Aloin Tapaileen erästä naista tässä parikuukautta sitten mutta tilanne meni oudoksi..
Jaksoin vielä pariviikkoa sitten kysellä häntä viettämään aikaa milloin mihinkin jne mutta hän on aina jossain muualla tai sopinut juttuja kavereittensa kanssa parhaillaan viikoiksi eteenpäin, viikonloput hän viettää yleensä jossain ulkopaikkakunnalla kavereittensa tai perheensä kanssa..
Joskus hän on myös meinannut tulla käymään mun luonani ja asun vieläpä aika lähellä, kävin itse hänen luonaan kun hänelle sopi ja pidin aina lupaukseni mennä käymään ja olen myös tehnyt hänen vuokseen kaikenlaista.
Hän ei ole tehnyt juttumme eteen juuri mitään muuta kuin sanonut pitävänsä minusta, muuten en juuri edes näe koko ihmistä ja nytkin on jo vajaa kuukausi kun viimeksi vietimme aikaa kahdestaan.
Meillä oli alusta asti tarkoitus tehdä muutakin kuin että käyn hänen luonaa istumassa iltaa silloin kun hänelle sopii. Sanoin kerran että olisi mukava tehdä joskus jotain muutakin ja korostin vielä sitä faktaa että tykkään olla kämpilläkin, hän ilmeisesti käsitti että en halua olla hänen kanssaan edes illanvietossa vaan että haluan jotain muuta...
En tiedä osaako hän kuvitella itseänsä mun tilanteeseen ollenkaan, miltä hänestä tuntuisi jos mulla ei olisi koskaan aikaa hänelle ja olisin aina vain kevereitteni kanssa.. ja sitten iltaisin kun olisi aikaa niin en vain jaksaisi tehdä mitään ja menisin ennemmin vaikka nukkumaan kuin kuluttaisin vaikka yhden puolituntia siihen että edes näkisin sen josta mun tavallaan kuuluisi välittää.
Ymmärrän kyllä että hänellä on kiireitä mutta se on outoa minusta kun hän ei KOSKAAN kerkeä näkemään ja sanoo vielä että ei jaksa stressata tätä juttua kun on niin paljon muutakin stressiä.
Keskustelummekin on aika kolkkoja kun hänellä ei tunnu kiinnostavan mikään, sanoi että ei jaksa lätistä turhuuksia.. Sitten kuitenkin haluaa välillä mun lähelle mutta ei kuitenkaan tule. En ymmärrä mitä mun olisi pitänyt tehdä, Itse en stressaa tätä asiaa mutta jotenkin vain tuntuu että en vaan kertakaikkisesti jaksa tätä tilannetta josta puuttuu kaikki se kiihko ja halu olla toisen seurassa (ainakin hänen puoleltaan) ja että välillä ongitaan takaisin tuollaisilla "tykkään susta" ja "haluaisin olla sun vierellä" kommenteilla.
Eilen ehdotin pienimuotoista paussia että kumpikin saisi miettiä mitä oikein haluaa tätä tilanteelta ja ettei tarvisi ajatella ja stressata turhaan asioita joissa ei ole edes mitään järkeä.
Hän taisi ottaa sen Eroanomuksena koska suuttui ja alkoi henkilökohtaisesti hyökkäämään mun tapojani ja käyttäytymismallejani kohtaan.
Yritin vain selvittää asioita, Se koitui kohtalokkaaksi, ihmiset sanoo aina että suhteessa kuuluisi puhua, en enää tiedä uskoakko siihenkään kun toinen löytää ajatuksistani vain jotain negatiivisia piiloviestejä ja loukkaantuu niistä niin paljon että ei kykene enää edes näkemään toista..
Luovutan, ainakin toistaiseksi. Pallo on hänellä mutta en ole varma otanko enää koppia jos hän heittää sen takaisin.
Jaksoin vielä pariviikkoa sitten kysellä häntä viettämään aikaa milloin mihinkin jne mutta hän on aina jossain muualla tai sopinut juttuja kavereittensa kanssa parhaillaan viikoiksi eteenpäin, viikonloput hän viettää yleensä jossain ulkopaikkakunnalla kavereittensa tai perheensä kanssa..
Joskus hän on myös meinannut tulla käymään mun luonani ja asun vieläpä aika lähellä, kävin itse hänen luonaan kun hänelle sopi ja pidin aina lupaukseni mennä käymään ja olen myös tehnyt hänen vuokseen kaikenlaista.
Hän ei ole tehnyt juttumme eteen juuri mitään muuta kuin sanonut pitävänsä minusta, muuten en juuri edes näe koko ihmistä ja nytkin on jo vajaa kuukausi kun viimeksi vietimme aikaa kahdestaan.
Meillä oli alusta asti tarkoitus tehdä muutakin kuin että käyn hänen luonaa istumassa iltaa silloin kun hänelle sopii. Sanoin kerran että olisi mukava tehdä joskus jotain muutakin ja korostin vielä sitä faktaa että tykkään olla kämpilläkin, hän ilmeisesti käsitti että en halua olla hänen kanssaan edes illanvietossa vaan että haluan jotain muuta...
En tiedä osaako hän kuvitella itseänsä mun tilanteeseen ollenkaan, miltä hänestä tuntuisi jos mulla ei olisi koskaan aikaa hänelle ja olisin aina vain kevereitteni kanssa.. ja sitten iltaisin kun olisi aikaa niin en vain jaksaisi tehdä mitään ja menisin ennemmin vaikka nukkumaan kuin kuluttaisin vaikka yhden puolituntia siihen että edes näkisin sen josta mun tavallaan kuuluisi välittää.
Ymmärrän kyllä että hänellä on kiireitä mutta se on outoa minusta kun hän ei KOSKAAN kerkeä näkemään ja sanoo vielä että ei jaksa stressata tätä juttua kun on niin paljon muutakin stressiä.
Keskustelummekin on aika kolkkoja kun hänellä ei tunnu kiinnostavan mikään, sanoi että ei jaksa lätistä turhuuksia.. Sitten kuitenkin haluaa välillä mun lähelle mutta ei kuitenkaan tule. En ymmärrä mitä mun olisi pitänyt tehdä, Itse en stressaa tätä asiaa mutta jotenkin vain tuntuu että en vaan kertakaikkisesti jaksa tätä tilannetta josta puuttuu kaikki se kiihko ja halu olla toisen seurassa (ainakin hänen puoleltaan) ja että välillä ongitaan takaisin tuollaisilla "tykkään susta" ja "haluaisin olla sun vierellä" kommenteilla.
Eilen ehdotin pienimuotoista paussia että kumpikin saisi miettiä mitä oikein haluaa tätä tilanteelta ja ettei tarvisi ajatella ja stressata turhaan asioita joissa ei ole edes mitään järkeä.
Hän taisi ottaa sen Eroanomuksena koska suuttui ja alkoi henkilökohtaisesti hyökkäämään mun tapojani ja käyttäytymismallejani kohtaan.
Yritin vain selvittää asioita, Se koitui kohtalokkaaksi, ihmiset sanoo aina että suhteessa kuuluisi puhua, en enää tiedä uskoakko siihenkään kun toinen löytää ajatuksistani vain jotain negatiivisia piiloviestejä ja loukkaantuu niistä niin paljon että ei kykene enää edes näkemään toista..
Luovutan, ainakin toistaiseksi. Pallo on hänellä mutta en ole varma otanko enää koppia jos hän heittää sen takaisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
naisen tavannut.Suhde kesti tosin paljon pidempään ja oli suht normaali ja lämmin.Paitsi että puhumisen ongelman huomasin aika varhain ja sen että hirvittävästi hänellä oli kaikenlaisia menoja ja biletys-suunnitelmia joihin minäkin yleensä sain osallistua jos halusin....No lopulta en jaksanut sitä menemistä eikä tarvittavaa luottamustakaan syntynyt juuri puhumattomuuden vuoksi.
Älä takerru tuohon ihmiseen sillä tulet takuuvarmasti satuttamaan itseäsi!Tiedät varmasti että jos hänellä olisi sinua kohtaan aitoja tunteita niin kyllä hän myös ne näyttäisi ja sinua huomioisi aivan toisin!Taustalla hänellä todennäköisesti on myös vakavampia psyykkisen osaston ongelmia.
että onko mun exä kun kuvaus oli niin osuva!
Mistä päin oot kotosin?
Ja oot valitettavasti oikeessa ton psyykepuolen kanssa..
keski-suomesta.Minä ihan muualta.
Ei sulla ois etunimeä? tuoki on keskisuomesta, alkaa jo pelottaan prkl :S
Sellaisia naisiakin on näköjään, miehissä olen vastaavaan törmännyt. Voi kai itse sanoa mitä toivoo, mutta mitä toinen tuumii sillä hetkellä.
Onko nuorikin nainen?
20vuotias, itse olen vanhempi ja ei oikein riitä huumorintaju enää mihinkään "teinisuhteeseen" enkä halua kiduttaa kumpaakaan osapuolta tämmöisellä ihmetouhulla.