sairas eikä taida ottaa muutenkaan suhdettamme enään vakavasti mutta omaa oloa terapia käynnit ovat helpottaneet.
Kyllä vaimosikin hyötyy terapiasta ainakin siinä
suhteessa että raliteetit tulevat esille hänellekin.
Onko hänellä masennukseen lääkitys ja mahdollinen
terapia?Mielenterveysseura järjestää erilaisia tapah
tumia,sekin voisi piristää vaimoasi.Ottakaa osaa pa-
risuhdeleireille.Riitely on raskasta ja ei johda mi
hinkään,ottakaa riidanaiheet esille terapiassa.Avio-
liittonne hyötyy uusista ideoista,keskustelkaa!!
saada haluton keskustelija edes mukaan.
Ainakin tilanne rupeaa selkiytymään ilman toisen yksinäistä työstämistä. Tärkeä kysymys on kuitenkin löytää jokin (hyvä) tie, mihin tahansa se johtaakin.
Alkuun olen nainen. Minulla oli itselläni mielenterveysongelmia: masennusta yms.
Kävin alussa yksin terpiassa, mutta koska minun sairauteni vaikutti parisuhteeseen jne. Kävimme myös mieheni kanssa pariterapiassa. Mieheni lähti oikein mieluusti sinne. Pariterapeutit sanoi, että monasti ihmiset tulevat vasta vanhemmalla iällä, kun ollaan vuosia oltu puhumatta, mutta on hienoa, että me ollaan tultu ja uskalletaan puhua.
Elikäs kysymyksesi, että miksi ei lähdetä terapiaan, niin voin vastata vain oman itseni kautta. Aluksi en halunnut terapiaan, koska uskoin asioiden parantuvan itsestään, se tuntui nololta ja tyhmältä mennä kertomaan omista ongelmiasta. Pelotti mitä terapeutit ajattelee. Mutta kun menin tukijoukkojen avustuksella, luottamus syntyi terapeutin kanssa ja sitten juttu luisti. :)
Paha sanoa, miten saisit puolisosi terapiaan tai puhumaan asioista, joista hän ei halua. Varmaankin häntä pelottaa tai nolottaa puhua niistä. Ehkä hän ei haluaisi kertoa asioitaan eteenpäin. Ehkä hänellä on vanhanaikaninen suhtautuminen terapiaan, että se on vain ihan hulluille. Ehkä hän pelkää, että muut saa tietää. Sanoisin kyllä että on aika ongelmallista, jos puolisosi ei puhu sinulle ja kätkee kaikki sisälleen. Hänellä täytyisi olla joku jolle puhua edes terapeutti.
varaa aika ja väkisin vie se sinne tai valehtele vaikka että meette MacDonaldsiin ei se mies tiedä eroa ennen kun ovi menee takana kiinni ja sit on myöhästä karata.