Siispä kun tietyn aikavälein aloittaa sen elämäntapojen uusimisen, tulee jossain vaiheessa vastaan nälkä. Se ei oo edes välttämättä oikeata nälkää, vaan sitä että sitä ruokaa on pakko saatava. Sit mä voisin syödä makaronilaatikkoa neljä päivää putkeen ja enkä ees mitään normiannoksia. Ahdan itteni täyteen kunnes on jo paha olo.
Olen ehdottomasti tunnesyöjä, mutten osaa lähtee purkamaan tätä mistään suunnasta. En vain pääse ajatuksissani innostukseni tasolle. Mä oon huono nukahtamaan ja opetin itteni aikanaan siihen et maha täynnä tulee uni paremmin. Ja tämmösiä pikkukierouksia syömiseni pitää sisällään. Viime keväällä pääsin jo hienosti alkuun, sain vyötäröltä ihan useita senttejä pois - tosin mulla oikeasti on mistä lähteäkin - mutta se jymähti sit yhtäkkiä. Alkoi hirveänä palelemaan koko ajan ja syöminen helpotti siihen. Nyt kun kevät taas tulee, haluttais kokeilla hiljalleen taas laittaa asioita kuosiin, mutta kieltämättä ekana tulee mieleen, että miks se tälläkään kertaa onnistuisi. Olen 26 vuotias, kai minulla pitäisi alkaa hiljalleen olla valta ruokaan, eikä sillä minuun. Mut ei... En vain pääse yli siitä ihanasta/inhottavasta nälästä.
Olen ehdottomasti tunnesyöjä, mutten osaa lähtee purkamaan tätä mistään suunnasta. En vain pääse ajatuksissani innostukseni tasolle. Mä oon huono nukahtamaan ja opetin itteni aikanaan siihen et maha täynnä tulee uni paremmin. Ja tämmösiä pikkukierouksia syömiseni pitää sisällään. Viime keväällä pääsin jo hienosti alkuun, sain vyötäröltä ihan useita senttejä pois - tosin mulla oikeasti on mistä lähteäkin - mutta se jymähti sit yhtäkkiä. Alkoi hirveänä palelemaan koko ajan ja syöminen helpotti siihen. Nyt kun kevät taas tulee, haluttais kokeilla hiljalleen taas laittaa asioita kuosiin, mutta kieltämättä ekana tulee mieleen, että miks se tälläkään kertaa onnistuisi. Olen 26 vuotias, kai minulla pitäisi alkaa hiljalleen olla valta ruokaan, eikä sillä minuun. Mut ei... En vain pääse yli siitä ihanasta/inhottavasta nälästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin sitä palelua voi esiintyä alkuun, mutta se menee ohi, kun elimistö tottuu. Jos palelee, laita villasukat jalkaan ja pitkäthousut ja pitkähihainen paita. Sitten voit vähän jumppailla tai polkea vaikka kuntopyörää sen aikaa, että tulee lämmin. Aina kun tulee palelua, alat liikkua, niin johan tulee hiki.
Syö oikein ja lopeta se ahtaminen, pakota itsesi lopettamaan se ahtaminen. Ole joku päivä vähemmällä ruualla, niin vatsalaukkusi kutistuu, etkä voi enää ahtaa sitä täyteen. Sen jälkeen nälän tunne ei tule yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Illalla on hankala mennä nälkäisenä nukkumaan eikä pidäkään mennä. Itse syön joskus banaanin tai ruisleivän ja menen nukkumaan. Se tekee olon kylläiseksi ja saan nukahdettua. Kolme siivua (noin 2% rasvaa) keittokinkkua tai kalkkunaleiketta on myös ihan hyvä. Tulee kylläinen olo ja helppo nukahtaa. Liian täydellä vatsalla on paha nukkua, joten ei kannata syödä yllin kyllin sitä makaronilaatikkoa ennen nukkumaanmenoa. Noin kahta kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa kannattaa käydä kävelyllä tai polkemassa kuntopyörää, sitten suihkuun ja nukkumaan, johan uni maistuu. Liikuntaa ei saa harrastaa juuri ennen nukkumaanmenoa, koska se virkistää, vaan pitää liikkua päivällä tai muutamia tunteja ennen nukkumaanmenoaikaa.
Itselläni se menee niin että nälkä kasvaa syödessä. Tai kyse ei ole nälästä, ei mahan kurnimisesta vaan mieliteosta, ruoan himosta. Se johtuu siitä että syöminen on ihanaa ja ruoka maistuu hyvältä. Mitä enemmän syön, sitä enemmän tunnen himoa ruokaa kohtaan. Ja vastaavasti mitä vähemmän syön, sitä vähemmän ajattelen ruokaa ja sitä vähemmän tunnen himoa sitä kohtaan.
Syömiseen voi varmasti tulla addiktio siinä missä tupakkaan tai viinaankin, koska varmasti hyvänmakuinen ruoka herättää aivoissa mielihyvää, ja kuten alkoholistillakin, himo syntyy mitä enemmän tätä nautintoainetta nauttii.
Kun harrastaa liikuntaa muutamia kertoja, huomaa että siihen jääkin koukkuun. Alussa piti pakottaa itsensä lenkille, hiihtämään, uimaan... ja lopulta on käynyt niin, ettei pysty enää olemaan liikkumatta, vaan liikunnasta on tullut himo.
Jos ruuan himo iskee, otan lasin vettä, juon sen rauhallisesti ja yritän tehdä jotain sellaista, mistä koen mielihyvää, esim. netissä surffailu on kivaa, tai joku pelin pelaaminen. Joskus lähden ulos tai tonkimaan kirpputoreja. Pääasia, että saan ruuan karistettua mielestäni. Se on ihan hyvin onnistunut, vaikka välillä on tullut niitä kuuluisia repsahduksiakin. :)
Tsemppiä!
Et ole ongelmasi kanssa yksin - joku on joskus tutkinut, että ihmiset syövät 80 % syömisistään muuhun kuin nälkään.
Tunnesyömistä voi lähteä työstämään lukemalla ja miettimällä lukemaansa. Syömishäiriöisiä hoitava psykologi Pia Charpentier sanoo usein, että ruoka ei auta muuhun kuin nälkään, ja tätä lausetta yritän itselleni toistella, kun tekee mieli lohduttaa itseään herkuilla.
Tunnesyömisestä on aika hyvä juttu esimerkiksi Katri Mannisen, Patrik Borgin ja Eija Holmalan kirjassa "Sinä onnistut! Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet". Asiaa käsittelee myös Irene Kristerin "Tunteet ja syöminen", jossa tosin ei anneta juurikaan eväitä tunnesyömisestä eroon pääsemiseksi.
Muista myös, että mielihalut pysyvät parhaiten poissa, kun et päästä verensokeria liian alas, eli kun syöt tarpeeksi ja tarpeeksi usein. Nälkäisenä ei tarvitse kenenkään nukkumaan käydä, on puppua, että iltasyöminen lihottaisi yhtään sen enempää kuin päivällä syöminenkään. Energian kokonaismäärä ratkaisee.