Tietenkin olen. Olen ollut tietoinen asiasta jo vuosia, mutta silti en pääse tästä tunteesta eroon. En tiedä mitä tekisin asialle, sillä se vituttaa kamalasti. AUTTAKAA MINUA!
Sisko on aina ollut minua parempi asioissa, joita vanhempani arvostavat. Koulu on hänelle helppoa ja kuulen paljon juttuja illanvietoista kavereiden kanssa. Molemmat olemme täysikäisiä ja asumme vielä kotona. Hieman aikaa sitten minulla kuitenkin KILAHTI NUPPI.
Sisko menestyy loistavasti opinnoissansa ja hän sai lyömättömän tarjouksen. Hän pääsee ulkomaille erääseen ohjelmaan johon valittiin yksi "tähdenlento". Olen kuullut asiasta jo viikon ja kun kysyin että: "Alkaako rittämään?", hän tokaisee jatkavansa vielä ainakin viikon.
Minulla ei ole opiskelupaikkaa. Ja vaikka kuinka kovasti yritän hankkia sellaisen, vanhempani jarruttavat minua. "Tyhjennä kanin häkki, tee ruoka, pese pyykit" jne.. Kun kysyn miksi siskoni ei tee näitä, vastaus on hänen opiskelut. Yritän selittää että saadakseni opiskelupaikan minunkin täytyy lukea, mutta vanhemmat silti teettävät kaiken minulla. Ja vetoavat vain, että ei "kassatyöskentelyni" ole raskasta.
Saadakseni vanhempieni huomion mietin itsemurhaakin. EN KUITENKAAN TEE SITÄ, MUTTA KAMALINTA ON TÄMÄ HYLJEKSITTY TUNNE! Olen puhunut tästä vanhemmilleni, mutta he vain nauravat. Siskoni sanoi, että se hakee vain huomiota ja oikeat "nää" tyypit ei sellasesta puhuisi. Sisko tokaisi vaan, että muista vetää valtimot kunnolla auki. SATTUU KAMALASTI JA OLEN PUHUNUT HÄNELLE TÄSTÄ MUTTA EN SAA EDES ANTEEKSI PYYNTÖÄ! (liian suuri ego)
Kuitenkin sisko välillä näyttäisi välittävän. Soittaa minulle ilouutisista ensiksi, tarjoaa pizzaa ja kutsuu minua elokuviin. Näiden illanviettokavereiden kanssa hän ei kuitenkaan käy vapaa-ajalla missään.
Sisko myös loukkaa minua kamalsti. Kun lähdin kerran kavereideni kanssa ulos pitämään hauskaa. hän tokaisi eikös sinun pitäisi lukea. Sanoin tuulettuvani ja että en jaksa aina lukea kuin hän. Sisko huusi perään, että mä oon saamaton perheen musta lammas, joka ei ikinä menesty missään. Ilman opiskelupaikkaa oleva tuleva spurku. TÄÄ SATTUU MUA NIIN KAMALSTI, ETTÄ SANAT EI RIITÄ KERTOMAAN! Itken ja seuraavana päivänä taas teen siskolleni aamupalaa ja olen kuin kaikki olis normaalisti. Sisko myös hoikka ja mä vähän tukeva. Haukkuu 22 vuotiaanakin että oon läski. Kun laihdutan että tiikeri ei pääse raidoistaan, olen isoluinen likaksi ja muuta vastaavaa että pidä hiukset auki, niin sun suuri nenä ei korostu! (sillä pieni ja sievä) Itkettää kamalasti! En tiedä miksi oon takertunut yhä siskooni tai miten tekisin päästäkseni tästä eroon.
Mulla on myös pari opiskelu paikkaa mielessä ja tiedän että hain toiseen vain siskon mieliks. Selvitin pääni ja haluan nyt oikeesti sinne minne ekaksi hain. Olen hakenut samanlaiselta aihepiiriltä varapaikkoja. Tukevia aloja siis sille mun ykköskohteelle! Kerroin taas vaan mun siskolle että lähden tavoittelemaan sittenkin sitä mun unelmaa uudestaan. Se tokas taas: Että yritä nyt ees tällä kerralla tosissaan? Kielsin kertomasta sitä vanhemmilleni, ja se sano että ei ne ees uskois vaik se kertois!
Oon itkeny paljon ja puhe ei auta. Nyt aionkin suunnata pois tästä pikkukaupungista, jossa oon asunut ikäni. Tähänkin sisko tokas, että et sä pärjää yksin. Muuta lähemmäks.
MITÄ TEEN? MUN PERHE ON OIKEASTI PASKA! NE SATUTTAA MUA KAMALSTI! SANOIN HALUAVANI PSYKOLOGILLE JA MUN ISÄ VAAN TOKAS:ET NE ON HEIKOILLE!
vituttaa ja itkettää!!!!!!!! =(
Sisko on aina ollut minua parempi asioissa, joita vanhempani arvostavat. Koulu on hänelle helppoa ja kuulen paljon juttuja illanvietoista kavereiden kanssa. Molemmat olemme täysikäisiä ja asumme vielä kotona. Hieman aikaa sitten minulla kuitenkin KILAHTI NUPPI.
Sisko menestyy loistavasti opinnoissansa ja hän sai lyömättömän tarjouksen. Hän pääsee ulkomaille erääseen ohjelmaan johon valittiin yksi "tähdenlento". Olen kuullut asiasta jo viikon ja kun kysyin että: "Alkaako rittämään?", hän tokaisee jatkavansa vielä ainakin viikon.
Minulla ei ole opiskelupaikkaa. Ja vaikka kuinka kovasti yritän hankkia sellaisen, vanhempani jarruttavat minua. "Tyhjennä kanin häkki, tee ruoka, pese pyykit" jne.. Kun kysyn miksi siskoni ei tee näitä, vastaus on hänen opiskelut. Yritän selittää että saadakseni opiskelupaikan minunkin täytyy lukea, mutta vanhemmat silti teettävät kaiken minulla. Ja vetoavat vain, että ei "kassatyöskentelyni" ole raskasta.
Saadakseni vanhempieni huomion mietin itsemurhaakin. EN KUITENKAAN TEE SITÄ, MUTTA KAMALINTA ON TÄMÄ HYLJEKSITTY TUNNE! Olen puhunut tästä vanhemmilleni, mutta he vain nauravat. Siskoni sanoi, että se hakee vain huomiota ja oikeat "nää" tyypit ei sellasesta puhuisi. Sisko tokaisi vaan, että muista vetää valtimot kunnolla auki. SATTUU KAMALASTI JA OLEN PUHUNUT HÄNELLE TÄSTÄ MUTTA EN SAA EDES ANTEEKSI PYYNTÖÄ! (liian suuri ego)
Kuitenkin sisko välillä näyttäisi välittävän. Soittaa minulle ilouutisista ensiksi, tarjoaa pizzaa ja kutsuu minua elokuviin. Näiden illanviettokavereiden kanssa hän ei kuitenkaan käy vapaa-ajalla missään.
Sisko myös loukkaa minua kamalsti. Kun lähdin kerran kavereideni kanssa ulos pitämään hauskaa. hän tokaisi eikös sinun pitäisi lukea. Sanoin tuulettuvani ja että en jaksa aina lukea kuin hän. Sisko huusi perään, että mä oon saamaton perheen musta lammas, joka ei ikinä menesty missään. Ilman opiskelupaikkaa oleva tuleva spurku. TÄÄ SATTUU MUA NIIN KAMALSTI, ETTÄ SANAT EI RIITÄ KERTOMAAN! Itken ja seuraavana päivänä taas teen siskolleni aamupalaa ja olen kuin kaikki olis normaalisti. Sisko myös hoikka ja mä vähän tukeva. Haukkuu 22 vuotiaanakin että oon läski. Kun laihdutan että tiikeri ei pääse raidoistaan, olen isoluinen likaksi ja muuta vastaavaa että pidä hiukset auki, niin sun suuri nenä ei korostu! (sillä pieni ja sievä) Itkettää kamalasti! En tiedä miksi oon takertunut yhä siskooni tai miten tekisin päästäkseni tästä eroon.
Mulla on myös pari opiskelu paikkaa mielessä ja tiedän että hain toiseen vain siskon mieliks. Selvitin pääni ja haluan nyt oikeesti sinne minne ekaksi hain. Olen hakenut samanlaiselta aihepiiriltä varapaikkoja. Tukevia aloja siis sille mun ykköskohteelle! Kerroin taas vaan mun siskolle että lähden tavoittelemaan sittenkin sitä mun unelmaa uudestaan. Se tokas taas: Että yritä nyt ees tällä kerralla tosissaan? Kielsin kertomasta sitä vanhemmilleni, ja se sano että ei ne ees uskois vaik se kertois!
Oon itkeny paljon ja puhe ei auta. Nyt aionkin suunnata pois tästä pikkukaupungista, jossa oon asunut ikäni. Tähänkin sisko tokas, että et sä pärjää yksin. Muuta lähemmäks.
MITÄ TEEN? MUN PERHE ON OIKEASTI PASKA! NE SATUTTAA MUA KAMALSTI! SANOIN HALUAVANI PSYKOLOGILLE JA MUN ISÄ VAAN TOKAS:ET NE ON HEIKOILLE!
vituttaa ja itkettää!!!!!!!! =(
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja sekin vielä että aina koko ikäni ajan äiti pitänyt siskoni puolta, jos sanon jotain oon pelkkä pahis, kun sisko sanoo jotain musta kaikki kääntyy mua vastaan
en kestä!
ainut suunnitelmani olis muuttaa täältä nyt opiskelupaikan hakuajaks pois, et saisin luettua rauhassa ja ajattelin hankkia sen opiskelupaikan,
katsoisin miten kotiporukat arvostaa mua sitten? ruoanlaittoa, siivousta ja kaikkea muuta mitä teen!
onko paska suunnitelma?
Rohkeasti nyt toteuttamaan ajatusta kotoa pois muuttamisesta. Ensiarvoisen tärkeää sinulle on nyt itsenäistyä ja vetää selvä raja ja pesäero tuohon tilanteeseen. Vaikka se sattuukin ja epäilet voimiasi. Sinulla kyllä voimaa on ja perheesi tahallaan yrittää kyseenalaistaa vahvuuttasi ettet vain lähtisi pois heitä palvelemasta ja hankkisi omaa elämää. Olet näet osaasi istutettu jo kauan sitten lapsuudesta asti. Vanhempasi ovat vanhanaikaisesti, ymmärtämättään, suunnitelleet teidän roolinne. Vanhempi lapsi on se joka koulutetaan ja kannustetaan tuomaan mainetta perheelle ja sinun osaksi on valittu vanhuudenturvasta ja kodista huolehtiminen. Sinun itsenäistyminen estetään kaikin tavoin. Et ole ainoa nuorimmainen jota invalidisoidaan, mitätöidään ja pidetään jopa sairaana, vain muun perheen itsekkäitä tarpeita varten. Nykyään homma harvemmin toimii ja siitä tuleekin monelle iso konflikti kun ihmiset voivat itse päättää asioistaan. Ota siis kaikki voimasi käyttöön, ole päättäväinen, sisukas ja riuhtaise itsesi irti sinulle varatusta asemasta ja rakenna elämästäsi sellainen mitä itsellesi toivot. Helppoa se ei ole. Älä myöhemminkään suostu pahoittamaan mieltäsi heidän yrittäessään kaikenmailman temppuja sinun paikkasi näyttämiseksi, vaan suhtaudu heihin asiallisesti, huumorilla sekä pidä itse itseäsi tasavartaisena ja ihmisarvosi tiedostavana. Joka askeleella vahvistut kyllä. Olen varma että jos saat itsevarmuutta saat myös toivomaasi kauneutta, koska kauneus tulee sisältä eikä masentunut ja mitätöity ihminen voi tuntea itseään kauniiksi. Kauneus ei ole yleisistä ihanteista kiinni, onko pieni vai iso nenä. Tiedän monta ihmistä jotka kantavat ison nenänsä ja romuluunsa ylväänä ja ovat erittäin kauniita, persoonallisia ja kiehtovia henkilöitä. Ihmisessä pitääkin olla särmää! Kaikkea hyvää ja paljon voimia sinulle elämääsi varten. En epäile yhtään ettetkö pärjäisi. Vaikeaa se varmasti on mutta niin on kuule kaikilla muillakin jotka joutuvat tiensä raivaamaan itse. Määrittele itsellesi määränpää ja palkinto jota kohti kuljet! Katso tarpeeksi kauas, useamman kymenen vuoden päähään.
Minäkin sanoisin, että muuta kotoa pois, jos mahdollista.
En ole itse ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta paras ystäväni on. Hän muutti heti peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vaikka omassa kaupungissakin olisi ollut saman alan koulu. Nyttemmin hän asuu 200 km:n päässä perheestään ja tulee ihan hyvin toimeen siskonsa ja äitinsä kanssa, kun ei tarvitse olla koko ajan fyysisesti yhteyksissä välimatkan takia.
Huonosta itsetunnosta tiedän kyllä itsekin jotain. Jos ja kun muutat, ehkä toiselle paikkakunnalle, ala harrastamaan jotain, jossa "joudut" olemaan tekemisessä ihmisten kanssa, jotain liikuntaa tai vaikka vapaaehtoistoimintaa. Itse olen ollut SPR:n kirpparilla ja ystävätoiminnassa mukana. Se on auttanut itsetunnon kasvattamisessa, kun on saanut huomata olevansa tarpeellinen.
mutta viis siitä - se on aika yleinen tunne vaikka sitä ihan kamalasti paheksutaankin. ja siskosi ei ilmeisesti yhtään helpota tilannettasi.
ehkä paras olisi nyt ottaa etäisyyttää perheeseesi, eli muuttaa pois kuten sanoit ja ennen kaikkea ALKAA ELÄMÄÄN OMAA ELÄMÄÄSI, eli yritä olla välittämättä siitä mitä perheesi sinusta ajattelee. mitä sitten vaikket olisikaan yhtä lahjakas ja nätti kuin siskosi - elät omaa elämääsi, olet kuten seppälän mainoksessa sanotaan "oman elämäsi supermalli". yrität viettää elämäsi parhaalla mahdollisella tavalla.
tiedätkö en minäkään ole mikään erityisen lahjakas. pääsin silti yliopistoon ja valmistun pian. ehkä joudun lukea enemmän kuin muut, mutta mitä sitten.
- muuten miksi teet siskollesi aamupalaa? miksei hän tee sitä itse? tee huomenna vain itsellesi - ethän sinä ole mikään palvelija
- sinun ei tarvitse tehdä mielestäni enempää kotitöitä kuin siskosikaan, ellei tilanne ole se, että hän esim. käy enemmän töissä tms.
- luulen, että sinut huomataan ja sinua aletaan arvostaa enemmän kun olet ottanut vähän etäisyyttä ja perheellä on ollut vähän aikaa miettiä käytöstään sinua kohtaan
Pidä vaan oma pääsi ja tee niitä asioita mistä pidät ja olet kiinnostunut. Tarvittaessa ota yhteyttä kotipaikkakuntasi mielenterveyspalveluihin: jos käy terapiassa niin muista että se ei tarkoita sitä että olisit "hullu"! Ota etäisyyttä ihmisiin jotka ovat "tunnesyöppöjä" ja joista ei ole sinulle iloa vaikka muuttamalla omaan talouteen. Olen itse kokenut vastaavaa, muutin pois kotoa omilleni ja helpottaa ihan sikana kun ottaa sen asenteen, että jos mä en miellytä jotain ihmistä, niin ole keskenäs. Mulla on se luonteenpiirre, että on ole sisukkaana sissinä osannut luovuttaa. "Mikä ei tapa se vahvistaa." Toivottavasti tästä oli sinulle apua : )
joissain perheissä lapset kasvatetaan tiettyihin rooleihin jo pienestä pitäen, ja sulle on osunut perheen roskakasan rooli. Tärkeintä kuitenkin on, että tiedostat, että tämä on sulle muiden puolesta annettu rooli, joka ei mitenkään määritä sitä, mitä sinä oikeasti olet.
Kuitenkin, kun johonkin rooliin on kasvatettu ja kasvanut hyvin pitkään, siitä eroon pääseminen on vaikeaa: itseään olisi nimittäin paljon helpompi muuuttaa kuin muiden näkemystä siitä, miten heidän tulisi sinua kohdella. Toiset nimittäin myös kasvavat siihen, että sinun roolisi on tämä ja minun roolini on tämä, ja jos sinä lähdet muuttamaan käytökselläsi yms sinun rooliasi, myös minun on pakko muuttaa vähintään suhtautumistani sinuun tai jopa omaa rooliani/käsityksiäni itsestäni.
Itse pääsin omasta "koko perheen tuki ja sylkykuppi" -roolistani ulos kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan juuri sitä mitä halusin ja sain samanhenkisiä kavereita. En käynyt usein kotona, kun se tuntui niin ahdistavalta, kun siellä aina työnnettiin minut siihen tiettyyn rooliin. Lakkasin vastaamasta vanhempien puheluihin useammin kuin kerran viikossa ja sanoin vastaan ja kyseenalaistin, jos minulle sanottiin jotain typerää tai loukkaavaa. Samalla kävin terapiassa, jossa oma identiteettini selkeytyi.
Tässä on nyt pari vuotta mennyt näin, ja mulla on hyvä olo itseni ja ystävieni kanssa, ja äitikin on viimein tajunnut, että joutuu kohtelemaan minua kuin ketä tahansa muuta ihmistä. Isä ei ole vielä hokannut, joten en pidä häneen mitään yhteyttä: miksi kukaan aikuinen ihminen pakottaisi itsensä aina välillä toisen aikuisen ihmisen haukuttavaksi, jos ei ole pakko (esim työsuhde kyseessä)?
Tämä on sun elämä, se on sinua varten ja olet itsellesi velkaa sen, että elät sen tyytyväisenä ja teet siitä itsesi näköisen.
Toivon todella, että saat jostain opiskelupaikan ja pääset muuttamaan nopeasti muualle! Tuollainen elämä näännyttää ja masentaa, itsetunto menee ihan kolhuille.
Kun pääset elämään omaa elämääsi, niin veikkaan vointisi paranevan paljon. Saat etäisyyttä perheeseesi, jolla on selvästi puurot ja vellit sekaisin. Pidä hyvistä ystävistä kiinni ja hanki uusia harrastuksia. Jossain vaiheessa huomaat, että et todellakaan ole mikään musta lammas, vaan oman elämäsi pomo.
Tsemppiä, toteuta unelmasi! :)
pitäisi olla toistensa tukena ja turvana.Itse tiedän omista sisaruksistani,että jos joudun johonkin kunnon pulaan,voin pyytää heiltä apua ja sitä varmasti saankin.
Vanhempien tehtävä myöskin on tukea ja arvostaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti.Se on joskus suuri haaste,kun lapset on niin erilaisia.
Et selvästikään saa tukea perheeltäsi ja siskosi vähättelee sinua.Yritä kasvattaa jollakin konstilla omaa vahvuuttasi,tee asiat oman suunnitelmasi mukaan,päätä itse valinnoistasi.Jos se ei vanhemmillesi ja siskollesi kelpaa,se on heidän päänsärkynsä.
vain ja ainoastaan pilkkaavan ja ivaavan minua selkäni takana, edessäpäin ollaan ihan muuta, jos niille kertoisin jonkin asian elämässäni menneen päin helkkaria. Koko ikänsä ovat tätä tehneet kakarasta saakka, ei ne siitä miksikään ole muuttuneet, yli 50 vuotiaita akkoja ovat jo, mutta samat karvat siskoilla yhä on ja pysyy.
Sen vuoksi en heidän seurassaan ole koskaan viihtynyt enkä tule koskaan viihtymään.
Se on aika jännää että ne joille pilkataan ja ivataan ne jossain vaiheessa sen sitten kertoo asianosaiselle, näin kävi minullekin. Muuten en olisi asiaa saanutkaan tietää.
teidän monien puheessa on järkeä! haluan muuttua ja haluan löytää oman itseni!
pitäiskö mun kuitenkin laittaa siskoni kanssa välit poikki lopullisesti? kadunko sitä myöhemmin? nyt se on sanonut suoraan että olet kateellinen mulle! ja mä sanoin että ärsyttää toi sun kerskailu, eikä lopeta!
muutenkin puhuu että sit kun sulla joku päivä on lapsi niin siitähän tulee automaattisesti sylikummi, en tiedä että jos joku päivä mulla on lapsi, että haluaisinko tehdä siitä kummia! se sanoo että se on semmonen sukulaisuusjuttu, tiedän että jos ja kun semmonen päivä tulee ja siitä ei tulis kummia meidän välit ois virallisesti poikki!
ja kun ilmoitin porukoilleettä mun opiskelupaikat sijaitsee turussa, että aion muuttaa pois varmana syksyllä! niin mun sisko joka lähtee tänne ulkomaille puoleks vuodeks, kerto YHTÄKKIÄ että se varmaan hakee sen jälkeen sieltä töitä ja muuttaa sinne?!?! mitä se on aina sanonu että ei haluu ulkomaille asuu, en tajuu sitä?
tiedän että mulla on jokatapauksessa lähtö täältä aikasemmin pois, siskolla vasta jouluna ja mulla syksyllä
ja nyt se laulaa: "musta tulee rikas ja kuuluisa"
EN KESTÄ! EN KESTÄ! OIKEASTI MITÄ TEEN?
uskon et siskolle tuli pakko muuttaa täältä pois kun tajus että mä lähden aikasemmin?! onks mahd.?
en vaan ymmärrä yhtäkkiä tätä muuttovimmaa siltä kun se "viihtyy" täällä niin hyvin?
Toki voit panna välit siskoon poikki, jos sitä mielesi halajaa. (mutta se on ainoastaan osoitus kypsymättömyydestäsi ihmisenä.)
Sukulaisistaan ei eroon pääse, vaikka kuinka huutaisi, minä eroan. Joten hölmöä käytöstä se vain on.
Kohta olette ihan oikeasti eripuolilla opiskelemassa ja asia ratkeaa ihan luonnollisin keinoin. Miksi siis kannat murhetta?
Silloin kun sisko laulaa "musta tulee rikas ja kuuluisa" hihtät vaan hiljaa ja painat sävelen mieleen, jotta osaat laulaa sille pätkän tosta parin vuoden päästä.
siskoasi tai vanhempiasi. Ei ole mitään sääntöä, joka sanoo, että toisia ihmisiä, läheisiä sukulaisiakaan, pitää ymmärtää. Jos ihmiset tekevät tyhmästi, niin ne tekevät tyhmästi. Jos ne eivät itse tajua sitä, niin oma häpeänsä.
Keskity sinä nyt vaan laittamaan omia asioitasi kuntoon. Ihminen, joka irtautuu itsenäistymään perheestä, joutuu usein kaikenlaisen irtautumista ja itsenäistymistä estävän toiminnan kohteeksi, koska perheyhteisö on konservatiivinen, status quon säilyttämiseen pyrkivä yhteisö. Muut perheenjäsenet harvoin pitävät siitä, että joku muuttuu, koska se pakottaa myös heidät muuttumaan, muuttamaan asenteitaan jne.
Siinä rytäkässä pitää vaan jotenkin ajatella, että on terveellistä itsekkyyttä elää omaa elämäänsä omien toiveiden ja halujensa mukaan. Itsekäästihän ne muutkin tekevät, kun pyrkivät asettamaan sinut siihen muottiin, jonka he ovat sinulle oman elämänsä täydentäjäksi valmistaneet.
Siskosi on todennäköisesti tottunut olemaan perheesi huomion keskipisteenä, jota vanhempasi on ruokkinut vielä lisää ylistämällä ja samalla jättänyt sinut vähempään huomioon ja kenties painaneet vielä alas itsetunnonkin.
Niin vaan menee aika monessa perheessä samoin kuvioin ikävä kyllä, minä olen jo yli 30v. ja sama kuvio jatkuu, mutta sitä oppii elämään siten että todellakin ottaa etäisyyttä siskosta sekä vanhemmista.
Vanhemmat eivät sitä välttämättä itse huomaa, että käyttäytyvät näin, mutta meillä on aina mennyt niin että siskon luona käydään viikottain ja meidän luona ollaan käyty kyläilemässä kerran koko 20 vuoden aikana... vaikka samassa kaupungissa asutaan.
Siskolleni oltiin valmiita takaamaan asuntolaina ja minulle ei yhtä vuodesohvaa (15v sitten), kyllä kaikki tuollaiset jää ikävä kyllä sinne takaraivoon muistuttamaan miten väärin vanhemmat tekivät.
Mutta minä olen hyvin toimeentuleva, pärjään elämässä, en tarvitse heidän apua missään vaan hoidan asiani siten etten sitä tarvitse. Sitä oppii elämään ilman tarvetta olla yhteyksissä kuin harvakseltaan.
Olet saanut roppakaupalla hyviä neuvoja, enkä ala niitä tässä toistelemaan. Mutta olen samaa mieltä: tyttö hyvä muuta pois.
Sinä saat etäisyyttä, saat oman kasvusi alkuun, tulet vahvemmaksi, tulet sinäksi - pärjääväksi hienoksi naiseksi.
Porukat saavat etäisyyttä, hekin saattavat kasvaa ja oivaltaa. Luultavasti suhteenne tulevat kohentumaan.
Vielä yksi pointti. Usko tai älä, mutta siskosi saattaa myös olla sinulle kateellinen jostakin. Sinulla lienee ominaisuuksia tai avuja, joita et edes tiedä omaavasi. Ja vaikka sisko olisikin lahjakas ja oppivainen, niin kovin keskeneräinen hän on noin muuten. Hänkin saattaa kehittyä ja viisastua.
Teillä voi joskus vielä olla mukavatkin suhteet siskon kanssa, mutta vaikka ei olisikaan niin älä anna sen häiritä. Jos ei yhteispeliä vaan synny niin ei sitten. Ei aina synkkaa oman perheen kanssa. Etsi samanhenkisiä ystäviä muualta (opiskelukavereista yleensä löytyy) ja elä hyvä ja täysi elämä. Sinä osaat kyllä.
olen lähtoisin perheestä, jossa perheen pää on äitimme. isä kuoli kun olin siskoni kanssa alle kouluikäsiä.
Äitimme mielestä kaikki valintamme olivat vääriä. hänen mielestään valitsimme väärät alat olla töissä ja opiskelualat olivat aivan vääriä.
Aina kun ilmoitin haluavani opiskella jotain tiettyä alaa, niin äiti siihen tokaisi; ei se oo sun juttus! aina tollanen "lyttääminen" sattuu mutta ollaan totuttu sulkemaan korvamme.
Minulla on kolme eri koulusta, tosin kaikki täydentävät toisiaan. Jännä vaan että olen edelleen sillä tiellä, minkä valitsin 19-vuotiaana. Olen onnellinen näin.
Kotioloissa ei ollut teiniaikaan periaatteessa mikään pielessä mutta olen aina ollut levoton ihminen ja niinpä muutin kotoa pois 200km päähän. ihanaa itsenäistymisen aikaa. Onhan sitä tullut maailmaa kierrettyä vaikka äitini mielestä se on kauhee rahan tuhlaamista. En kadu menojani ja äitinikin on jo tottunut siihen, etten tee niinkuin hän haluaisi.
Voisin tähän lisätä vielä sen verran, että isosiskoni on korkeasti koulutettu (Opiskelujen alkaessa äitimme oli sitä mieltä, että eihän naisten paikka ole korkeakoulussa ja alakin oli väärä). Äitimme sanomiset ovat aina vaikuttaneet enemmmän isosiskooni kuin minuun. Olisihan minäkin halunnut yliopistokoulutuksen mutta lukeminen on muutenkin vaikeaa, niin en omasta päätöksestä luovuin siitä unelmasta.
Mulla kävi mielessä kans tuo, että siskosi saattaa olla sulle, jostakin kade ... joku asia, missä olet hyvä, tai se että vanhemmat teettävät sulla töitä, olet tunnollinen... Suhun luotetaan...
Suositelisin vielä, jos ei vielä ole - hyvä ystävä- sellaisia tarvitaan aina ja niitä sanotaan myös "siskoiksi". Itelläni on vain veli, joten mun siskot ovat ystäviä. Hyvät ystävä antavat neuvoja ja tukevat päätöksissäsi. Kun muutat uuteen kaupunkiin, tutki ja tutkaile rohkeasti ystävä mahdollisuuksia. Olisi ihanaa, jos saisit hyvän ystäväsuhteen, joka kantaisi läpi elämän. Silloin jaksat myös karikot (siskosi).
Noihin siskosi kommentteihin: Voit mietiä vastausta etukäteen... jos huuttaa rikas, rikas. Sano, että olet onnellinen, että hän tulee rikkaaksi tai ala pomppia ja hoe:loistavaa loistavaa. Silloin hän ei näe sinun pahoittaneen mieltäsi ja voipi olla, että vähentää.
Ulkomuotoon liittyvät kommentit, no en osaa ehkä hyvin kertoa, mutta jos jaksat yritä kääntää niitä vitsiksi tai ala hassuttelemaan. Tiedän, että tuntuu pahalta, mutta teatterimaisuus voi lieventää kommentteja. Sen aikaa kunnes muutat.
Joku voi korjata, jos vinkkini A: eivät toimi B: ovat huonoja. Laittakaa viesti, sillä tarkoitukseni on auttaa, ei tehdä hallaa.