Häpeääkö mies jos

Viimeksi kun olin ulkona miehen ja hänen kavereidensa kanssa niin se oli yhtä piinaa:( Olin hiljaa, mitä nyt yritin hymyillä jännittyneenä (ei se ehkä edes näyttänyt hymyltä vaan huulet olivat tiukasti porautuneet jännittyneenä yhteen), en osannut nauttia olostani ja pitää hauskaa. Häpeän itseäni kun olen tälläinen arka hissukka seura-elämässä, kun mies on kuitenkin ihan toisesta päästä: rento, puhelias, sosiaalinen. Haluaisin ettei minua tarvitsisi hävetä ja haluaisin miehen kavereiden pitävän minusta.

Olen kuitenkin suhteessa avoin, että osaan puhua ja näyttää tunteet kun ollaan kahdestaan, mutta tuo pinnallinen seuraelämä ei luonnistu. Entä sitten kun/jos tapaan hänen perheensä?!

Hiljaisista ihmisistä ei vain pidetä, sen olen oppinut niin koulu- kuin työelämässäkin, puhumattakaan sosiaalisesta elämästä. Se on vaan niin vaikeaa...
41959
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ei todellakaan häpeä. Päinvastoin nykyään naiset ovat niin huolimattomia, että hiljaiset tytöt ovat vaan plussaa.

Äänestä
  • olen samaa mieltä,nykyään hiljaisemmat mimmit on just niin coolia,mitä arvoituksellisempi mimmi niin aina hän kiinnostaa mua enemmän kuin itseään esille tuova ..siis tyrkky muija

    Äänestä

Itseään väkisin esille tuova teennäinen höpöttäjä minua hävettäisi!Ole vain rehellinen oma itsesi niinkuin osaat.

Äänestä

Ei häpeä tai itse en ainakaan häpeäisi. On aika normaalia, kun näkee puolisonsa kavereita ekoja kertoja että on hiljaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


olen ujo seurassa... kirjoitti:

Viimeksi kun olin ulkona miehen ja hänen kavereidensa kanssa niin se oli yhtä piinaa:( Olin hiljaa, mitä nyt yritin hymyillä jännittyneenä (ei se ehkä edes näyttänyt hymyltä vaan huulet olivat tiukasti porautuneet jännittyneenä yhteen), en osannut nauttia olostani ja pitää hauskaa. Häpeän itseäni kun olen tälläinen arka hissukka seura-elämässä, kun mies on kuitenkin ihan toisesta päästä: rento, puhelias, sosiaalinen. Haluaisin ettei minua tarvitsisi hävetä ja haluaisin miehen kavereiden pitävän minusta.

Olen kuitenkin suhteessa avoin, että osaan puhua ja näyttää tunteet kun ollaan kahdestaan, mutta tuo pinnallinen seuraelämä ei luonnistu. Entä sitten kun/jos tapaan hänen perheensä?!

Hiljaisista ihmisistä ei vain pidetä, sen olen oppinut niin koulu- kuin työelämässäkin, puhumattakaan sosiaalisesta elämästä. Se on vaan niin vaikeaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu