kaikilla kavereilla on joku, mutta mä oon yksin. kaikki kaverit haluaa vaan nyhjätä niiden poikakaveriensa kanssa ja mä vietän kaiken ajan yksin tai sitten kattomassa vierestä kun ne nuoleskelee toisiaan. Oisinpa kuollut...
viimeinen sinkku
koko maailmassa
6295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko 10v?
Nyt saat paljon miespuolisia kohtalotovereita luoksesi. ;)
Muistan tuollaisen tunteen armeijasta... ennen armeijaa alle puolet kavereistani seurusteli... armeijassa tuntui, että olin ainoa koko tuvassa, jolla ei ollut tyttöystävää.
tekee miehistä poikamiehiä.
Kyllähän ne kaikki sen naisensa myös menettivät sinä armeija-aikana, että ei siinä mitään... Sitten sai taas kotiutuksen aikoihin kuulua enemmistöön.
On elämässä muutakin kuin miehet! :)
Vaikka tiedän kyllä tunteen. Mun kaikki kaverit elää sitä pesimisvaihetta, mennään naimisiin ja ostetaan talo ja saadaan vauvoja ja mä olen kirkkaan vihreä kateudesta. Mun neljällä kaverilla on nyt vauva (ja ihan suolana haavoihin vielä kaikilla tyttövauva!), mun serkku synnyttää ihan minä hetkenä hyvänsä ja suvussa on muitakin pienokaisia. Ja melkein yhtä kateellinen olen heidän taloista! Kaikki rakentaa ja sisustaa ja valitsee lastenhuoneen tapetteja...
Se on oikeasti niin kamalaa, että kaikki muut saa sen elämän, jonka minäkin olisin halunnut, enkä voi edes sanoa mitään tai puhua siitä kenellekään, koska mun pitää olla onnellinen heidän puolestaan. Ja olenhan minä, mutta ei kai loputtomiin voi olla onnellinen vain MUIDEN puolesta! Ja kaveritkin elää nykyään ihan eri maailmassa, jossa ei ole tilaa vanhallepiialle, joka ei tajua mitään miehistä tai lapsista tai perheestä, kun ei sillä itsellä ole niitä. Ja tänään törmäsin yhteen vanhaan tuttuun ja yllätys yllätys: hän on raskaana! Musta tuntuu, että miehetkin on nykyään raskaana!
Mä haluaisin vain jättää kaiken, yhtenä päivänä kävellä pois, sulkea sähköpostit ja puhelinliittymän ja kadota jälkiä jättämättä ja elää jossain, jossa kukaan ei tunne minua ja joiden kielestä en ymmärrä sanaakaan. Tai vaikka nunnana jossain kaukaisessa luostarissa, ei minun elämäni siitä paljoa muuttuisi.
Elämä on joskus julmaa. Mutta tekstistäsi päätellen olet vielä nuori, joten älä ihan vielä luovuta! :) Luovuta vasta sitten kun olet mun ikäinen... :)
Ei nyt vaan:B.. Kyllä säkin jonkun löydät,väkisinkin..