esim minulla, on joskus sellainen olo että haluan vain puhua. Miestäni ei voisi vähempää kiinnostaa mun ongelmat.
Jos sanon vaikka että en ole kerennyt harrastaa liikunta pitkiin aikaan, aina on töitä. Muutenki väsynyt olo henkisesti. Niin äijä kattoo mua hetken ja sitten lähtee pahimmassa tapauksessa seilaamaan ympäri taloa.
Miten välinpitämätöntä.
Kysymys onkin että onko tässä kyse nyt siitä, että mies tykkää itsevarmoista naisista? vai onko mieheni vain tunnevammainen pösilö jolle kelpaan vain itsevarmana ja iloisena?
Jos sanon vaikka että en ole kerennyt harrastaa liikunta pitkiin aikaan, aina on töitä. Muutenki väsynyt olo henkisesti. Niin äijä kattoo mua hetken ja sitten lähtee pahimmassa tapauksessa seilaamaan ympäri taloa.
Miten välinpitämätöntä.
Kysymys onkin että onko tässä kyse nyt siitä, että mies tykkää itsevarmoista naisista? vai onko mieheni vain tunnevammainen pösilö jolle kelpaan vain itsevarmana ja iloisena?
Vastaukset 1
Vanhimmat
että meille suomalaisille naisille tuppaa olemaan lähes kansantauti valittaa; itse olen opetellut tuosta pois. Useamman osan ajasta yritän nauttia ja nautinkin elämästä ja olen aika pitkäjänteinen niin että töistä yms. en juuri valita muuta kuin pomolle jos hommat kaatuu niskaan. Ymmärrän ihan täysin että miestäsi ei oikein kiinnosta sinun työsi tms. vai kuunteletko sinä koskaan hänen työjuttujasi...vai kertooko hän sinulle niistä ylipäätään? Rakkaan seurassa voi rentoutua ja pitäisikin. Lisäksi pitäisi tahtoa toiselle hyvää: se että valitat vain ei kuulosta siltä että tahdot hänelle hyvää. Asian ilmaisu saattaa jopa kuulostaa siltä että syyttäisit häntä. Lähesty asiaa eritavalla. Mene vaikka hänen syliinsä ja pusuta / silitä ja muotile asiasi muuhun kuin nipotus muotoon niin varmasti hänkin kuuntelee. Minä teen aina noin ja kummallekin tulee parempi mieli kuin talon ympäri ravauksesta ja valitus siitä miksei mikään *taaskaan mene niinkuin MINÄ tahdon.