Alkaa jo pitkästyttämään tämä, tiedän että luonteeni on aika flirttaileva, tulen hyvin toimeen miesten kanssa ja hymyilen paljon ja pystyn juttelemaan kaikesta tuosta noin vaan.
Ja sen takia oletetaan että yritän iskeä kaikki,
ja se on todella väärä kuva, sillä en etsi miestä, haluan vain kaverina jutella heille.
Ja tämän takia osa kavereistani ovat vihaisia minulle koska he olettavat että yritän heitän poikaystäviään, kun yritän vain olla mukava ja jutella heille, he näkevät että flirttailisin,
vaikka missään vaiheessa ei käy edes mielessä että haluaisin jtn muutakun vaihtaa pari sanaa tai olla kaveri.
Miten tästä pääsee pois? On ikävää kun minulla on tietty maine, en ole edes mitenkään tyrkky, yleensä ihan farkuissa ja t-paidassakin lähden viettämään iltaa, en siis tuo naiseuttani mitenkään esille.
Haluaisin jutella pojille/miehille ilman että
joku ottaa siitä nokkiinsa ja haukkuu minut huoraksi ja väittää että flirttailen/isken hänen miestään.
Vai niinkö se vain menee?
Pitää kestää kaikki tuo paskanjauhaminen tai olla epäystävällinen kaikille miehille?
Ja sen takia oletetaan että yritän iskeä kaikki,
ja se on todella väärä kuva, sillä en etsi miestä, haluan vain kaverina jutella heille.
Ja tämän takia osa kavereistani ovat vihaisia minulle koska he olettavat että yritän heitän poikaystäviään, kun yritän vain olla mukava ja jutella heille, he näkevät että flirttailisin,
vaikka missään vaiheessa ei käy edes mielessä että haluaisin jtn muutakun vaihtaa pari sanaa tai olla kaveri.
Miten tästä pääsee pois? On ikävää kun minulla on tietty maine, en ole edes mitenkään tyrkky, yleensä ihan farkuissa ja t-paidassakin lähden viettämään iltaa, en siis tuo naiseuttani mitenkään esille.
Haluaisin jutella pojille/miehille ilman että
joku ottaa siitä nokkiinsa ja haukkuu minut huoraksi ja väittää että flirttailen/isken hänen miestään.
Vai niinkö se vain menee?
Pitää kestää kaikki tuo paskanjauhaminen tai olla epäystävällinen kaikille miehille?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pidän itseäni aikalaisen aktiivisena noin seksin ja ylipäätänsä seksuaalisuuden suhteen jos vertaan sitä muihin. Koko hela hoito merkitsee minulle paljon ja on osa minua enkä näe sitä millään tavalla ongelmana, koska se ei hallitse minua vaan minä hallitsen sitä ;)
KUITENKIN. Se kumpuaa jollain tavalla itsestäni ja ilmeisesti ainakin katseeni ajoittain kavaltaa tuon ominaisuuteni. Olen nimittäin joutunut samalla tavoin aikoinaan ns. ystävien hampaisiin.. En ole todellakaan iskemässä kenenkään poikaystäviä tms ukkoja enkä todellakaan halua aiheuttaa ongelmia mitenkään kenellekään. Moiset tilanteet ovat sitten osaltaan aiheuttaneet sen erakkomaisuuden, että loppupeleissä päästän hyvin harvoja ihmisiä lähelleni noin ystäviksi asti.
Uusien tuttavuuksien kanssa olen tätä nykyä siis ensin alkuun äärimmäisen varovainen, jopa varautunut. En tule kuorestani ennen kuin syväluotaan ihmisiä, että mitenkä mahdollisesti asioita käsittävät. Kun kaikilla on kuitenkin omat ongelmansa ja systeeminsä eikä tahdo aiheuttaa mitään ylimääräisiä ehdoin tahdoin. Ihmiset eivät ihan aina ymmärrä näitä juttuja ja tuomitsevat turhan hanakasti, näkevät tavallaan niin kovin mustavalkoisesti kaiken.. Plus jos siihen lisää vielä heikon itsetunnon niin hyvä kyllä hyvä tulee :(
Tällä tavoin on kuitenkin oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa ja osaa jo katsoa eteensä ;)
käytöksesi.Tuntuuko sinusta että tarvitset miesten ihailua ja hyväksyntää jatkuvasti?Useimmille miehille on luontaista käyttäytyä naista kohtaan miellyttävästi varsinkin jos olet vapaa ja viehättävä.Onkohan sinulla itsetuntosi kanssa kuitenkin ongelmia.Etkö hallitse käystöstäsi edes silloin kun olet ystävättäriesi miesten seurassa?Nyt kun itsekin myönnät olevasi flirtti niin olisiko aika muuttaa käytöstä?Tuskin moni poikaystäväkään tyylistäsi kovasti tykkäisi.Kyllä miesten kanssa voi keskustella aivan normaalisti ilman flirttiä niinkuin muutkin tekevät!Ota mallia.
Jollain lailla nuo ongelmat vaikuttavat tutuilta... Mutta entä jos ei ole tarkoitus flirttailla ollenkaan, mutta minut ymmärretään väärin? Jutellessani katson silmiin ja hymyilen, mutta sekö tarkoittaa että flirttailisin? Miten ihmeessä sitä sitten ihmisten kanssa kommunikoi! Haluan katsoa suoraan, ilman flirttailumaisia taka-ajatuksia. Mutta jostain syystä toiset naiset tulevat vihjailemaan, että eikö oma mies riitä. Hyvänen aika, eikö sitä enää saa edes puhua vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa!
ehkä sinä et itse ole ajatellut käytöstäsi flirttinä, mutta pysähdypä miettimään miltä se ulkopuolisista näyttää?
Puhutko samalla tavalla myös naispuolisille?
eivät kai kaikki (ehkä) voi väärässä olla, jos moni on sinulle asiasta sanonut, siis että flirttaat miehille.
Ja mieti myös mikä tarve sinulla on ylipäänsä olla kaikille miehille "mukava" ja jutella heille?
Miksi en saisi jutella miehille jos haluan tutustua heihin kaverimielessä?
Enkä minä nyt kaikille puhukkaan.
Ja olen seurannut käyttäytymistäni jo pitkään, sen takia koska saan harvase päivä kuulla siitä millainen olen.
Ja kun olen kysynyt tästä poikaystävältäni, miespuolisilta kavereiltani ja ihan tyttökavereiltakin, he ovat sitä mieltä että se on osa minua ja olen aina sellainen.
(Paitsi tietenkin silloin kun tosissani lähden miestä etsimään, mitä nyt siis en hae, kun maailman parhain poikaystäväkin löytyy.)
Ja juuri tämä on ongelma, kun naispuoliset olettaa että flirttaan niiden miehien kanssa, että pettäisin omaa miestäni, vaikka ei tosiaan kiinnosta pätkän vertaa.
Oma poikaystäväni on parasta mitä olen koskaan löytänyt.
Ja on minulla joskus ollut huono itsentunto, en kyllä omista sellaista mielestäni enää, olen tullut paljon itsevarmemmaksi.
En minä kaipaa miehien huomiota missään flirttimielessä.
Jos luonteeni on niin suuri ongelma naisten mielestä, niin mitähän tässä voi tehdä, olla vaan tyytyväinen osaansa?
että sinulla on jatkuvasti tarve tutustua miehiin kaveeraamisen vuoksi?
Kuinkas mahdat käyttäytyä kun olet oikeasti hakemassa jotain enemmän?
Itsevarmuus ei tarkoita että itsetunto on kunnossa.On hyvä että mietit käytöstäsi.Siinä sinulla on ongelmia koska muutenhan tätä kekskustelua et kävisi.
kysynyt niiltä miehiltä, että kokevatko he lähestymisesi flirttinä? (tiedä sitten vastaisivatko rehellisesti) mutta jos hekin kokevat sen flirttinä, niin käytöstään on mahdollista muuttaa, edes HIEMAN! perusluonne on mikä on, mutta käytöstään voi muuttaa.
Ei voi aina vain vedota siihen, että no kun olen sellainen. Jos käytös aiheuttaa muille pahaa mieltä, niin jos empatiakykyä löytyy, niin vähän voi rajoittaa sitä toisten miesten lähestymistä.
Et vastannut, puhutko eri tavalla naispuolisille tuttaville?
Mieti millainen olet kyseisissä tilanteissa. Siis miten seisot, miten katsot, miten liikehdit, missä tilanteissa hymyilet -koko ajanko??? Millä äänellä puhut ja miten puhut. Kuinka lähellä vastapuolta seisot. Mieti siis kyseistä tilannetta kokonaisuutena. Käytöstavoilleen jokainen voi jotain. Siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse -sinun käytöstavoistasi.
Voi olla myös että olet väärässä konservatiivisessa ympäristössä, jossa sua pidetään uhkana. esim.opiskelupiireis tuo ei koskaan olis ongelma.