Esimerkkejä on lukemattomia.
Otetaan vaikkapa puolalais-ranskalainen Chopin. On sanottu että Chopin antoi pianolle hengen.
Pypyläärimusiikin alalla ei ole yhtäkään vastaavaa säveltäjää, joka olisi pystynyt käsittelemään klaviatuuria yhtä monipuolisen rikkaasti ja samalla inspiroituneesti käyttäen polyfonian, harmonian ja rytmin loputtomia mahdollisuuksia, sulauttaen menneitä ja tulevia tyylejä yhteen niin että teokset saavuttavat kuulijoita eri tasoilla näitten erilaisten mahdollisuuksien mukaan vieläpä niin ettei ajan kulku himmenä materiaalin universaalia ja ei-kaupallista sanomaa. Ja mikä tärkeintä, että musiikissa olisi kuultavissa samaan aikaan sekä humanismi että nerokas rationaalinen äly.
Sama pätee esim. suuriin sinfonikoihin Beethovenista Sibeliukseen, ja vaikkapa tuoreempaan nimeen Einojuhani Rautavaaraan.
Pypyläärimusiikki ei ole pystynyt eikä tule pystymään samaan. Ja mitä pitemmälle mennään, sitä enemmän kaupallisuus eli populääriys jyrää musiikilliset mahdollisuudet maanrakoon ja sitä vähemmän musiikillisesti älykkääksi kevyen musiikin teollisuus muuttuu.
Pypyläärimusiikin kuluttajien tulee kuitenkin tajuta että he itse asettavat tappavat rajoitukset sillä liikkeellä ollaan paitsi heikoin antennein, useimmiten myös täysin ulkomusiikillisin motiivein lähtökohtaisesti valtavalla mahdollisuuksien kentällä.
Populäärimusiikki on aina kertakäyttömusiikkia ja kuolee pian, mikä siis on viimekädessä pelkästään sen kuluttajien oma vika.
Markkinavoimat pitävät huolen siitä että pyllyn keikutusta saa kun sitä tilaa. Aivan samoin kuin jos varpaitten äänekäs naksuttelu julistettaisiin jotenkin muodikkaaksi puuhasteluksi, ennenpitkää syntyisi teollisuus joka keskittyisi tuottamaan varpaitten naksuttelua erilaisilla alatyyleillä erilaisten säestysten tahtiin.
Syntyisi suosikkilistoja siitä minkä tyyppinen naksuttelu on kullakin viikolla suosiossa ja heitettäisiin hukkaan resursseja sen arvioimiseen miksi tietyntyyppisen naksuttelun arvo onkin yllättäen laskenut jne.
TV:ssä ja radiossa esitettäisiin päivittäin varpaitten naksuttelua ja äidit ja tyttäret etsisivät kuumeisesti tavarataloista varvaskoruja elääkseen täydesti ajan hengellä.
Yltiöpäisimmät julistaisivat varpaitten naksuttelun - pelkästään sen tuoman coolin fiiliksen takia - taidemuodoksi ja syntyisi kuppikuntia jotka ajaisivat sen ottamista tuettavien ja koulutusta vaativien taidemuotojen joukkoon.
Pelkästään tästä on kyse pypyläärimusiikin kohdalla tänä päivänä. Tässä ihmisiä löyhästi yhdistävässä lajissa on pyllyn keikutus paljon tärkeämpää kuin se itse musiikki, jonka tahtiin keikutus tapahtuu.
Otetaan vaikkapa puolalais-ranskalainen Chopin. On sanottu että Chopin antoi pianolle hengen.
Pypyläärimusiikin alalla ei ole yhtäkään vastaavaa säveltäjää, joka olisi pystynyt käsittelemään klaviatuuria yhtä monipuolisen rikkaasti ja samalla inspiroituneesti käyttäen polyfonian, harmonian ja rytmin loputtomia mahdollisuuksia, sulauttaen menneitä ja tulevia tyylejä yhteen niin että teokset saavuttavat kuulijoita eri tasoilla näitten erilaisten mahdollisuuksien mukaan vieläpä niin ettei ajan kulku himmenä materiaalin universaalia ja ei-kaupallista sanomaa. Ja mikä tärkeintä, että musiikissa olisi kuultavissa samaan aikaan sekä humanismi että nerokas rationaalinen äly.
Sama pätee esim. suuriin sinfonikoihin Beethovenista Sibeliukseen, ja vaikkapa tuoreempaan nimeen Einojuhani Rautavaaraan.
Pypyläärimusiikki ei ole pystynyt eikä tule pystymään samaan. Ja mitä pitemmälle mennään, sitä enemmän kaupallisuus eli populääriys jyrää musiikilliset mahdollisuudet maanrakoon ja sitä vähemmän musiikillisesti älykkääksi kevyen musiikin teollisuus muuttuu.
Pypyläärimusiikin kuluttajien tulee kuitenkin tajuta että he itse asettavat tappavat rajoitukset sillä liikkeellä ollaan paitsi heikoin antennein, useimmiten myös täysin ulkomusiikillisin motiivein lähtökohtaisesti valtavalla mahdollisuuksien kentällä.
Populäärimusiikki on aina kertakäyttömusiikkia ja kuolee pian, mikä siis on viimekädessä pelkästään sen kuluttajien oma vika.
Markkinavoimat pitävät huolen siitä että pyllyn keikutusta saa kun sitä tilaa. Aivan samoin kuin jos varpaitten äänekäs naksuttelu julistettaisiin jotenkin muodikkaaksi puuhasteluksi, ennenpitkää syntyisi teollisuus joka keskittyisi tuottamaan varpaitten naksuttelua erilaisilla alatyyleillä erilaisten säestysten tahtiin.
Syntyisi suosikkilistoja siitä minkä tyyppinen naksuttelu on kullakin viikolla suosiossa ja heitettäisiin hukkaan resursseja sen arvioimiseen miksi tietyntyyppisen naksuttelun arvo onkin yllättäen laskenut jne.
TV:ssä ja radiossa esitettäisiin päivittäin varpaitten naksuttelua ja äidit ja tyttäret etsisivät kuumeisesti tavarataloista varvaskoruja elääkseen täydesti ajan hengellä.
Yltiöpäisimmät julistaisivat varpaitten naksuttelun - pelkästään sen tuoman coolin fiiliksen takia - taidemuodoksi ja syntyisi kuppikuntia jotka ajaisivat sen ottamista tuettavien ja koulutusta vaativien taidemuotojen joukkoon.
Pelkästään tästä on kyse pypyläärimusiikin kohdalla tänä päivänä. Tässä ihmisiä löyhästi yhdistävässä lajissa on pyllyn keikutus paljon tärkeämpää kuin se itse musiikki, jonka tahtiin keikutus tapahtuu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tai ainakin 90%. Mitä hyötyä näistä musiikin nykysuuntauksista on pitkällä tähtäimellä? Eipä mitään. Lähinnä haittaa...
kirjoitelmaa,jonka kirjoittaja on noin pihalla asioista,kaikista niistä. Huhhuh:O
koko tekstiä, alusta pystyin jo päättelet että jauhat pelkkää paskaa.
Yksi juttu sattui kuitenkin silmään:
Sama pätee esim. suuriin sinfonikoihin Beethovenista Sibeliukseen, ja vaikkapa tuoreempaan nimeen Einojuhani Rautavaaraan.
Beethoven ja Sibbe olivat kyllä suuria sinfonikkoja, mutta Rautavaaran musiikki on niin vitun huonoa ja mautonta, ettei häntä voi tosiaankaan kutsua suureksi sinfonikoksi.
Rautavaaran nimeä turhaan lausumasta. Miettikää että täällä te vaan julistatte että moi, olen idiootti enkä tajua musiikista mitään vaikka niin väitänkin. (viittaan siis EJ:n haukkujiin, pitää ihan selventää kun tuntuu niin ulalla olevalta kohde)
En ehkä ihan jaksanut tuota avausta lukea. Sen verran kuitenkin meni kuvalla kaaliin että kommentoin vähän: ei kai kukaan väitäkään, että populaarimusiikki olisi jotain ihmeellistä tai kestävää. Osa siitä on toki valovuosia parempaa kuin tuskin musiikin alalajiksikaan kutsuttava nykyisin tehtailtava feikkipotaska, mutta poppi nyt vain on olemassa. Lepo, case closed! And the next one is...?
kaikenlaisessa musiikissa tarvitaan musikaalisuutta ja pop musiikki on usein nerokkaan yksinkertaisesti tehty...rock ja heavy onkin jo vaikempaa, siinä soitetaan alusta loppuun ihan itse. Ja tärkeintä musiikissa on, että se herättää ihmisissä tunteita. Itse pidän musikista laidasta laitaan. Tärkeintä on onnistunut kokonaisuus.
Klassisen musiikin ylistäminen joskus jopa kummastuttaa itseäni. Eihän se sen kummempaa ole yhdistellä instrumentteja, säveliä ja sovituksia keskenään kuin esim. rockissa. Tietokoneella tehty musiikki on helpompi nakki, mutta sekin saattaa kuulostaa hyvältä.
sontaa mitä nykymarkkinoilta löytyy.
"kaikenlaisessa musiikissa tarvitaan musikaalisuutta ja pop musiikki on usein nerokkaan yksinkertaisesti tehty...rock ja heavy onkin jo vaikempaa, siinä soitetaan alusta loppuun ihan itse. Ja tärkeintä musiikissa on, että se herättää ihmisissä tunteita. Itse pidän musikista laidasta laitaan. Tärkeintä on onnistunut kokonaisuus."
Olen samaa mieltä.
Kirjoittaa mistään "pypylaarimusiikista", yritätte koko ajan esittää niin helvetin hienoa.
Näköjään halu koko ajan viestiä, olen hieno, en kuuluu massaan , olen sivistynyt, en kuulu älykääpiöiden joukkoon. SOPII minulle, olen viulisti, opiskellut konservatoriossa, tehnyt
loppututkinnon. Soittanut kalssista, viihdemusiikkia, lopettakaa kakarat tuo helvetin
räpätys, kirjoittakaa musiikista.No,jos haluatte tulen antamaan näyttteen mitä osaan, möyskin TE .
Siis, AIKA JA PAIKKA, vastaaan mitä kirjoitin,
ÄLYKÄÄPIÖ
mutta taas lentelee sipsit olkapäiltä.
Vastaamaan tuon kakaran kirjoitelmaan kuin vasta
nyt, MItä helvettiä? mitä pirun sipsejä?`
Tules nyt näyttämään mitä osaat, osaatko mitään?
Tulepas näyttämään mitä osaat, minä myös näytän.
Sopiiko ?
Mistä teitä, joilla pää on ilmeisesti umpiluuta, riittää? Lopeta tuo "syvällinen pohdiskelu" ja rupea jerkkaamaan. Se saattaa aiheuttaa sokeutta, mutta on joka vedon väärti.
kaikki pypyläärimusiikin puolustajat ovat
- rääväsuita
- alatyyliin kirjoittavia
- kiroilevia
- haistattelijoita
- mä oon oikeassa tyyppejä
Johtuuko se ehkä heidän ihannoimasta ns. musiikista.
ovat:
-universaaleja neroja
-helvetin hyvännäköisiä
-rikkaita
-menestyviä
-kaikkien popmusiikin kuuntelijoiden yläpuolella kaikessa
-oikeassa kaikessa
Ei voi kuin sanoa että klasarin puolustajat saa naista/miestä riippuen henkilön sukupuolesta ja tietenkin siitä, onko hän homo/lesbo/hetero
Jokelan koulusurmaajakin antanut ymmärtää, että hän on älykkämpi ja kaikin pulin parempi ihminen kuin muut? Jäljet pelottavat!
Ei täällä näytä kukaan itseään ylentävän vaan tuodaan pelkästään julki se mitä oppineet ja viisaat ovat todenneet jo aikoja sitten. Jos joku kuitenkin viisaista välittämättä lyö omaehtoisesti päätään seinään sokealla ja kiihkeällä vimmalla, niin sehän käy pelkästään viihdyttävästä näytelmästä.
Populaarimusiikki, aika laaja kinastelun aihe..
Toki 99% Mtv-hiteistä on vain lähinnä rahankiilto silmissä tehtyä massajaskaa, samoja melodioita, pyllynpyöritystä, "move your body..DUMDUMDUM" ja niin edelleen. Musiikillisesti ei juuri minkäänlaista sisältöä.
Taidemusiikki. helvetin typerä sana, kaikki musiikki nyt jollain tasolla voidaan laskea kuitenkin taiteeksi.. ikään kuin klassinen olisin jotenkin "ylempää musiikkia kuin kaikki muu".. pyh..
Se joka väittää että hevi on paskaa, ei taasen tiedä asiasta yhtään mitään. Yksi sana: MESHUGGAH
klassisessa musiikissa on todella paljon mahtavia juttuja, mutta en juuri jaksa lämmetä suurimmalle osalle teoksista, päänsärkyä aiheuttavat.. vaikkapa mozartin taikahuilu.. teknisesti ehkä hieno sävellys, mutta niin kuivaa ja tylsää.. ei mitään sanomaa.. ei vaan jaksa sellaista jäykistelyä kuunnella..
orkesterisoitinten ollessa niin kapea-alaisia, päätin siirtyä bänditoiminnan pariin vviulunvingutuksesta ja en ole katunut pätkääkään.. rummut ja kitara molemmat tuhat kertaa monipuolisempia soittimia. aamen.