Saatuani tietää tulleeni petetyksi menetin jotakin itsestäni. Olemme kuitenkin päättäneet jatkaa liittoamme, koska takana on paljon hyviäkin asioita. Seksi toimii, mutta koen olevani henkisesti jotenkin kelvoton, vaikka järkevästi ajatellen en kuulu "blondien" joukkoon.
Kaipaisin hyviä konkreettisia omakohtaisesti hyväksi havaittuja vinkkejä siitä, miten saan omanarvontuntoni takaisin.
Kaipaisin hyviä konkreettisia omakohtaisesti hyväksi havaittuja vinkkejä siitä, miten saan omanarvontuntoni takaisin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksiköhän petetyt aviovaimot kuvittelevat toisten naisten olevan aina "blondeja". Ettei mies hae avioliiton ulkopuolelta muuta kuin seksiä? Kannattaisi katsoa peiliin monessakin asiassa. Ja SINUN omanarvontuntosi? Sinähän olet maailman napa ja omistat miehesi...?
Miehet sanovat helposti, että kyseessä oli pelkkä seksi. Minä en tähän usko. Aviomiehet, jotka ravintolassa tekevät itseään tykö, haluavat suhdetta, jossa toinen nainen kuuntelisi heitä, arvostaisi heitä ja seksiä ollaan valmiit odottamaan. Kyllä liitossa silloin jokin mättää, kun mies hyppii yli aidan.
Hirveä läheisyyden-ja hellyydennälkä näillä tuntuu olevan..
Ymmärsit väärin Blondi. Tiedän, ettei mieheni hakenut vain seksiä, sitä saa kotonakin ja väitän, että hyvää sellaista. Olemme keskustelleet asiasta pitkään enkä todellakaan kuvittele omistavani toista, mielestäni avioliiton pelisääntöihin vain kuuluu uskollisuus(vanhanaikaista ehkä, mutta olen jo 40v). Olen kyllä katsonut peiliin ja korjauksiakin on tulossa, mutta itsetunto on kyllä saatava kuntoon mahdollisimman pian tai masennuslääkkeet on otettava käyttöön.
Et ilmeisesti itse ole kokenut petetyksi tulemista, joten itsetunnon menetys on tuntematon juttu. Olisin toivonut kommenttia sellaisilta, jotka ovat liittonsa vastaavanlaisesta tilanteesta korjanneet.
tuskin mikään entiselleen palautuu. Uusi alku...
molemmat olette kokemusta rikkaampia...voi muuttua
paremmaksikin, pikku peikko kuitenkin takaraivossa...aina.
En ole aviossa koskaan ollutkaan, mutta noin sen on mentävä. Saman prosessin käyt läpi, jos vaikka
lähin naisystäväsi sinut pahasti pettäisi.
Itselläni on "orastava" suhde varattuun mieheen..
Ei tuo mies minulta pelkkää seksiä hae...ei!
Jotain muuta on hänen elämässään vialla...
aika sen kait näyttää.
Jaksamista sinulle! Katso eteenpäin:))
Niin se on aina, se on mukamas AINA blondi, jonka kanssa lähdetään pettämään. Omien havaintojeni perusteella,omien ja vieraiden, se on toisin päin. Tai sitten blondit eivät jää kiinni niin helposti;)
Meillä meni 8 vuotta upeasti, oltiin toisillemme parhaat ystävät, harrastimme kaiken yhdessä, ymmärsimme kaikessa toisiamme, eikä toisen tarvinnut sanoa kuin puoli lausetta, niin toinen jo arvasi loput, eli olimme samalla aaltopituudella vaimoni, nykyisen X.n kanssa. Kahden viimeisen vuoden aikana seksistä kuitenkin puuttui erotiikka, intohimo. Sitä ennen seksiä oli 5xpäivässä viikon jokaisena päivänä viiden vuoden ajan :-) Ja molempien toivomuksesta. Mutta syykin löytyi lopulta, hän oli pettänyt eka kerran kaksi vuotta sitten. Yrittänyt sitten unohtaa miehen, mutta ei pystynyt ilmeisesti, jossain firman bileissä sortui taas suihinottoon, ja vielä sanoi lopuksi minulle, ettei se ollut seksiä, vaan vain suuseksiä!!!!Kumma selitys. No, erohan siitä sitten tuli, elämäni tuhoutui täysin, talous, paras kaveri, paras ystävä, huomioni keskipiste, unelmieni nainen ja hyvä vaimo. Koti tyhjeni, ja autioitu, juuri kun sen olimme saaneet aivan mahtavaan kuntoon kaikkineen.Tuska oli sanoin kuvaamaton, 9 vrk:een en edes syönyt, nukuin sinä aikana vain yhteensä 25 tuntia sydän papattaen, koiranunta sekin, josta aina säpsähdin ja uskoin kuulleeni hänen tulleen juuri ovesta takaisin, että kaikki olikin ollut äärettömän pahaa unta. Lopulta aivan loppuun ajettuna, enkä kenellekkään voinut edes puhua, kun ketään ei ollut, istuin haulikon piiput suussa yhden yön sohvalla pimeässä, koko yö meni siinä. Ei ollut tunteita, ei pelkoa, olisin voinut tehdä sen tai jättää tekemättä, minkäänlaista eroa olevan ja tuonpuoleisen välillä ei ollut, minut kai pelasti se, että olin nukahtanut lopulta nääntyneenä sohvalle. Oli kuitenkin jatkettava, ja itsetuntoni alkoi raivata elintilaa minulle, katsoin ympärilleni ja näin kaiken raunioituneena, savuavana rauniona jonka keskellä seisoin yksin. Ehkä varmin pohja löytyi ajatuksesta, että minä en ollut pettänyt, siksi minulla oli puhtaat paperit, ei omaa lehmää ojassa, ja jaksoin nousta jaloilleni. Mutta paljon on vielä rakennettavaa, ja toivon että jaksan. Harmittaa kun erossa meni koirakin, ja kissakin kuoli samoihin aikoihin rintasyöpään :-) Jäin siis täydellisen yksin, voiko paremmin miehellä enää mennä :-) Mutta nyt siitä on jo pari vuotta, ja elossa ollaan toistaiseksi, ja elättelen vielä toiveita uudesta ihmissuhteesta, mutta yhteen kenekään kanssa en ehkä pysty muuttamaan, enkä ainakaan avioon enää mene, koen edelleen olevani yhden naisen mies, eli kerran elämässä mennään naimisiin, hullua olla edelleen uskollinen X:lle, mutta niin päätin, toistaiseksi.
Ironista, kun puhutte noista blondeista, X:ni oli blondi, ja niin toivon olevan seuraavankin :-) Vaaleissa on sitä jotakin.
lue tarinani (Otsikosta sivusta seuranneena.) Nimimerkillä Et kai. Et voi tietää miten hyvä elämä ja suhde sinua saattaa odottaa.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja menestystä!
En osannut ehkä seurata mainitsemaasi keskustelupolkua, en tiedä oletko mies vai nainen, jos se nyt on edes oleellista. Mutta en usko että kohdallani tulee enää uutta naista. En ehkä enää edes halua. Ex-vaimon kuva mielessäni on niin voimakas, etten halua sitä edes menettää. Ja korvaavaan ihmissuteeseen en halua. Ja ongelma onkin, että ex-vaimo oli kuin luotu minulle, ja ainakin minun mielestäni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin kaunein olento jonka tiesin/tiedän. On siis mahdotonta löytää toista vastaavaa, ja en halua henkisesti pettää ketään toista ihmistä, kertomalla tälle että hän on elämäni uusi nainen, kun sellaista ei tule, ja sellaista ei ole. Siksi jään omasta halustanikin yksin vaikka loppuelämäksi, mieluummin kuin teeskentelen jotain muuta jollekin toiselle naiselle.
Olen miettinyt ex:ni uutta avioliittoa, ja tullut ajatukseen, että mistä voin tietää että kuinka hyvä liitto heille lopulta syntyy/syntyi. Sehän on täysin mahdollista. Ja koska Ex:ni itsetunto noin naisena, ei ollut mikään kovin korkea, voipi olla että hän saa uudesta suhteesta juuri sitä itsetuntonsa tarvitsemaa tukea jota ehkä meidän suhteessa ehkä ei seksuaalisesti, haluttuna, naisena, kokenut saaneensa. Kuka tietää. Ja koska hän muutttui eron jälkeen täysin, ja pakeni kaikkia keskusteluja uuden ukkonsa taakse, ei siis uskaltanut kohdata eroamme keskutelu-tasolla, uskon että hän on valmis menemään hyvinkin pitkälle henkisen ja moraalisen itsensä myymisessä säilyttääkseen tämän uuden ihmissuhteen, vaikka se ei olisikaan niin hyvä kuin meidän lopulta oli. Eli ylpeys se on takinkääntäjälläkin, uskon näin. Paluu olisi hänelle varmasti ylivoimaista.
Minua harmittaa kaikessa eniten ne lukemattomat vastausta vaille jääneet kysymykset joita tilanne ja ero aiheutti. Viimeiset sanat jotka Ex:ltäni kuulin, oli että "suhteessamme oli paljon pahaa, mutta myös paljon hyvää", sekä "sinua minä rakastan, mutta häntä (uutta) kohtaan tunnen intohimoa" !!! Minusta nämäkin olivat aivan uskomattomia selityksiä. Ei ainakaan häivähdystäkään katumisesta, tai edes yrityksestä ajatella asiaa minun kannaltani. Kun sanoin että etteikö hän voisi palata takaisin, koska olin kuitenkin antanut teot anteeksi, hän vastasi tekopyhästi että "se ei olisi oikein minua kohtaan" !! Oliko tuo pettäminen sitten oikein minua kohtaan ?
Ja valehtelisin jos sanoisin, etten enää välitä. Totuus on että toivon vilpittömästi heidän suhteeseen kaikkea pahaa, nyt ja ikuisesti. Toivon että joku karmanlaki jossain iskee paskan päin näköä siinä suhteessa molemmille puolisoidensa pettäjille jotka perustivat todellisen pettäjien avioliiton kaikessa ironisuudessaan (uus mieshän petti myös vaimoaan ja ero tuli sielläkin). Näin vain petetyn mieli reagoi. Ja on siinä jakautunut persoona (Ex), en muuta totea. Aivan silloisille tavoilleen ja uskollisuus periaatteilleen päinvastaiseksi muuttunut henkilö. Eikö?
usko miestäsi joka sanoo, että kyseessä oli pelkkä seksi. Tarve kokeilla seksiä ulkopuolella parisuhteen, on vaistonvarainen tarve. Tätä taipumusta on kautta-aikain yritetty suitsia kulttuurin keinoin onnistumatta missään. Ilotalot, naistenryöstöt (sotatilanteessa,)maineeltaan epämääräisten naisten käyttö ovat joka kulttuurissa olleet merkkinä tästä taipumuksesta.
Nykyisin naisten taipumus toimia luonteensa mukaisesti myös tässä suhteessa on merkki yhteiskuntamoraalin murroksesta.
Neuvoisin sinua ajattelemaan siten ettei miehesi tekemiset ole sinun ongelmasi. Olet itse vastuussa omista tunteistasi.
Toisaalta hammastyttää nämä itsetunnoltaan heikot naiset joiden täytyy säännöllisesti näillä palstoilla kertoa ukkomiesten valloituksistaan. Miesten saaminen vuoteeseen vaikuttaa suureltakin saavutukselta. Toki vapaaseen seksiin saa miehiä mukaan, hehän ovat valmiita jopa maksamaan siitä. Lapselliseksi touhu tulee silloin kun sitä täytyy mainostella.
Yritä ajatella että elämä kantaa ja kaikesta voi selvitä, kun muistaa erottaa asiat joihin voi vaikuttaa ja jotka ovat mahdollisuuksien ulkopuolella. Menneisyys kuuluu ehdottomasti viimeksimainittuun.