Veljeni ex- vaimo haukkui joka tilanteessa ja käänteessä syyttä milloin mistäkin veljeäni ja hänen koko sukuaan. Erosta on jo lähes kymmenen vuotta ja ex-vaimo jatkaa haukkumista edelleen ja lasten mukaan kertoo ihmeellisiä juttuja, jotka eivät ole edes totta.
Emme (suku) ole missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa eikä meitä kiinnosta hänen elämänsä millään lailla. Ajatuksemme on, että mitä paremmin ex- vaimolla menee, sen parempi lapsille.Veljeni on hänen kanssaan tekemisissä asiallisesti vain sen pakollisen verran eli lasten asioissa.
Sen verran tiedetään hänen aikaisemmasta taustastaan, että veljeäni edeltävässä suhteessa tämä ihminen oli toiminut samalla lailla. Meidän puolesta jauhakoonsa juttujaan niin paljon kuin ehtii, mutta ihmetellä täytyy moista käytöstä. Kenties hän jättää meidät rauhaan siinä vaiheessa, kun eroaa nykyisestä miehestään ja saa uuden "uhrin".....
Onko kukaan törmännyt vastaavaan?
Emme (suku) ole missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa eikä meitä kiinnosta hänen elämänsä millään lailla. Ajatuksemme on, että mitä paremmin ex- vaimolla menee, sen parempi lapsille.Veljeni on hänen kanssaan tekemisissä asiallisesti vain sen pakollisen verran eli lasten asioissa.
Sen verran tiedetään hänen aikaisemmasta taustastaan, että veljeäni edeltävässä suhteessa tämä ihminen oli toiminut samalla lailla. Meidän puolesta jauhakoonsa juttujaan niin paljon kuin ehtii, mutta ihmetellä täytyy moista käytöstä. Kenties hän jättää meidät rauhaan siinä vaiheessa, kun eroaa nykyisestä miehestään ja saa uuden "uhrin".....
Onko kukaan törmännyt vastaavaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jees, tuttua kauraa. Velipoika naimisissa samanlaisen sekopään kanssa. Ihan sama kuvio, persoonallisuushäiriö kyseessä. Asialle ei voi tehdä oikein mitään, puhe ei auta. Paras vain antaa olla, ei välitä moisesta mölystä.
Kyllä, sama homma, paitsi meiningistä huolehtii mies. Jaksoin yli 5 vuotta kuunnella paskanjauhantaa hänen ex-vaimostaan. Samoja asioita jauhoi ja toisti. No nyt me ollaan erottu ja tiedän että sama meno jatkuu, kohde on vain siirtynyt minuun. Eli nyt hän jauhaa paskaa minusta ja puhuu mitä sattuu. En viitsi olla paljonkaan tekemisissä ja yhteydenpito on minimissään ihan vain sen takia että tiedän kokemuksesta että hän vääntää kaiken minun sanoman ja tekemän, oman päänsä mukaan. En viitsisi edes päivää sanoa kun senkin hän toitottaa että olen sanonut iltaa ja taivastelee mikä sekopää minä olen.
Tuo sama tarina saattaisi kuulua lähipiiristämme omien appivanhempieni suusta. Näin olen saannut kuullakin kyseisestä ihmisestä heti kun tulin sukuun. Hän on hankala, riitaisa, eikä kunnioita vanhempia ihmisiä. Niinpä niin...
Toisaalta nyt tiedän myös toisin kun olen seurannut tätä perhehierarkiaa useamman vuoden.
Nyt ymmärrän parjattua exää hyvinkin.
Appivanhempani ovat osoittaneet vihdoin jo itsellenikin sen kuinka he eivät kunnioita muiden tapaa elää. Muiden valinnat ovat aina jotenkin vääriä. Heidän puheidensa ansiosta suku on ottanut tämän ex-miniän silmätikukseen pitäen häntä vaikeana. Nyt vihdoin alkaa itselleni valottumaan ketkä tuon kaiken vaikean on saannut hänessä aikaan.
Tunnen nykyään suurta myötähäpeää suvun puolesta kun kuulen mieheltäni vihdoin oikean laidan koko sotkusta. Siitä kuinka appivanhempani eivät kunnioittaneet miniäänsä lainkaan, eivät hänen toiveitaan lastensa kasvatuksen tai minkään muunkaan suhteen? Koko perhe tuntuu muutenkin olevan täysin mätä, mikä saa valitettaen alkunsa juuri vanhemmista, jotka mm. parjaa omia lapsiaan heidän selkänsä takana ja mairittelevat heille taas kasvotusten. Nyt kaikki irvokkuus paljastuu vihdoin.
On todella vaikea vihdoin avata silmänsä kun on aivopesty monta vuotta kaikki pahat ajatukset toiseen ihmiseen. Nyt olen hiljaa, en kuuntele, ja välttelen vierailuja tuossa sairaassa perheessä. Vaikeaahan se on, kun kyse on mieheni perheestä. Mutta enpähän joudu kuulemaan itseäni parjattavan sitten tulevaisuudessa kun kaikki ei mennytkään appivanhempien tahtipuikkojen mukaan.
Suku on todella pahin, kun semmoisen joutuu kohtaamaan...
Surullista tarinaa kaikki. Pahinta on, kun lapset joutuvat näitä asioita kuuntelemaan. Voi vain toivoa, että viimeistään aikuisena heille valkenee asioiden totuus. Meillä ei missään vaiheessa lähdetty samaa leikkiin veljen ex:n kanssa (vaikka välillä olisi mieli tehnyt). Pakko vain yrittää uskoa siihen, että totuus ja oikeudenmukaisuus voittaa tässä maailmassa, ehkä?