Tänään on juhlan paikka! Tuntuu et pääsin tänään lopullisesti eroon exästäni! Henkisesti! Olen vapaa!
Ilkeä ihminen oli kaikin puolin ja enää en sotke käsiäni moiseen!
Ilkeä ihminen oli kaikin puolin ja enää en sotke käsiäni moiseen!
Pääsin Narskusta!!
Ihquu
81212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä pääsin joku aika sitten kanssa eroon, ja niiiiin ihanaa kun voi hengittää. Se vaati just sen että pääsee henkisesti eroon, että ei kaipaa eikä ikävöi, mahtavaa.
Joo ihana tunne!
Voi miten olen onnellinen puolestasi! Pian olen minäkin vapaa kokonaan. Henkisesti jo täysin vapaa, mutta vielä pirulainen yrittää roikkua minussa lasten ja yhteisen omaisuuden kautta. Mutta lakimies jo otettu hoitelemaan se niistäkin väylistä irti. Narskuilu minun kanssani ei onnistu, ei enään, eikä koskaan. Det är slut nu!
meillä kans yritetään muuta kautta mua hallita mut en enää hoida ku lapsen asiat sen kans enkä pidä lähempää tuttavuutta.
Pakko laittaa piste muulta osin.
Pelkään et narskuttelija saa mut jollain taas koukkuun ja siinä koukussa en halua olla.
Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville!
ps.saako kysyä pääsitkö hyvin eroon henkisesti ja millä tavoin?
No, ensimmäinen vahva askel henkiseen irtautumiseen, ainakin itselläni oli se, että vihdoin myönsin itselleni sen tosiseikan, että exäni on narsisti. Luin paljon kirjallisuutta, puhuin asiasta asiantuntijoiden ja ystävieni kanssa. Tajusin vihdoin, että narsisti on ja pysyy, ei parane (kun ei itse suostunut edes terapeutille lähtemään), ei muutu ja tuhoaa muut lähellään olevat ihmiset lopulta varmasti.
Kirjasin ylös kaikki ne inhottavat ja ikävät asiat, joita reilun kymmenen vuoden aikana olin narsistilta kokenut. Jankutin itselleni, että ansaitset parempaa ja että lähde, ennekuin menetät oman mielenterveytesi. Ei se helppoa ollut ja vei aikansa. Mutta vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää.
Jokainen meistä on itse vastuussa omasta elämästään ja jokainen meistä elää täällä vain kerran. Ei sitä kannata tuhlata sellaisen ihmisen kanssa, joka saa voimaan huonosti ja joka ei tule koskaan muuttumaan.
Hei ja onnittelut minunkin puolestani erävoittosi johdosta. Tiedän itsekin, kuinka ihanalle tuntuu, kun hengitys alkaa taas kulkea vapaammin.
Syy miksi olen nyt koneella on se, että alan olla kertakaikkisen loppu.
Narsisti-mieheni jätti minut (ONNEKSI!!!)2,5v sitten 22yhteisen vuoden jälkeen noin vain yllättäen. Haastemieheltä sain asiasta tiedon (rakastelimme vielä sinä aamuna, kun hän muutamaa tuntia myöhemmin oli jättänyt avioerohakemuksen käräjäoikeudelle).
Olin shokissa, läheiseni tulivat tuekseni ja otin heti avukseni asianajajan. Missään vaiheessa en vastustanut avioeroa, sillä kulissien kaaduttua tiesin sen olevan ainoa oikea ratkaisu.
Keskusteluyhteytemme exän kanssa katkesivat hänen toimestaan saamaani avioeroilmoitukseen, siitä lähtien viranomaiset ovat toimineen välikäsinä asioissamme. Avioero astui virallisesti lopulta voimaan ja uskoin siitä alkavan vihdoinkin uuden, paremman elämänlaatuni.
Sitä exäni ei halua minulle suoda, vaan on tehnyt minusta rikosilmoituksen, kahdesta eri asiasta on haastanut minut oikeuteen (seuraavaksi käsittelemme viimeisintä asiaa hovissa, ties koska)-toistaiseksi hän on hävinnyt kaikki nuo minua vastaan nostamansa jutut. Viimeisin keksintö exältäni on ollut, tuota hovioikeuden käsittelyä odotellessa, puuttua verotukseeni.
Ai niin, ja lasten elatusmaksut häneltä ovat luonnollisesti ulosotossa, ja eron vireille tullessa hän vaati minulle yksinhuoltajuutta.
Lapset eivät juurikaan halua isänsä luona käydä.
2,5vuotta olen tätä piinaa nyt joutunut kestämään.
Lasteni ja oma elämäni on muuttunut ainoastaan parempaan suuntaan tänä aikana, mutta alan tosiaan kyllästyä ja raivostua exän puuhiin.
Lueskelin taas googlesta kaikenlaisia artikeleita narsismista ja vedet silmissä ihmettelin jälleen kerran omaa tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni...22vuotta, en tiennyt miksi olin aina lopulta väärässä ja syyllinen, sain osakseni käsittämätöntä raivoa käsittämättömistä asioista, sain kuulla jatkuvaa valehtelua, ahdistuin ja toivoin että elämä kulkisi loppuun pikakelauksella. Exä kielsi minua aina, etten saisi puhua kellekään meidän perheen asioita-en puhunut. Mutta eron jälkeen olen sitäkin enemmän ja sitä kautta minulle onkin kerrottu exäni olevan narsiti, jonka hän oli pystynyt kuitenkin peittämään kaiklta läheisiltäkin.
En vielä 2,5v sitten edes tiennyt sellaista sanaa, kuin narsimi tai narsisti, saatika mitä ne tarkoittaisivat. Nyt onneksi tiedän.
Ja tuo tieto on helpottanut minua työstäessäni menneisyyttä / tätä päivää. Silti tuntuu, etten ole läheskään kaikkea saanut vielä käsiteltyä ulos päästäni. Niin ei varmaan edes käykään, ennen kuin kaikki oikeudenistunnot ja haasteet ovat ohi. Mutta kuinka kauan se voikaan viedä? Jaksanko täysipäisenä sinne asti? Exäni selkeä tavoitehan on saada minut murtumaan ja nujerrettua.
Siinä hän ei tule onnistumaan! Tällä keski-ikäisen akan kiukulla porskutan eteenpäin, kuin höyryveturi...ja samalla olen heikko, haavoittuva ja helposti nurin puhallettavissa oleva.
Haluaisin kuulla, jos joku jotain samankaltaista kokenut olisi puolestaan minua jonkun askeleen edellä tässä asiassa.
tiedän tuskasi.
En osaa sanoa olenko edellä, mutta tilanteeni ei ole samankaltainen.
Lähdin turvakotiin lasten kanssa kun nuorempi oli 2,5 kk.Hain ukolle lähestymiskieltoa, koska ahdistuin jo ajatuksesta kuulla hänestä ja ottaen huomioon uhkailut ym väkivallan perheessämme.
Tein rikosilmoitukset, hain eroa,hain yksinhuoltajuutta lapselle(toinen yhteinen).
Loppupeleissä asia on nyt niin että meillä on yhteishuolto ja odottelin myös pitkään haastaako mies minua mistään oikeuteen koska niillä kuitenkin pelotteli.
Ei taida uskaltaa kun ehdin kuitenkin ensin tehdä hänestä rikosilmoitukset.
Välillä jännittää, että suunniteleeko hän jotain ja lapsen tapaamiset jännittää minua vieläkin.
Minun on vaikea rentoutua jos mietin asiaa,kuinka kamala mies oli minulle ja miten sellainen ihminen voi osata olla lapselle hyvä.
En osaa noihin oikeusjuttuihin paljon puuttua,mutta miehesi todellakin yrittää vaan vaikeuttaa elämääsi näköjään.
Ja tiedän miltä tuntuu samalla olla päättäväinen ja samalla hauras.Siitä huomaa ettei ole ihan vielä toipunut.Mutta sen opin kun saa ukkoon välimatkaa niin ei enää hänen mielipiteensä kaada minua niin herkästi.
Onneksi tosiaan narsismista nykyään puhutaan paljon, kun tähän asti olin nöyristellyt ja etsinyt itsestäni vain vikaa.Nyt elämä uomissaan kun ymmärsin miten huonosti annoin itseäni kohdella ja kuinka nautin nyt elämästäni lasten kanssa.
Mutta tämänkin tulos tullut terapian kautta.Yksin en olisi jaksanut.Sosiaalitoimistosta ja lastensuojelusta ei ollut mitään apua vaan ukko sai ne käännettyä mua vastaan vaikka poliisi kävi asunnossamme ukon riehumisen vuoksi.
Minäkin pitkään itkin tai en edes osannut itkeä että olin niin tyhmä että siihen ukkoon sorruin, mutta olen antanut sen itselleni anteeksi, koska kuka tahansa herkkä ja no sellainen kuin me ovat helposti uhreja.
Ei saa itseään rangaista siitä että joku muu kääntää sinun hyveesi vioiksi.
Aloin nähdä itseni heikkona väärällä tavalla ja tuntui että kaikki olivat minua vastaan.
Nyt olen saanut ystäviä ja olen huomattavasti uskaltanut olla sosiaalisempi,jollainen olin ennen narskua.
Mutta miehiä en voi vielä ajatellakaan.
Näen kaikki hirviöinä.
Tsemppiä sulle! ja jos kiinnostaa enemmän jutella niin voin laittaa meili osoitteen
Heippa!
Onneksi pystyin sanomaan miehelle, että se loppuu nyt! Suhteemme ajan sain aina olla varuillaan mitä puhua tai tehdä, kun se suuttuu kumminkin... Mies oli todella mustasukkainen ja oletusarvo oli kavereideni kanssa kerran kuussa baarissa ollessani se, että petän häntä ja seurauksena aina tappelu. Asiat kääntyivät aina niin, että minussa on kaikki vika - hän on täydellinen eikä voi ymmärtää miksi häntä arvostellaan. Tässä jokin aika sitten riita kärjistyi niin, että olin todella lähellä selkäsaunaa. Päätin, että mun ei tarvi tälläistä sietää enkä jää oottaan ekaa iskua vaaan sanon, että moro. Mies ei tietenkään ymmärrä ratkaisuani vaan viimeiseen asti yritti mua syyllistää. Nyt on helpottunut olo vaikka niitä hyviäkin aikoja toki oli, mut oma mielenterveys ja tietenkin se fyysinen puoli kans on tärkeintä!!!