Olen ollut parisuhtessa avomieheni kanssa kohta vuoden. Ongelmaksi on syntynyt heti jo alussa oma menneisyyteni. Mieheni ei voi sitä hyväksyä, enkä sitä osaa hänelle selittää niin, että hän ymmärtäisi miksi olen niin tehnyt. Olen harrastanut irtosuhteita reilu kymmenen kertaa.. Hän ei ole ennen minua ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Suurimmaksi ongelmaksi on syntynyt eräs tietty tapaus menneisyydestä, josta on noin vuosi. Harrastin seksiä hotellissa ystäväni, ja kahden miehen kanssa. Miehenä pitää minua todella helppona (ja samalla itseään todella huonona) kun nämä miehet saivat minua niin helpolla. En estänyt heidän tekemisiään, vaan hyväksyin sen että he tulivat ja ottivat minut. Miehenä on tämän jälkeen pitänyt itseään todella huonona, koska ei itse ole saanut minulta. Tai siis nyt tänä viikonloppuna ei ole saanut, koska minulla on hiivatuolehdus, joten nyt osaan sanoa ei. Silloin näiden kahden miehen kanssa minulla oli myös hiiva, mutta heille annoin. Mielestäni syystä että itsetuntoni oli tällöin paljon huonompi. En osannut vielä kieltäytyä. Mieheni ei kuitenkaan pääse eroon ajatuksistaan seksikumppaneisteni määrästä, sekä erityisesti tuosta kun olen hänen mieletään niin helppo. Emme tiedä mitä nyt olisi järkevintä tehdä. Kaikki muu on suhteessamme hyvin. Voiko tästä päästä yli, vai jatkuuko tämä riitely asiasta loppuelämään asti? Olisiko tällainen asetelma kaikille miehille ongelma, vai voisiko olla miehiä jotka tällaisen menneisyyden hyväksyisi? millaisia ne miehet sitten olisivat?
Parisuhteen ongelma!
Kirsti-TKU
183854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moneksi on meitä miehiä. Kaikki eivät koe kuin avomiehesi.
Et pysty asiaa toiselle koskaan selittämään niin, että hän ymmärtää. Ainoa toiveesi lienee, että hän saa lukkonsa itse murtumaan. Mutta tuo madonna-huora syndrooma on joissakin niin syvällä, että se ei parane.
Jos ei kohtuullisen ajan kuluessa asia oikene, niin kannattanee harkita eroa ennenkuin molemmat olette katkeroituneet toisillenne.
Parasta toivotan.
mies n 50 v
kanssa. Mutta voi olla, että kun aikanne riitelette asiasta, mieskaveri ei enää jaksa riidellä. Jos muuten synkkaa hyvin, niin miksi vaivata päätään moisella asialla. Irtosuhteissa ei ole pahaa, jos ne ovat itsetuntoa kohottavia ja jos mietitään ihan lääketieteellisesti, on tosi huono juttu, jos ihminen on vuosia ilman seksiä. Menee kokonaan halut ja hormonitaso laskee. Ihminen masentuu. Seksi kuuluu elämää ja kaikilla ei ole vakituista kumppania, koska sellaista ei van löydy. Ryhmäseksi menee kokeilun piikkiin.
"Ryhmäseksi menee kokeilun piikkiin."
Niin, kaikkea täytyy kokeilla, paitsi omaa mummoa.
Miksi teille on niin vaikea olla jonkin ilman seksiä?? Itselläni on ollut pitkiä seksittömiä ajan jaksoja, enkä minä kuollut niihin. Vaikka kaipasinkin naisen läheisyyttä, niin en minä nyt mitään yhden illan panoja lähtenyt hakemaan, jotta saisin "edes hetkeksi läheisyyttä". Mitä hyötyä niistä on? Tuollainen on mielestäni vain omien tekojen selittelyä.
Onko se oikein, että käyn kaikki kaupungin naiset useaan otteeseen läpi, koska minulla on niin pirun huono itsetunto? Naisillahan kaikki tuollainen kokeilu ja ympäriinsä paneskelu on hyväksyttyä, "minulla oli huono itsetunto", "minä vain elin elämääni", "halun hetkeksi hyväksyntää". Mies on vain seksinnälkäinen vonkaaja kun hän harrastaa vastaavaa.
Itse en harrasta irtosuhteita. Selvisin seksittömistä ajoista ajattelemalla, että kun löydän sen naisen, niin silloinhan seksistä tulee mahtavempaa kun pitkästä aikaa pääsee naisen lähelle, naisen, jota kohtaan on oikeita tunteita.
Nainen kahden (tai useamman) miehen kanssa on minulle lutka. Anteeksi vain. Taitaa olla useimmille miehille.
ps. En pidä irtosuhteita harrastavista naisista, kuten en myöskään vastaavanlaisista miehistä.
vuotta ilman seksiä ja täytyy sanoa, että jos en olisi vain pakottanut itseäni rohkaistumaan, niin olisin vieläkin ollut ilman miestä. Muistan, kuinka olin aivan hirvittävän masentunut. Voin pahoin ja ajattelin ihmisistä negatiivisesti. Seksittömyys tekee ihmisistä kärttyisiä valittajia. En kukasta kukkaan lentele, mutta ei selibaattikaan ole autuaaksi tekevä. Joskus yhden illan juttukin voi piristää. Teillä on niin mustavalkoinen madonna-huora-ajattelu. Se johtuu varmaan iästäkin ja elämänkokemuksesta. Sä voit pitää tai olla pitämättä. Mitäpä se minulle kuuluu, kenestä pidät, mutta itse pidän seksistä (niinkuin varmaan suurin osa itsensä kanssa sinut olevista ihmisistä) ja mielestäni se kuuluu normaalina asiana ihmisen elämään. Minulla ei ole yhden illan juttuja, mutta en pistä pahakseni, jos joku mukava mies lähtisi seikkailuun kanssani. Mitä sitten? Kyllähän tästä elämästä pitää pystyä nauttimaankin.
tuo ryhmäseksi varsinkin, on tapahtunut nuorena, niin luulisi että mieskin ymmärtäisi. Eikö hän muka ole nuoruudessaan tehnyt tyhmyyksiä? jokainen on tehnyt nuorena/tietämättömänä/kokemattomana tyhmyyksiä, enemmän tai vähemmän. Kyllä tällainen asia pitäisi mielestäni ymmärtää.
No avoliitto on nyt muutenkin aika semmoinen kiikunkaakunparisuhteen muoto, että ei se sitoutumattomuus ainakaan luottamusta paranna.
Itse en ole koskaan ollut kenestäkään seurustelukumppanistani mustasukkainen, vaan vain naureskellut, jos miehet on tulleet iskemään tyttöystävääni. Jopa tyttöystäväni ollessa pikkiriikkisen ihastunut miespuolisiin tuttuihinsa, olen vaan kohauttanut olkapäitäni ja sanonut että kyllä se ohi menee. Kukaan seurustelukumppaneistani ei ollut harrastanut, eikä harrastanut, seksiä kenenkään muun kuin minun kanssani.
Sitten tapasin vaimoni, ja hänellä oli kokemusta parista poikakaverista. No ei siinä mitään, se oli ok, enhän ole mustasukkaista tyyppiä. MUTTA sitten hän kertoi parista ennen minun tapaamistani tapahtuneesta seksiseikkailusta, siis ihan satunnaisista kännipanoista ja SE sattui. Vaikka itse olin harrastanut siinä sinkkuna ollessani parin ihmisen kanssa irtiottoa, eli en ole sen parempi, niin silti yhä vieläkin nämä asiat kalvavat. Miksi olen mustasukkainen yhden illan jutuista, jotka tapahtuivat ennen kuin olimme tavanneet?
Olen lohduttautunut sillä, että nyt vaimoni kokee, että häntä itseään satuttivat nuo seikkailunsa vielä enemmän kuin minua. Lisäksi olen kertoillut hänelle nuo omat seksiseikkailuni avoimesti kysyttäessä, vaikken halua, koska ajattelin sen jotenkin parantavan minua (että huomaan olevani pahempi vaimoani ja testatakseni, missä vaiheessa kuvailuani vaimolle alkaa olla stoorini liikaa).
Neuvoni kaikille: Älkää kertoko seksiseikkailuistanne toiselle, vaikka toinen kuinka tivaisi ja väittäisi kiihottuvansa niistä. Se ei hyödytä mitään. Käskekää lukea pornolehteä ja kuvittelevan se siippa tarinan päähenkilöksi, jos on ihan pakko saada tuollaista likaista virikettä. Eläkää sovussa, älkää sekstailko ennen kuin olette tutustuneet kunnolla, ja tähdätkää sitoutumiseen jos kumppani on teille henkisesti sopiva.
Kysyt voiko tuosta ongelmasta päästä eroon tai onko miehiä jotka hyväksyisivät aviomiehenä menneisyytesi. Kun muuten suhteenne on terve tulisi varmaan miettiä millä keinoin miehesi pääsisi tästä yli? Riittääkö pelkkä keskenäinen jutustelu vai ulkopuolinen apu?
Itse en ole pahemmin harrastanut irtosuhteita, noin 3 kpl. Ne eivät minua hirveästi haittaa. Halut ne on kaikilla. Liika on liikaa kuitenkin tässäkin asiassa, ainakin minulle. Seurustelin hetken tuossa pari vuotta sitten tytön kanssa, jolla oli ollut pari irtosuhdetta baarista ja 30 seurustelusuhdetta noin pari viikkoa/muutaman viikon. Ei siinä mitään.
Ehkä minua vituttaisi, etten ole itse kokenut samaan aikaan 2 naista. Siis tuossa sinun tilanteessasi jos olisin miehesi. Tuntuu, että en olisi jollain sairaalla tapaa "tasollasi". Toinen on, että jos heille annoit hiivassa, niin onhan se nyt perkele jos ei sille omalle miehelle anneta. Luultavasti olisin vetänyt hirveät herneet nenään. Muutenkin tuo naisten "tää mun mies on tosi hyvä mies, en halua PILATA sitä heti menemällä sänkyyn sen kanssa" mentaliteetti on ihan päälaellaan. Tulee vaan paska fiilis kun erkki naapurista sai piparia kun tarjosi 2 siideriä niin minä en perkele saa vaikka kohta 2 viikkoa tunnettu.
Huora on hyvä rakastaja, mutta ei siitä tehdä vaimoa tai tyttökaveria. Kaikki miehet sen tietää.
Sinä olet helppo nakki, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Nyt on vain kyse siitä, voiko mies hyväksyä että sulta saa helposti. Itse en voisi, sillä jos olet antanut kahdelle miehelle pelkästään siksi kun ne pyytävät, tulet helppoutesi takia pettämään myös parisuhtessa vain koska joku kehtaa pyytää tarpeeksi kärkkäästi.
>Että miestäsi pännii tuo juttu.Jos miehesi kuuli
tuon jutun tuttavilta,niin mitähän ne mahtavat ym.
puhua asiasta? Varmaan nais-miesporukassa puhutaan
rumilla sanoilla sinusta.Tuokin h...a ja l....u
on naimisissa ja vieläpä helppo nakki,kaikille.
Ajatteleppas asiaa niin,että miehet tekevät sinulle
ansan,jotta joku hyvä houkuttelija pyytää sinut
mukaan ja kun lähdet,mikä olet sitten???
Vanha sanonta pitää paikkansa,minkä taakse jätät
sen edestä löydät,kuten kävi???
ei kannata puhella. Se on naisille ns. tabu, että niitä voi olla, mutta niistä ei kannata pitää suurta ääntä. Oli aikoinaan muutama "kertahuitausu", kun petyin rakkaudessa. En kovin ylpeä niistä ole ja olisihan ne saaneet jäädä tekemättä, mutta kyllä siellä taustalla oli todella paha olo ja itsensä aliarvostaminen. Toisaalta olisihan sitä voinut vetää itsensä hirteenkin. Joskus elämässä joutuu valitsemaan kahdesta pahasta vähemmän pahempi. En kiellä, etteikö sellainen olisi tullut uudelleen mieleen eron jälkeen ja pitkäaikainen selibaattius (tiedän kokemuksesta) ei ole terveellistä, mutta mielummin juon itseni pään täyteen kotona kuin hyppelen tuolla kukasta kukkaan ja olen toisten riepoteltavana.
Eikä kannata kaikkia yksityiskohtia tuoda julki.Minä ottaisin ennemmin kokeneen miehen kumppaniksi kuin keltanokan joka olisi ihan pihalla kaikesta...kokematon mies ei jaksa kiinnostaa ja mistä muualta niitä kokemuksia saa kuin elämällä elämää sellaisena kuin se on.Menneet on menneitä,tärkeintä on nykyhetki...jos ei sitä hyväksy ni voi lähteä kävelee..
Tarkennusta vielä että nämä kymmenen ei siis kaikki ole olleet irtosuhteita, vaan osa seurustelukumppaneita, vakviakin sellasia. Mutta tosiaan lähinnä täältä kaipaisin nyt niitä neuvoja miten saada avomies tämän hyväksymään. Itse en ole hänelle näitä asioita kertonut, vaan hän on saanut ne asiat muutoin julki.
niin tuohon kun joku kommentoi tota pettämisasiaa. Miksi tulisin pettämään avomiestäni? tapahtumista on kuitenkin jo aikaa. Ja nimenomaan asiat ovat tapahtuneet itsetunto-ongelmien vuoksi, mitä tällä hetkellä ei juurikaan ole. Niin mikä se syy sitten pettämiseen on?
...puhumassa parisuhdeterapeutin kanssa. Ei siksi että hän saisi miehesi jotenkin manipuloitua, vaan siksi että hän antaa asiasta erilaisia näkökulmia. Se saattaisi auttaa. Auttoi meitä ainakin. Minun mieheni oli ennen todella mustasukkainen menneisyydestäni. Terapian avulla hän pystyi katsoa asiaa eri kannalta, ja lopuksi hyväksyä ne menneisyyden asiat. Tsemppiä teille!
kuinka monelta oot suanu. Kyllä tyylisi esittää asiat kertoo miehesi suhtautumisesi. Ja mitäköhän tänne palstoille tuut kertomaan panoistasi ja hiivatulehduksistasi. Kuinkaahan monta tervejärkistä edes kiinnostaa panosi tai hiivasi. Mieti ja ole aikuinen.
KUIN OGELMIA !!
Saman tapainen ongelma meillä, vaimollani on ollut irtosuhteita ennen minua. selittää niitä sillä huonolla itsetunnolla ja läheisyyden kaipuulla. Se tässä on ongelma että huonolla itsetunnolla varustettu nainen kyllä kelpaa petikaveriksi, mutta huonolla itsetunnolla varustettu mies ei kelpaa naisille. Olin yli 10v. ilman seksiä, yritin löytää itselleni naisen mutta en kelvannut. Vastaavasti vaimoni kertoi että oli kokenut ettei kelpaa kenellekkään, vaikka saattoi olla viikon sisään kahden eri miehen kanssa. Sen opin että jos on mahdollisuus irtosuhteeseen niin voi ihan hyvin käyttää tilaisuuden, se vaan pönkittää itsetuntoa. Olen ollut niin kauan yksin ettei se tulevaisuudessakaan olisi mahdotonta minulle. Ikää mulla on yli 40v ja vaimoni on vasta toinen jonka kanssa olen harrastanut seksiä.
Olisin minäkin halunnut sen 10v. aikana sitä lohtua ja läheisyyttä.