Olen laskenut au pairina olemisen plussia ja miinuksia yhteen, ja huomannut, ettei vuosi ulkomailla ole taloudellisesti yhtään kannattavaa. Joten mikä au pairina olemisessa viehättää sen ikuisen "niinx rikastavax kokemusxxx!!!"-lisäksi? Entä onko lastenhoidosta saatu kokemus sittenkään niin merkittävä asia kuin alan järjestöt sen antavat olla???
Haluaisin lähteä vuodeksi Italiaan, mutten tiedä, jääkö reissusta minulle mitään käteen..
Haluaisin lähteä vuodeksi Italiaan, mutten tiedä, jääkö reissusta minulle mitään käteen..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ei kiinnosta lähteä niin älä mene! Iselle au pairiksi lähtö on suunnilleen 'unelma' Haluan elää toisessa kulttuurissa, oppia tuntemaan muita ihmisiä, matkustella, rakastan lastenhoitoa..
Taytyy sanoa, etta nain au pairina ollessani en todellakaan ole paassyt rikastumaan..mutta en kylla pahasti koyhtymaankaan. Taloudellisesti taa ei kannata, jos sita haet niin mene toihin Suomessa. Mutta kylla mulle sen "rikastuttavan kokemuksen" lisaksi muutakin kateen jaa: mahtavia uusia ystavia, parantunut kielitaito ja oma "henkisesti ainakin metrin kasvanut" itseni. Plus etta olen viettanyt elamani parhaan, mutta myos rankimman, vuoteni ihanassa maassa ulkomailla ja kokenut vaikka mita -niin kielteista kuin myonteistakin. Raha ei aina ratkaise, joskus vaan taytyy tehda mika hyvalta tuntuu.
niin rikastumaan jos tahdot niin en suosittele lahtoa mutta jos haluat uusia kokemuksia niin siita vain.olen sita mielta etta jokaiselle tekis oikein hyvaa lahtea valilla katsomaan muutakin elamaa kuin sita mita ah-niin-ihanassa kotimaassa eletaan.itse en ole au pairiksi lahdon jalkeen kertaakaan katunut paatostani.hienoa on ollut!
Toki on hyväksi tutustua elämään vieraissa maissa, mutta ei se au pairina olo ole ainoa vaihtoehto.
Minä lähdin aikanaan au pairiksi ja olen kyllä katunut! Uusia kokemuksia, ystäviä ja aikuistumista lähdin hakemaan, mutta kaikki se jäi saamatta. Sen sijaan itsetuntoni nuijittiin pohjiin, ja jouduin tulemaan kesken kaiken pois. Yritin kaikkeni, mutta enpä paljoa voinut, kun perhe oli sellainen kuin oli.
Myöhemmin lähdin ulkomaille yliopiston vaihto-ohjelman puitteissa, ja se oli huomattavasti parempi kokemus. Nykyään asun työni vuoksi vieraassa maassa.
Onhan se käden irti leikkaaminenkin kokemus, mutta en sitä silti suosittele kellekkään.
vaatii rautaista hermoa, tosi hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa ja sosiaalista luonnetta ja kaiken a ja o raittiutta ja tupakoimattomuutta.
Tottumista siihen, että esim. Italiassa rankaistaan lapsia läpsäyttämällä eli fyysisellä kurittamisella, joka johtaa siihen, että au-pairkin saa silloin tällöin potkun ihanilta lapsilta milloin jalkaansa tai vatsaansa. Mustelmien kanssa on sitten vain selvittävä. Vanhempien tuki ja turva puhelimitse on yksi selviytimiskeino. Itse en lähtisi tai lähettäisi lastani seurattuani tilannetta läheltä. Hae yliopistoon ja mene apurahan turvin,joka on opettavampi ja ehkä kokemuksia antavampi reissu. Ehkä Italiassa toisaalla luullaan, että olemme Suomessa takapajula, jossa piikoja ja renkejä vielä käytetään tilaisuuden tullen päivärahalla.