Viimeksi kun olin ulkona miehen ja hänen kavereidensa kanssa niin se oli yhtä piinaa:( Olin hiljaa, mitä nyt yritin hymyillä jännittyneenä (ei se ehkä edes näyttänyt hymyltä vaan huulet olivat tiukasti porautuneet jännittyneenä yhteen), en osannut nauttia olostani ja pitää hauskaa. Häpeän itseäni kun olen tälläinen arka hissukka seura-elämässä, kun mies on kuitenkin ihan toisesta päästä: rento, puhelias, sosiaalinen. Haluaisin ettei minua tarvitsisi hävetä ja haluaisin miehen kavereiden pitävän minusta.
Olen kuitenkin suhteessa avoin, että osaan puhua ja näyttää tunteet kun ollaan kahdestaan, mutta tuo pinnallinen seuraelämä ei luonnistu. Entä sitten kun/jos tapaan hänen perheensä?!
Hiljaisista ihmisistä ei vain pidetä, sen olen oppinut niin koulu- kuin työelämässäkin, puhumattakaan sosiaalisesta elämästä. Se on vaan niin vaikeaa...
Olen kuitenkin suhteessa avoin, että osaan puhua ja näyttää tunteet kun ollaan kahdestaan, mutta tuo pinnallinen seuraelämä ei luonnistu. Entä sitten kun/jos tapaan hänen perheensä?!
Hiljaisista ihmisistä ei vain pidetä, sen olen oppinut niin koulu- kuin työelämässäkin, puhumattakaan sosiaalisesta elämästä. Se on vaan niin vaikeaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei todellakaan häpeä. Päinvastoin nykyään naiset ovat niin huolimattomia, että hiljaiset tytöt ovat vaan plussaa.
olen samaa mieltä,nykyään hiljaisemmat mimmit on just niin coolia,mitä arvoituksellisempi mimmi niin aina hän kiinnostaa mua enemmän kuin itseään esille tuova ..siis tyrkky muija
Itseään väkisin esille tuova teennäinen höpöttäjä minua hävettäisi!Ole vain rehellinen oma itsesi niinkuin osaat.
Ei häpeä tai itse en ainakaan häpeäisi. On aika normaalia, kun näkee puolisonsa kavereita ekoja kertoja että on hiljaa.