Puolisoni väittää, että olen mustasukkainen hänestä. Omasta mielestäni en tätä ole. Hän ei ole kuulemma ole mustasukkainen minusta, koska en ole antanut (näkyvää) aihetta.
Ongelma on lähinnä se, että puolisoni menee oman mielen mukaan, minne huvittaa. Kun kysyn minne hän on menossa, olen siis mustasukkainen hänestä. Minussta olisi mukavaa, jos hän etukäteen kertoisi, että olisi menossa jonnekkin ettei tarvitse arvuutella omassa päässään sitä, mihin hän meni. Yleensä nämä kyselyt johtavat myöhemmin riitaan ja sitten hän lopulta seuraavalla lähtökerralla jää kotiin, kun hän ei huvita lähteä minnekkään, koska minä pilaan lähtötunnelman kyttäämisellä ja kyyläämisellä. Tosiasiassa olin vain kiinnostunut, että mihin hän on menossa ja milloin hän on tulossa kotiin.
Kavereilleen hän soittaa ja kertoo, että tulisi tai olisi tullut erittäin mielellään, muttei puoliso laske häntä minnekkään.
Olen asettanut itseni vastaavaan tilanteeseen ja lähdin sanomatta mitään (kauppaan). Puhelin alkoi välittömän soimisen, missä olet ja mihin lähdit, miksi lähdit ... Kysyin, että oletko mustasukkainen? Ei hän ole. Kysyin, että miksi sä pilasit mun kauppareissun? Ei hän sitä pilannut, hän vain halusi tietää minne menin, miksi ja koska tulen takaisin kotiin ...
Mä en oikeesti jaksa tuota jatkuvaa syyllistämistä.
Millä h...tin keinolla mä saan ton puolison katsomaan peiliin???
Missä menee aidon kiinnostuksen ja mustasukkaisuuden raja???
Ongelma on lähinnä se, että puolisoni menee oman mielen mukaan, minne huvittaa. Kun kysyn minne hän on menossa, olen siis mustasukkainen hänestä. Minussta olisi mukavaa, jos hän etukäteen kertoisi, että olisi menossa jonnekkin ettei tarvitse arvuutella omassa päässään sitä, mihin hän meni. Yleensä nämä kyselyt johtavat myöhemmin riitaan ja sitten hän lopulta seuraavalla lähtökerralla jää kotiin, kun hän ei huvita lähteä minnekkään, koska minä pilaan lähtötunnelman kyttäämisellä ja kyyläämisellä. Tosiasiassa olin vain kiinnostunut, että mihin hän on menossa ja milloin hän on tulossa kotiin.
Kavereilleen hän soittaa ja kertoo, että tulisi tai olisi tullut erittäin mielellään, muttei puoliso laske häntä minnekkään.
Olen asettanut itseni vastaavaan tilanteeseen ja lähdin sanomatta mitään (kauppaan). Puhelin alkoi välittömän soimisen, missä olet ja mihin lähdit, miksi lähdit ... Kysyin, että oletko mustasukkainen? Ei hän ole. Kysyin, että miksi sä pilasit mun kauppareissun? Ei hän sitä pilannut, hän vain halusi tietää minne menin, miksi ja koska tulen takaisin kotiin ...
Mä en oikeesti jaksa tuota jatkuvaa syyllistämistä.
Millä h...tin keinolla mä saan ton puolison katsomaan peiliin???
Missä menee aidon kiinnostuksen ja mustasukkaisuuden raja???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun puuttuu hyvät käytöstavat elämä on tuota.Olette
turhautuneita ja lapsellisia kumppaneita ja luodut
kuin toisillenne.Älkää kyselkö menemisiä kumpikaan,
tuloksen näette aika pian.On nimittäin hiljaista!
peliä jonka säännöt olette itse tietämättänne luoneet. Tästä pelistä kärsivät molemmat osapuolet. Tekstin perusteella teillä on molemminpuolinen luottamuspula. En osaa neuvoa muuta kuin perusteellista ja avointa keskustelua. Keskustelua jossa kissa todellakin nostetaan pöydälle. Kerron kokemuksesta, omassakin suhteessa oli vastaava tilanne. Se alkoi pienestä naljailusta kun toinen oli menossa jonnekin, ajan mittaan se kuitenkin paheni riitelyksi ja todelliseksi kyttäämiseksi. Tämä toi mukanaan molemmille jatkuvan pahan olon ja lopulta olimme tilanteessa ettei ollut muita vaihtoehtoja kuin ero tai aloittaminen aivan puhtaalta pöydältä. No, tuo "puhdas pöytä" on ehkä liioittelua koska pitkään jatkunut ahdistus jättää kuitenkin aika syvät arvet. Olemme saaneet puhuttua asioista aika perusteellisesti ja päätimme jatkaa avioliittoamme, saas nähdä kuinka sitten käy, yritetty ainakin on. Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä siitä mihin asiat voivat johtaa. Mustasukkaisuus on kavala tauti joka hiipii pikkuhiljaa parisuhteeseen kunnes se ottaa valtaansa molemmat osapuolet, sen jälkeen kaikki on kärsimystä jopa kaupassa käynti kuten kuvasit. Yhdistäkää voimanne ja nujertakaa yhteinen vihollisenne eli mustasukkaisuus ennen kuin on myöhäistä.