pitääkö hankkia statusta?

Olen pannut merkille erään asian suhteestamme ja siihen, miten kaverit suhtautuvat meihin. Me olemme tylsä pariskunta kaveriporukkaamme verrattuna. Me emme ole yhtä aktiivisia muihin verrattuna emmekä ole hankkineet statusta jolla haalisimme kavereiden huomiota. Jos kutsumme vaikka heidät kylään, tunnelma on aika lattea. Kun taas itse käymme heidän luonaan, on fiilis aivan toinen.

Olemme keskustelleet vaimokkeen kanssa tästä, emmekä ole päätyneet mihinkään lopputulokseen. Mielestäni on turhaa hankkia ylimääräistä huomiota, jotta kaverit viihtyisivät seurassamme. Vaimoke on selvästi enemmän statuksen kohottamisen kannalla, vaikkei myönnä sitä. Onko vika todellakin meissä vaiko kavereissa, jotka eivät osaisi arvostaa meitä kavereina/ihmisinä, vaan kiinnittävät huomiota meidän ulkopuolisuuteen??
151278
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Mä en nyt oikein tajunnut, mitä statuksella tarkoitatte. Ulkoisia puitteita vai persoonaa? Odottaako teidän kaverit, että te pelaatte Wii:tä ja Pleikkaa yhdessä ja juotte kallita viinejä? Vai mistä tässä oli kysymys?

Kyllä meillä ainakin illanvietossa hauskuu syntyy keskusteluista ja syömisestä. Joskus voidaan jotain seurapeliäkin pelata. On meillä kyllä puitteetkin kunnossa, mutta ei se tunnelma niistä synny.

Ja mitä tarkoitat aktiivisuudella? Harrastuksiako? Kai teillä nyt jotain harrastuksia on? Sama se onko ne samoja kuin kavereilla. Ei kaikkien tarvitse matkustella, purjehtia, pelata golfia tai tennistä ja käydä oopperoissa. Tosin mikään edellä mainituista harrastuksista ei välttämättä liity mitenkään statukseen, mutta joillakin saattaa liittyä. On oikeastaan surullista, että jotkut harrastaa jotain siksi, että se kuulostaa hienolta.

Äänestä
  • Tarkoitan sillä lähinnä puitteita. Meillä ei ole pelikonsolia, jonka ääreen voisi porukalla istahtaa. Meillä on seurapelejä, mutta ne ei ole kavereiden mieleen. Eikä meillä ole kalliita juomia emmekä kovin usein tarjoile drinksuja.

    Illavietot meillä ovat yleensä rentoja keskustelupainotteisia, eli istutaan pöydän ääressä tai vaikka sohvalla ja jutellaan niitä näitä.

    Aktiivisuudella tarkoitan myös harrastuksia, mutta näin yleisenäkökulmasta. Me ei käydä teatterissa, ei matkustella, ei käydä urheilutapahtumissa, leffassa ehkä pari kertaa vuodessa, emme jaksa olla kiinnostuneita urheilusta...listaa vois jatkaa pitkälle. Me käydään vain töissä ja sukulaisissa.

    Äänestä

  • avomies. kirjoitti:

    Tarkoitan sillä lähinnä puitteita. Meillä ei ole pelikonsolia, jonka ääreen voisi porukalla istahtaa. Meillä on seurapelejä, mutta ne ei ole kavereiden mieleen. Eikä meillä ole kalliita juomia emmekä kovin usein tarjoile drinksuja.

    Illavietot meillä ovat yleensä rentoja keskustelupainotteisia, eli istutaan pöydän ääressä tai vaikka sohvalla ja jutellaan niitä näitä.

    Aktiivisuudella tarkoitan myös harrastuksia, mutta näin yleisenäkökulmasta. Me ei käydä teatterissa, ei matkustella, ei käydä urheilutapahtumissa, leffassa ehkä pari kertaa vuodessa, emme jaksa olla kiinnostuneita urheilusta...listaa vois jatkaa pitkälle. Me käydään vain töissä ja sukulaisissa.

    Niinhän se on, että nykyään kaikilla pitää olla kaikkia virikkeitä koko ajan. Kyllä hyvän keskustelun ja ruuan ja juoman tulisi riittää. Ehkä te voisitte tarjota edes punaviiniä ruuan kanssa (=on mukavampaa).

    Tuli mieleen, että miksi te ette harrasta mitään? Ihminenhän itsekin tylsistyy elämäänsä, jos ei itseään mitenkään kehitä. Kirjoittakaa vaikka runoja tai kokeilkaa avantouimista. Piristyy parisuhdekin (vaikka se ei edes sitä kaipaisi).

    Mutta ei ole pakko, kunhan tuli mieleen.

    Kai te kuitenkin aikaanne ja mediaa seuraatte, että jotain kivaa voitte keskustella? Meidän kaveripiirissä maailman parantaminen ja ajankohtaisista asioista puhuminen on parasta viihdettä. Olemme tosin aika tiedostavaa sorttia.

    Niin ja lukeminen kannattaa aina. Lukupiirikin on mainio keksintö eli luetaan kaveripiirissä sama kirja ja sitten keskustellaan siitä. Suosittelen. Ja ei todellakaan tarvitse aloittaa jostan Kafkan Linna -teoksesta, vaan vaikkapa Muumipapan muistelmista.

    Peli-illat on suositeltavia eli vuorollaan kaveri tai pariskunta valitsee pelin, jota koko poppoo pelaa. Muut tuovat ruuat.

    Erilaiset teemaillat ovat mahtavia. Bond-ilta (miehet bondeja, naiset bondtyttöjä), Rock-ilta (kaikki rock vaatteissa, asenteella ja musalla), Japanilainen ilta, Itämainen ilta, Vanhanajan ilta, Kaurismäki-ilta (kaikki on Kaurismäen leffojen roolihenkilöitä)... onhan näitä.

    Ja joskus on kiva viettää iltaa keilaamassa, minigolfissa tai bingossa (=vaihtelu virkistää).

    Tsemiä! Kyllä se siitä.

    Äänestä

  • avomies. kirjoitti:

    Tarkoitan sillä lähinnä puitteita. Meillä ei ole pelikonsolia, jonka ääreen voisi porukalla istahtaa. Meillä on seurapelejä, mutta ne ei ole kavereiden mieleen. Eikä meillä ole kalliita juomia emmekä kovin usein tarjoile drinksuja.

    Illavietot meillä ovat yleensä rentoja keskustelupainotteisia, eli istutaan pöydän ääressä tai vaikka sohvalla ja jutellaan niitä näitä.

    Aktiivisuudella tarkoitan myös harrastuksia, mutta näin yleisenäkökulmasta. Me ei käydä teatterissa, ei matkustella, ei käydä urheilutapahtumissa, leffassa ehkä pari kertaa vuodessa, emme jaksa olla kiinnostuneita urheilusta...listaa vois jatkaa pitkälle. Me käydään vain töissä ja sukulaisissa.

    Kaverinne taitavat olla hienostelevia kermaperseitä - kaiken pitää olla hienoa ja kallista ja harrastusten "korkeaa kulttuuria".

    Ei teidän tarvitse muuttua, kavereittenne sen sijaan pitäisi vähän miettiä, että miksi he kuvittelevat kalliine tavaroineen olevansa parempia kuin te. Ja kukapa heitäkään estäisi tuomasta illanviettoihin omia juomiaan ja sen pelikonsolinkin voisi joku tuoda mukanaan, jos tosiaan ovat sitä mieltä, että hauskanpito ilman sitä on teeskentelyä.

    Minä kyllä teinä alkaisin etsiä uusia kavereita, ei tuollaisia kukaan jaksa.

    Äänestä

  • Muttamuttamutta kirjoitti:

    Niinhän se on, että nykyään kaikilla pitää olla kaikkia virikkeitä koko ajan. Kyllä hyvän keskustelun ja ruuan ja juoman tulisi riittää. Ehkä te voisitte tarjota edes punaviiniä ruuan kanssa (=on mukavampaa).

    Tuli mieleen, että miksi te ette harrasta mitään? Ihminenhän itsekin tylsistyy elämäänsä, jos ei itseään mitenkään kehitä. Kirjoittakaa vaikka runoja tai kokeilkaa avantouimista. Piristyy parisuhdekin (vaikka se ei edes sitä kaipaisi).

    Mutta ei ole pakko, kunhan tuli mieleen.

    Kai te kuitenkin aikaanne ja mediaa seuraatte, että jotain kivaa voitte keskustella? Meidän kaveripiirissä maailman parantaminen ja ajankohtaisista asioista puhuminen on parasta viihdettä. Olemme tosin aika tiedostavaa sorttia.

    Niin ja lukeminen kannattaa aina. Lukupiirikin on mainio keksintö eli luetaan kaveripiirissä sama kirja ja sitten keskustellaan siitä. Suosittelen. Ja ei todellakaan tarvitse aloittaa jostan Kafkan Linna -teoksesta, vaan vaikkapa Muumipapan muistelmista.

    Peli-illat on suositeltavia eli vuorollaan kaveri tai pariskunta valitsee pelin, jota koko poppoo pelaa. Muut tuovat ruuat.

    Erilaiset teemaillat ovat mahtavia. Bond-ilta (miehet bondeja, naiset bondtyttöjä), Rock-ilta (kaikki rock vaatteissa, asenteella ja musalla), Japanilainen ilta, Itämainen ilta, Vanhanajan ilta, Kaurismäki-ilta (kaikki on Kaurismäen leffojen roolihenkilöitä)... onhan näitä.

    Ja joskus on kiva viettää iltaa keilaamassa, minigolfissa tai bingossa (=vaihtelu virkistää).

    Tsemiä! Kyllä se siitä.

    Olemme yrittäneet kokeilla vaimokkeen kanssa yhteistä harrastusta, koomisesta palapelin kokoamisesta lenkkeilyyn. Mutta ei, ne ovat jääneet. Hän tosin lukee ja itsekin olen ostanut kirjan, nappasin vain yhden pokkarin summamutikassa. Ei se nyt niin huonolta kirjalta ole vielä vaikuttanut.

    Tuo teemailta tuntuu minusta turhalta showlta, en ole mitään esittäjätyyppiä muutenkaan. Peli-illat ovat järkeviä, mutta taas tullaan siihen pisteeseen, että joku ei pidä toisen valitsemasta pelistä.

    Äänestä

  • avomies. kirjoitti:

    Olemme yrittäneet kokeilla vaimokkeen kanssa yhteistä harrastusta, koomisesta palapelin kokoamisesta lenkkeilyyn. Mutta ei, ne ovat jääneet. Hän tosin lukee ja itsekin olen ostanut kirjan, nappasin vain yhden pokkarin summamutikassa. Ei se nyt niin huonolta kirjalta ole vielä vaikuttanut.

    Tuo teemailta tuntuu minusta turhalta showlta, en ole mitään esittäjätyyppiä muutenkaan. Peli-illat ovat järkeviä, mutta taas tullaan siihen pisteeseen, että joku ei pidä toisen valitsemasta pelistä.

    Tuossa aikaisemmassa viestissä oli mielenkiintoisia ehdotuksia, mutta sinusta "teemailta tuntuu turhalta showlta", ja peli-iltakin kaatuu turhan helposti.

    Äänestä

  • avomies. kirjoitti:

    Tarkoitan sillä lähinnä puitteita. Meillä ei ole pelikonsolia, jonka ääreen voisi porukalla istahtaa. Meillä on seurapelejä, mutta ne ei ole kavereiden mieleen. Eikä meillä ole kalliita juomia emmekä kovin usein tarjoile drinksuja.

    Illavietot meillä ovat yleensä rentoja keskustelupainotteisia, eli istutaan pöydän ääressä tai vaikka sohvalla ja jutellaan niitä näitä.

    Aktiivisuudella tarkoitan myös harrastuksia, mutta näin yleisenäkökulmasta. Me ei käydä teatterissa, ei matkustella, ei käydä urheilutapahtumissa, leffassa ehkä pari kertaa vuodessa, emme jaksa olla kiinnostuneita urheilusta...listaa vois jatkaa pitkälle. Me käydään vain töissä ja sukulaisissa.

    Hankitte mielenkiintosia pelejä. Ei ne ole kalliita. Erilaisia bilepelejä kannattaa hankkia, jotkut ovat aika vauhdikkaitakin. Etsikää netistä vaihtoehtoja ym.

    Kukaan ei oleta, että teillä tarjoillaan "jännittäviä drinksuja". Eiköhän kaikki osaa omat juomansa tuoda. Toki, jos usein juotte muiden juomia ettekä koskaan tuo tilalle mitään/tarjoa, he voivat pitää teitä piheinä ym =D Eli silloin, jos ei ole tarkoitus tarjota ja muut tarjoaa ottaa, niin jättäisin ehkä ottamatta.

    Äänestä

siis kenen mielestä tunnelma on lattea? Kavereiden? Vaimokkeen? Vai sinun?

Ja ilmeneekö tämä latteus siis, vaikka kyseessä olisi sama porukka? Eli jos porukka on jossain muualla, kaikilla on hauskaa, mutta kun sama porukka on teillä, kaikilla on tylsää. Ei vika välttämättä ole teissä, vika voi olla myös kavereissa, että eivät "hyväksy" sitä, että teillä tehdäänkin jotain erilaista kuin muiden luona.

Äänestä
  • Tarkoitin että vieraiden mielestä tunnelma on lattea. Senhän näkee jo heidän olemuksestaankin. Istutaan hiljaisina ja katsellaan kattoon, ollaan passiivisia. Jokainen osaa lukea toisen kasvoilta milloin tämä ei ole tyytyväinen!

    Mielestäni se latteus ilmenee vain meillä, niin ikävää kuin se onkin. Pidämme tämän porukan kanssa satunnaisesti yhteisiä kokoontumisia milloin kenenkin luona ja muualla on ollut rempseä fiilis. Meillä taas ollaan melkein kuin kirkossa, näin värikkäästi ilmaistuna :)

    Äänestä

  • avomies. kirjoitti:

    Tarkoitin että vieraiden mielestä tunnelma on lattea. Senhän näkee jo heidän olemuksestaankin. Istutaan hiljaisina ja katsellaan kattoon, ollaan passiivisia. Jokainen osaa lukea toisen kasvoilta milloin tämä ei ole tyytyväinen!

    Mielestäni se latteus ilmenee vain meillä, niin ikävää kuin se onkin. Pidämme tämän porukan kanssa satunnaisesti yhteisiä kokoontumisia milloin kenenkin luona ja muualla on ollut rempseä fiilis. Meillä taas ollaan melkein kuin kirkossa, näin värikkäästi ilmaistuna :)

    Niitä pelejä ja konsoleita? Paremat tarjottavat? Siistimpi kämppä? Sekaisempi kämppä? Hyvä sohva?

    Hössötättekö liikaa, kun teillä on vieraita, tai vähättelettekö tarjoamianne ruokia tai kotianne?

    Äänestä

  • avomies. kirjoitti:

    Tarkoitin että vieraiden mielestä tunnelma on lattea. Senhän näkee jo heidän olemuksestaankin. Istutaan hiljaisina ja katsellaan kattoon, ollaan passiivisia. Jokainen osaa lukea toisen kasvoilta milloin tämä ei ole tyytyväinen!

    Mielestäni se latteus ilmenee vain meillä, niin ikävää kuin se onkin. Pidämme tämän porukan kanssa satunnaisesti yhteisiä kokoontumisia milloin kenenkin luona ja muualla on ollut rempseä fiilis. Meillä taas ollaan melkein kuin kirkossa, näin värikkäästi ilmaistuna :)

    kaksi vaihtoehtoa. Joko hankitte kavereita, jotka ovat enemmän teidän kaltaisianne tai sitten alatte panostaa juhlien viihtyisyyteen.

    Mitään sellaista ei tietenkään kannata järjestää, mikä tuntuu itsestä keinotekoiselta, epäkiinnostavalta tai liian kalliilta. Mutta jos oikeen mitään ei keksi eikä oikein mikään tunnu hyvältä eikä kelpaa, niin silloin on kyllä vikaa itsessä.

    Tiedän hyvin, mitä tarkoitat lattealla tunnelmalla, olen ollut vastaavissa tilanteissa usein. Puhumista ei keksitä, kaikki keskustelunaiheet lopahtavat heti alkuunsa, tunnelma on vaivaantunut, jotakuta alkaa haukotuttaa ja ihmiset alkavat keksiä syitä lähteä kotiinsa ajoissa.

    Illanistujaisten tunnelma lähtee yleensä siitä, että isäntäväki on ihan oikeasti ja aidosti iloinen ja innoissaan tulevasta illasta ja näkee hiukan vaivaa järjestelyihin. Jotain syötävää ja juotavaa, vaikka nopeaa ja halpaakin, vaikkapa viiniä ja juustoja jos itse pidätte niistä tai sitten vaikka pitsaa ja olutta. Hyvä ruoka on aina kaikkien mieleen. Tunnelmallinen valaistus toimii yleensä fiiliksen kohottajana muissakin kuin romanttisissa yhteyksissä. Kannattaa valita taustalle jotakin sopivaa musiikkia, se täyttää hiljaisia hetkiä ja tuo positiivista fiilistä.

    Jos itse ette osaa ottaa "tilannetta haltuun", olla hauskoja, aloittaa mielenkiintoisia keskustelunaiheita jne, järjestäkää niin, että ihmiset alkavat itse keskustella keskenään sillä välin kun te kaksi olette vaikkapa keittiössä laittelemassa evästä jne. Taustalle mukavaa musiikkia ja kehotatte ihmisiä viihtymään viinilasin kera sillä aikaa kun te laittelette eväät valmiiksi. Ihmiset alkavat itse keskustelemaan ja viihtymään ja ilta alkaa siitä rullaamaan mukavasti.

    Seurapelejä ym. voi ehdotella mutta jos osa porukasta ei selvästikään ole kiinnostunut, ei kannata väkisin yrittää.

    Illanistujaisten järjestäminen on omanlaisensa taitolaji, jossa jotkut ovat luonnostaan parempia kuin toiset. Miettikää, mikä on erilaista näiden porukan muiden ihmisten kotona. Miksi ihmiset viihtyvät? Onko tarjolla jotakin hauskaa puuhattavaa, joka poistaa alkujäykkyyden, syödäänkö enemmän, juodaanko enemmän, onko musiikki kovemmalla? Miten vieraat otetaan vastaan, kätelläänkö ovella kuin hautajaisissa vai tulevatko ihmiset enemmän kuin omaan kotiinsa tai tuttuun paikkaan? Koittakaa samoja keinoja.

    Äänestä

Jos kerran muista on niin piinaavaa olla kodissanne, miksi ihmeessä sitte kutsutte heitä sinne?
Ehdottakaa tapaamista vaikka hiihtoladulle, uimahalliin, pururadalle lenkkeilemään, jne..Olettaen että he haluavat osallistua kyseisiin toimintoihin :)

Tai seuraavan kerran kun olette porukalla, mieti edeltäpäin keskustelun aiheita - niitähän on maailma pullollaan!!!!!!!!!!
Aidon kiinnostuneena vain kysele toisten mielipiteitä, kyllä he kertovat jos huomaavat että sina/te todella haluatte kuulla. Siitä se keskustelu alkaa, ennenkuin huomaatkaan kaikki ovat osallistumassa.

Valitse aluksi yleisiä aiheita joihin jokaisella on jotain sanottavaa. Sitten sitä voit kehitellä erikoistuneemmaksi, riippuen mukanaolijoista.

Ellei tuo toimi, ehkä vika onkin teissä. Mitähän jos itse olisitte kiinnostuneita ulkomaailmasta. Aloittakaa tekemään jotain aivan uutta, joko yhdessä tai erikseen. Esim. kansanopistot tjms. tarjoavat jatkuvasti lähes ilmaisia oppimahdollisuuksia. Sieltä saatte ystäviä jotka aivan varmasti ovat kiinnostuneet samoista asioista kuin tekin. (Eiväthän he siellä muuten olisi!)

Äänestä
  • Vierailun atmosfäärin luo isäntäpari.Te vain luulet-
    te että toiset osaavat luoda rennon ja makean fiilik
    sen.Tunnelmaa,musiikkia,naurua,iloa,vähän syötävää
    ja juotavaa!Se on siinä.

    Äänestä

..aivan täysin siitä minkälaisten ihmisten ympäröimänä te elätte. Jos elätte siinä piirissä missä arvostetaan ennen kaikkea kulisseja ynnä ulkokultaista höpinää sievistelyillä koristeltuna niin silloin tietenkin pitäisi kohottaa statusta. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittän todeta, että muuten olo voi olla perin juurin hankalaa. Tosin se on taas oma valinta alkaako moiseen sopan keittoon vai sanooko soronoo ;) Itse olen valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon :D

Haluan ympärilleni aitoja ihmisiä. Tiedän myös mikä olen enkä näin ollen väkipakolla tunge piireihin, joissa ollaan enempivähempi kuin tikulla hanuriin ammuttuja. Tosin osaan kyllä luovia kyseisten ihmisten kanssa ja käyttäytyä asiallisesti mikä on pakko ymmärtää osata jos meinaa ihmisläheistä työtänsäkin tehdä.

Ja avomies hei! Elä itsesi vuoksi äläkä sorru muiden kautta olemiseen, silloin olet väärällä polulla!

Äänestä

Tarkotatko statuksella nyt vaikkapa jotain hienoa keittiöremonttia ja uusia verhoja, kivoja kippoja ja kuppeja ja uutta autoa? Uutta hiuskampausta ja uusia vaatteita? Vai? Jos ette ole yhtä aktiivisia, niin tuskinpa ne teille lenkkeilemään on tulossa ;)

Nuo nyt ei ihmisiin ikävä kyllä sinänsä suoraan vaikuta. Heillä on varmaan tylsää. Varmasti onkin, jos koko ajan mietitte, että kelpaakohan tää tiimarin lasi nyt iittalan lasiin tottuneelle =D Mitäpä jos keksisitte jotain tekemistä. Lautapelejä ym. Ne on oikeesti kivoja, vaikka voi aluksi kuulostaa tosi lapselliselta. Meillä pelataan kahdestaanki niitä, ja on yhteistä tekemistä (varsinkin sairastellessa).

Koska teillä on kivaa heillä, niin miksi ei teillä? Jotenkin siis muututte. Onko siellä enemmän tekemistä? Varmasti tämä vaikuttaa. Ei tartte ostella kalliita pleikkareita jne, tai mikä nyt oiskaan in. Ostakaa noita lautapelejä, joista on hyötyä jos joskus hankitte lapsiakin. Niitäkin on erilaisia, on ihan bilepelejäkin! Eikä ne maksa käytännössä mitään, varsinkin jos muuuten teillä ei mene rahaa hukkaan tai ette käy paljon baareissa.

Ehkäpä he eivät vain viihdy vierahilla? Voihan olla kyse siitäkin. Yleensä ihmiset viihtyvät parhaiten kotonansa ja ovat näin vapautuneimpia. Onko toinen parista vaikkapa vähän ujo? Tai ei-niin-tuttu teille? Nämäkin vaikuttavat. Tällöin kotona tällainen ihminen on paljon rennompi ja normaalimpi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


avomies. kirjoitti:

Olen pannut merkille erään asian suhteestamme ja siihen, miten kaverit suhtautuvat meihin. Me olemme tylsä pariskunta kaveriporukkaamme verrattuna. Me emme ole yhtä aktiivisia muihin verrattuna emmekä ole hankkineet statusta jolla haalisimme kavereiden huomiota. Jos kutsumme vaikka heidät kylään, tunnelma on aika lattea. Kun taas itse käymme heidän luonaan, on fiilis aivan toinen.

Olemme keskustelleet vaimokkeen kanssa tästä, emmekä ole päätyneet mihinkään lopputulokseen. Mielestäni on turhaa hankkia ylimääräistä huomiota, jotta kaverit viihtyisivät seurassamme. Vaimoke on selvästi enemmän statuksen kohottamisen kannalla, vaikkei myönnä sitä. Onko vika todellakin meissä vaiko kavereissa, jotka eivät osaisi arvostaa meitä kavereina/ihmisinä, vaan kiinnittävät huomiota meidän ulkopuolisuuteen??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu