Tervehdys!
Olen 24-vuotias nainen ja opiskelen Helsingissä.
Ongelmanani on se, että olen ollut ylipainoinen
Nyt asiat ovat jälleen toisin.
Olen onnistunut laihtumaan; jalkani ovat kaventuneet, vatsani pienentyny ja muuta vastaavaa. Olen laihtunut viime kuukauden sisällä kolme kiloa.
Mutta; pikkuserkkuni, joka on n.5 vuotta minua vanhempi, masentaa minua. Hän oli ennen se niin sanottu superlihava, mutta nykyään normaali, hoikahko ihminen. Hän asuu minusta n.17km etäisyydellä
Hän kiusaa, moittii, haukkuu ja muuta vastaavaa
mm. seuraavasti:
" Olet tainut lihota?" - kun pikkuserkkuni sanoi tämän, oli silloin laihtunut 5kg.
" Ollaan jo samaa kokoa!" - tämän hän sanoi, kun olin nuorempi (tuolloin myös hoikempi).
" Toi istuu sulle just sopivast! Oot tainu lihota ku koko 40 sopii sulle? Mä oon nykää nii kapone"
" Kato tota sun mahaa! Tommone ihra! oot lihonu, ku siitä saa kii"
Arvatkaa sattuuko noi sanat! Mä en kestä enää! En uskalla sanoa pikuserkulleni mitään, en pistää vastaan enkä muutakaan. Hän lyttää kaiken. Aina kun hän sanoo olet tainut lihota, vastaan en ole. Tuolloin hän sanoo että oletpa. Olen aina nieleskellyt pahanolontunnetta ja kyyneliä, koska olen luonut itselleni kovan kuoren, jotta oikeita tunteitani ei nähtäisi.
Tottapuhuakseni, tilanteeni on nyt jopa vakavampi.
*Olen ruvennut tarkkailemaan kaloreita. Jo 100 kaloria on liikaa ja ahdistun
*Katson itseäni jokapäivä, joka ikinen minuutti/minuutinpuolikas, peilistä, katson mitä voin tehdä itselleni.
*Vihaan itseäni, omakuvaani ja kaikkea
*Onnistun aina silloin laihtumaan parhaiten, kun en ole nähnyt pikkuserkkuani mollaamassa, laihtumaan ja onnistumaan. Tuolloin olen onnellisimmallani,
mutta kun hän tulee kylään toisintaipuolin tapaamme baarissa tai muuta vastaavaa, hän sanoo minun lihoneen.
* ainakun syön, tunnen omantunnon tuskia. Olen kylläkin kasvissyöjä, mutta en silti uskalla syödä juuri mitään
Tällä hetkellä, olen jo 3kg alipainoinen. Pikkuserkkuni mollaa minua yhä. Vaikka hän sanoisi sen leikkimielellä, hänen ei pitäisi sanoa tätä, koska painoasia on ollut minulle aina arka asia.
Minun on pakko liikkua. Tunnen oloni lihavaksi, jos vain istun penkillä enkä tee mitään.
Joten pyydän; miettikää kun haukutte toista läskiksi, ihan vaikka vain leikkimiellellänne sanotte...
Mulle kävi näin. Ja mä sanon teille laihduttajille, että ootte oikeenlaisia sellasina ku ootte. Ette alipainosina, vaan normali.
Itse olen huomenna menossa lääkäriin tarkistukseen painoni takia. Olen anorektikko. Lihavasta anorektikoksi. Ei pahalla vaiheella, mutta en jaksa enää. Olen kuolemanväsynyt.
En tiedä edes oliko tämä oikea palsta, mutta oli pakko vuodattaa tää johonki. Oon pitäny tätä sisälläni 2 vuotta, siitä asti kun pikkuserkkuni sanoi, että minusta tulee isonä läski ja ruma.
Olen 24-vuotias nainen ja opiskelen Helsingissä.
Ongelmanani on se, että olen ollut ylipainoinen
Nyt asiat ovat jälleen toisin.
Olen onnistunut laihtumaan; jalkani ovat kaventuneet, vatsani pienentyny ja muuta vastaavaa. Olen laihtunut viime kuukauden sisällä kolme kiloa.
Mutta; pikkuserkkuni, joka on n.5 vuotta minua vanhempi, masentaa minua. Hän oli ennen se niin sanottu superlihava, mutta nykyään normaali, hoikahko ihminen. Hän asuu minusta n.17km etäisyydellä
Hän kiusaa, moittii, haukkuu ja muuta vastaavaa
mm. seuraavasti:
" Olet tainut lihota?" - kun pikkuserkkuni sanoi tämän, oli silloin laihtunut 5kg.
" Ollaan jo samaa kokoa!" - tämän hän sanoi, kun olin nuorempi (tuolloin myös hoikempi).
" Toi istuu sulle just sopivast! Oot tainu lihota ku koko 40 sopii sulle? Mä oon nykää nii kapone"
" Kato tota sun mahaa! Tommone ihra! oot lihonu, ku siitä saa kii"
Arvatkaa sattuuko noi sanat! Mä en kestä enää! En uskalla sanoa pikuserkulleni mitään, en pistää vastaan enkä muutakaan. Hän lyttää kaiken. Aina kun hän sanoo olet tainut lihota, vastaan en ole. Tuolloin hän sanoo että oletpa. Olen aina nieleskellyt pahanolontunnetta ja kyyneliä, koska olen luonut itselleni kovan kuoren, jotta oikeita tunteitani ei nähtäisi.
Tottapuhuakseni, tilanteeni on nyt jopa vakavampi.
*Olen ruvennut tarkkailemaan kaloreita. Jo 100 kaloria on liikaa ja ahdistun
*Katson itseäni jokapäivä, joka ikinen minuutti/minuutinpuolikas, peilistä, katson mitä voin tehdä itselleni.
*Vihaan itseäni, omakuvaani ja kaikkea
*Onnistun aina silloin laihtumaan parhaiten, kun en ole nähnyt pikkuserkkuani mollaamassa, laihtumaan ja onnistumaan. Tuolloin olen onnellisimmallani,
mutta kun hän tulee kylään toisintaipuolin tapaamme baarissa tai muuta vastaavaa, hän sanoo minun lihoneen.
* ainakun syön, tunnen omantunnon tuskia. Olen kylläkin kasvissyöjä, mutta en silti uskalla syödä juuri mitään
Tällä hetkellä, olen jo 3kg alipainoinen. Pikkuserkkuni mollaa minua yhä. Vaikka hän sanoisi sen leikkimielellä, hänen ei pitäisi sanoa tätä, koska painoasia on ollut minulle aina arka asia.
Minun on pakko liikkua. Tunnen oloni lihavaksi, jos vain istun penkillä enkä tee mitään.
Joten pyydän; miettikää kun haukutte toista läskiksi, ihan vaikka vain leikkimiellellänne sanotte...
Mulle kävi näin. Ja mä sanon teille laihduttajille, että ootte oikeenlaisia sellasina ku ootte. Ette alipainosina, vaan normali.
Itse olen huomenna menossa lääkäriin tarkistukseen painoni takia. Olen anorektikko. Lihavasta anorektikoksi. Ei pahalla vaiheella, mutta en jaksa enää. Olen kuolemanväsynyt.
En tiedä edes oliko tämä oikea palsta, mutta oli pakko vuodattaa tää johonki. Oon pitäny tätä sisälläni 2 vuotta, siitä asti kun pikkuserkkuni sanoi, että minusta tulee isonä läski ja ruma.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minusta olisi kiva olla kanssasi tekemisissä, mutta en pidä siitä, että kommentoit kroppaani. Kiloni ovat oma asiani. En halua, että tapaamme, jos sinun on pakko huomautella ulkonäöstäni, koska pahoitan siitä mieleni pitkäksi aikaa.
Tosi rumaa käytöstä pikkuserkultasi. Joskus käy niin, että lihavia haukkuvat eniten ne, jotka ovat ennen olleet lihavia, ex-tupakoitsijat haukkuvat nykyisiä tupakoitsijoita, ex-alkoholistit nykyisiä juoppoja jne. Ymmärsinkö oikein, että olet joskus ollut oikeasti ylipainoinen painoindeksin mukaan, vai tarkoitatko, että olet ollut normaalipainoinen ja pudottanut muutaman "kosmeettisen" kilon?
Tsemppiä sinne lääkäriin. Jos tiedät itse olevasi alipainoinen, todellisuudentajusi on ainakin osittain tallella. Ota etäisyyttä ihmiseen, joka käyttäytyy töykeästi ja etsi parempaa seuraa. Tuollaista jatkuvaa ilkeyttä EI PIDÄ sietää. Entä jos sanoisit hänelle suorat sanat takaisin?
P.S. Itseäni masensi äkillinen lihominen. Erään sota-ajan lapsen kommentti nähdessään minut:
"Oletkos sinä lihonut?"
Minä "Joo..."
Hän: "No sehän on hyvä!"
En pahastunut, huomasin vain aikojen ja kulttuurin muuttuneen :-)
Niin et, mä olin reippasti ylipainone. Sitte pääsin normaalipainoon ja nyt oon tällane.
Lääkäriin tunnin päästä..
Ekä mä kehtaa sanoo sille mitää, ku pelkään et se ottaa siitä nokkiisa ja itekki laihuttaa lisää.
Se on vaa nii ärsyttävää, ku on laihutanu, sitte joku sanoo et on lihonu. sitte sitä sortuu syömään suruusa ja menttäää uskon siihe, et voi laihtuu....
sille että oot tainnu lihoa ennenku se ehtii suutaan avata. sellanen mulukku!!
Sun ongelma ei ole pikku-serkku eikä sun paino, vaan sun itsetunnon puute. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä kuunnella tollaista ilkeilyä! Sun on nyt otettava itseäsi niskasta kiinni, et voi olla tuollainen nahjus ja antaa toisen kohdella itseäsi tuolla tavalla. Pistät siihen kaikki välit poikki ja jos se kysyy miksi, sanot että sä et jaksa kuunnella sen vittuilua painosta, siitä tulee sulle huono olo ja että sä olet mieluummin ilman tuollaista ihmissuhdetta kuin jatkuvasti pahoitat mielesi sen takia.
Teillä on selkeästi joku kilpailu ton painon suhteen - ja ottaen huomioon että sulle on kehittynyt syömishäiriö, on selvää että on tärkeää sun parantumisen kannalta että otat etäisyyttä ko. ihmiseen. Ihan sen takia että voit parantaa omaa oloasi, ja suhdetta sun kroppaan ja syömiseen. Se ei onnistu niin kauan kuin se ihminen nälvii.
JOS et uskalla sanoa mitään, niin lähetä sille sähköpostilla linkki tähän keskusteluun. Ehkä se ihminen sitten tajuaa oikeasti miten paljon mielipahaa se sulle aiheuttaa. Sun kuvauksen perusteella on vaikea uskoa että ko. ihminen on jo lähes kolmekymppinen - itse olen samaa ikäluokkaa, ja ei tulisi koskaan mieleenkään kuittailla kenellekään niiden painosta. Se osoittaa todellista lapsellisuutta. Ilmeisesti hänelläkin on ongelmia painonsa ja minäkuvansa kanssa ja ehkä hän jopa tahallisesti pahoittaa mielesi, jotta saisi sinut syömään. Tämä toki on vain arvaus...
Muista, hänen käytöksensä on törkeää ja sinulla on täysi oikeus sanoa se hänelle! Kunnioita itseäsi sen verran ettet anna ihmisten kävellä päältäsi...!
ryhdyt nostamaan puntteja ja haukut/mukiloit serkkusi löllöt lyttyyn. tai voisit keksiä jonkin vian serkustasi ja pistää häneltä itsetunnon nurin samanlaisella haukkumisella. silmä silmästä jne.