Alusta lähtien minulla ja miehelläni on ollut mitättömästä lähteneitä riitoja, jotka kulkee aina näin:
Nainen suuttuu, ja menee mököttämään, mies huutelee kaikkia haukkumasanoja perään ja kiroilee paljon. Nainen on monta kertaa sanonut, että ole sinäkin hjiljaa kun nainen suuttuu, menee paljon nopeampaa ohi, mutta ei, aina saa kuulla noita karkeita sanoja. No, nainen sulkee korvat ja vihdoin päästään sopimaan kun molemmat on rauhoittunut. Sopiessa äänensävy kiukustuu jälleen, kun mies syyttää naista kaikesta, kaikesta tappelusta, haukkuu lapselliseksi ja itsekkääksi. Nainen puolustautuu. Mies suuttuu ja sanoo "teet aina noin", haukkuu sitäkin piirrettä ja uhkaa jättää. Nainen itkee, mies ei lepy vaikka nainen pyytää unohtamaan asian. Mies lähtee kävelemään, tulee takaisin ja päättää unohtaa koko asian, loppuilta menee taas hyvin.
Tässä on todella iso ongelma! Mies ei tunnu käsittävän että minä en yksin tappele, hän syyttää minua turhasta riitelystä ja riidan tullen haukkuu minut maanrakoon ja uhkaa jättää! Minun puolustautuessa, sanomalla johonki asiaan "teethän sinäkin niin useasti" (mikä on totta)= mies hermostuu ja haukkuu minut siitäkin piirteestä! Meissä molemmissa on vikaa, mutta onko mies tässä nyt yhtään sen aikuismaisempi kuin minäkään?!? Niin hän tuntuu luulevan, että hän tekeee kaiken oikein eikä hänessä ole mitää vikaa..
Persana!
Nainen suuttuu, ja menee mököttämään, mies huutelee kaikkia haukkumasanoja perään ja kiroilee paljon. Nainen on monta kertaa sanonut, että ole sinäkin hjiljaa kun nainen suuttuu, menee paljon nopeampaa ohi, mutta ei, aina saa kuulla noita karkeita sanoja. No, nainen sulkee korvat ja vihdoin päästään sopimaan kun molemmat on rauhoittunut. Sopiessa äänensävy kiukustuu jälleen, kun mies syyttää naista kaikesta, kaikesta tappelusta, haukkuu lapselliseksi ja itsekkääksi. Nainen puolustautuu. Mies suuttuu ja sanoo "teet aina noin", haukkuu sitäkin piirrettä ja uhkaa jättää. Nainen itkee, mies ei lepy vaikka nainen pyytää unohtamaan asian. Mies lähtee kävelemään, tulee takaisin ja päättää unohtaa koko asian, loppuilta menee taas hyvin.
Tässä on todella iso ongelma! Mies ei tunnu käsittävän että minä en yksin tappele, hän syyttää minua turhasta riitelystä ja riidan tullen haukkuu minut maanrakoon ja uhkaa jättää! Minun puolustautuessa, sanomalla johonki asiaan "teethän sinäkin niin useasti" (mikä on totta)= mies hermostuu ja haukkuu minut siitäkin piirteestä! Meissä molemmissa on vikaa, mutta onko mies tässä nyt yhtään sen aikuismaisempi kuin minäkään?!? Niin hän tuntuu luulevan, että hän tekeee kaiken oikein eikä hänessä ole mitää vikaa..
Persana!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehesi kuulostaa ovelalta tyyppi. Erinomainen taktikko, joka sopisi johtamaan taisteluja. Hän pystyy helposti mittailemaan puolustuksesta heikot kohdat ja iskemään niihin. Vie aina taistelun kentälle ja käyttää kaikkia aseitaan, kun hänen omat puolustuksensa ovat lähes käyttämättömät. Vetäytyy sitten sopivassa kohdassa ja odottaa vain hetken, niin vastustaja antautuu.
Joo, tunnistan itsessäni samat piirteet. Olen loistava riitelijä! Voin käyttää mitä vain keinoja. Lisäksi vielä joskus antaudunkin yhtäkkiä samantien, jolloin naiseni jää selvittämään yksin voimatonta raivoaan. Tajuan kuitenkin kaiken tämän viakseni ja annan naisenikin "voittaa" välillä, toistaiseksi. Tavallaan olen pistämässä koko riitelykuviotani uusiksi, koska asia ei ole minulle ollut niin tärkeä, kuin riitelyn voittaminen. Riitely näin on hyvin pinnallista. Ehkäpä tulevaisuudessa meillä on sitten rakentavampia riitoja.
Tässä on iso ongelma ihan varmasti. Miehesi on itse hyvin lapsellinen ja itsekäs. Hän haluaa hallita itse koko tilannetta ja onnistuukin siinä. Hän on myös varmasti tyytyväinen asioiden kulkemaan kehitykseen eikä hän arvosta sinua vastapelurina. Mitä hän ei välttämättä tajua, on se, että suhde ja hänen omakin rakkautensa kärsii arvostuksen menetyksestä. Varsinkin kun miehesi ei todellisuudessa ole viisaampi eikä ovelampi oikeiden asioiden käsittelemisessä. Tiedän tämän omakohtaisesti. Minulle on tärkeää että rakastan naistani tasa-arvoisesti ja sen mukaan teen töitä jos huomaan itsessäni ongelmia. Odotan tietty tätä myös häneltä.
On tautisen hankalaa mennä sanomaan mikä auttaa. Itse tajusin asian ongelmakseni pelkästään vainuamalla sen naiseni käytöksestä riitatilanteissa ja jälkeenpäin. Kyllä sinun jotain täytyy tehdä. Lueta vaikka minun tekstini jos kehtaat. Jos et, mieti miten saisit riidat pysymään asiassa. Kostomielessä miehesi käytöksen matkiminen esim. lähteminen tilanteesta voi toimia, muttei ole kovin rakentava vaihtoehto.
Voimia teille!
En osaa varsinaisesti antaa mitään neuvoja sen suhteen miten teidän tilanteen saisi paremmalle tolalle. Olen vain ihmetellyt itsekseni ja mieheni kanssa, että minkä takia riidoissa on niin tärkeää etsiä se syyllinen? Syy löytyy kuitenkin kummastakin. Kukaanhan ei yksin riitele.
Meilläkin meni ennen aivan turhaan hukkaan paljon energiaa ja aikaa riitatilanteissa sen syyllisen etsimiseen, kunnes tajuttiin, ettei siinä ole mitään järkeä. Riidatkin selviää nopeammin, kun jättää tuon osion väliin.
Yksin on myöskin vaikea kehittää parisuhdetta eteenpäin eli jos mieheltäsi ei löydy intoa tämän asian paremmalle tolalle saattamiseen on se myöskin turha homma sinun osaltasi. Yrittäkää saada aikaiseksi keskusteluyhteys, jossa syyllisten sijaan etsittäisiin yhteistä ratkaisua riitatilanteiden paisumiselle.