http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200903059191419_lz.shtml
Miehenä en koskaan alentuisi siihen mihin naiset alentuvat eli olla väkivaltaisessa suhteessa, olipa kyseessä fyysinen tai psyykkinen väkivalta.
Älkääkä syyttäkö miehiä yleisesti asiasta vaan jättäkää mies heti jos tuollaista ilmenee.
Mutta ehkä naiset päättävät sillä kaiken oikean tietävällä tunteella eivätkä järjellä ja ottavat yhä uudestaan ja uudestaan turpaan.
Tässä ei ole tarkoitus poistaa miesten vastuuta teoistaan vaan herättää naiset ettei tuollaisissa suhteissa kenenkään tarvitsisi olla.
Miehenä en koskaan alentuisi siihen mihin naiset alentuvat eli olla väkivaltaisessa suhteessa, olipa kyseessä fyysinen tai psyykkinen väkivalta.
Älkääkä syyttäkö miehiä yleisesti asiasta vaan jättäkää mies heti jos tuollaista ilmenee.
Mutta ehkä naiset päättävät sillä kaiken oikean tietävällä tunteella eivätkä järjellä ja ottavat yhä uudestaan ja uudestaan turpaan.
Tässä ei ole tarkoitus poistaa miesten vastuuta teoistaan vaan herättää naiset ettei tuollaisissa suhteissa kenenkään tarvitsisi olla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos haluat naiset pois väkivaltasuhteista, perehdy asian psykologiaan. Asia ei ole niin simppeli, että olisi se pelkkä tunnepuoli.
Nyt kyllä puhut viitaten varmaan johonkin naisenlogiikkaan missä ei ole mitään järkeä kun asiaa oikeesti miettii.
psykologiaan?
Mitä perehtymistä siinä on?
Jos joku vetää minua turpaan niin en minä häntä jää halailemaan jälkikäteen kylläkään.
Psykologiaa joka saa ihmisen huomioimatta todellista asiaintilaa ja toimii kuin automaatti niinkö?
Sellainen nainen joka jää moiseen suhteeseen niin ehkäpä ansaitseekin tulla hakattavaksi. Niin avuton hän on.
tutkimustuloksia aiheesta ennen kun teet lausuntojasi. Minäkin ihmettelin samaa asiaa ennen, miksi ei ota ja nosta kytkintä, mutta se psykologinen puoli ihmisessä on tarua ihmeellisempi. Oli mielenkiintoista luettavaa ja sain paljon ymmärrystä naisen toimintaan. Siinä tilanteessa nainen tarvitsee apua pystyäkseen irrottautumaan pahoinpitelijästään.
linjoilla ja olen noita juttuja itse lukenut.
Ei siinä ole mitään tarua ihmeellisempää jos on niin typerä ettei pääse irti pahoinpitelijästään.
...alentumiseen on varmasti myös pelko siitä, mitä seuraa jos miehen jättää. Monia väkivaltaisten miesten kanssa suhteessa olevia naisia uhkaillaan sillä, että "vielä pahempaa on luvassa, jos nyt jätät mut". Suhteista irtisanoutuneet naiset ovat usein kertoneet, kuinka ovat joutuneet muuttamaan kokonaan paikkakunnalta kauas pois, jotta mies ei jatkaisi vainoamistaan. Jättämisestä on ollut seurauksena kaikenlaista henkistä ja fyysistä paskaa eikä lähestymiskieltokaan ole aina auttanut.
Mutta juu, itsekin näin naisena ihmettelen, miksi on niin vaikea valita mahdollisesti todennäköisen vainon ja uhkailun ja taatusti luvassa olevan kotiväkivallan välillä. Itse en takuulla edes jäisi harkitsemaan, vaan valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon. Miehiä on olemassa muitakin kuin se yksi jo testattu ja huonoksi todettu, ja kyllä aina oma henkinen ja fyysinen terveys on jotakin parisuhdetta tärkeämpi.
Usein nainen ei tahdo uskoa (ensimmäisellä kerralla), että hänen rakas miehensä todellakin satuttaa häntä. Sitä tahtoo uskoa, että toinen ei tee sitä enää toiste. Kun toinen kerta tulee, uskoo taas, että ei se enää lyö.
Usein lyömisten jälkeen tulee ns. kuherruskausi, jolloin mies hyvittelee tekojaan naiselle ja on ihana.
Kohtaavathan miehetkin väkivaltaa naisten taholta, eivätkä hekään lähde suhteesta. Yksi suuri syy on häpeä. Hävetään sitä, mitä kumppani tekee ja osaltaa luullaan, että lyöminen ja muu väkivalta on itseaiheutettua. Useasti väkivaltainen kumppani syyllistääkin uhria. Ei se ole niin helppoa kuin ulkopuolinen luulisi.
Itse en onneksi ole uhriksi joutunut, mutta sivusta on ikävä kyllä asiaa joutunut katsomaan.
Ja on se henkinenkin väkivalta väkivaltaa.
Tuossa lisää : http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/voiko-vakivallasta-paasta-eroon/
itse elin pari vuotta väkivaltaisessa suhteessa.. ja ainoa syy miksi siinä suhteessa silloin olin oli se että mies minut aivopesi totaalisesti etten kelpaisi kenellekään muulle koskaan.. hän olisi ainoa joka minut hyväksyisi, mutta vain säälistä..
tein kauan töitä että pääsin suhteesta eroon.. monta kertaa yritin erota, mutta aina mies väitti että on muuttunut ja että tahtoo minut takaisin.. ja joka kerta uskoin tyhjiin sanoihin..
henkisen väkivallan lisäksi suhteessa oli myös fyysistä väkivaltaa.. siihen nyrkin iskuun ei koskaan löytynyt kunnon syitä.. ainoa oli että olen muka pettänyt kaikkien kanssa miestäni..
kuvittelin joka riidan aikana et pystyn toista muuttamaan paremmaksi ihmiseksi, mutta näin jälkikäteen pakko sanoa et ketään ei pysty muuttamaan ellei toinen sitä itse halua..
ei ole helppoa lähteä suhteesta jossa toinen pitää henkisesti yliotteessaan kokoaika.. luojan kiitos tajusin ajoissa lähteä pois, koska tilanne olisi et jos olisin jäänyt siihen suhteeseen olisin varmaankin jo kuollut.. viimeinen muistikuva koko suhteesta oli että viimeisen kerran ku sanoin hyvästi ni kurkulleni tuli kokkiveitsi..
nykyisin olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen että pääsin siitä suhteesta eroon lopullisesti ja olen vielä hengissä.. :)