Eiköhän jokaisella kuitenkin ole ne omat harrastukset ja kaverit? Vai eikö? Millainen on nainen jolla "ei ole omaa elämää", parisuhteessa? Onko sellaista muka olemassa? Mies kun sanoi ettei voisi seurustella sellaisen kanssa jolla ei ole..
Miksi on tärkeää että
naisella "omaa elämää...
15392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kysy siltä, onko sillä läheisyyspelkoa, tai onko lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty. ;)
oma elämä taas on ainakin haitaksi parisuhteelle. Muistelen vaan edellistä suhdettani ja kyllä suhteen aikanakin monesti tunsin itseni sinkuksi, kun toinen osapuoli toteutti sitä "omaa elämäänsä".
Yhteiset jutut on niitä, jotka pitää suhteen kasassa. Joku yhteinen juttu ainakin ois hyvä olla.(Muu, kuin nussiminen).
Ainakin minä olen törmännyt elämäni aikana naisiin, jotka haluaisivat elää symbioosissa miehen kanssa. Omat kaverit jäävät taka-alalle ja samaa toivotaan mieheltäkin. Ravintolassakaan ei enää pitäisi käydä, koska "siellähän käydään vain etsimässä seuraa" jne...
Yhtäkkiä pitäisi muuttua yhdeksi ihmiseksi. Pitää samoista asioista, ihmisistä jne... Mutta kun minä en usko moisen onnelliseksi tekevään vaikutukseen. Minä uskon erilaisuuden hyväksymiseen.
symbioosia kaipaa, mut ois se nyt kiva et parisuhteessa ollessa ees tuntuis siltä et on jonkun kanssa suhteessa.
Kyllä minä ainakin tunnen olevani suhteessa, vaikka minulla onkin omat ystäväni, harrastukseni, työni jne. Muistan kauhunsekaisin tuntein yhden entisen heilani sanat, että "Eihän me tarvita muita kuin meillä on toisemme." No, se ei sitten kauaa kestänytkään.
Nimenomaan erilaisuus on valttia sopivassa määrin. Itse en missään nimessä haluaisi toista samanlaista kuin itse olen, vaikka itseäni siedänkin. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään muutakaan. Ravintolaan pitää voida mennä ja kaikkialle muuallekin.
Tietenkin omia naiskavereita pitää olla ja miehellä mieskavereita. ja erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Ei onnellisuus tulee siitä, että oltaisiin juuri samanlaisia. Naisen on helpompi seurustella toisten naisten kanssa, jos hän on miehellinen, sillä naiset arvostavat jo sitä sinänsä.
kestänyt kauaa:)
Mut ois kiva kun pystyis vaan luottaa siihen toiseen niin et tietäis aina et se tulee lopulta takas. Vaikka se menis omia menojaan, niin ei se haittais, jos siihen pystys luottamaan et se rakastaa mua niin paljon et haluaa tulla takas kotiin tai mun luo.
tarvis siltikin olla.
pelätä Ratikkakuskin mainitsemaa symbioottista suhdetta. Tai sitten se voi haluta Vänkyränaisen tarkoittamaa löysää parisuhdetta, jossa ollaan oikeesti irti, eletään yhdessä eri elämiä. Tai jotain siltä väliltä.
Sanat on kyllä käteviä, mutta epätäsmällisiä. Sama sana tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa.
Sellaisia "symbioosinaisia" on kyllä olemassa.
olla just nimenomaan se henkinen side joka yhdistäis. Ja lisäksi vielä jotain fyysistäkin yhteistä tekemistä. Sit vasta tuntuisi et on parisuhteessa jonkun kanssa.
itseasiassa jo yksistään riittäisi saamaan parisuhteen tuntumaan parisuhteelta. Fyysiset yhteiset tekijät vahvistaisivat sitä vain lisää.
Mutta jos ei ole henkistä yhteyttä, niin se on ihan sama miten paljon tai miten vähän fyysistä tekemistä yhdessä ois, parisuhde ei silti olisi hyvä eikä tuntuisi hyvältä, eikä vahvalta.
En mä itsekään halua mitään 24/7 yhdessäoloa, vaan mulle riittää harvempikin näkeminen, jos vain parisuhteen pohja on kunnossa eli rakkautta riittää.
ja jotkut muutkin ihmiset ovat puhuneet siitä, että maailmaa ja tärkeitä asioita täytyy koskettaa varovasti. Niitä ei voi riistää, muuten ne kuihtuvat.
Symbioottiset ihmiset yrittävät riistää suhdetta ja puristavat kumppanistaan kaiken niin että jäljelle ei jää mitään annettavaa.
Satelliitti-ihmiset taas koskettavat liian vähän: ..."kierretään toisiamme, niin kuin taivaankappaleet" sanoi Nurmio.
Kosketuksen määrää ei voi määritellä. Mutta oikea määrä lienee juuri siinä, että elävä yhteys säilyy, ilman että kuluttaa toisen tunteita?
Vähän kumppanista tai ennemmin siitä että kuinka paljon joutuu luopumaan vanhoista harrastuksista ja kavereistaan.jos nainen vaatisi minulta sellaista ei suhteesta tulisi pidemmän päälle mitään,jos hänen elämänsä olisi tässä suhteessa kopio omastani ei "symbioosi" minua haittaisi varmaankaan kovin paljoa.On suhteessa annettava tilaa toiselle ja annettava mennä niitä omia menojaan.
että naisella ei muuta ookaan kuin omaa elämää parisuhteessa. Sitten ollaan heikolla.Siitä suosta on vaikee nousta.
en minä ainakaan haluais että toinen takertuu minuun sen takia koska ei muuta elämässään "omista", sitte haluaa kynsin hampain pitää kiinni ja suhtautua raivotautisesti jokaiseen henkilöön kenestä vähänkään pidän. eikö ne vähä sellasia tahdo olla.