Tänään julkisella liikennevälineellä liikkuessani jouduin (jälleen kerran) kuuntelemaan, kuinka n. 15v tyttö ja poika puhuivat seksistä, naisten/miesten iskemisestä, rakkaudesta ja parisuhteista. On melko absurdia, että vaikka olen yli 10v vanhempi, niin en tiedä em. asioista käytännön tasolla yhtään mitään.
Nyt kun ikä alkaa pikkuhiljaa lähestyä kolmeakymppiä, olen alkanut huomaamaan yksinäisen elämäni vaikutuksia. Koen mm. melko usein agressiivisia tunteita ihan kadulla kävellessäni ja esim. kiroilen ja haukun ihmisiä mielessäni, mikäli heidän olemus tai pelkkä olemassaolo ärsyttää minua. Tämä voi tosin olla aika normaalia, joten en olisi siitä vielä kovin paljon huolissani. Nuorempana olin sitäpaitsi paljon vihamielisempi ihmisiä kohtaan (pääni sisällä). Minulla on kuitenkin melko paljon ns. hyviä päiviä, jolloin en kiinnitä juurikaan huomiota muihin ihmisiin.
Vaikka tälläinen yksinäinen, tunteeton ja kylmä elämäntyyli johtanee onnettomaan elämään, niin realistisesti en kuitenkaan näe, että elämäntyylilleni olisi muita vaihtoehtoja. 2000-luvun suorituskeskeinen kapitalistinen kulttuuri vaatii jatkuvaa suorittamista syntymästä hautaan asti. Pitää olla huippu koulutus ja tienata vähintään 6-numeroinen summa vuodessa, muuten on ali-ihminen. En ymmärrä, miten ihmisillä on aikaa pariutua, kun kaikki aikahan menee rahan haalimiseen, vaikka sitä ei kuitenkaan koskaan ole riittävästi. Valitettava tosiasia on, että hyvin harva oikeasti rikastuu ja ne harvatkin tuntuu usein olevan hyvän onnen omaavia sosiopaatteja.
Olen tässä iässä vihdoin valmis myöntämään, että ehkäpä tosiaan ihmisen ei ole hyvä elää arkea aina yksin.
Nyt kun ikä alkaa pikkuhiljaa lähestyä kolmeakymppiä, olen alkanut huomaamaan yksinäisen elämäni vaikutuksia. Koen mm. melko usein agressiivisia tunteita ihan kadulla kävellessäni ja esim. kiroilen ja haukun ihmisiä mielessäni, mikäli heidän olemus tai pelkkä olemassaolo ärsyttää minua. Tämä voi tosin olla aika normaalia, joten en olisi siitä vielä kovin paljon huolissani. Nuorempana olin sitäpaitsi paljon vihamielisempi ihmisiä kohtaan (pääni sisällä). Minulla on kuitenkin melko paljon ns. hyviä päiviä, jolloin en kiinnitä juurikaan huomiota muihin ihmisiin.
Vaikka tälläinen yksinäinen, tunteeton ja kylmä elämäntyyli johtanee onnettomaan elämään, niin realistisesti en kuitenkaan näe, että elämäntyylilleni olisi muita vaihtoehtoja. 2000-luvun suorituskeskeinen kapitalistinen kulttuuri vaatii jatkuvaa suorittamista syntymästä hautaan asti. Pitää olla huippu koulutus ja tienata vähintään 6-numeroinen summa vuodessa, muuten on ali-ihminen. En ymmärrä, miten ihmisillä on aikaa pariutua, kun kaikki aikahan menee rahan haalimiseen, vaikka sitä ei kuitenkaan koskaan ole riittävästi. Valitettava tosiasia on, että hyvin harva oikeasti rikastuu ja ne harvatkin tuntuu usein olevan hyvän onnen omaavia sosiopaatteja.
Olen tässä iässä vihdoin valmis myöntämään, että ehkäpä tosiaan ihmisen ei ole hyvä elää arkea aina yksin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
1. Tiedän tasan tarkkaan enemmän kuin yksikään 15v. oli hänellä miten paljon kokemusta tahansa. Elämänkokemus huomattavasti merkittävämpi seikka. Muutenkin kokemus on täysin yliarvostettua. Lewis Hamilton voitti mestaruuden toisella kaudellaan ja oli voittaa heti ykkösellä.
2.Lopeta muiden ihmisten analysoiminen imitoiminen
3. Minun elämäni ei ole onnetonta. Se on sinun kaltaisten idioottien idioottimaista mantraa.
4. Oletko ollut koskaan Ruotsissa. Siellä kulttuuri on vähän eri. Ehkä se ei johdukaan isosta pahasta kapitalismista.
"kiroilen ja haukun ihmisiä mielessäni, mikäli heidän olemus tai pelkkä olemassaolo ärsyttää minua."
Täysin normaalia.
"2000-luvun suorituskeskeinen kapitalistinen kulttuuri vaatii jatkuvaa suorittamista syntymästä hautaan asti."
Tää kaikki tulee loppumaan pian joten älä hätäile. :)
Ne on ne 15 wee tyypit niitä luusereita. Voittajia ovat ne jotka elävät yksin, koska yksin on parempi kuin saastaisessa mitättömässä parisuhteesta. Sitä paitsi seksi pitäisi kieltää alle 25-vuotiailta koska sitä nuoremmat eivät osaa ottaa vastuuta.
aina listautua ryhmäämme joka koostuu yksinäisistä ja pistää vielä tulevaiseedessa kunnolla lakoon näitä luusereita jotka eivät ihmisarvoa tunne ja vastuuta omaa.
Ei mitään. Mutta teinejä rakkaus, seksi ja seurustelu kiinnostaa kovasti ja siitä puhutaan paljon. Teinipojat ovat puheiden perusteella kovia panomiehiä, vaikka ovat ehkä kerran kourineet kännissä tissiä ja karvatonta kymmensenttistä pippeliä on hipelöinyt vain poika itse ja lääkäri terveystarkastuksessa. Puheissa sekin on tietenkin kakskytsenttinen tykki, mutta se on puhetta se.
Jeps. Eiväthän ne mitään tiedäkään, mutta luulevat tietävänsä, tai ainakin
esittävät muille teineille että tietäisivät jostain jotain. Tuossa iässä on
niin kauhea tarve esittää aikuista ja saada muiden hyväksyntä.
Naurattaa aina kun joku 14v tyttö alkaa 2 viikkoa seurusteltuaan selittämään
että miehet aina sitä ja tätä :)
Olet ihan oikeassa tuosta teinipoikien panomiesjutuista.
Suurin osa niistä rehvastelijoista on vielä neitsyitä, joita se
tuleva eka kerta pelottaa mielettömästi, mutta on pakko esittää ihan muuta.
Sitten ollaan kovia isovehkeisiä panomiehiä, vaikka todellisuudessa
vehje on 5cm pienempi ja lauetaan jo reisille.
että juuri siksi teinit puhuvat, kun eivät mistään mitään tiedä. Puhumalla haetaan omille käsityksille vahvistusta ja yritetään tutkia sitä, mitä maailma oikeasti on. Onko se rakkaus tällaista ja harrastaakohan muut seksiä. Pönkitetään omaa itsevarmuutta, tai paremminkin rakennetaan sitä. Oikeasti käytännön kokemusta on edelleen vain harvoilla. Mitä tilastoja olen vilkuillut, niin useimmat 15-vuotiaat eivät edelleenkään ole kokeilleet yhdyntää tai seurustelua. Mutta kyllähän ne tuossa iässä kovasti kiinnostavat.
aina yksin ja kyllä mä kuitenkin ihan täysijärkiseksi itseni edelleen lasken... :) Se onnellisuus mikä muille tulee melko helpolla on meidän vain löydettävä itse ja jostain muualta. Kieltämättä joskus yksinäisyys tuntuu tekevän hulluksi, mutta kyllä siitä aina yli pääsee, kun ei ole vaihtoehtoa.
Mustakin tuntuu joskus ihan hirvittävän nöyryyttävältä, että ne serkut, joille minä aikanaan olin lapsenvahtina seurustelevat ja saavat lapsia ja elävät perhe-elämää ja minä en ole koskaan edes suudellut miestä...
Mutta toisaalta nämä on ne kortit, jotka mulle on jaettu ja jos en edes yritä pärjätä yksikseni, niin sitten voisin samantien tappaa itseni. Olen saanut itseni aika hyvin oppimaan, että anna itseni edes unelmoida asioista, joita en voi saada. Koska SE tekee hulluksi...
Ihminen on äärimmäisen sopeutuvainen otus. Se, että olet olemassa, on jo osoitus sinun voittajuudesta. Olet voittajien jälkeläinen.
Kaukana menneisyydessä sinun esivanhempasi selvisivät olemassaolon taistelusta olemalla neuvokkaita, sopeutuvaisia, älykkäitä, ehkä röyhkeitä ja julmiakin tilanteen niin vaatiessa.
Ihmiset ovat pääasiassa tyytyväisiä elämäänsä, koska he mukautuvat vallitsevaan tilanteeseen.
Älä välitä ihmisistä jotka keskittyvät maineen/materian ym. hankintaan, sinä voit keskittyä olennaiseen joka on ilmaista.
Todellinen rikastuminen (materiaalinen siis) ei välttämättä ole kiinni ihmisen ahkeruudesta tai älykkyydestä (vaikka se auttaakin) vaan tuurista.
Pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Sitten rikkaana voi kyllä sanoa, että se on työllä hankittua, mutta pääasiassa se on hyvän tuurin ansiota.
Itse elin 35 vuotta aikuisiästä yksin. Valtaosin olen yksin edelleen, mutta nyt on syli odottamassa silloin kun meille kummallekin sopii.
Sinullakin on täydet mahdollisuudet selvitä yksin vaikka koko elämäsi, mutta se vaatii paljon jos kyllä antaakin paljon.
Voin sanoa, että hyvä ihmissuhde parantaa nopeasti vuosien tuoman kylmyyden ja kovuuden. Se on hämmästyttävää, kuinka nopeasti ja helposti se käy. Kerralla, HUMPS, kaikki yksinäisyyden vuodet painuvat unohduksen suohon.
On hyvin suositeltavaa huomata, että herkkyys on voimaa.
Vanhempana, vakaampana ja kypsempänä on hyvä aloittaa suhde, jää paljon sähläystä ja muuta energiaa vievää pois.
Voi olla että sekoaa, ei tietenkään välttämättä, jos eristäytyy omaan elämäänsä täysin. Mielestä kuitenkin yksinäisyydessä kuten sinun tapauksessa vasopressin taso nousee (ilmenee esim. agressiona ja luottamuksen puutteena). Serotoniini taso laskee ja glutamaatti nousee. Seurauksena voi olla esim. skitsofrenia tai alzheimerin tauti. Teen parhaillaan omaa keittiöneuropsykologista tutkimusta, joten nämä eivät ole täysiä faktoja, mutta kuka sellaisia pystyisi antamaan kun neurotiede on vasta kehittyvä tieteenala.
Sinä ja sinun suoritusyhteiskuntas..;o) kannattas ehkäs joskus jubailla muuallakin kuin netis niin ymmärtäsin oikeest elämäst;o)